avioehto vai ei... mielipiteitä!

M36

oli niin masentavan yksimielistä porukkaa tuolla Hää osastolla, niin josko täällä saisi perusteluja toiseenkin suuntaa.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000008&conference=4500000000000170&posting=22000000004143628

'''''''''''''''

Muutamien keskustelupalstojen kirjoituksiin vastanneena, ja joitain apuja tarjonneena ei voi välttyä ajatukselta, että avioliiton solmivat ihmiset eivät aina täysin ymmärrä millaiseen sopimukseen ovat nimensä laittamassa. Siksi en voi vastustaa kiusausta aloittaa keskustelua tai gallupia aiheesta, ja ihan ilman ”hampaita tai sarvia”.

Mielestäni on outoa, että laki velvoittaa pankissa takaajalle juurta jaksaen selvittämään, mitä takaus taloudellisesti merkitsee jos ”homma kusee” … mutta ei avioliittoon aikoville tuon sopimuksen merkitystä, jos se tilastoihin jonkin ajan päästä päätyy (jota kukaan ei tietenkään toivo tai itselleen usko tapahtuvaksi … mutta kaikkihan lainoistaankin aikovat suoriutua).

On totta että rakkaus, toisen kunnioittaminen, ja tahto elää toisen kanssa myötä- ja vastamäissä oleellisin asia avioliittoon aikoville. Mutta moniko todellakin ajattelee mitä avioliitto taloudellisesti merkitsee … juridisesti silloin käytännössä jakaa omaisuutensa ja velat puolisonsa kanssa (niin vanhat, kuin tulevatkin). Eikä tässä valinnassa mitään tuomittavaa ole, jos ihminen tekee sen asian ymmärtäen ja tietää että epätodennäköisessä erotilanteessa puolisoiden omaisuudet tasataan yhtä suuriksi (toisin voi toki sopia, ei vaatia).

Nuorina ja ”rahattomina” mentiin ennen useammin naimisiin kuin nykyään. Nyt ns. omaa omaisuutta (asunto, auto, tms.) kuin myös velkaa (vaikka opinto-) ja ikää on avioliiton rauhaisaan satamaan purjehtivilla enemmän. Joten ymmärrettävästi myös avioehdot ovat yleistyneet, mielestäni syystäkin.

Olisi pelottava ajatus, jos mahdollisessa erotilanteessa puolisolta ilmaantuisi huomattavasti velkaa mistä en ole tiennyt, ja mikä vaikuttaa hänen netto-omaisuuteensa (oma omaisuus ja 50% yhteisestä, josta vähennetty omat velat ja 50% yhteisistä) … minkä tasingolla voisi vaatia tasattavaksi yhtä suuriksi kanssani. Tai, olisiko oikein minulta vaatia tasinkoa, jos hän aikanaan perinyt vaikka metsää (eikä testamentissa rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle).

Miten te näette avioehdon ??? … ehkä vakuutuksena mahdollisen avioeron varalta (ei tarvitse vaikuttaa kuoleman aiheuttamaan eroon) … kuin palovakuutuksen jonka jokainen ottaa muttei silti toivo tahi usko talonsa palavan.

Kommentteja ja ajatuksia kaipaan, miksi ehto tai ei teidän tilanteessanne? Loukkaannutko jos tuleva puolisosi sitä ehdottaa, ja jos kyllä … niin miksi? Tiesitkö myös toisen vanhojen velkojen (tai uusien mistä et välttämättä tiedä) vaikuttavan erossa omaisuuden jakoon?

29

1896

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lakimies

      Siviilioikeuden professorini Ari Saarnilehto opetti aikoinaan meille tuleville lakimiehille että avioehto kannattaa ehdottomasti jokaisen lakimiehen ja lakia opiskelevan tehdä, mutta asiakkaille asiasta ei kannata mainita jos haluaa leivän syrjässä kiinni pysyä. Vitsiksihän tuo oli tarkoitettu mutta totta on ainakin se että avioehto kannattaa aina sen juridisen puolen takia tehdä. Ei siitä pitäisi kenenkään loukkaantua, sillä molemmanhan hyvää ajatellen se tehdään (poislukien tietysti yksipuoliset avioehdot). Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu vaikka kuinka toista sillä avioon astumisen hetkellä rakastaisi ja vaikka miten luottaisi.

      • M36

        yksimielisyys jatkuu (pistäkää nyt joku "kampoihin" perusteluin, ei tästä muuten keskustelu synny)...

        Ristiriita minulle syntyy siitä, että kun tuolla avoero-keskustelussa kommentoin oikein urakalla (koetan olla puoskaroimatta), niin ehto tuntuu olevan silti paremmin poikkeus kuin sääntö.

        Olen joskus tuohtuneena todennut, että on se kumma kun takaajalle selvitetään juurta jaksaen mihin sopimukseen taloudellisesti sitoutuu, mutta kirkkoherran virastossa kukaan ei kerro avioliitto nimisen sopimuksen (jota muuten kannatan) koko merkitystä, myös mitä se taloudellisesti merkitsee. Tuntuu että liian usein ihmiset "allekirjoittavat" tuon sopimuksen ymmärtämättä mitä se merkitsee (esim. toisen vanhojen velkojen suhteen).

        Koska olet asiantuntija ... niin hieman vaivaa usein keskusteluissa viljelty termi "kohtuullistaminen". Kuinkahan yleistä se on, eli avioehdosta poikkeaminen tai avioehdottoman osituksen periaatteista poikkeaminen.


