Onko toivoa ja mahdollisuutta muuttaa kehityksen suuntaa? Vai onko ihmiskunta menossa kohti perikatoa?
Tapahtumien kulku ei ole väistämätön eikä ihmisistä riippumaton. Työväenliike, kansalliset vapautusliikkeet, rauhanliikkeet, naisliikkeet, ympäristöliikkeet ja muut kansalaisliikkeet ovat saaneet aikaan monia uudistuksia. Niiden saavutukset ovat kuitenkin nyt uhattuina.
Kapitalismi on kehittänyt tuotantovoimia ja muuttanut ihmisten elämää ennennäkemättömällä tavalla. Samalla se on alistanut ihmisen, luonnon ja tuotannon yksityisen voitontavoittelun välikappaleiksi. Kapitalismi on kyvytön ottamaan huomioon ihmisen, yhteiskunnan ja maailmanlaajuisen kehityksen tarpeita kokonaisuutena. Se on luonut valtaisat väkivallan ja tuhon voimat.
Tuotannon ja pääomien keskittyminen on johtanut ylikansallisiin monopoleihin, joilla on ratkaiseva asema markkinoilla ja yhteiskunnallisessa elämässä. Pääomapiirit ja suurvaltojen eliitit ovat yhdistäneet voimiaan kansainvälisesti. Ne käyttävät valtaansa ja alistavat muita "Kahdeksan suuren ryhmän", Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Naton kaltaisten kansainvälisten keskusten kautta. Ne pyrkivät alistamaan myös Yhdistyneitä kansakuntia omien tavoitteidensa ajamiseen.
Neuvostoliiton ja muiden sosialismia rakentaneiden maiden yhteisön hajoamisen jälkeen imperialistiset voimat pyrkivät ylivaltansa laajentamiseen ja vahvistamiseen maailmanmitassa. Ne käyttävät siinä monenlaisia keinoja, kuten pääomaliikkeiden ohjailua, teknologista riippuvuutta, tiedotusylivoimaa, avainryhmien lahjomista ja vahvemman oikeudella tapahtuvaa sanelua. Siellä, missä nämä keinot eivät riitä, ne turvautuvat sotilaalliseen voimaan ja väkivaltaan suuryhtiöiden vallan ja rikkaan vähemmistön etuoikeuksien turvaamiseksi.
Imperialismin keskukset kilpailevat markkinoista, luonnonvaroista, teknologisesta johtajuudesta ja vaikutusvallasta. Aasian taloudellinen merkitys ja vaikutus kansainväliseen kehitykseen on kasvanut. Varsinkin USA pyrkii korvaamaan menettämäänsä taloudellista ylivoimaa sotilaallisella ylivoimalla. Imperialismin sotaisuus ja aggressiivisuus on voimistunut.
Euroopan unionin tarkoituksena on yhdistää suuryritysten ja jäsenvaltioiden voimat ylikansallisella tasolla tiiviiksi liittovaltioksi, joka ajaa unionin tavoitteita myös sotilaallisin keinoin yhteistyössä Naton kanssa.
Unioni pyrkii parantamaan eurooppalaisen suurpääoman kilpailukykyä alentamalla työvoimakustannuksia ja sosiaalisia menoja, purkamalla kansallista sääntelyä, kiihdyttämällä monopolisoitumista sekä vahvistamalla eurooppalaisen pääoman asemia kilpailussa energia- ja luonnonvarojen hallinnasta.
EU merkitsee demokratian kaventamista laajentamalla markkinoiden vapautta ja keskittämällä pääosan lainsäädäntövallasta ylikansallisille elimille, yhä etäämmäs kansalaisista. Unionin sisällä kasvaa suuryritysten ja suurten jäsenmaiden mahti.
Vapaiden markkinoiden kääntöpuolena on kasvava työttömyys, köyhyys, eriarvoisuus ja ympäristötuhot. Välillä jo osin tasoittuneet sosiaaliset erot ovat taas kasvamassa. Kansalaisten enemmistön tarpeiden ja vaikutusmahdollisuuksien sivuuttaminen lisää vieraantumista ja turvattomuutta, mikä luo maaperää äärioikeistolle, nationalismille ja rasismille. Toisaalta tämä herättää vastarintaa ja vaatii kehittämään ammattiyhdistysliikkeen, kansalaisjärjestöjen sekä vasemmistolaisten ja edistyksellisten voimien eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä.
Kahden järjestelmän vastakkainolon päättyminen Euroopassa ei ole tuonut rauhaa eikä vakautta. Militarismi, nationalismi ja rasismi nostavat taas päätään. Etenkin itäistä Eurooppaa alistetaan sosiaalisen polkumyynnin alueeksi. Neuvostoliiton hajoaminen on rohkaissut oikeiston hyökkäyksiä demokratiaa, työväenliikettä, julkista sektoria sekä tasa-arvon ja solidaarisuuden ihanteita vastaan.
