Pitkään on ollut tapetilla, että naisia pitäisi saada lisää pörssiyhtiöiden hallituksiin (jopa kiintiöin) ja paljon puhetta siitä, että naiset kohtaavat lasikaton yrittäessään ylös yritysmaailmassa. Olen miettinyt sitä, miksi niin harvat naiset ryhtyvät yrittäjiksi. Lähipiirissäni on monta yrittäjää. Muutamat ovat hyvin menestyneitäkin. Miesyrittäjät ovat tietotekniikka-, sähkösuunnittelu-, rakentamis ja myyntialalla. Tuntemani naisyrittäjät ovat lähinnä parturi-kampaajia. Yksi nainen on kylläkin perustanut oman voittoa tavoittelemattoman yhteisönsä, joka on mielestäni erittäin kunnioitettavaa.
Koulutus on sekä miespuolisilla että naispuolisilla tuttavillani lähes vastaava, on diplomi-insinöörejä, insinöörejä, kauppatieteiden maistereita, ammattikorkeakoulusta liiketalouspuolelta valmistuneita jne. Ainoana erona oikeastaan on se, että naiset ovat yliopiston puolella valinneet paljon henkilöstöjohtamista kun taas miehet ovat lähinnä valinneet laskentatoimea.
Kukaan korkeasti koulutetuista naispuolisista ystävistänii ei ole osoittanut minkäänlaista halua yrittäjyyteen. Miespuolisista ystävistäni yhdeksän toimii omistamissaan yrityksissä työllistäen yhteensä lähes 200 henkeä. Myös naisten omistamat parturi-kampaamot työllistävät, mutta eivät tässä määrin. Voittoa tavoittelematon yhdistys työllistää osa-aikaisesti kaksi ulkopuolista.
Mistä korkeasti koulutettujen naisten haluttomuus yrittäjyyteen johtuu. Olen yrittänyt selvittää syytä heiltä suoraan. Yleisiä vastauksia ovat liian pitkät päivät ja suuri epäonnistumisen riski. Kun miehien kanssa puhuu yrittäjyydestä, puhutaan yleensä mahdollisista plussista, eli rahanteosta ja yrityksen kasvattamisesta. Toki myönnän, että miesten pitäisi paremmin ottaa huomioon myös muu elämä. Miinuksena on aina pitkät päivät ja loppuun palaminen.
Omistan itse lukuisten julkisten osakeyhtiöiden osakkeita niin Suomessa kuin myös maailmalla. Näiden lisäksi omistan kahden yksityisen osakeyhtiön osakkeita. Haluan aina ehdottomasti, että omistamani yrityksen hallituksen päätöksenteossa ovat mukana parhaat ihmiset riippumatta siitä mitä jalkovälistä löytyy. Ainoa asia, josta olen kiinnostunut, on omistukseni arvon kasvattaminen. Toisessa näistä yksityisistä osakeyhtiöissä yrityksen omistajat tarjosivat kahdelle naispuoliselle työntekijälle mahdollisuutta ostaa yrityksen osakkeita. Kumpaakaan ei ole kiinnostanut. Kolme miestä, joille samaa tarjottiin, ottivat pankista lainaa ostaakseen osakkeet tullakseen osakkaiksi. Kysymys ei siis ole siitä, että emme haluaisi naisia mukaan tiiviimmiin päätöksentekoon vaan sitä, että sitä kuuluisaa halua vain ei tunnu löytyvän. Empiirinen kokemukseni ei ole kuitenkaan kovin laaja, joten tästä ei voi tehdä mitään suoria johtopäätöksiä. Joka tapauksessa ajatus siitä, että hallitusten kokoonpanoon tulisi kiintiöt, kuulostaa hirvittävältä.
Kuten aiemmin mainitsin, kokemukseni naisyrittäjyydestä ovat kovin vähäisiä. Yritin oikein etsimällä etsiä pohjoismaisia naisyrittäjiä tai naisyrittäryhmiä, jotka olisivat luoneet tyhjästä uuden yrityksen, kasvattaneet sitä, vieneet pörssiin ja netonneet hillittömän paljon rahaa. En löytänyt yhtään esimerkkiä. Toivon todella, että näitä on. Kiintiöhallituspaikkojen naisille junailun sijaan, voisi feministit ja myös muut miettiä miksi yrittäjiä ja eritoten naisyrittäjiä on niin vähän. Ainaostaan yrittäjyyden kautta Suomi saadaan taas kasvu-uralle, ei tulonsiirroilla.
Koulutus on sekä miespuolisilla että naispuolisilla tuttavillani lähes vastaava, on diplomi-insinöörejä, insinöörejä, kauppatieteiden maistereita, ammattikorkeakoulusta liiketalouspuolelta valmistuneita jne. Ainoana erona oikeastaan on se, että naiset ovat yliopiston puolella valinneet paljon henkilöstöjohtamista kun taas miehet ovat lähinnä valinneet laskentatoimea.
Kukaan korkeasti koulutetuista naispuolisista ystävistänii ei ole osoittanut minkäänlaista halua yrittäjyyteen. Miespuolisista ystävistäni yhdeksän toimii omistamissaan yrityksissä työllistäen yhteensä lähes 200 henkeä. Myös naisten omistamat parturi-kampaamot työllistävät, mutta eivät tässä määrin. Voittoa tavoittelematon yhdistys työllistää osa-aikaisesti kaksi ulkopuolista.