      • lakimies
        M36 kirjoitti:

        yksimielisyys jatkuu (pistäkää nyt joku "kampoihin" perusteluin, ei tästä muuten keskustelu synny)...

        Ristiriita minulle syntyy siitä, että kun tuolla avoero-keskustelussa kommentoin oikein urakalla (koetan olla puoskaroimatta), niin ehto tuntuu olevan silti paremmin poikkeus kuin sääntö.

        Olen joskus tuohtuneena todennut, että on se kumma kun takaajalle selvitetään juurta jaksaen mihin sopimukseen taloudellisesti sitoutuu, mutta kirkkoherran virastossa kukaan ei kerro avioliitto nimisen sopimuksen (jota muuten kannatan) koko merkitystä, myös mitä se taloudellisesti merkitsee. Tuntuu että liian usein ihmiset "allekirjoittavat" tuon sopimuksen ymmärtämättä mitä se merkitsee (esim. toisen vanhojen velkojen suhteen).

        Koska olet asiantuntija ... niin hieman vaivaa usein keskusteluissa viljelty termi "kohtuullistaminen". Kuinkahan yleistä se on, eli avioehdosta poikkeaminen tai avioehdottoman osituksen periaatteista poikkeaminen.

        Takauksen merkityksen selvittäminen takaajalle kuuluu velanantajan laillisiin velvollisuuksiin. Takauksessa on kyse pelkästä taloudellisesta suhteesta, kun taas avioliittoon usein mielletään kuuluvaksi paljon muutakin kuin se pelkkä taloudellinen puoli. Mutta tosiaan, olisihan tuo avioliiton täysi merkitys hyvä ymmärtää ennen naimisiin menoa ettei sitten tulisi yllätyksiä tulevaisuudessa. En nyt ihan vielä kuitenkaan takaukseen verrattavaan tiedonantovelvollisuuteen sitä samaistaisi.

        Itse olen sitä mieltä että kyllä ihmiset pääasiassa tietävät mihin ovat ryhtyneet avioliittoon astuessaan, mutta usein siinä onnen huumassa siitä taloudellisen puolen hoitamisesta ei vain oikein jakseta välittää. Tietysti avioehdon voi tehdä myös jälkikäteen, mutta usein se taitaa kuitenkin jäädä tekemättä jos ei sitä alussa jostain syystä tehdä.

        En ole avioliittojuristi, vaan aivan toisella alalla, joten paha mennä sanomaan käytännössä miten yleistä avioehtojen kohtuullistaminen todella on, mutta poikkeukseksihan tuo on todella tarkoitettu. Kohtuullistamista käytetään vain sellaisissa tilanteissa, jossa naimisissa olon aika on huomattavassa epäsuhteessa siitä saatavaan hyötyyn, eli siis jos pitkän/lyhyen naimisissa olon jälkeen avioehto/sen puute johtaisi kohtuuttomiin lopputuloksiin toisen aviopuolison näkökulmasta. Mutta siis pääsääntöisesti avioehtoa kyllä kunnioitetaan osituksessa.


      • M36
        lakimies kirjoitti:

        Takauksen merkityksen selvittäminen takaajalle kuuluu velanantajan laillisiin velvollisuuksiin. Takauksessa on kyse pelkästä taloudellisesta suhteesta, kun taas avioliittoon usein mielletään kuuluvaksi paljon muutakin kuin se pelkkä taloudellinen puoli. Mutta tosiaan, olisihan tuo avioliiton täysi merkitys hyvä ymmärtää ennen naimisiin menoa ettei sitten tulisi yllätyksiä tulevaisuudessa. En nyt ihan vielä kuitenkaan takaukseen verrattavaan tiedonantovelvollisuuteen sitä samaistaisi.

        Itse olen sitä mieltä että kyllä ihmiset pääasiassa tietävät mihin ovat ryhtyneet avioliittoon astuessaan, mutta usein siinä onnen huumassa siitä taloudellisen puolen hoitamisesta ei vain oikein jakseta välittää. Tietysti avioehdon voi tehdä myös jälkikäteen, mutta usein se taitaa kuitenkin jäädä tekemättä jos ei sitä alussa jostain syystä tehdä.

        En ole avioliittojuristi, vaan aivan toisella alalla, joten paha mennä sanomaan käytännössä miten yleistä avioehtojen kohtuullistaminen todella on, mutta poikkeukseksihan tuo on todella tarkoitettu. Kohtuullistamista käytetään vain sellaisissa tilanteissa, jossa naimisissa olon aika on huomattavassa epäsuhteessa siitä saatavaan hyötyyn, eli siis jos pitkän/lyhyen naimisissa olon jälkeen avioehto/sen puute johtaisi kohtuuttomiin lopputuloksiin toisen aviopuolison näkökulmasta. Mutta siis pääsääntöisesti avioehtoa kyllä kunnioitetaan osituksessa.

        Toki toki, eikö sama velvollisuus voitaisi liittää vihkiseen. Noh, ymmärrän toki ettei tämä käytännössä ”korrektia”, mutta silti …

        Hieman erimieltä olen, omaisuuden suhteen kyllä nuoret parit ymmärtävät ehdottoman liiton merkityksen (Harkimoiden tapaus hyvin lisäsi käsitystä) … mutta eivät siitä että esim. vanhat velat joista ei edes naimisiin mennessä kerrotaisi morsiamelle, vaikuttaisivat erossa toisen netto-omaisuuteen, ja näin ollen tasinkoon (eli, exä maksaisi osuutta veloista mistä saattaisi kuulla ENSIMMÄISEN kerran osituksessa)

        Oman proffani sanonta sopii tähän; ”on aivan sama minkä koulutuksen ammatissanne unohdatte” *wirn*

        No sitähän minäkin, ja poikkeus vahvistaa säännön (hyvä niin)


    • nainen

      Ehdottomasti kyllä!

