Iloitkaa ja riemutkaa KUOLEMAA ei ole!

Unet voivat olla ihanan lohduttava kokemus kun on menettänyt jonkun läheisen ihmisen. Lähestulkoon ei tahtoisi herätä kun voi olla niin hyvässä seurassa.

Kuoleman jälkeen ihmisen kaikki kognitiiviset toiminnot lakkaavat. Ihmistä ei enää ole. Eräs erikoislaatuinen kyky meillä ihmisillä on käsityksemme siitä, että toisilla ihmisillä on omasta mielestämme erillinen mieli. Erilaiset ajatukset, mielipiteet, toiveet ja haaveet. Tämä kykymme on vuosituhansien saatossa kehittynyt niin hyväksi, että osaamme kuvitella omassa mielessämme, mitä joku meille tuttu henkilö ajattelesi tästä tai tuosta asiasta.

Tämän saman kyvyn kohdalla kolikon kääntöpuoli on se, että meidän on joskus hyvin vaikea päästää irti meille rakkaista ihmisistä kun heidän elämänsä päättyy. Se näkyy hyvin voimakkaina ja aidontuntuisina kokemuksina telepatiasta ja läsnäolosta. Niin kauan kun nuo kokemukset tuovat lohtua ja helpotusta elämään, ne ovat hyväksi. Jos ne tuntemukset alkavat haitata eläväisten elämää, on aika vähitellen laskea irti.

Jokaisella meillä on aikamme. Arvokasta siitä tekee juuri se, että sitä ei ole loputtomasti. Tehkäämme jokaisesta päivästä läheistemme kanssa elämisen arvoinen päivä.