Olen 16-vuotias tyttö ja en osaa olla luonnollisesti vastakkaisen sukupuolen seurassa. Nuorempana minulla ei ollut muita kuin poikia kavereina ja olen varttunut 2 isoveljen kanssa, niin miten yhtäkkiä voi muuttua näin?
Juttelu poikien kanssa on aina jäykkää ja kaavamaista, jos siis koskaan uskaltaudun puhumaan. Nostan aina ikään kuin muurit eteen ja jännityn kamalasti. Mistä on kyse?
Juttelu poikien kanssa on aina jäykkää ja kaavamaista, jos siis koskaan uskaltaudun puhumaan. Nostan aina ikään kuin muurit eteen ja jännityn kamalasti. Mistä on kyse?
Vastaukset 6
Vanhimmat
mistä minä tiedän!
Mahtava vastaus genious! Niin tarpeellinen.
Älä kirjoita "genious". Se antaa huonon kuvan.
En tiedä ratkaisua ongelmaasi. Mulla on ihan sama ongelma. Ikään kuin defenssit olisivat jatkuvasti päällä vastakkaisen sukupuolen seurassa.
Kyllä mää valitettavasti kirjotan genious jos haluan.
Mulla on ihan sama juttu. En ymmärrä et jos on vähänki mielenkiintonen tyyppi niiku esim hyvännäkönen ni meen jotenki ihan puihin. No, jos on humalassa ni se on eri asia sitte :D Jep, mut oon myös huomannu et homoille on paaljo helpompi rupatella:D Ärsyttää tällänen ;DD jja oon sua pari vuotta vanhempi. No pitäis mennä vaa iha mukavia juttelee :D
Mul on ihan sama homma! Ja se on perseestä. Ennen pienenä leikki poikien kanssa ja muuta, pysty olee normaali, mut nykyään, ei puhettakaan että uskaltaisin mennä juttelee pojille, vaikka ne olis tuttuja kavereita, jos joku toinen tyttö tulee kanssa juttelee, sitten voin mennä kans mutta sillonkaan en aukase suutani ellei oo pakko. Ihan kuin pelkäisin poikia nykyään tai en luottais niihin tai jotain...