      Itse olen velkainen nainen, eikä puolisollanikaan paljoa muuta ole. Ja vaikka olisikin. Naisena haluaisin osoittaa että en mene rahojen kanssa naimisiin, vaan rakastamani miehen kanssa. Siitä syystä itse vaatisin avioehdon jos puolisoni olisi varakas.

      On myös muistettava, että vaikka nyt olemme köyhiä, voi jommalle kummalle osua joskus kohdalle perintö tms. Joka mielestäni on sen omaisuutta kelle se tulee.

      Avioehto ei ole luottamuksen puutetta, se on kuin kondomi. Se suojelee osapuolia. Jokainen realistinen ihminen tietää että koskaan ei voi tietää mitä nurkan takana odottaa. Mielestäni se on myös nöyryyttä, että tajuaa että kaikki hyvä voi päätyä myös ikävästi. Turhaan pilvilinnojaan rakentavat ovat vain typeryksiä. Uskon toki itsekkin rakkauteen, mutta olen realistinen nähtyäni kuinka monet lopulta eroavat. Mitään ei saa pitää itsestään selvänä!!!

      • Nuori nainen

        Minulla taitaa olla aika lailla erilainen näkökanta avioehtoon, verrattuna edellisiin kirjoittajiin. Itse näen avioehdon ns. "takaporttina", jonka turvin suhteesta ja avioliitosta on helppo lähteä, mikäli myöhemmin kaduttaa. Naimisiin meno ja eroaminen on tehty nykyään vähän turhan helpoksi, siihen vaikuttaa myös tämä avioehto. Avioon aikovat eivät enää harkitse avioliittoa ja sen merkitystä kunnolla. Solmittaisiinkohan Suomessa yhtä paljon avioliittoja kuin nyt, mikäli avioehto poistettaisiin ja eroamista vaikeutettaisiin? Tuskin.

        En tietenkään kuvittele että minä en koskaan eroa, eihän sitä koskaan voi tietää. Mutta harkinnan kanssa tässä on naimisiin menty, ja asiasta on keskusteltu useampi vuosi ennen avioitumista. En itse henkilökohtaisesti tahdo mitään "suojaverkkoa" (avioehtoa) jonka turvin on helppo lähteä avioliitosta, tyyliin: Enpähän ainakaan menetä mitään, saan omani takaisin.

        Tietysti olisin avioehtoon suostunut, mikäli mieheni sitä olisi jostain syystä vaatinut. Onneksi olemme samalla aaltopituudella näissä asioissa. Olemme menneet naimisiin vakaasti harkiten, emme hetken huumassa. Kun menimme naimisiin, päätimme paitsi jakaa loppuelämämme, myös kaiken omaisuutemme. Mikä on sinun, on myös minun.


      • nainen
        Nuori nainen kirjoitti:

        Minulla taitaa olla aika lailla erilainen näkökanta avioehtoon, verrattuna edellisiin kirjoittajiin. Itse näen avioehdon ns. "takaporttina", jonka turvin suhteesta ja avioliitosta on helppo lähteä, mikäli myöhemmin kaduttaa. Naimisiin meno ja eroaminen on tehty nykyään vähän turhan helpoksi, siihen vaikuttaa myös tämä avioehto. Avioon aikovat eivät enää harkitse avioliittoa ja sen merkitystä kunnolla. Solmittaisiinkohan Suomessa yhtä paljon avioliittoja kuin nyt, mikäli avioehto poistettaisiin ja eroamista vaikeutettaisiin? Tuskin.

        En tietenkään kuvittele että minä en koskaan eroa, eihän sitä koskaan voi tietää. Mutta harkinnan kanssa tässä on naimisiin menty, ja asiasta on keskusteltu useampi vuosi ennen avioitumista. En itse henkilökohtaisesti tahdo mitään "suojaverkkoa" (avioehtoa) jonka turvin on helppo lähteä avioliitosta, tyyliin: Enpähän ainakaan menetä mitään, saan omani takaisin.

        Tietysti olisin avioehtoon suostunut, mikäli mieheni sitä olisi jostain syystä vaatinut. Onneksi olemme samalla aaltopituudella näissä asioissa. Olemme menneet naimisiin vakaasti harkiten, emme hetken huumassa. Kun menimme naimisiin, päätimme paitsi jakaa loppuelämämme, myös kaiken omaisuutemme. Mikä on sinun, on myös minun.

        Itse en ole naimisissa. Mutta jo tällä hetkellä meillä on sama periaate "mikä on sinun, on minun". Emme jaa ruokamenoja että sinä maksat tämän ja minä tämän. Normaali parisuhdehan toimii juuri niin.

        Entä jos toinen puolisoista olisi erittäin varakas. Itse siinä tilanteessa epäilisin että onko mahdollinen sulhasehdokas tosissaan minun vai varallisuuteni takia.

        Kuten sanoin, avioehto ei ole epäluottamuslause. Se on luottamuslause rakkaudelle.


      • Vähemmän naiivi nykyään
        Nuori nainen kirjoitti:

        Minulla taitaa olla aika lailla erilainen näkökanta avioehtoon, verrattuna edellisiin kirjoittajiin. Itse näen avioehdon ns. "takaporttina", jonka turvin suhteesta ja avioliitosta on helppo lähteä, mikäli myöhemmin kaduttaa. Naimisiin meno ja eroaminen on tehty nykyään vähän turhan helpoksi, siihen vaikuttaa myös tämä avioehto. Avioon aikovat eivät enää harkitse avioliittoa ja sen merkitystä kunnolla. Solmittaisiinkohan Suomessa yhtä paljon avioliittoja kuin nyt, mikäli avioehto poistettaisiin ja eroamista vaikeutettaisiin? Tuskin.