Tapahtumien kulku ei ole väistämätön eikä ihmisistä riippumaton. Työväenliike, kansalliset vapautusliikkeet, rauhanliikkeet, naisliikkeet, ympäristöliikkeet ja muut kansalaisliikkeet ovat saaneet aikaan monia uudistuksia. Niiden saavutukset ovat kuitenkin nyt uhattuina.
Kapitalismi on kehittänyt tuotantovoimia ja muuttanut ihmisten elämää ennennäkemättömällä tavalla. Samalla se on alistanut ihmisen, luonnon ja tuotannon yksityisen voitontavoittelun välikappaleiksi. Kapitalismi on kyvytön ottamaan huomioon ihmisen, yhteiskunnan ja maailmanlaajuisen kehityksen tarpeita kokonaisuutena. Se on luonut valtaisat väkivallan ja tuhon voimat.
Tuotannon ja pääomien keskittyminen on johtanut ylikansallisiin monopoleihin, joilla on ratkaiseva asema markkinoilla ja yhteiskunnallisessa elämässä. Pääomapiirit ja suurvaltojen eliitit ovat yhdistäneet voimiaan kansainvälisesti. Ne käyttävät valtaansa ja alistavat muita "Kahdeksan suuren ryhmän", Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Naton kaltaisten kansainvälisten keskusten kautta. Ne pyrkivät alistamaan myös Yhdistyneitä kansakuntia omien tavoitteidensa ajamiseen.
Neuvostoliiton ja muiden sosialismia rakentaneiden maiden yhteisön hajoamisen jälkeen imperialistiset voimat pyrkivät ylivaltansa laajentamiseen ja vahvistamiseen maailmanmitassa. Ne käyttävät siinä monenlaisia keinoja, kuten pääomaliikkeiden ohjailua, teknologista riippuvuutta, tiedotusylivoimaa, avainryhmien lahjomista ja vahvemman oikeudella tapahtuvaa sanelua. Siellä, missä nämä keinot eivät riitä, ne turvautuvat sotilaalliseen voimaan ja väkivaltaan suuryhtiöiden vallan ja rikkaan vähemmistön etuoikeuksien turvaamiseksi.
Imperialismin keskukset kilpailevat markkinoista, luonnonvaroista, teknologisesta johtajuudesta ja vaikutusvallasta. Aasian taloudellinen merkitys ja vaikutus kansainväliseen kehitykseen on kasvanut. Varsinkin USA pyrkii korvaamaan menettämäänsä taloudellista ylivoimaa sotilaallisella ylivoimalla. Imperialismin sotaisuus ja aggressiivisuus on voimistunut.
Euroopan unionin tarkoituksena on yhdistää suuryritysten ja jäsenvaltioiden voimat ylikansallisella tasolla tiiviiksi liittovaltioksi, joka ajaa unionin tavoitteita myös sotilaallisin keinoin yhteistyössä Naton kanssa.
Unioni pyrkii parantamaan eurooppalaisen suurpääoman kilpailukykyä alentamalla työvoimakustannuksia ja sosiaalisia menoja, purkamalla kansallista sääntelyä, kiihdyttämällä monopolisoitumista sekä vahvistamalla eurooppalaisen pääoman asemia kilpailussa energia- ja luonnonvarojen hallinnasta.
EU merkitsee demokratian kaventamista laajentamalla markkinoiden vapautta ja keskittämällä pääosan lainsäädäntövallasta ylikansallisille elimille, yhä etäämmäs kansalaisista. Unionin sisällä kasvaa suuryritysten ja suurten jäsenmaiden mahti.
Vapaiden markkinoiden kääntöpuolena on kasvava työttömyys, köyhyys, eriarvoisuus ja ympäristötuhot. Välillä jo osin tasoittuneet sosiaaliset erot ovat taas kasvamassa. Kansalaisten enemmistön tarpeiden ja vaikutusmahdollisuuksien sivuuttaminen lisää vieraantumista ja turvattomuutta, mikä luo maaperää äärioikeistolle, nationalismille ja rasismille. Toisaalta tämä herättää vastarintaa ja vaatii kehittämään ammattiyhdistysliikkeen, kansalaisjärjestöjen sekä vasemmistolaisten ja edistyksellisten voimien eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä.
Kahden järjestelmän vastakkainolon päättyminen Euroopassa ei ole tuonut rauhaa eikä vakautta. Militarismi, nationalismi ja rasismi nostavat taas päätään. Etenkin itäistä Eurooppaa alistetaan sosiaalisen polkumyynnin alueeksi. Neuvostoliiton hajoaminen on rohkaissut oikeiston hyökkäyksiä demokratiaa, työväenliikettä, julkista sektoria sekä tasa-arvon ja solidaarisuuden ihanteita vastaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kysy vaikka tuolta yhden hyrrin tänne elätettäväksemme roudaamalta mulatti-geeneriltä.
On "Toivola" nimeltään, ja tanssahteleekin vielä ja torkkuu päiväpeiton alla.
http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/ohjelmat/idols_2008/uutiset/534998.jpg