Aihetta käsitelty aiemminkin näillä sivustoilla. Tuntuu kuitenkin, että aihe on aina ajankohtainen. Nytkin juuri tähän aikaan sopiva.
”Kun etelätuuli alkoi puhaltaa, luulivat he pääsevänsä tarkoituksensa perille.” (Apt. 27:13)
Apostolien teot kertoo, miten Paavalia kuljettavan laivan miehistö luuli pääsevänsä perille, mutta toisin kävi. Merenkulussa ei riitä, että luulee jotakin. Merellä täytyy tietää, muuten käy huonosti. Näin on myös hengellisessä elämässä, kun seilaamme tällä elämän karikkoisella merellä. Merenkulussa ja kristityn vaelluksessa on paljon yhteistä...”
Myös ”elämän merellä” on paljon vaarallisia kareja, vaikka meri saattaa näyttää kokemattomasta kovin turvalliselta. Siksi näilläkin vesillä täytyy tietää, mikä on oma sijainta ja missä ovat karit. Näistä kareista täytyy myös puhua, jotta meille ei käy kuten Paavalin laivan miehistölle: he vain luulivat pääsevänsä perille.
Kun Paavali opetti seurakuntia, hän käytti paljon aikaa ns. ohjaavaan opetukseen. Hän opetti seurakuntaa karikoista sekä miten niiden keskellä voi seilata turvallisesti ja päästä perille.
Karit
Elämän merellä on paljon erilaisia kareja: lihallisuus, paatumus, maailmanmielisyys, erilaiset eksytykset, epäusko, rahan himo jne. Meidän tulee tuntea nuo karit ja oppia väistämään niitä.
”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1 Joh. 2:15)
Katkeruuden karikot
Aina välillä kohtaan uskovia, jotka ovat täynnä kritiikkiä kaikkea ja kaikkia kohtaan. Heidän on vaikeata osallistua seurakuntansa kokouksiin ja toisinaan mikään muukaan seurakunta ei ole kyllin hyvä heille. Joskus syynä tähän kovaan ja arvostelevaan asenteeseen on katkeruus. Moni istuu katkeruuden karikossa ja haukkuu sieltä jokaista ohikulkijaa. Oma vene on säpäleinä kivillä, mutta ihminen ei itse ymmärrä olevansa vaarassa hukkua.
Jos sinä olet ajanut katkeruuden karikkoon, älä jää sinne. Ammu vaikka ”hätäraketti”. Huuda avuksesi Herraa, ota yhteyttä seurakuntaan ja pyydä esirukousta. Tee mitä tahansa, mutta älä jää sinne yksin, sillä karille ajanut ei pääse perille.
Yksi hyvä keino välttää katkeruuden karikot on se, että otat kaiken Jumalan kädestä. Kaikki vastoinkäymisetkin ovat kuitenkin Jumalan sallimia ja kaiken hän kääntää lopulta meidän parhaaksemme, kun vain luotamme Häneen. ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, opettaa T. Suonto.
”Kun etelätuuli alkoi puhaltaa, luulivat he pääsevänsä tarkoituksensa perille.” (Apt. 27:13)
Apostolien teot kertoo, miten Paavalia kuljettavan laivan miehistö luuli pääsevänsä perille, mutta toisin kävi. Merenkulussa ei riitä, että luulee jotakin. Merellä täytyy tietää, muuten käy huonosti. Näin on myös hengellisessä elämässä, kun seilaamme tällä elämän karikkoisella merellä. Merenkulussa ja kristityn vaelluksessa on paljon yhteistä...”
Myös ”elämän merellä” on paljon vaarallisia kareja, vaikka meri saattaa näyttää kokemattomasta kovin turvalliselta. Siksi näilläkin vesillä täytyy tietää, mikä on oma sijainta ja missä ovat karit. Näistä kareista täytyy myös puhua, jotta meille ei käy kuten Paavalin laivan miehistölle: he vain luulivat pääsevänsä perille.