        En tietenkään kuvittele että minä en koskaan eroa, eihän sitä koskaan voi tietää. Mutta harkinnan kanssa tässä on naimisiin menty, ja asiasta on keskusteltu useampi vuosi ennen avioitumista. En itse henkilökohtaisesti tahdo mitään "suojaverkkoa" (avioehtoa) jonka turvin on helppo lähteä avioliitosta, tyyliin: Enpähän ainakaan menetä mitään, saan omani takaisin.

        Tietysti olisin avioehtoon suostunut, mikäli mieheni sitä olisi jostain syystä vaatinut. Onneksi olemme samalla aaltopituudella näissä asioissa. Olemme menneet naimisiin vakaasti harkiten, emme hetken huumassa. Kun menimme naimisiin, päätimme paitsi jakaa loppuelämämme, myös kaiken omaisuutemme. Mikä on sinun, on myös minun.

        "Olemme menneet naimisiin vakaasti harkiten, emme hetken huumassa. Kun menimme naimisiin, päätimme paitsi jakaa loppuelämämme, myös kaiken omaisuutemme. Mikä on sinun, on myös minun."

        Juuuh, niin mekin mentiin. Vaan joku meni pieleen, ja ero tuli. Käsittämätöntä. Onko muita, käsi pystyyn?

        No, teidän liitto tietenkin onnistuu, totta kai.


      • M36
        Nuori nainen kirjoitti:

        Minulla taitaa olla aika lailla erilainen näkökanta avioehtoon, verrattuna edellisiin kirjoittajiin. Itse näen avioehdon ns. "takaporttina", jonka turvin suhteesta ja avioliitosta on helppo lähteä, mikäli myöhemmin kaduttaa. Naimisiin meno ja eroaminen on tehty nykyään vähän turhan helpoksi, siihen vaikuttaa myös tämä avioehto. Avioon aikovat eivät enää harkitse avioliittoa ja sen merkitystä kunnolla. Solmittaisiinkohan Suomessa yhtä paljon avioliittoja kuin nyt, mikäli avioehto poistettaisiin ja eroamista vaikeutettaisiin? Tuskin.

        En tietenkään kuvittele että minä en koskaan eroa, eihän sitä koskaan voi tietää. Mutta harkinnan kanssa tässä on naimisiin menty, ja asiasta on keskusteltu useampi vuosi ennen avioitumista. En itse henkilökohtaisesti tahdo mitään "suojaverkkoa" (avioehtoa) jonka turvin on helppo lähteä avioliitosta, tyyliin: Enpähän ainakaan menetä mitään, saan omani takaisin.

        Tietysti olisin avioehtoon suostunut, mikäli mieheni sitä olisi jostain syystä vaatinut. Onneksi olemme samalla aaltopituudella näissä asioissa. Olemme menneet naimisiin vakaasti harkiten, emme hetken huumassa. Kun menimme naimisiin, päätimme paitsi jakaa loppuelämämme, myös kaiken omaisuutemme. Mikä on sinun, on myös minun.

        ... nuori nainen.

        Vastineeni alustukseksi sanoisin ettei näissä asioissa ole yhtä totuutta, mikä sopii toisille ei järkevää naapurille. Kiehtovaa on kuulla toisten näkemyksiä niistä periaatteista mitkä omistani poikkeavat, käännytyksestä ei siis kyse, vaan "haastamisesta".

        Jo näet avioehdon "takaporttina" niine perusteluin mistä kirjoitit (helppo lähteä), niin eikö kääntäen avioehdottomuus sido pariskuntia yhteen taloudellisin syin (ei "varaa erota")... minun arvomaailmassani se olisi kammottava syy elää parisuhteessa, tai edes mottivina "yrittää" kriisin sattuessa.

        Ei, Suomessa ei varmasti solmittaisi yhtä paljoa avioliittoja jos avioehto kiellettäisiin. Käytännössä UK:ssa tilanne tämä, ihmiset eivät uskalla mennä naimisiin, eletään siis avoliitoissa, mistä yhtälailla kipeitä avoeroja saadaan aikaiseksi. Lainatakseni edellisen analogiaa, kun ei kondomia saa niin tumputetaan vierekkäin *virn*

        Mielenkiintoinen näkemyksesi avioehdosta on "enpähän ainakaan menetä mitään, saan omani takaisin" ... asian voi nähdä myös toisin, "koska on avioehto en koskaan joudu maksamaan erossa toisen velkoja vaikka viidenkympoin viilityksessä intoutuisi niitä ottamaan ja karkaisi virolaisen blondin kanssa Tarttoon". Eli, et myöskään tahdo vakuutusta sille ettet koskaan joudu maksamaan toisen törppöilyjä?

        Omaisuuden jakaminen yksi "piirre" avioehdossa, käytännössä jaatte myös velat, vaikka vain toinen ottaa eikä edes kertoisi sinulle. Ehto siis vakuutus... molemmille.

