Olen kärsinyt 3 vuotta jonkin asteisesta masennuksesta. Ennen sairastumista olin perushyvä lähes kaikessa mitä tein, mutta nykyään tuntuu kuin olisin huomattavasti tyhmempi. Tekstin tuottaminen (kuten tämän viestin kirjoittaminen) on vaikeaa enkä osaa keskittyä. Lisäksi helppojen laskujen laskeminen tuottaa vaikeuksia (13 4 on pitkän ponnistelun tuloksena 15) ja ihmiset joutuvat usein korjailemaan sanomisiani ja jatkamaan lauseeni loppuun kun en sitä itse tee. Tunnen itseni typeräksi ja saamattomaksi ihmiseksi. Mitä minulle on tapahtunut/tapahtumassa? Voiko tämä johtua vain masennuksesta?
Ja jos joku aivan välttämättä haluaa tietää ikäni, olen 13. Tiedän tänne tulevan taas näitä viestejä "Olet trolli, kukaan 13-vuotias ei kirjoita ajatuksiaan noin hyvin.." jne. mutta päätin juuri olla välittämättä niistä. Mielummin kirjoitan hyvin, kuin hyvin huonosti.
Ja jos joku aivan välttämättä haluaa tietää ikäni, olen 13. Tiedän tänne tulevan taas näitä viestejä "Olet trolli, kukaan 13-vuotias ei kirjoita ajatuksiaan noin hyvin.." jne. mutta päätin juuri olla välittämättä niistä. Mielummin kirjoitan hyvin, kuin hyvin huonosti.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Työmuisti saattaa kärsiä masennuksessa (lyhytkestoinen muisti).
Ja masentunut voi vain pitää itseään tyhmempänä kuin ennen.
Entä palautuuko ns. "järki päähän" kun masennuksesta parantuu, vai pitääkö tiettyjä juttuja opetella tavallaan uudestaan?
Eh, kuulostan siltä kuin puhuisin jostain halvaantumisesta..
Eiköhän se palaudu, keskittymiskyky yms. kohenevat. Ja suhtautuminen muuttuu positiivisemmaksi. Löytyy positiivisiakin asioita eikä pelkkiä vikoja itsestä ja elämästä.
Totta totisesti masennus vaikuttaa.
Itsekkin olen huomannut sanavalmiuteni kalvenneen huomattavasti entisestä.
Onneksi aloittaja on nuori.
Aivot toipuvat paremmin.
Itse olen 50v.
Aloittajan teksti on kyllä mielestäni keskitasoa lahjakkaamman aikaansaannosta.
Harva 13 vuotias osaa noin hyvin ilmaista itseään.
Onko masennustasi hoidettu jotenkin? Onko tutkittu,mistä se johtuu?
Toivottavasti saat jotakin hoitoa siihen.
On todettu sekin,että keskimääräistä älykkäämmät jostakin syystä sairastuvat masennukseen.Samoin taiteelliset ihmiset. Miksiköhän?
Masennukseni todettiin vasta pari viikkoa takaperin, aiemmin en uskaltanut hakea apua. Mutta sitten ymmärsin, että sekin asia on ihan sama, joten mietin, että voihan sitä yrittää käydä vaikka terveydenhoitajalla. Ei ole mitenkään tutkittu, mutta epäilevät tämän johtuvan varhais-lapsuudestani; isäni oli/on alkoholisti & väkivaltainen.
Hm, kysyit että miksiköhän taiteelliset ihmiset sairastuvat useimmiten masennukseen. Luulen että he miettivät asioita syvällisemmin jne. Voin tosin olla väärässäkin.
Kiitos vastauksesta :)
Korjaan vielä sen verran, etten siis tarkoittanut ihan sitä varhaislapsuuttani, vaan ikää 8 vuoteen asti. Vaikea puhua lapsuudestani, kun olen lapsi vieläkin.
Ja sitten lisään sen, että 8-vuotiaana siis muutin äidin & veljen kanssa pois isältä, ja sen jälkeen masennuin, vaikka pidän edelleen muuttoa hyvänä juttuna.
