Sotalapsitytöt raiskattiin. Suomalaisten sotalasten seksuaalinen hyväksikäyttö oli ruotsalaisille arkipäivää. Siltä eivät säästyneet poikalapsetkaan. Oli kuin sotalapset olisivatkin olleet ruotsalaisille lapsisotavankeja, joita sai kohdella miten tahtoi, hyvin julmalla tavalla.
Toistuvasti suomalaislapsia kehoitettiin olemaan kiitollisia siitä, että olivat päässet pois sodan jaloista. Eivät olleet joutuneet julmien venäläisten raiskaamiksi. Heidän piti alinomaan hokea papukaijan lailla ruotsalaisille isännilleen: ”että kuinka he olivat olleet onnellisessa asemassa, kun olivat päässeet pois sodan jaloista, pois Suomesta”.
Ruotsin taajamapaikkakunnilla ja kaupungeissa suomalaiset sotalapset joutuivat ilmaisiksi palvelijoiksi tai lastenhoitajiksi ruotsalaislapsille. Ruotsin maatiloille he olivat ilmaista orjatyövoimaa. Pelkin paljain käsin, sotalapset tyhjensivät suuria sikojen karsinoita. He paimensivat lehmiä, lypsivät niitä sekä kirnusivat voin. He äestivät ja kylvivät peltoja. Kiitokseksi ilmaisesta työnteosta heitä ruoskittiin, piestiin ja heille rähistiin.
Epäinhimillisestä kohtelustaan huolimatta, tämä suomalaislasten orjatyövoima joutui hokemaan aamusta iltaan, ”että kuinka onnellisessa asemassa he olivat olleet, kun olivat päässeet sodalta turvaan Ruotsiin”.
Tavanomaisesti sotalapsen asunto ruotsalaisessa sijoitusperheeessään oli ollut vain pimeä, kylmä komero tai lämmittämätön aitta, varasto. Ruokaa he olivat saaneet vain nimeksi. Sotalasten vierailut toistensa tai ruotsalaislasten luona olivat olleet kiellettyjä.
Heidän kuului päivät pääksötysten osoittaa kiitollisuuttaan hokemalla: ”kuinka kiitollisia olivat siitä, kun ei tarvinnut piileksiä eikä pelätä Suomessa pommisuojissa”.
Joulunaikaan ruotsalaislapset saivat joululahjoja. He niillä leikkivät. Suomalaislasten piti olla kiitollisia siitä, kun saivat nähdä ruotsalaislasten leikkivän joululahjoillaan!
Ruotsalaista ahneutta
Pienemmästä ruotsalaisten ahneudesta voi mainita sen, kun sotalapsille oli annettu kyniä, paperia, kirjekuoria ja postimerkkejä, että voivat kirjoittaa Suomeen. Mutta, isäntäväen käyttöön ne menivät. Sotalapsille lähetettiin joskus pieniä paketteja sotaakäyvästä Suomesta. Mutta, harvoin niitä saivat suomalaislapset itse. Sotalasten isäntäväki varasti ne.
Ruotsalaista ahneutta
Suurempaan ahneuteen kuului noin 75000 – 80000 suomalaislapsen kuljettaminen ”sodalta turvaan Ruotsiin”. Todellisuudessa lapset joutuivat ilmaiseksi työvoimaksi, orjatyövoimaksi. Suomen viime sotien alettua ja Ruotsin ajateltua olevan jollain tapaa apuna suomalaille. Oli ollut esityksiä siitä, että suomalaisia lapsia olisi autettu ruotsalaisavun turvin Suomessa. Mutta, eiväthän he olisi silloin olleet ilmaisena orjatyövoimana Ruotsissa!
Suomalaiset olivat esittäneet myös sitä, että ruotsalaiset olisivat tulleet avuksi ase kädessä puolustamaan Suomea Neuvostoliittoa vastaan. Aseveljeys natsi – Saksan rinnalla sotivan Suomen kanssa ei sopinut heille. He eivät lähteneet mukaan kenraali Mannerheimin sotaseikkailuihin liittoutuneitten tukemaa Neuvostoliittoa vastaan.
Rahanahneet ruotsalaiset valitsivat tuottoisamman tien. He toimivat mieluummin aseiden valmistajina ja myyjinä sekä malmin tuottajana saksalaisille. He sallivat natsisotilaiden kauttakulun maansa läpi. Ehkä jo silloin rahanahneet ruotsalaiset ajattelivat siten, että heille tulee sota-aseiden valmistamisen myötä erinomaiset valmiudet suunnilleen puolen maailman sodanjälkeiseen jälleenrakennuskauteen. Silloin ei metallituotteiden (autot, traktorit, kaivinkoneet jne) hintoja juuri kyselty.