        Minkä sinä näet takaporttina, minä vakuutuksena (joka täysin turha jos avioliitto päättyy kuten on aikomus, kuolemaan ... kuin palovakuutus joka ollut turha ellei koti pala) ... niin tai näin, oikein onnellista avioliittoa teille toivon, vakuutuksella tai ilman ;-))


      • HUH!?
        Nuori nainen kirjoitti:

        Minulla taitaa olla aika lailla erilainen näkökanta avioehtoon, verrattuna edellisiin kirjoittajiin. Itse näen avioehdon ns. "takaporttina", jonka turvin suhteesta ja avioliitosta on helppo lähteä, mikäli myöhemmin kaduttaa. Naimisiin meno ja eroaminen on tehty nykyään vähän turhan helpoksi, siihen vaikuttaa myös tämä avioehto. Avioon aikovat eivät enää harkitse avioliittoa ja sen merkitystä kunnolla. Solmittaisiinkohan Suomessa yhtä paljon avioliittoja kuin nyt, mikäli avioehto poistettaisiin ja eroamista vaikeutettaisiin? Tuskin.

        En tietenkään kuvittele että minä en koskaan eroa, eihän sitä koskaan voi tietää. Mutta harkinnan kanssa tässä on naimisiin menty, ja asiasta on keskusteltu useampi vuosi ennen avioitumista. En itse henkilökohtaisesti tahdo mitään "suojaverkkoa" (avioehtoa) jonka turvin on helppo lähteä avioliitosta, tyyliin: Enpähän ainakaan menetä mitään, saan omani takaisin.

        Tietysti olisin avioehtoon suostunut, mikäli mieheni sitä olisi jostain syystä vaatinut. Onneksi olemme samalla aaltopituudella näissä asioissa. Olemme menneet naimisiin vakaasti harkiten, emme hetken huumassa. Kun menimme naimisiin, päätimme paitsi jakaa loppuelämämme, myös kaiken omaisuutemme. Mikä on sinun, on myös minun.

        Aika outoa ajatella, että eroamisen tulisi olla vaikeampaa! On vain hyvä asia, että eron saa helposti! Ajattelepa tilanne, että toinen on väkivaltainen juoppo, krooninen pettäjä tai toisella on suhde. Pitäisikö noissakin tapauksessa pitää ihmiset väkisin yhdessä!

        Minäkin olen oikein tyytyväinen, että pääsin nopeasti eroon pettävästä ja valehtelevasta ämmästä! Ämmä oli olympiatason valehtelija, joten hän onnistui kusettamaan sekä minua, että kaikkia ystäviäänkin vuosikaudet!


      • M29
        Vähemmän naiivi nykyään kirjoitti:

        "Olemme menneet naimisiin vakaasti harkiten, emme hetken huumassa. Kun menimme naimisiin, päätimme paitsi jakaa loppuelämämme, myös kaiken omaisuutemme. Mikä on sinun, on myös minun."

        Juuuh, niin mekin mentiin. Vaan joku meni pieleen, ja ero tuli. Käsittämätöntä. Onko muita, käsi pystyyn?

        No, teidän liitto tietenkin onnistuu, totta kai.

        Kaikkihan menevät naimisiin vakaasti harkiten ja aikomuksena elää loppuelämä yhdessä. Niin minäkin menin.

        Avioliittoa kesti 1,5 vuotta, kun vaimo jo ramppasi vieraissa. Erohan siitä tuli. Minun aikomukseni eivät liittoa kasassa pitäneet.

        Mikään ei ole elämässä varmaa. Avioliiton kestävyys on sieltä epävarmimmasta päästä. Avioeroluvut osoittavat sen. Ainahan voi ajatella, että eihän ero satu omalle kohdalle. Niin minäkin ajattelin. Toisin kuitenkin kävi.


    • chill

      Minua kiinnostaa lähinnä se, että voiko avioehtoon lisätä sellaisen ehdon, että kun/jos alan odottaa miehen lasta, avioehto purkautuu? En halua päätyä tilanteeseen, jossa vatsa rantapallona saan huomata miehen löytäneen timmin 20 v tyttösen, haluaa avioeron, eikä minulle ja lapselle jää mitään.
      Tämä tietenkin olettaen että mies on se varakkaampi osapuoli.

      • M36

        Kyllä sellainen klausuuli varmaan mahdollinen on, eli ehto raukeaa kun olet raskaana.

        Vaikka mielestäni tuossa sekoitetaan "puurot ja vellit" ... haluatko ao. ehdon koska kokisit erotilanteessa olevasi "oikeutettu" palkkioon (osuus toisen omaisuudesta) koska olet synnyttänyt lapsen ... minusta hieman erikoinen näkemys.

        Vai, oletko huolissasi lapsen elatuksesta ... sitä varten on eri sopimukset, eli etävanhempi maksasisi elatusmaksuja lähivanhemmalle lapsestaan. Erohan ei vaikuta siihen, että lapsenne on edelleen isänsä "perijä".

        Jos minulle tuota ehdotettaisiin, niin saattaisin vaatia lisäystä isyystestistä ennen kuin raukeaa...


      • chill
        M36 kirjoitti:

        Kyllä sellainen klausuuli varmaan mahdollinen on, eli ehto raukeaa kun olet raskaana.

        Vaikka mielestäni tuossa sekoitetaan "puurot ja vellit" ... haluatko ao. ehdon koska kokisit erotilanteessa olevasi "oikeutettu" palkkioon (osuus toisen omaisuudesta) koska olet synnyttänyt lapsen ... minusta hieman erikoinen näkemys.

        Vai, oletko huolissasi lapsen elatuksesta ... sitä varten on eri sopimukset, eli etävanhempi maksasisi elatusmaksuja lähivanhemmalle lapsestaan. Erohan ei vaikuta siihen, että lapsenne on edelleen isänsä "perijä".

