Minulla oli unessa aika pieni ja jotenkin aneeminen akvaario, jossa oli vain muutamia kaloja. Siinä oli miljoonakaloja, platyja, neontetroja ja monneja (niinkuin meillä nykyään kotona on, vaikka ihan kivassa akvaariossa). Joku oli pyytänyt minulta osaa kaloista, mutta kun niitä oli niin vähän, en hennonut antaa, vaan ajattelin että käyn ostamassa niitä tuolle ystävälle uusia kaupasta. Kauppa oli aivan valtava. Koko lattia oli yhtä isoa allasta, niin että vain reunoilla pystyi juuri ja juuri kulkemaan. Myös seinät ja katto olivat kukin suurta akvaariota. Kaloja oli suuria ja pieniä ja ne kulkivat kukin lajinsa parvissa. Siellä oli noita akvaariossani olleita kaloja, mutta paljon kirkkaammissa väreissä, ja melkein kaikkia tuntemiani kaloja, myös järvi- ja merikaloja, ja syvällä saattoi erottaa joidenkin valtavien kalojen ääriviivoja. Kuitenkaan kalat eivät syöneet toisiaan. Erityisesti laitoin merkille kultakalat, joita meillä oli joskus ollut, mutta jotka eivät koskaan olleet menestyneet. Täällä ne suorastaan hehkuivat. Vesi oli kirkkaampaa kuin mikään näkemäni vesi.
Aloin keräillä haavilla varovasti mielestäni parhaimpia kaloja, yhden ja kaksi sieltä täältä. Ne olisi pitänyt kerätä uimalla, mutta minä kurkottelin reunalta ja niitä oli siksi vaikea saada kiinni. Arvelin niiden olevan aika kalliita, enkä siksi tavoitellut kovin suurta määrää. Ihmettelin kun myyjää ei näkynyt.
Vihdoin jostain ilmestyi joku henkilö, jonka kasvoja en muista. Hän oli iloinen että olin vihdoin tullut, ja kyseli mitä tein haavilla. Selitin ostoaikeeni ja tuo henkilö näytti hämmästyneeltä. Kävi ilmi, että akvaariot kaikkineen kuuluivat minulle, olivat aina kuuluneet, ja niitä oli hoidettu minun poissaollessani. Sivuhuoneissa oli kuitenkin akvaarioita lisää, ne olivat pienempiä ja niistä oli osa päässyt jo leväisiksi ja vesi tullut hieman sameaksi. Uni loppui tuollaista terraariota muistuttavan pienemmän akvaarion edessä. Henkilö joka oli ollut kaloja hoitamassa jäi vielä paimentamaan niitä valtavia altaita, ja minun oli määrä aloittaa näistä pienemmistä ja vähemmän viehättävistä. Onneksi näitä sameita ei tarvinnut hoitaa uimalla, mietin.
Aloin keräillä haavilla varovasti mielestäni parhaimpia kaloja, yhden ja kaksi sieltä täältä. Ne olisi pitänyt kerätä uimalla, mutta minä kurkottelin reunalta ja niitä oli siksi vaikea saada kiinni. Arvelin niiden olevan aika kalliita, enkä siksi tavoitellut kovin suurta määrää. Ihmettelin kun myyjää ei näkynyt.
Vihdoin jostain ilmestyi joku henkilö, jonka kasvoja en muista. Hän oli iloinen että olin vihdoin tullut, ja kyseli mitä tein haavilla. Selitin ostoaikeeni ja tuo henkilö näytti hämmästyneeltä. Kävi ilmi, että akvaariot kaikkineen kuuluivat minulle, olivat aina kuuluneet, ja niitä oli hoidettu minun poissaollessani. Sivuhuoneissa oli kuitenkin akvaarioita lisää, ne olivat pienempiä ja niistä oli osa päässyt jo leväisiksi ja vesi tullut hieman sameaksi. Uni loppui tuollaista terraariota muistuttavan pienemmän akvaarion edessä. Henkilö joka oli ollut kaloja hoitamassa jäi vielä paimentamaan niitä valtavia altaita, ja minun oli määrä aloittaa näistä pienemmistä ja vähemmän viehättävistä. Onneksi näitä sameita ei tarvinnut hoitaa uimalla, mietin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ajatuksia....
1) Jumalan meihin kätkemät aarteet ovat paljon suuremmat kuin arvaammekaan, ja usein me luulemme ettei meillä ole annettavaa, vaikka meillä on varastohuoneet taivaallisissa.
2) Me huolehdimme siitä, mikä on arkielämän piirissä huollettavaksi annettu, ja kuitenkin meitä odotetaan valtakunnan työhön. Pyhä Henki kaitsee ihmisiä jo ennen evankeliumin viemistä, mutta osa ihmisistä tarvitsisi meitä jo nyt.
3) Tehtävät aloitetaan siitä vaatimattomasta päästä, usein myös vaikeimmasta päästä. Parhaiten ihmiset saavutetaan kun ei viedä evankeliumia ulkopuolisena, vaan uskaltaudutaan uimaan sinne missä kalat on. Onneksi Herra myös tietää mihin meistä on, ja kovin sameisiin vesiin ei tarvitse itse lähteä, vaan voi vain ojentaa käden.