Mistä korkeasti koulutettujen naisten haluttomuus yrittäjyyteen johtuu. Olen yrittänyt selvittää syytä heiltä suoraan. Yleisiä vastauksia ovat liian pitkät päivät ja suuri epäonnistumisen riski. Kun miehien kanssa puhuu yrittäjyydestä, puhutaan yleensä mahdollisista plussista, eli rahanteosta ja yrityksen kasvattamisesta. Toki myönnän, että miesten pitäisi paremmin ottaa huomioon myös muu elämä. Miinuksena on aina pitkät päivät ja loppuun palaminen.
Omistan itse lukuisten julkisten osakeyhtiöiden osakkeita niin Suomessa kuin myös maailmalla. Näiden lisäksi omistan kahden yksityisen osakeyhtiön osakkeita. Haluan aina ehdottomasti, että omistamani yrityksen hallituksen päätöksenteossa ovat mukana parhaat ihmiset riippumatta siitä mitä jalkovälistä löytyy. Ainoa asia, josta olen kiinnostunut, on omistukseni arvon kasvattaminen. Toisessa näistä yksityisistä osakeyhtiöissä yrityksen omistajat tarjosivat kahdelle naispuoliselle työntekijälle mahdollisuutta ostaa yrityksen osakkeita. Kumpaakaan ei ole kiinnostanut. Kolme miestä, joille samaa tarjottiin, ottivat pankista lainaa ostaakseen osakkeet tullakseen osakkaiksi. Kysymys ei siis ole siitä, että emme haluaisi naisia mukaan tiiviimmiin päätöksentekoon vaan sitä, että sitä kuuluisaa halua vain ei tunnu löytyvän. Empiirinen kokemukseni ei ole kuitenkaan kovin laaja, joten tästä ei voi tehdä mitään suoria johtopäätöksiä. Joka tapauksessa ajatus siitä, että hallitusten kokoonpanoon tulisi kiintiöt, kuulostaa hirvittävältä.
Kuten aiemmin mainitsin, kokemukseni naisyrittäjyydestä ovat kovin vähäisiä. Yritin oikein etsimällä etsiä pohjoismaisia naisyrittäjiä tai naisyrittäryhmiä, jotka olisivat luoneet tyhjästä uuden yrityksen, kasvattaneet sitä, vieneet pörssiin ja netonneet hillittömän paljon rahaa. En löytänyt yhtään esimerkkiä. Toivon todella, että näitä on. Kiintiöhallituspaikkojen naisille junailun sijaan, voisi feministit ja myös muut miettiä miksi yrittäjiä ja eritoten naisyrittäjiä on niin vähän. Ainaostaan yrittäjyyden kautta Suomi saadaan taas kasvu-uralle, ei tulonsiirroilla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin juuri, hyvin sanottu.
Se, että pörssiyhtiöiden hallituksissa ei ole sukupuolikiintiöitä, ei ole tasa-arvoasia. Se, että yritys on pörssissä, ei ole hyväksyttävä syy sukupuolikiintiöille, koska näillä kahdella asialla ei ole minkäänlaista tekemistä keskenään.
Se, että yrityksen osakkeita voi ostaa esimerkiksi rahallisen tuoton ja voiton tavoittelun vuoksi kuka tahansa yhtiön pörssiin listautumisen myötä, ei ole mikään peruste sille, että niiden hallituksissa pitäisi olla joko nais- tai mieskiintiöitä.
Jokaisella äänivaltaisia osakkeita omistavalla osakkeenomistajalla on oikeus käyttää äänivaltaa yhtiökokouksessa, jossa yhtiölle valitaan hallituksen jäsenet, pääsääntöisesti sen perusteella minkälaista osaamista omistajat katsovat että yhtiö tarvitsee. Mikäli ei omista osakkeita tai ääntänsä käytä, se ei ole kenenkään muun syy tai vika, ainakaan osaamisensa perusteella hallitukseen valitun miehen tai naisen vika.
Se, että hallitukseen valittaisiin sukupuolen perusteella jäsenet eikä osaamisen perusteella, johtaa vääjäämättä yrityksen huonoon menestymiseen ennemmin tai myöhemmin. Siinä sitten kaikki osakkeenomistajat kärsivät. Konkurssissa osakkeenomistajathan ovat huonoimmassa asemassa kun konkurssipesää siivotaan.
Tätähän emme tarvitse tai halua.
Niitä yhtiöitä, mitä itse olen seurannut niin näissä osakekannustimet, johtoryhmän jäsenyydet tai hallituksen jäsenyydet ovat tasapuolisesti avoinna sukupuolesta riippumatta. Hyvä niin.
Naiset eivät halua eivätkä osaa. Naiset ovat keskimäärin lahjattomampia. Kaikessahan se näkyy. Ei sitä turhaan puhuta ns. naisen logiikasta.
Anteeksi epäkorrekti totuus. :)
Hyvin sanottu!
Kiintiö-Elina moderoi, aplodeja!