Itselläkin unohtelua enkä enää osaa kunnolla laskea (ainakin siltä tuntuu) minulla on diagnosoitu vakava masennus ja olen syönyt sen takia seronilia ja melatoniiniä. Mikään ei ole auttanu. Olen muuten 14 vuotias jos kiinnostaa
Kyllä masennus aiheuttaa juuri muistin huononemista ja keskittymiskyvyn puutosta ainakin omassa kokemuksessani. Mutta kyllä se sitten paraneekin aikanaan.
Neverminder, luulen, että sinulla kävi näin:
Lapsihan kantaa suuren osan vanhempien vastuuttomuudesta. Olet siis 8-vuotiaaksi saakka joutunut pysymään kasassa, jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Päihdeongelmainen vanhempi on usein arvaamaton, koskaan et tiedä, mitä voi tänään juuri nyt sanoa/tehdä, tänään voidaan vaatia jotain, mikä eilen oli kiellettyä jne.... Nyt, kun olet turvassa, sinulla on "tila" masentua. Voit olla haavoittuva ja särkyä, joka on luonnollinen seuraus asioista, joita sinä olet joutunut varmasti näkemään ja kokemaan. "Pitää olla vahva, jotta voi särkyä", sanoi joskus joku viisas, olen samaa mieltä. Esim. minä avioeroni jälkeen tarvitsin kaksi vuotta, että sain arjen pienten lasten kanssa pyörimään edes jollain lailla, vasta sitten oli tilaa/aikaa minulle, aikaa tutkia itseäni, mitä minussa meni rikki sen liiton aikana (mies oli/on persoonallisuushäiriöinen) ja nousi esiin asioita, joita oli mennyt jo aiemminkin, ihan jo lapsuudessani.
Samoin oma lapseni masentuivat "vasta" 2 vuotta eron jälkeen.
Nyt (5v erosta) on meillä kaikilla asiat hyvin. :) Mutta täytyy sanoa, että minulta on siihen vaadittu ihan hurjasti (omasta mielestäni) työtä, oman itseni hoitamista sekä lasteni "hoitamista", olen välillä joutunut "terapoimaan" omia lapsiani, kun julkisen puolen jonot ovat niin piiiiiiitkiä.... Tottakai vanhemman kuuluu lapsiaan kuunnella ja jutella ja tukea, mutta kun ne normaalivanhemmuuden keinot eivät riitä, niin huh..... No, pointtihan oli, että toivottavasti myös äitisi käy jossain, jos ei varsinaisessa terapiassa, niin jossain esim. vertaistukiryhmässä, esim. Al-Anon (Nimettömät Alkoholistien läheiset) -ryhmiä joillakin paikkakunnilla, tai perheneuvolakin saattaa voida auttaa. (Itse luin myös paljon itsehoito-oppaita ja lastenpsykologiaa ja -kasvatusta käsitteleviä teoksia, mutta minulla on niihin myös ammatillinen motivaatio.)
Hyvä, että olet hakenut apua, terapialla ne asiat selviävät (toivottavasti). Nostit esiin (tai jatkoit ajatusta) tuon taiteellisuuden, jos millään taiteen lajilla pystyt itseäsi ilmaisemaan (enkä tarkoita teknisesti mitään tasoa, vaan, että tuntuu luontevalta esim. piirtää tai maalata tai vaikka muovailla muovailuvahoilla tai kirjoittaa vaikka runoja), niin suosittelen lämpimästi tekemään niin! Tunnepuolen asiat eivät kuitenkaan aina ole täysin käsiteltävissä puheen tasolla ja aina asioille ei edes ole sanoja.......
Tavallaan voisi sanoa, että olet hyvällä tiellä, kun olet "uskaltanut" masentua, muutenhan sulkisit tuntees ija kokemuksesi sisääsi ja 5-10v vuoden päästä ammuskelisit ihmisiä kouluissa tai torilla tai alkaisit myös hoitaa itseäsi joillain päihteillä (joka ei tietenkään sulje edellisiä pois...No, vähän oli karrikoitua... :) )... Vaikka nyt ehkä vannotkin, ettet ikinä mihinkään aineisiin koske, niin HYVIN monella alkoholi-/päihdeongelmaisella on silti taustalla oman vanhemman vastaava ongelma. Siksikin on siis hyvä asia, että pääset (toivon mukaan) avun piiriin jo noin nuorena, mitä aiemmin ongelmat saa ratkottua, sitä helpommin ne aukeavat ja mitä paremmin tiedostat, Kuka Sinä Itse oikeastaan Oletkaan, sen helpompaa sinun on tulevaisuudessa valita ammattia ja puolisoa jne.
