Kotiäidin pe-päivä

Aamulla heräsin, kun lapsi heräsi pinnasängyssä vieressäni. Yllätyksekseni mies oli jo herännyt aiemmin ja alkanut työt kotitoimistossa. Voivottelin ja pyysin lapselta lupaa pötköttää vielä hetken sängyssä, jotta voisin tuntea masuvauvan potkut ennen ylösnousua ja varmistua että kaikki oli masussa hyvin. Lapsi ojensi unipupunsa, tyynynsä ja peittonsa mulle. Sitten se kiemurteli levottomasti siinä, silitti meidän koiraa joka tuli katsoon ylösnousun sujuvuutta.

Lopulta lapsi otti vaatekaapista alushousukorini, heitti mulle rintsikat ja rupesi sovitteleen alkkareitani päällensä. Nousin ylös. Aamutoimet siinä tehtiin. Lapsi iloisesti juoksenteli pitkin asuntoa ja minä juoksin perässä vaatteiden ja vaippojen kanssa. Istahdettiin olohuoneen lattialle, hömpötettiin koiraa ja luin yhden kirjan lapselleni. Aurinkoinen, iloinen päivä tulossa. Laitoin lapselle leivän, keitin kahvit ja puurot koko porukalle.

Syötiin yhdessä koko perhe aamupuurot ja luettiin lehtiä. Lapsi söi puuronsa nopsaan ja yllättävän siististi. Ei mun tarvinnu nousta kesken aamupalan syöntini pesemään lapsen käsiä ja kasvoja ja vaihtamaan vaatteita.

Siinä jotain touhusin epämääräistä mutta tärkeää jotain puol tuntia. Soitin tärkeitä puheluita. Lähdettiin lapsen kaa autolla ruokakauppaan. Lapsi halusi hedelmäosastolla kaikkia mahdollisia hedelmiä. Lapsi vaikutti nälkäiseltä. Yritti syödä hedelmiä jo niiden pakkauksista. Lapseni on hyvin auttavainen ja asiallinen kaupassa. Istuu ruokakärryissä ja auttaa tavaroiden keräämisessä tai heittää ne sinne kärryyn selkänsä taakse.

Lapsi auttoi kauppakassien purkamisessa. Tällä kertaa tosin niin että aina kun se sosepurkki hävisi hänen kohdaltaan ruokapöydältä kaappiin niin hän haki uuden kassista ja asettui tuoliinsa valmiina syömään. Oli pakko antaa lapsen syödä ensihätänälkään yksi sosepurkki. Laitoin ruokaa pikapikaa, mutta tarkkana sai olla kun lapsi hinasi tuolinsa koko ajan tiskipöydälle rohmuamaan salaatteja ja hedelmiä. Sai pelätä että nappaa sen veitsen jolla sitä salaattia siinä yritin tehdä samalla kun ruoka meinas palaa pohjaan. Lapsi söi yllättäen ison palan paprikaa ja ja oli minuutin päästä takaisin veitsen äärellä.

Voi että sitä juhlaa kun ruoka saatiin valmiiksi ja siitä tuli yllättävän hyvää ja koko perhe söi yhtäaikaa. Oli hetken tosi hyvä fiilis.

Pikkuhiljaa mentiin päiväunille. Katsoin hetken tv:tä ja yritin sitten nukkua mutta oli todella hiostavaa ja kuuma enkä saanut unta kunnolla. Lapsi heräsi mielestäni vähän turhan aikasin päikkiksiltä, vaikka hyvähän se oli ettei kauempaa nukkunut. Oli todella uupunut, väsynyt olo. Jotenkin sain raivattua meidät välipalalle. Huimasi pöydän äärellä ihan reilusti. Mittasin verenpaineeni. Ihan hyvä oli.

Luulin että olin tullut kipeäksi. Haahuiltiin siinä ja jotenkin sain iltaruoan laitettua hellalle valmistumaan. Liian myöhään tietenkin niin että kerkesi tuleen taas lapselle liian nälkä ennen sitä. Uloskin olisi ollut kivempi lähteä vähän aikaisemmin kuin klo 19. Perussetit. Siinä kerkesi jo tuleen riitaa miehen kanssa kun sen työpäivä meinasi venyä ylipitkäksi.

Leikkipuistossa oli kivaa. Annoin miehelle luvan keittää iltapuurot lapselle ja menin itse sohvalle makaamaan kun oli vähän huono olo. Tuli riitaa siitä, kun mies ei saanutkaan katsoa MM otteluita ja ämmä vaan makaa eikä tajua kuinka helppo elämä sillä on. Siinä riideltiin. Sain kuitenkin katsoa Marko Paanasen sisustusohjelmaa vaikka enhän mä siitä mitään kuullut kun oli pakko pitää ikkuna auki ja mies tiskasi aika raivokkaasti. Hiukan meinas tulla syyllinen olo. Ainoo ilta kuukauteen kun mun ei ole tarvinnut "vahtia" lapsen iltasyömistä. Autoin lapsen nukuttamisessa. Mies lähti hakeen saunakaljaa ja jäätelöt meille. Oltiin taas sovinnossa miehen kanssa.

Syötiin ne ja tulin tähän koneelle kuunteleen musaa. Lapsi tais nukahtaa jo. Hyvää yötä kaikille!