Supersiskot- kampanja mainostaa lastensuojelua ja kehottaa vastoin kansainvälistä tutkimustietoa ja tuhansien nuorten ja perheiden huonoja kokemuksia hakemaan apua lastensuojelusta.
Kampanja itse kohtelee henkilöstöään samaan tapaan kuin lastensuojelu asiakkaitaan kuten Katariina Sourin tapaus osoittaa. Perustuslakia ja ihmisoikeussopimuksia kunnioittamattomat prosessit, valheelliset lupaukset, olematon tietosuoja ja oikeusturva , asiattomat vihjaukset ja leimaaminen, valheellinen ja harhaanjohtava dokumentointi ja perusteettomat vapaudenriistot ovat lastensuojelun arkea, joka oikeutetaan Katariina Sourin julkisen raiskauksen tapaan hyvällä päämäärällä- lapsen tai asiakkaan edulla, jonka saa määritellä vain itse laittomasti toimiva viranomainen. Erona on vain se, että toisin kuin mainostoimisto- lastensuojelu tuntuu olevan kykenemätön tunnistamaan, tunnustamaan tai korjaamaan tehtyjä virheitä.
Supersiskojen naiivi ja kampanjan kohteille suorastaan vaarallinen tietämättömyys palvelujärjestelmän riskeistä hämmästyttää kun tiedetään, että väkivaltaa kokeneet naiset ja tytöt eivät tutkimustenkaan mukaan saa tarvitsemaansa apua ammattitaidottomien auttajien kansoittamasta palvelujärjestelmästä. Avun sijaan palvelujärjestelmä liian usein uhriuttaa heidät uudestaan. Tässä nuoren naisen ja hänen vanhempiensa kertomus siitä, mitä tapahtuu kun nuori avautuu viranomaiselle kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Nuoren tapaus kuvastaa hyvin nykypäivän lastensuojelun tilaa eikä ole mikään harvinainen poikkeus. Harvinaista on vain se, että nuori sai oikeutta ja kotiutettiin: http://www.knuutilaki.net/node/39
Palvelujärjestelmään luottaminen voi hankaloittaa väkivaltaa kokeneen nuoren naisen elämää myös aikuisena, siinä vaiheessa kun hän on äiti ja jopa hänen tulevan lapsensa elämää. Esim. Supersiskot kampanjassa toimivien Ensi- ja turvakotien toiminta perustuu liian usein tuen sijaan äitien ja lasten eristämiselle ja epätieteellisille arvioinneille, joiden oletuksia asiakkaan ei ole lupa nähdä eikä korjata:
" Ensi- ja turvakotien antamissa lausunnoissa on useimmiten kyse äidistä, joka sosiaalitoimen painostuksesta ja huostaanottouhan alla suostuu menemään ensikotiin. Sosiaalitoimi luonnollisesti antaa ensikodille ennakkotiedot äidistä ja tämän puutteista. Tälle pohjalle sitten rakentuu vanhemmuuden arviointi. Yleensä äiti ei edes tiedä, että ensikodin tarkoitus onkin vanhemmuuden arvioiminen, eikä tukeminen."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/36-ensi-ja-turvakotien-harharetki
Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä. Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. ”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. . Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.”
Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, MTKL:n vuoden Peppi ja HOL ry:n perustaja on yksi niistä äideistä, jonka lapsen sijoituksen hallinto-oikeus myöhemmin purki perusteettomana. Leikonniemen luottamukselliset keskustelut psykoterapeutille päätyivät hänen tietämättään lastensuojelun käsiin.
”Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet. ”
http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/
Väkivaltaa kokeneita tyttöjä ja naisia eivät hyödytä väärät lupaukset avusta. Valheellisen auttamisvarmuuden sijaan Supersiskot- kampanjakin olisi voinut lähteä liikkeelle tosiasioiden tunnustamisesta: Ainoastaan avunhakijan anonymiteetin takaavat internet-, terapia-, sielunhoito- ja vertaistukiryhmäpalvelut ovat käyttäjilleen turvallisia. Virallisten, mutta silti valvomattomien ja kaupallistuvien sosiaalipalvelujen käyttäminen sen sijaan aiheuttaa avunhakijoille selkeän tietosuoja- ja oikeusturvariskin, joka vaikuttaa ( esim. vailla asiakkaan luku- ja korjausoikeutta 75 vuotta säilytettävien asiakaskirjausten muodossa) vielä vuosikymmenten päähän avunhakemisesta, jopa seuraavaan sukupolveen. Lastensuojelun kehittäjät- ryhmän lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneen nuoren sanoin : " Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."
Tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjäytymisen ehkäisy on tärkeä ja kannatettava tavoite mutta se ei toteudu antamalla väärää tietoa palvelujärjestelmän toiminnasta. Eikö olisi jo aika alkaa valheellisten mainoskampanjoiden sijaan kehittää lainmukaisesti toimivia palveluja, joissa asiakasta oikeasti kuullaan ja palvellaan?
Kampanja itse kohtelee henkilöstöään samaan tapaan kuin lastensuojelu asiakkaitaan kuten Katariina Sourin tapaus osoittaa. Perustuslakia ja ihmisoikeussopimuksia kunnioittamattomat prosessit, valheelliset lupaukset, olematon tietosuoja ja oikeusturva , asiattomat vihjaukset ja leimaaminen, valheellinen ja harhaanjohtava dokumentointi ja perusteettomat vapaudenriistot ovat lastensuojelun arkea, joka oikeutetaan Katariina Sourin julkisen raiskauksen tapaan hyvällä päämäärällä- lapsen tai asiakkaan edulla, jonka saa määritellä vain itse laittomasti toimiva viranomainen. Erona on vain se, että toisin kuin mainostoimisto- lastensuojelu tuntuu olevan kykenemätön tunnistamaan, tunnustamaan tai korjaamaan tehtyjä virheitä.
Supersiskojen naiivi ja kampanjan kohteille suorastaan vaarallinen tietämättömyys palvelujärjestelmän riskeistä hämmästyttää kun tiedetään, että väkivaltaa kokeneet naiset ja tytöt eivät tutkimustenkaan mukaan saa tarvitsemaansa apua ammattitaidottomien auttajien kansoittamasta palvelujärjestelmästä. Avun sijaan palvelujärjestelmä liian usein uhriuttaa heidät uudestaan. Tässä nuoren naisen ja hänen vanhempiensa kertomus siitä, mitä tapahtuu kun nuori avautuu viranomaiselle kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Nuoren tapaus kuvastaa hyvin nykypäivän lastensuojelun tilaa eikä ole mikään harvinainen poikkeus. Harvinaista on vain se, että nuori sai oikeutta ja kotiutettiin: http://www.knuutilaki.net/node/39
Palvelujärjestelmään luottaminen voi hankaloittaa väkivaltaa kokeneen nuoren naisen elämää myös aikuisena, siinä vaiheessa kun hän on äiti ja jopa hänen tulevan lapsensa elämää. Esim. Supersiskot kampanjassa toimivien Ensi- ja turvakotien toiminta perustuu liian usein tuen sijaan äitien ja lasten eristämiselle ja epätieteellisille arvioinneille, joiden oletuksia asiakkaan ei ole lupa nähdä eikä korjata:
" Ensi- ja turvakotien antamissa lausunnoissa on useimmiten kyse äidistä, joka sosiaalitoimen painostuksesta ja huostaanottouhan alla suostuu menemään ensikotiin. Sosiaalitoimi luonnollisesti antaa ensikodille ennakkotiedot äidistä ja tämän puutteista. Tälle pohjalle sitten rakentuu vanhemmuuden arviointi. Yleensä äiti ei edes tiedä, että ensikodin tarkoitus onkin vanhemmuuden arvioiminen, eikä tukeminen."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/36-ensi-ja-turvakotien-harharetki
Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä. Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. ”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. . Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.”
Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, MTKL:n vuoden Peppi ja HOL ry:n perustaja on yksi niistä äideistä, jonka lapsen sijoituksen hallinto-oikeus myöhemmin purki perusteettomana. Leikonniemen luottamukselliset keskustelut psykoterapeutille päätyivät hänen tietämättään lastensuojelun käsiin.
”Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet. ”
http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/
Väkivaltaa kokeneita tyttöjä ja naisia eivät hyödytä väärät lupaukset avusta. Valheellisen auttamisvarmuuden sijaan Supersiskot- kampanjakin olisi voinut lähteä liikkeelle tosiasioiden tunnustamisesta: Ainoastaan avunhakijan anonymiteetin takaavat internet-, terapia-, sielunhoito- ja vertaistukiryhmäpalvelut ovat käyttäjilleen turvallisia. Virallisten, mutta silti valvomattomien ja kaupallistuvien sosiaalipalvelujen käyttäminen sen sijaan aiheuttaa avunhakijoille selkeän tietosuoja- ja oikeusturvariskin, joka vaikuttaa ( esim. vailla asiakkaan luku- ja korjausoikeutta 75 vuotta säilytettävien asiakaskirjausten muodossa) vielä vuosikymmenten päähän avunhakemisesta, jopa seuraavaan sukupolveen. Lastensuojelun kehittäjät- ryhmän lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneen nuoren sanoin : " Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."
Tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjäytymisen ehkäisy on tärkeä ja kannatettava tavoite mutta se ei toteudu antamalla väärää tietoa palvelujärjestelmän toiminnasta. Eikö olisi jo aika alkaa valheellisten mainoskampanjoiden sijaan kehittää lainmukaisesti toimivia palveluja, joissa asiakasta oikeasti kuullaan ja palvellaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos tästä asiantuntevasta selvityksestä. Olen samaa mieltä :Supersiskot-hanke on naiivi ja kaupallinen. Sen keulakuvat ovat mitä ovat. Kampanjan johto vaikenee niin kauan kunnes rahaa on kertynyt maksullisiin kommentteihin. Rahankeruu on tässä kaiken lähtökohta. Ei ole edes kerrottu keitä nämä "ilmaiset asiantuntijat" ovat jotka sitoutuisivat vuosiksi mukaan. Vaikuttaa siltä ettei MTV Diilin voittaja ole ymmärtänyt mihin on lähtenyt. Täustajärjestöt ottavat rahaa vastaan kun kerran sitä tarjotaan. Roikkuvat mukana niin kauan kun rahaa virtaa, sitten lopettavat.
Ystäväni, erittäin kokenut vanhempi lastensuojelun tukihenkilö, soitti minulle kiukkuisena. Kuohui raivosta. Heti aluksi hän parahti, että ensi- ja turvakotien toiminnasta on alettava puhua julkisuudessa.
Ystäväni oli hälyttänyt ensi- ja turvakotiin naapurikaupungissa sijaitsevan lastensuojelulaitoksen työntekijä, jolla on sydän ja huomiokyky vielä tallessa. Työntekijä oli vaikeroinut ystävälleni, että ensikodissa on jo pitkään pidetty vankina yksinhuoltajaäitiä. Ensikoti jatkaa loputtomiin, aina kuukausi kuukauden jälkeen, kyseisen perheen vankeusaikaa.
Ensikodissa piti alunperin tehdä äidille "vanhemmuuden kartoitus". Laitos itse julistaa pyhästi nettisivuillaan, että tämä arviointi kestää korkeintaan puolitoista kuukautta. Nyt perheen aikaa on kulutettu jo yli tuplasti tuon verran. Naapurikaupungin lastensuojelulaitoksen työntekijä hälytti ystäväni perheen tueksi, koska hänen mielestään äidillä - lapsesta puhumattakaan - ei ole mitään syytä olla ensikodissa. Äiti on kaikin tavoin pystyvä ja lapsi on ystäväni mielestäni ikäistään kehittyneempi.
Asenteellinen "asiantuntija"arviointi hiipii joka puolelta suomalaiseen perheeseen. Se muuten samalla rikkoo itse perhe-käsitettä. Yhteiskunta toimii nykyään niin kummallisen ideologian mukaan, että jäljelle jää vain itsenäisiä yksikköjä, kuten "lapsi". Lapsen vastapuolena (vastustajana, vastakohtana - ja siis usein uhkaajana) nähdään äiti ja isä. Kun koneisto alkaa kontrolloida aidon kiinnostuksen ja sitä seuraavan auttamisen sijaan, avautuu erilaisille leimakirveille rajattomat työmaat. Syntyy valtavia hakkuuaukeita.
Lastensuojelulaitoksia ei valvo kukaan. Valvontatyö kuuluu lääninhallitukselle, mutta lääninhallituksen virkamiehethän ovat tyypillisesti samaa kahvipöytäseuruetta alaisuudessaan toimivien laitosten henkilökunnan kanssa. Virkanaiset ja ne muutamat alalla työskentelevät miehet tuntevat varmasti toisensa hyvin henkilökohtaisesti. Epävirallinen - ja virallinenkin - verkostoituminen kävelee kriittisen ja valppautta vaativan valvontatehtävän yli.
Sosiaalityö odotti kiihkeästi, että "äiti romahtaisi". Ei romahtanut, vaikka turvakodin henkilökunta ymmärtäväisesti ja empaattisesti toisteli, että täällä sinun on lupa romahtaa. Kotikaupungin lastensuojelun toiminta olisi helpottunut ja mutkat suoristuneet, jos äiti olisi vihdoinkin lyyhistynyt henkisesti.
Psykiatria olisi lähetetty välittömästi perheen ja aivan erityisesti äidin "avuksi". Yleensä muuten lastensuojelu havaitsee psyykkisiä oireita nimenomaan äidissä. Isät lastensuojelu jättää rauhaan. Juoruaa muuten paljon siitää, millaista valtaa sukupuolten ajatellaan käyttävän vanhemmuudessa!! Isän kautta on hankala päästä perheeseen kiinni, koska isällä ei ole kuntien sosiaalityön ja lastensuojelun näkökulmasta merkitystä.