        Jos minulle tuota ehdotettaisiin, niin saattaisin vaatia lisäystä isyystestistä ennen kuin raukeaa...

        Ei kyse ole palkkiosta, tietenkään.
        Vaan kyse omasta ja lapsen toimeentulosta. Etenkin lapsen oikeudesta... Ajatellaanpa tilannetta, jossa ökyrikas ukko lemppaa viimeisillään raskaana olevan vaimonsa toisen naisen takia. Lapsi syntyy ja kasvaa, mutta ei mitenkään pääse osalliseksi isän vauraudesta, esim. juuri tietyn ikäisenä, jolloin harrastukset ja vaatteet ym. merkitsevät koko maailmaa... Riittääkö elatusmaksu tähän, en tiedä. Etenkään jos äidillä ei ole varaa. Ei sitä tenavaa lohduteta sanomalla, että "oota että iskä kuolee, sitten perit sen häntäheikin 18 muun tenavan kanssa..."
        No joo, kärjistetty tilanne, älkää ottako vakavasti. Ja tiedän, ei lasta kasvateta rahaa tuputtamalla...
        Tietysti isyystesti tehdään, jos isäehdokas niin haluaa.


      • chill
        chill kirjoitti:

        Ei kyse ole palkkiosta, tietenkään.
        Vaan kyse omasta ja lapsen toimeentulosta. Etenkin lapsen oikeudesta... Ajatellaanpa tilannetta, jossa ökyrikas ukko lemppaa viimeisillään raskaana olevan vaimonsa toisen naisen takia. Lapsi syntyy ja kasvaa, mutta ei mitenkään pääse osalliseksi isän vauraudesta, esim. juuri tietyn ikäisenä, jolloin harrastukset ja vaatteet ym. merkitsevät koko maailmaa... Riittääkö elatusmaksu tähän, en tiedä. Etenkään jos äidillä ei ole varaa. Ei sitä tenavaa lohduteta sanomalla, että "oota että iskä kuolee, sitten perit sen häntäheikin 18 muun tenavan kanssa..."
        No joo, kärjistetty tilanne, älkää ottako vakavasti. Ja tiedän, ei lasta kasvateta rahaa tuputtamalla...
        Tietysti isyystesti tehdään, jos isäehdokas niin haluaa.

        En tiedä onko minulla ihan väärä käsitys, mutta eikö elatusmaksu määräydy verotettavan tulon mukaan?
        Esim. jos mies on ulkomailla töissä, ja hänen tulojaan ei veroteta Suomessa, niin eikö elatusmaksukin ole silloin suht. pieni? Vai olenko ihan hakoteillä?


      • M36
        chill kirjoitti:

        Ei kyse ole palkkiosta, tietenkään.
        Vaan kyse omasta ja lapsen toimeentulosta. Etenkin lapsen oikeudesta... Ajatellaanpa tilannetta, jossa ökyrikas ukko lemppaa viimeisillään raskaana olevan vaimonsa toisen naisen takia. Lapsi syntyy ja kasvaa, mutta ei mitenkään pääse osalliseksi isän vauraudesta, esim. juuri tietyn ikäisenä, jolloin harrastukset ja vaatteet ym. merkitsevät koko maailmaa... Riittääkö elatusmaksu tähän, en tiedä. Etenkään jos äidillä ei ole varaa. Ei sitä tenavaa lohduteta sanomalla, että "oota että iskä kuolee, sitten perit sen häntäheikin 18 muun tenavan kanssa..."
        No joo, kärjistetty tilanne, älkää ottako vakavasti. Ja tiedän, ei lasta kasvateta rahaa tuputtamalla...
        Tietysti isyystesti tehdään, jos isäehdokas niin haluaa.

        Hmmm... ensinnäkin, jos sellaisen tempun mies tekee, niin parempi ilman moista "roistoa" onkin olla...

        Toisaalta, kyllähän lapsi pääsisi isän varallisuudesta osalliseksi jos tapaamiset riittävän laajat. Edelleen, sekoitat kaksi asiaa, avioehdon ja lapsen elatuksen. Mutta jos sen upporikkaan miehen kanssa tuollaiseen sopimukseen yhdessä päädytte, niin eihän siinä mitään ;-))

        Jos tuo esimerkkisi oli kovin fiktiivinen, niin tuolla avioero keskustelussa oikein konkreettinen ... missä nainen varmasti olisi toivonut aikanaan "köyhinä nuorina" tehneensä avioehdon.

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000004423824


      • M36
        chill kirjoitti:

        En tiedä onko minulla ihan väärä käsitys, mutta eikö elatusmaksu määräydy verotettavan tulon mukaan?
        Esim. jos mies on ulkomailla töissä, ja hänen tulojaan ei veroteta Suomessa, niin eikö elatusmaksukin ole silloin suht. pieni? Vai olenko ihan hakoteillä?

        Tämäpä uhkaa rönsyillä, mutta menköön. Tuolla avioeropuolella elareista montakin keskustelua, melko laajasti problematiikka pohdiskeltu viimeisten parin viikon aikana, poikkea lukemassa. Muutama kommentti kuitenkin tähänkin.

        - elatuksen tarve lähtee lapsen tarpeesta (joskus kieltämättä vaikea laskea ja määrittää, hyvin henkilökohtaista ja riippuu lapsesta)

        - laskettu elatuksentarve mistä vähennetään lapsilisä jaetaan vanhempien kesken, melko yleinen tapa on jakaa vanhempien nettotulojen suhteessa (EI brutto)

        - elareita maksavan palkan ei todellakaan pitäisi vaikuttaa elareiden suuruuteen (pl. oikein pienet tulot ... yhteiskunta tulee apuun), paitsi tietenkin mahdollisesti lähivanhempaa paremman maksukyvyn kautta (nettotulojen suhde) ... jos etävänhemman tuloista lasketaan "prosentit" elariksi, ei se lähde lapsen tarpeista tai ota kantaa lähivanhemman kykyyn osallistua lapsen elatukseen.