Lastensiirto Ruotsiin
Lastensiirto Suomesta Ruotsiin käynnistyi jo talvisodan aluilla. Talvisodan aikana Ruotsiin levisi tunnuslause ”Finlands sak är vår” (Suomen asia on meidän). Suomen naapurimaa Ruotsi tarjosi turvapaikkaa suomalaislapsille. Suomi olisi silloin halunnut lasten auttamisen tapahtuvan ensisijaisesti Suomessa ja kieltäytyi aluksi. Ruotsalaiset hyväntekeväisyyttä harjoittaneet naiset sopivat lastensiirtoasiasta kenraali Mannerheimin kanssa.
Sotalapsia matkasi muutamia satoja Norjaan. Tanskaan heitä kuljetettiin muutamia tuhansia. Ruotsiin suomalaislasten vienti oli omaa luokkaansa eli noin 75000 lasta. Tanskassa lasten kohtelu oli mukavaa, lempeää ja asiallista. Heitä ei kohdeltu siellä karjana eikä orjatyövoimana. Ei heillä ollut ajatustakaan sellaisesta kohtelusta!
Suomalaiset sotalapset Tanskassa saivat nukkua omissa vuoteissaan, monet omassa huoneessaan. He saivat syödä monta kertaa päivänsä hyvää, terveellistä ruokaa vatsansa täyteen. Joululahjojakin he saivat. Lasten vienti Tanskaan, ”sotalasten Onnelaan” päättyi Saksan miehitettyä Tanskan. He kielsivät suomalaisten sotalasten kuljetukset sinne.
Toistuvasti suomalaislapsia kehoitettiin olemaan kiitollisia siitä, että olivat päässet pois sodan jaloista. Eivät olleet joutuneet julmien venäläisten raiskaamiksi. Heidän piti alinomaan hokea papukaijan lailla ruotsalaisille isännilleen: ”että kuinka he olivat olleet onnellisessa asemassa, kun olivat päässeet pois sodan jaloista, pois Suomesta”.
Ruotsin taajamapaikkakunnilla ja kaupungeissa suomalaiset sotalapset joutuivat ilmaisiksi palvelijoiksi tai lastenhoitajiksi ruotsalaislapsille. Ruotsin maatiloille he olivat ilmaista orjatyövoimaa. Pelkin paljain käsin, sotalapset tyhjensivät suuria sikojen karsinoita. He paimensivat lehmiä, lypsivät niitä sekä kirnusivat voin. He äestivät ja kylvivät peltoja. Kiitokseksi ilmaisesta työnteosta heitä ruoskittiin, piestiin ja heille rähistiin.
Epäinhimillisestä kohtelustaan huolimatta, tämä suomalaislasten orjatyövoima joutui hokemaan aamusta iltaan, ”että kuinka onnellisessa asemassa he olivat olleet, kun olivat päässeet sodalta turvaan Ruotsiin”.
Tavanomaisesti sotalapsen asunto ruotsalaisessa sijoitusperheeessään oli ollut vain pimeä, kylmä komero tai lämmittämätön aitta, varasto. Ruokaa he olivat saaneet vain nimeksi. Sotalasten vierailut toistensa tai ruotsalaislasten luona olivat olleet kiellettyjä.
Heidän kuului päivät pääksötysten osoittaa kiitollisuuttaan hokemalla: ”kuinka kiitollisia olivat siitä, kun ei tarvinnut piileksiä eikä pelätä Suomessa pommisuojissa”.
Joulunaikaan ruotsalaislapset saivat joululahjoja. He niillä leikkivät. Suomalaislasten piti olla kiitollisia siitä, kun saivat nähdä ruotsalaislasten leikkivän joululahjoillaan!
Ruotsalaista ahneutta
Pienemmästä ruotsalaisten ahneudesta voi mainita sen, kun sotalapsille oli annettu kyniä, paperia, kirjekuoria ja postimerkkejä, että voivat kirjoittaa Suomeen. Mutta, isäntäväen käyttöön ne menivät. Sotalapsille lähetettiin joskus pieniä paketteja sotaakäyvästä Suomesta. Mutta, harvoin niitä saivat suomalaislapset itse. Sotalasten isäntäväki varasti ne.
Ruotsalaista ahneutta
Suurempaan ahneuteen kuului noin 75000 – 80000 suomalaislapsen kuljettaminen ”sodalta turvaan Ruotsiin”. Todellisuudessa lapset joutuivat ilmaiseksi työvoimaksi, orjatyövoimaksi. Suomen viime sotien alettua ja Ruotsin ajateltua olevan jollain tapaa apuna suomalaille. Oli ollut esityksiä siitä, että suomalaisia lapsia olisi autettu ruotsalaisavun turvin Suomessa. Mutta, eiväthän he olisi silloin olleet ilmaisena orjatyövoimana Ruotsissa!