Kun Paavali opetti seurakuntia, hän käytti paljon aikaa ns. ohjaavaan opetukseen. Hän opetti seurakuntaa karikoista sekä miten niiden keskellä voi seilata turvallisesti ja päästä perille.
Karit
Elämän merellä on paljon erilaisia kareja: lihallisuus, paatumus, maailmanmielisyys, erilaiset eksytykset, epäusko, rahan himo jne. Meidän tulee tuntea nuo karit ja oppia väistämään niitä.
”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1 Joh. 2:15)
Katkeruuden karikot
Aina välillä kohtaan uskovia, jotka ovat täynnä kritiikkiä kaikkea ja kaikkia kohtaan. Heidän on vaikeata osallistua seurakuntansa kokouksiin ja toisinaan mikään muukaan seurakunta ei ole kyllin hyvä heille. Joskus syynä tähän kovaan ja arvostelevaan asenteeseen on katkeruus. Moni istuu katkeruuden karikossa ja haukkuu sieltä jokaista ohikulkijaa. Oma vene on säpäleinä kivillä, mutta ihminen ei itse ymmärrä olevansa vaarassa hukkua.
Jos sinä olet ajanut katkeruuden karikkoon, älä jää sinne. Ammu vaikka ”hätäraketti”. Huuda avuksesi Herraa, ota yhteyttä seurakuntaan ja pyydä esirukousta. Tee mitä tahansa, mutta älä jää sinne yksin, sillä karille ajanut ei pääse perille.
Yksi hyvä keino välttää katkeruuden karikot on se, että otat kaiken Jumalan kädestä. Kaikki vastoinkäymisetkin ovat kuitenkin Jumalan sallimia ja kaiken hän kääntää lopulta meidän parhaaksemme, kun vain luotamme Häneen. ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, opettaa T. Suonto.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jeesuksen leiviskä-vertauksessa sanotaan: ”Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.” (Matt. 25:25) Pelon tähden moni luopuu kutsumuksestaan ja uskollisesta Kristuksen seuraamisesta.
Jos sinä olet pelkojen karikoissa, kuuntele mitä Raamattu sanoo: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” (1 Joh. 4:18)
Sillä tiellä, jolle elävä Jeesus Kristus haluaa sinut johdattaa, ei ole pelkoa. Älä jää pelkojesi keskelle yksin, vaan pyydä apua. Jeesus haluaa johtaa sinut turvallisille vesille, joissa ei koskaan tarvitse pelätä.
Rahan himon karikot
Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” (1 Tim. 6:10) Seuraavassa jakeessa Paavali sanoo: ”Pakene semmoista.”
Mitä Paavali tarkoittaa? Kierrä sellaiset karit kaukaa, sillä ne ovat erittäin salakavalia ja saattavat monen uskon haaksirikkoon. Siksi meidän ei koskaan pidä suhtautua rahaan ja sen palvontaan kevyesti. Rahanhimo on ollut yksi yleisimpiä syitä jopa Jumalan palvelijoiden haaksirikkoutumisiin.
Eksytyksen karikot
Yksi tämän ajan erikoinen eksytys on uskomus, että eksytystä ei ole olemassakaan. Kaikki on hyvää ja kaikki on Jumalasta. Mutta mitä Raamattu sanoo: ”Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja.” (1 Tim. 4:11)
”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” Raamattu sanoo, että lopunajassa tulee olemaan voimakkaita eksytyksiä, joita jopa vilpittömien uskovien on vaikea tunnistaa. Ne ovat salakavalia kareja.
Lopunajassa eletään. Suurimpia karikoita on rahanhimo ja eksytys.
Raamatun sisältö luetaan niin kuin halutaan.
Auta oi Jeesus kun eksytys suuri, voimalla maata käy valloittamaan.
Miten lammas voi eksyä?
Lampaat seuraavat toinen toistaan, ja päättelevät että se ensimmäinen varmaan seuraa paimenta.