        - Vanhemmat ylensä sopivat elarit keskenään, ellei keksitä miten, niin vaikka lastenvalvoja auttaa ja vahvistaa sopimuksen (huom. ei määrää niitä). Ellei kaksi puupäätä sopuun pääse, niin oikeus elarit määrää.

        - Kysymykseesi : kyllä ulkomailla saadusta tulosta ja maksetuista veroista syntyy yhtälailla tositteet (ellei sitten ole vaikka katusoittaja Prahassa), joiden perusteella voidaan määrittää missä suhteessa lapsen elatus jaetaan vanhempien kesken.


      • chill
        M36 kirjoitti:

        Hmmm... ensinnäkin, jos sellaisen tempun mies tekee, niin parempi ilman moista "roistoa" onkin olla...

        Toisaalta, kyllähän lapsi pääsisi isän varallisuudesta osalliseksi jos tapaamiset riittävän laajat. Edelleen, sekoitat kaksi asiaa, avioehdon ja lapsen elatuksen. Mutta jos sen upporikkaan miehen kanssa tuollaiseen sopimukseen yhdessä päädytte, niin eihän siinä mitään ;-))

        Jos tuo esimerkkisi oli kovin fiktiivinen, niin tuolla avioero keskustelussa oikein konkreettinen ... missä nainen varmasti olisi toivonut aikanaan "köyhinä nuorina" tehneensä avioehdon.

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000004423824

        Tämä nyt tuli vaan mieleen. Onneksi ei ole tarvinnut moista vielä pohtia... esimerkki oli täysin fiktiivinen. Eikä mulla ole upporikasta miestä, enkä kyllä tarvitsekaan sellaista.
        Periaatteessa minulla ei kyllä ole mitään avioehtoa vastaan. Tämä skenaario nyt vaan tuli jostain... =)


      • chill
        M36 kirjoitti:

        Tämäpä uhkaa rönsyillä, mutta menköön. Tuolla avioeropuolella elareista montakin keskustelua, melko laajasti problematiikka pohdiskeltu viimeisten parin viikon aikana, poikkea lukemassa. Muutama kommentti kuitenkin tähänkin.

        - elatuksen tarve lähtee lapsen tarpeesta (joskus kieltämättä vaikea laskea ja määrittää, hyvin henkilökohtaista ja riippuu lapsesta)

        - laskettu elatuksentarve mistä vähennetään lapsilisä jaetaan vanhempien kesken, melko yleinen tapa on jakaa vanhempien nettotulojen suhteessa (EI brutto)

        - elareita maksavan palkan ei todellakaan pitäisi vaikuttaa elareiden suuruuteen (pl. oikein pienet tulot ... yhteiskunta tulee apuun), paitsi tietenkin mahdollisesti lähivanhempaa paremman maksukyvyn kautta (nettotulojen suhde) ... jos etävänhemman tuloista lasketaan "prosentit" elariksi, ei se lähde lapsen tarpeista tai ota kantaa lähivanhemman kykyyn osallistua lapsen elatukseen.

        - Vanhemmat ylensä sopivat elarit keskenään, ellei keksitä miten, niin vaikka lastenvalvoja auttaa ja vahvistaa sopimuksen (huom. ei määrää niitä). Ellei kaksi puupäätä sopuun pääse, niin oikeus elarit määrää.

        - Kysymykseesi : kyllä ulkomailla saadusta tulosta ja maksetuista veroista syntyy yhtälailla tositteet (ellei sitten ole vaikka katusoittaja Prahassa), joiden perusteella voidaan määrittää missä suhteessa lapsen elatus jaetaan vanhempien kesken.

        Ok, kiva että selvensit! tänks.


      • M36
        chill kirjoitti:

        Tämä nyt tuli vaan mieleen. Onneksi ei ole tarvinnut moista vielä pohtia... esimerkki oli täysin fiktiivinen. Eikä mulla ole upporikasta miestä, enkä kyllä tarvitsekaan sellaista.
        Periaatteessa minulla ei kyllä ole mitään avioehtoa vastaan. Tämä skenaario nyt vaan tuli jostain... =)

        ... kun tulee toisenkin kantin pohdintoja, vaikka sitten fiktiivisiäkin, eipä keskustelua muuten synny.


      • lakimies

        En ole kyllä ollenkaan vakuuttunut että tuo "ehdollinen" avioehto olisi minkään oikeuden edessä kovinkaan pätevä. Avioehtohan pitäisi virallisesti kumota toisella avioehdolla, jossa määrätään että avio-oikeus omaisuuteen on sittenkin ensimmäisen avioehdon estämättä siitä ja siitä päivästä alkaen, joten en usko että tuohon jostain tarkasti määräämättömästä päivästä alkaen voimassa olevaan "uuteen avioehtoon" suhtauduttaisiin kovinkaan ymmärtäväisesti. Avioehtoa ei käsitykseni mukaan voi muutenkaan tehdä "määräajaksi" siten että avio-oikeus kokonaisuudessaan/osittain jo tuossa alkuperäisessä avioehdossa määrättäisiin taas voimassaolevaksi jostain tietystä yksilöidystä päivästä alkaen. Toisaalta, en usko kenenkään tällaista avioehtoa koskaan tehneen tai ainakaan sitä osituksessa käyttäneen, joten ongelma lienee tosiaan melko fiktiivinen.