Suomalaiset olivat esittäneet myös sitä, että ruotsalaiset olisivat tulleet avuksi ase kädessä puolustamaan Suomea Neuvostoliittoa vastaan. Aseveljeys natsi – Saksan rinnalla sotivan Suomen kanssa ei sopinut heille. He eivät lähteneet mukaan kenraali Mannerheimin sotaseikkailuihin liittoutuneitten tukemaa Neuvostoliittoa vastaan.
Rahanahneet ruotsalaiset valitsivat tuottoisamman tien. He toimivat mieluummin aseiden valmistajina ja myyjinä sekä malmin tuottajana saksalaisille. He sallivat natsisotilaiden kauttakulun maansa läpi. Ehkä jo silloin rahanahneet ruotsalaiset ajattelivat siten, että heille tulee sota-aseiden valmistamisen myötä erinomaiset valmiudet suunnilleen puolen maailman sodanjälkeiseen jälleenrakennuskauteen. Silloin ei metallituotteiden (autot, traktorit, kaivinkoneet jne) hintoja juuri kyselty.
Lastensiirto Ruotsiin
Lastensiirto Suomesta Ruotsiin käynnistyi jo talvisodan aluilla. Talvisodan aikana Ruotsiin levisi tunnuslause ”Finlands sak är vår” (Suomen asia on meidän). Suomen naapurimaa Ruotsi tarjosi turvapaikkaa suomalaislapsille. Suomi olisi silloin halunnut lasten auttamisen tapahtuvan ensisijaisesti Suomessa ja kieltäytyi aluksi. Ruotsalaiset hyväntekeväisyyttä harjoittaneet naiset sopivat lastensiirtoasiasta kenraali Mannerheimin kanssa.
Sotalapsia matkasi muutamia satoja Norjaan. Tanskaan heitä kuljetettiin muutamia tuhansia. Ruotsiin suomalaislasten vienti oli omaa luokkaansa eli noin 75000 lasta. Tanskassa lasten kohtelu oli mukavaa, lempeää ja asiallista. Heitä ei kohdeltu siellä karjana eikä orjatyövoimana. Ei heillä ollut ajatustakaan sellaisesta kohtelusta!
Suomalaiset sotalapset Tanskassa saivat nukkua omissa vuoteissaan, monet omassa huoneessaan. He saivat syödä monta kertaa päivänsä hyvää, terveellistä ruokaa vatsansa täyteen. Joululahjojakin he saivat. Lasten vienti Tanskaan, ”sotalasten Onnelaan” päättyi Saksan miehitettyä Tanskan. He kielsivät suomalaisten sotalasten kuljetukset sinne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
RKP vei tuoretta lihaa ja kielikylpyyn ruotsiin Suomalaisia lapsia
Suomessa asia nähtiin etenkin ruotsinkielisten parissa myös kielipoliittisena kysymyksenä - etenkin RKP oli lastensiirtojen voimakas kannattaja. Tämä kielipoliittius pääsi yllättämään eniten.
Pertti Kavén: Sotalapset - toiveet ja todellisuus
Ruotsalaiset kostivat suomalaisille, että hävisivät sodan 1809.
Sen vuoden valtion jakautuminen on edelleen trauma ruotsalaisille, ja sodan aikana erityisesti.
Ruotsissa oli myös vallalla kouluissa opetettu käsitys suomalaisista, että he ovat raakalaisia ja sivistymättömiä, Freudenthalin aatteiden mukaan, joista piti kitkeä pahuus pois lyömällä.
Pedofiilit olivat aivan innoissaan.
Kun lapsia tuotiin Ruotsiin, näteimmistä tytöistä tapeltiin, toinen veti toisesta kädestä, toinen toisesta.
Toki oli hyviäkin perheitä.
Kaiken kaikkiaan siirto-operaatio oli onneton, se ei ollut valtion, vaan minkä tahon järjestämä?
Kukaan ei valvonyut lasten oloja perheissä, he olivat aivan vapaata riistaa.
Suomessa oltiin luottavaisia, että "ne hyvät ruotsalaiset kyllä auttavat," Uskottiin propaganda, jolla lapset saatiin juniin.
Suomen perivihollinen on Ruotsi, ei suinkaan Venäjä. Tämä tosiasia on historiankirjoituksemme suurin vaiettu totuus.
Tämä totuus ei suinkaan tarkoita, että meidän pitäisi vihata nykyisin Ruotsia. Mutta totuudessa pitää elää. Ja Ruotsin virallinen anteeksipyyntö olisi paikallaan.
Kuka tietää mitä svekko papit "harrastavat" verhojen takana.