Kiinnostais kuulla miten olette voittaneet ahdistuksenne, löytäneet seurustelukumppanin ja ylipäätään kykenette seurustelemaan? Onko paljon muita minunkaltaisiani jotka on jääneet ilman kumppania ja seuraa sosiaalisten pelkojen sekä ahdistuksen takia?
Ihmettelen sitä kuinka moni ahdistuksesta tai paniikkihäiriöstä kärsiväkin kykenee seurustelemaan ongelmistaan huolimatta. Tuntuu siltä että lähes kaikki muut seurustelee tai löytää seuraa mutta minä olen vuodesta toiseen yksin.
Ajattelen ettei silloin voi olla kovin pahasta ongelmasta kyse jos kuitenkin kykenee seurustelemaan. Minua ainakin ahdistaa ajatus siitä että viettäisin jatkuvasti aikaani toisen ihmisen kanssa.
Ihmettelen sitä kuinka moni ahdistuksesta tai paniikkihäiriöstä kärsiväkin kykenee seurustelemaan ongelmistaan huolimatta. Tuntuu siltä että lähes kaikki muut seurustelee tai löytää seuraa mutta minä olen vuodesta toiseen yksin.
Ajattelen ettei silloin voi olla kovin pahasta ongelmasta kyse jos kuitenkin kykenee seurustelemaan. Minua ainakin ahdistaa ajatus siitä että viettäisin jatkuvasti aikaani toisen ihmisen kanssa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen samaa mieltä, että pahasti ahdistunut tuskin pystyy parisuhteeseen. Jo senkin vuoksi, ettei kukaan jaksa katsella jatkuvasti ahdistunutta ihmistä. Itselläni päättyi pitkä suhde masennukseni vuoksi ja kuinkas ollakaan, sain elämänmuutoksesta vielä hirveän ahdistuneisuuden riesakseni.
En pysty kuvittelemaankaan mitään seurustelemista tässä kunnossa.