Nyt vain aikaa ja tilaa, lepoa ja mukavia asioita, ja koulua teet juuri sen, mitä jaksat, sillä ei ole mitään merkitystä, minkälaiset numerot on olleet ennen 9. luokkaa (vai onko jotain aineita, mitä ei enää 9-luokalla ole.......). Ja hyvin vähän niilläkään, paitsi jatko-opiskelun kannalta.. Kuten Tanssii Tähtien Kanssa -tuomari Helena joskus sanoi: "Kirjoitin minäkin 6 L:ää ylioppilaskokeissa, mutta en ole mitään niillä tehnyt, ei ole kukaan kysellyt..." :)
Lämpimiä ja valoisia ajatuksia sinulle toivotan... :)
T. Lumi
Nyt vasta tajusin, Ala -Teen, alkoholistien lapsille! http://www.al-anon.fi/nuorille
Näkyi olevan nettiryhmäkin, muuten en tiedä tuosta mitään, kun en ole kohderyhmää.
http://perfektionistinpuntarissa.blogspot.fi/2013/05/masennuksesta-voi-ehka-sittenkin-selvita.html
Traumat ja masennus yhdessä vaikuttaa pahasti muistiin. Muistan tapahtumat yhdestä päivästä kahteen viikkoon. Sen jälkeen ne on hävinny melkein täydellisesti. Voishan se olla huonommin myös. Pahimmassa tilanteessa ihminen ei muista kun vartin tai lyhyemmän aikaa. Se on aivan vitun sama kuinka hauskaa on kun sen aina unohtaa.
Voi! Positiivinen asenne estää näkemästä asioita kaikilta kanteiltaan ja se on tyhmyyttä.
Eih, nyt ma olen väsynyt, siis: Negatiivinen asenne ...
Masennuslääkitys tekee käyttäjästään tyhmemmän. Tietysti itse masennuskin aiheuttaa muistiongemia monille, mutta ne korjaantuvat, kun masennuksen syy on saatu hoidettua ja elämä alkaa taas sujua. Masennuslääkekäytöllä ongelma voi taas jäädä pysyväksi.
No, koska mieli on masentunut, voi nähdä itsensä tyhmänä. Tai siis tuntuu siltä, että on tyhmempi.
Masennus voi heikentää keskittymiskykyä, joka voi vaikuttaa älyllisiin suorituksiin kuten noihin laskuihin jne.
Toisaalta pitkään kestänyt syvä masennus voi toki heikentää ns. kognitiivisia kykyjä, mutta tuskin sinun kohdallasi tästä on kyse. Et sinä tyhmemmäksi ole muuttunut, mitään korvaamatonta vahinkoa tuskin on korvien välisi toimintaan tullut. Kun mieliala kohenee, näet omat kykysikin positiivisemmassa valossa.
Kirjoituksesi ei todellakaan kerro tyhmyydestä. Päinvastoin.
Juuri näin. Itse olen ollut pitkään, lähemmäs vuosikymmenen, melko vakavasti masentunut ja keskittymiskyky on kadonnut täysin, ajattelu on puuroista, muisti on olematon (lähi ja pitempiaikainen), en tajua ohjeita, en tunnu oppivan enää mitään uutta (mikään ei "tartu" päähän) ja puhuminen sekä kirjoittaminen on kömpelöä ja vaivalloista. Oikeastaan olen kuin aivovammapotilas. Ei paljon naurata, kun kaiken muun lisäksi on menettänyt omat ajattelukykynsä - tunnen olevani pikemminkin zombi kuin ihminen. Olen vakuuttunut, että en pysty enää palaamaan normaaliksi vaan jonkinasteista pysyvää vahinkoa on tapahtunut.
Mutta aloittaja on niin nuori että kyse lienee enemmän keskittymisvaikeuksista - aivot ovat väsyneet, ajatukset karkailevat huoliin, motivaatio on hukassa, väsyttää ehkä tai ahdistaa jne. Itsellänikin oli tuossa iässä samankaltaisia ongelmia mikä näkyi koulumenestyksen nopeana romahtamisena.