Muita ajatuksia? Kiitellen kyselee EndTimes
Huomenta!
Ajttelin jotain yrittää tuohon uneesi. Tuli vahva tunne että nuo akvaariot edustavat erilaisia seurakuntia joissa ehkä tulet vierailemaan, Julistajana? Tai mahdollisesti voit myös perustaa oman seurakunnan josta kertoo nuo kalat joita et halunut antaa ja seurakunta menestyy ja niitä tehdään eri paikkakunnille? Kerroit että ne kaikki kalat kuuluivat sinulle.... Jumalakin katselee silmillään meitä kuin akvaarion läpi ja näkee eri seurakuntien sisään. Toki se voi tarkoittaa tätä suurta morsius seurakuntaa jota olemme kaikki, seurakunta on meidän, sinun ja minun, kannamme siitä yhdessä huolta ja olemme ihmisten kalastajia.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
"Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia." Matt. 4:19
On ollut ihana seurata sinun vastauksiasi, aivan odotan niitä, sillä tekstisi huokuu tasapainoa ja rauhaa ja rakkautta ja iloa!
Kiitos siitä meidän Herrallemme!
amen, amen, amen
höpötyksille, amen
Kiitos opetuslapsi1:) Sinulla on ihanat rohkaisun sanat! Tätä vastausta viestiisi kirjoittaessa ja deletoidessa on selkiytynyt mielessäni tuo seurakunnassa toimimisen asia. Olen saanut kokeilla vähän kaikkea, enkä koe oikein missään perinteisessä roolissa olevani oikealla paikalla, mutta en ole tullut sitä kunnolla pohtineeksi. Ryhdyn vain aina siihen mitä kulloinkin pyydetään. Minä itse asiassa haluaisin vain olla ihmisten seassa. Siksi varmaan minun paikkani voisi ollakin uiden kalastaa, eikä sieltä reunalta. Hyvin harvoin saan kokonaista opetusta, vaan sanat jotka saan, tulevat yleensä vastauksen siihen mitä joku mielessään pohtii. Silloin on juuri oma itsensä, eikä mihinkään rooliin sidottu. Ihaninta on silloin kun uskovat kokoontuvat yhteen ja Herra antaa kaikille jotain tuomista. Usein sattuu niinkin, että joku asia on annettu minulle, mutta minun tehtäväni on delegoida se eteenpäin. Ikäänkuin kuulee sen tuulen huminan puissa, tietää missä milloinkin on Herran Henki. Se on minusta ihanaa, nähdä kuinka Herra on rikas antaja kaikille omilleen:)
Pitää jatkaa tuumailua! Ole siunattu!
EndTimes, hienoa lukea tekstiä joka ei heti luule uniaan koko maailman kohtaloksi.
Turhan moni luulee omaa sielun elämänsä kuvausta joksikin profeetalliseksi suureksi ennusteeksi :O
Olet mielestäni tulkinnut uneasi viisaasti.
Lisäksi sanoisin että itse uskon Jeesuksella olevan meille elämä taivaasssa joka sisältää meille tärkeitä asioita tai sellaista mistä kovasti pidämme.
Koska näyttää että akvaariot ovat sinulle tärkeitä ja niistä iloitset uskon että nuo täydellisen kauniit on sinulle taivaassa OIKEASTI varattuna. Siellä kaikki on puhdasta täydellisen kaunista ja vaikka kalat olisivat "akvaariossa" sielläkin niin ovat silti vapaita ja tyädellisen hyvin voivia.
Ehkä arvaat minulla olevan lapsenkaltaisen uskon joten en turhaan analysoi taivaan aarteita vaan uskon että siellä kaikki luonto on täydellisen ihanaa.
TaivasAarteista tuli heti mieleen uudestaan ne kultakalat, koska niissä oli mieleenpainuvin väri. Ja sen minkä olemme täällä menettäneet, on talletettuna moninkertaisesti parempana taivaallisissa!