Jeesus kuitenkin sanoi, että
Joh. 10:27
Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Meidän ei siis tule seurata toinen toistamme, sillä kaikilla meillä on omat puutteemme. Me olemme samaa laumaa, ja kukin on laumassa koska juuri hän seuraa Paimenen ääntä.
Samoin tulee itse tuntea merimerkit, ei auta jos näkee kaukana laivan ja katsoo että tuonne vain tästä suoraan. Varsinkin rantavesillä, kun vasta on lähdetty matkaan, on karikoita tuhkatiheään.
Se on totta, että lopunaikana on aivan valtavasti eksytystä. Olen itse tullut siihen tulokseen, että kun uskon Jeesusta ja Hänen opetustaan, en eksy. Ja jos joku muu opetus on ristiriidassa Jeesuksen Kristuksen opetuksen kanssa, niin aina ennemmin uskon Jeesuksen sanoja, kuin kenenkä tahansa muun, mikäli ristiriitaa on. Vaikka olisi sitten Raamatun sisälläkin, jos opetus on ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa uskon sellaisessa tapauksessa aina Jeesukseen.
Galatalaiskirjeessä on armosta hyvää opetusta.
Tähän jatkoksi sopii päivän sana; J.Vähäsarja.
Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.
Room. 10:12
Arvioidessamme Jumalan armoa ja siunausta, on katsottava oikeaan suuntaan. On rohkeasti käännettävä katse pois itsestä ja omista tunteista Jumalan sanaan. Se on ainoa paikka, josta löytää luotettavan vastauksen. Sanassa luvataan, että se, joka avuksi huutaa Herran Jeesuksen nimeä, pelastuu. Niin alhaalla kulkee armo. Älä siis mittaa armoa sillä, oletko menestynyt, kaunis tai rikas, ne eivät tässä asiassa auta. Älä myöskään jätä kuulematta sanan lupauksia silloin, kun olet mielestäsi epäonnistunut, liian syntinen tai hengellisesti kuollut. Älä koskaan mittaa armoa näillä asioilla. Älä mittaa armoa edes hengellisillä kokemuksillasi. Mittaa sitä vain tällä sanalla: Joka avuksi huutaa Jeesuksen nimeä, pelastuu. Joka huutaa avuksi, on siis suojassa ja turvassa. Joka huutaa, on jo kotona, vaikka ei lopullisesti ihan vielä perillä. Joka huutaa, on sovintoveren suojassa, vaikka ympärillä riehuisi kolmas maailmansota ja sisällä olisi tuska ja ahdistus. Kukaan ei voi riistää Jeesukseen turvaavaa hänen haavoitettujen käsiensä suojasta
" Raamatun jakeita tulisi tulkita asiayhteydessään, ottaen huomioon kokonaisuus. Jakeiden irralleen repiminen asiayhteydestään on tuottanut valtavasti virheellisiä tulkintoja ja harhaoppeja.
Toiseksi, Raamatun kohtia tulee tulkita toisilla Raamatun kohdilla. Raamattu on siitä ihmeellinen kirja, että se pääsääntöisesti selittää itse itsensä. Emme myöskään saa lisätä mitään omiamme tai ottaa pois Jumalan Sanasta, muutoin tuomio tulee osaksemme (5.Moos.4:2; Ilm.22:18-19; 2.Piet.3:15-16)".
"Joskus meri tyyntyy niin, että on seistävä tuntikausia paikallaan. Joskus sumu yllättää ja täytyy jäädä yöksi ankkuriin. Joskus sade hakkaa ja paleltaa, mutta on vain odotettava kärsivällisesti, kunnes pääsee kotisatamaan. Kärsivällisyys on myös tärkeä seikka purjehtiessamme tällä elämän merellä.
”Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.” (Jaak. 5:7-8 )"
Evankeliumin ilosanomaa pidämme esillä karikoista huolimatta. Sitä ilosanomaa viemme eteenpäin. Kunnia Herralle.
...