      • ....
        M36 kirjoitti:

        ... kun tulee toisenkin kantin pohdintoja, vaikka sitten fiktiivisiäkin, eipä keskustelua muuten synny.

        ....


    • Kokemusta

      Avioehto ei ole epäluottamuslause eikä vain kahden kauppa. Jos jomman kumman osapuolen vanhemmilta on tulossa iso perintö, olisiko oikein, että erotilanteessa myös toinen osapuoli hyötyisi tästä? Esim. jos olet ainoa lapsi ja perit vanhempiesi asunnon, kesämökin, maata tms. Parin vuoden kuluttua perinnöstä eroat, ja jos avioehtoa ei ole, omaisuus jaetaan tasan!!

      Menimme nuorina naimisiin eikä kummallakaan ollut mitään varallisuutta. Erosimme 20 vuoden jälkeen ja aikanaan tehty avioehto selkeytti kertyneen omaisuuden jakoa huomattavasti.

      Jos menisin uudelleen naimisiin, tekisin ilman muuta avioehdon ja onneksi toinen osapuoli on samaa mieltä asiasta.

      • Neiti

        Vaikka avioehtoa ei olisikaan, olisiko silti mahdollista, että avioerossa molemmat pitävät oman omaisuutensa, tai se jaetaan sillä tavalla kuin pariskunta eron hetkellä haluaa? (Esim. vaimo on ollut kotiäitinä, mies hyväpalkkaisessa työssä. Erotaan "sovussa" ja miehen mielestä on ihan ok, että vaimo saa omakotitalon ja perheen kakkosauton itselleen. Perusajatuksena siis se, että kaikkea ei jaeta tasan, vaan oman sopimuksen mukaan.)


      • M36
        Neiti kirjoitti:

        Vaikka avioehtoa ei olisikaan, olisiko silti mahdollista, että avioerossa molemmat pitävät oman omaisuutensa, tai se jaetaan sillä tavalla kuin pariskunta eron hetkellä haluaa? (Esim. vaimo on ollut kotiäitinä, mies hyväpalkkaisessa työssä. Erotaan "sovussa" ja miehen mielestä on ihan ok, että vaimo saa omakotitalon ja perheen kakkosauton itselleen. Perusajatuksena siis se, että kaikkea ei jaeta tasan, vaan oman sopimuksen mukaan.)

        Kyllä osituksen saa tehdä kuten kaksi ihmistä tahtovat, omaisuudesta luopuminen ei ole "laitonta" (tai oikeudesta tasinkoon). Se on sitten eri asia, jos "sopuun" päästy kiristämällä ja uhkaamalla (esim. lasten tapaamisella) tai käytetään toisen romahtanutta mieltä hyväksi ... Ymmärrän, ettet tätä tarkoittanut kommentissasi.

        Jos tällainen "negatiivisen tasingon" jako tehdään, kannattaa muistaa ettei tapahtuneesta varallisuuden siirrosta tarvitse maksaa lahjaveroa, vaikka verottaja joskus toisin tahtoisi tulkita.


    • Totta Tokitar

      Siis tänä päivänä ei yksikään järjellinen olento mene naimisiin ilman avioehtoa.

      Ilman muuta avioehto. Se ei poissulje rakkautta, eikä poissulje eronmahdollisuutta, mutta se poissulkee epäillyksen siitä että joku todellakin haluaisi sinut vain rahojen ja taloudellisen asemasi vuoksi.

      Itse teen avioehdon, jos joskus miesystäväni kanssa "eksymme" naimisiin ;)) Ei todellakaan tule mieleen antaa omastaan toiselle, jos ero tulisi. Enkä edes ole taloudellinen toiseen ihmiseen ripustautuja. Avioehdon näen kahden taloudellisesti toisistaan riippumattoman ihmisen järkevänä ratkaisuna.

      Avioehto on reilua kaikille.

      ;)

    • Kepa

      ei ollut ehtoa, maksumieheksi pääsin viiden vuoden liiton jälkeen. jos seuraavaa kertaa tulee, niin varmasti ehdon haluisin just vakuutuksex.

    • varauksin

      Avioehto on mielestäni kannattava seuraavissa tilanteissa:

      1) Toisella puolisolla on oma firma. Jos firmalle kävisi huonosti, olisi väärin maksattaa konkurssivelkoja puolisolla (ellei sitten ole firman osakas).

      2) Toinen puolisoista on saamassa perinnön ja haluaa säilyttää sen suvussaan.

      3) Toinen puolisoista ryyppää/ tuhlaa muulla tavoin kaiken yhteisen omaisuuden. Tätähän et voi etukäteen tietää...

      4) Avioeron varalle, jos toisella on huomattavasti enemmän omaisuutta / velkaa.

    • nirvana

      Entäs tilanne jossa toinen osapuoli jää kotia ja lapsia hoitamaan (mahdollisesti myös aviopuolison edellisen liiton lapsia). Mitään korvauksia ei saada jos puoliso on hyvätuloinen.
      Onko lasten- ja tai kodinhoidolla mitään arvoa?
      Itse elän avoliitossa enkä näe mitään syytä mennä naimisiin, en ole kovinkaan uskovainen, en edes kuulu kirkkoon.
      Eipä ainakaan puolison velat siirry maksettavakseni.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9140
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7873
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5547
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2334
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2079
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1729
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1664
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1413
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      438
      1348
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      1206
    Aihe