Tutkin tuota oranssia väriä Raamatun valossa, mutta värinä sitä ei ole mainittu, ainoastaan ylipapin rintakilvestä löytyi oranssi jalokivi, topaasi. Tuli vastaan aika ihastuttava BIBELIINI linkki, jonka arvosteluun minulla ei ole mitään faktatietämystä, mutta koin sen vastaanottamisen arvoiseksi:
riittaahvonen.blogspot.com/2013/02/ylipapinrintakilpi-ja-hengelliset.html
"Topaasi, Hengen täyteyden jalokivi
Topaasi on oranssille hohtava jalokivi, jota sanotaan Simeonin nimikkokiveksi. Jotta kivi saisi syvyyttä väriinsä ja muutenkin vahvistuisi, se tarvitsee perusteellisen öljykäsittelyn. Öljy on Raamatussa voitelun ja Pyhän Hengen eräs vertauskuva. Simeonin nimi tarkoittaa ”kuuleminen”. Jaakobin poika Simeon oli kiivas luonteeltaan ja eikä Jaakob hyväksynyt hänen tiettyjä tekojaan. Samoin kaikki me tarvitsemme Jumalan Pyhän Hengen perusteellista hoitoa, että voisimme palvella Jumalaa Hänen tahtomallaan tavalla. Jeesus lupasi Joh. 16: 7-11: ”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. Ja kun Hän tulee, niin Hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu”. Kirkastusvuorella Isä itse sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuulkaa Häntä”. Jalokivi muistuttaa siis myös Pojan, Kristuksen kuulemisesta ja Hänelle kuuliaisena olemisesta. Me voimme rukoilla Jeesusta: ”Valtaa ja voitele meidät Sinun Pyhällä Hengelläsi, että voisimme kuulla Sinun puheesi ja elää joka hetki sinun johdatuksessasi, Sinulle kuuliaisina”.
Kiivaita täällä ollaan, ja voitelua tarvitaan:) Ja kuulevia korvia..
Jumala puhuu meille usein niin konkreettisten ja tuttujen asioiden kautta, että ne saattaa kiireissään sivuuttaa. Oman kokemukseni mukaan Jumalalla on ensin meille itsellemme asiaa, ja sitten vasta muille vietävää asiaa. Kuitenkin Kristuksen todistus on profetian Henki, joten mikä tahansa meidän kokema voi olla toisellekin hyödyksi. Minusta on ihana kun täällä on muutama jotka antavat itsensä ja unensa alttiiksi arvostelulle. Se vaatii rohkeutta, ja rohkeudessa on hyvä harjaantua:)
joo, ei siinä mitään että kertoo uniaan :)
mutta turhaa pelkoa tulee siitä kun tulkitaan kaikki liittyvän mikä mihinkin katastrofiin vaikka tulkinta voisi yhtä hyvin olla hekilön oma kokemus jostain srk:sta tai omasta hengellisen kasvun tilastaan. jne jne
siunausta sinulle ja kiva lukea että joku näkee asioita positiiviselta kannalta. nykyään tää kirjoittelu on niin synkkää :(((
Ihana uni!
Minä ainakin ajattelin heti "kaloja", jotka tulet kalastamaan hengellisessä mielessä. Niitä on paljon, mutta Taivaan Isä haluaa, että aloitat kaikkein vähäisimmistä ja epämiellyttävimmän näköisistä! Niitä kun hoivaat rakkaudella, muutakin tullaan antamaan.
Uiminen minun mielestäni viittaa siihen, että nämä "siistimmät" kalat omaavat samoja kokemuksia kuin sinulla, ja pystyt olemaan heidän kanssaan "kuin kala vedessä". Mutta nämä ryvettyneet kalat, heidän elämäänsä sinun ei tarvitse ottaa osaa. Heitä saat vain olla Jumalan armosta hoitamassa terveiksi ja puhtaiksi.
Onnellista kalastusta!
Kiitos " yksin armosta", toivon että vaikka tämä kalastaja ei olisi aina kalastaessaan kovin onnellinen, pääsisi kalansaalis aikanaan onnellisuuden lähteille:) Olet varmaan oikeassa tuossa aloitusjärjestyksessä, sillä näitä suttuisia akvaarioita ja mutruhuulisia kaloja on ympärillä ollut viime aikoina tosi paljon. Se on siitä arvokasta, että samalla tulee nähneeksi senkin mitä siellä omassa sydämmessä on, ja paljon joutuu tekemään siivousta sielläkin. On helppoa olla ihmisten kanssa jotka ovat samaa mieltä asioista, ystävällisiä ja positiivisia. Toinen asia onkin toimia ympäristössä jossa kaikki on kovin negatiivista.
Mutta kärsivällisyydessä harjaantuminen on suuri voitto. Se ei ole lihalle mieluista, mutta kärsivällisyydessä opitaan myös kuuliaisuutta. Rakkaus on sellainen kuuliaisuuden vaatimus, että siinä ei kysytä tunteita, eikä oikeassa oleminen tai rajojen asettaminen anna lupaa langeta pois rakkaudesta. Siinä on minulla nyt ensisijainen opetus menossa. Monet rajojen kokeiluilla katsovat miten pitkälle voi mennä että se rakkaus vielä kestää. Yksikin uupunut hetki, ja kaiken saa aloittaa alusta. Luottamus on varsinkin monella nuorella aivan tuntematon käsite, he etsivät ihmistä joka on luottamuksen arvoinen silloinkin kun asiat ja he itse on hankalia, mutta samalla odottavat hetkeä jolloin joutuvat pettymään.
Herra on kuitenkin uskollinen, lujuudessaankin rakastava, Jeesuksessa armollinen ja ihmeellisen kärsivällinen. Sellaiseksi mielin minäkin, joten lisää harjoitusta:)
Onneksi on seurakunta jossa saa "uida" ja rakentua...
Herra joka hoitaa sekä kalat että kalastajat!