Kansalaiset haluttaisiin nähdä nimenomaan psykiatrisina, ei neurologisina potilaina. Psykiatria oikeuttanee ilmeisesti kovempaan vallankäyttöön, jota ei tarvitse perustella, kuten neurologiaa.
Tälläkään perheellä ei ole ollut mitään erityisiä sosiaalisia ongelmia, kuten vaikkapa lasten "oireilua" koulussa, kotona tai vapaa-ajalla. Niinpä sosiaalityö ja lastensuojelu joutuvat kyhäämään "diagnooseja". Silloin huudetaan psykiatriaa apuun.
Ei ole yllättävää, että lastensuojelutyössä lausunnot, joita psykologit jakavat, tuppaavat vääntyä samanlaiseksi ylettömäksi ja liioittelevaksi diagnosoinniksi, mikä on luettavissa sosiaalityöntekijöidenkin kirjoittamissa kirjauksista. Kun sosiaalityöntekijä on oikein härski, hän varustaa rohkeasti esimerkiksi jopa Kuopion oikeuspsykiatrian klinikan esitietojen tulvalla.
Ihmisiä, kuten pieniä lapsia, ei tarvitse enää sen jälkeen juurikaan tutkia. Diagnoosihan on jo valmis. Sairaudesta ei enää rakenneta diagnoosia, vaan diagnoosia varten loihditaan sopiva sairaus. Ilmiötä nimitetään iatrogeneeniseksi. Iatrogenesis on vielä tuntematon termi, mutta se yleistynee toimintatapana yhteiskunnan kehityksessä, jossa nojataan ns. "asiantuntija"valtaan.
Yllättäen väkivalta alkaa olla muuten sellainen ongelma, että siitä ei pitäisi enää puhua viranomaisille ääneen. Perheissä pitäisi ymmärtää salata asia. Tunnen erään äidin, joka teki rikosilmoituksen siitä, että hänen avopuolisonsa oli käynyt hänen poikansa päälle väkivaltaisesti. Se oli ensimmäinen kerta, kun äiti kuuli väkivallasta. Hän toimi välittömästi. Tapahtuikin niin, että kotikaupungin sosiaalityöntekijät veivät pojan (käy peruskoulun yläastetta) kiireellisesti huostaan.
Sosiaalityöntekijät eivät ole edes väläyttäneet pojan palauttamista kotiin, vaikka äiti muutti pian rikosilmoituksen jälkeen omaan asuntoon ja erosi avomiehestä.
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/search?updated-max=2010-03-11T22:18:00 02:00&max-results=20&start=59&by-date=false
"Ilmoitus antaa pitkälti kuvan siitä, että se olisi Sourin tarina. Se ei näy selkeästi, ettei tarina ole hänen. Tavoitteemme oli, että ilmoitus koskettaa vahvasti."
Näin kommentoi Supersiskot-kampanjan taustavoima, Zonta Internationalin piirin 20 toiminnanjohtaja toukokuista kohua, joka syntyi Katariina Sourin kuvan yhdistämisestä raiskaustarinaan ilman mainintaa siitä, että tarina on fiktiota. Toiminnanjohtajan lausunto tiivistää jotain olennaista siitä, mikä kampanjassa on pielessä.
Isolla rahalla tehty Supersiskot-kampanja haluaa "ennaltaehkäistä suomalaisten tyttöjen syrjäytymistä."
Toistaiseksi Supersiskojen ainoa palvelu on nettisivu, jolta tuijottaa veriseksi maskeerattu Anne Kukkohovi ja anonyymi tukihenkilö lupaa vastata avuntarvitsijoiden sähköpostiviesteihin.
Se kaikki voisi mennä amatöörimäisyyden piikkiin, jos kampanjan ainoa seuraus olisi tunnekokemuksia janoavien hyväosaisten aikuisten "koskettaminen".
Mutta on mahdollista, että Supersiskojen sivuille oikeasti eksyy ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Heidän tilanteensa minimaalinenkin kunnioittaminen edellyttäisi konkreettista tietoa siitä, millaista apua tarjotaan ja kenelle, kuka sitä antaa ja millä aikavälillä. Nyt Supersiskot niputtaa "syrjäytyneet" massaksi, jonka kanssa anonyymi tukihenkilö lupaa chattailla.
Mutta asia on tärkeä! Jokaista eettisesti kyseenalaista hyväntekeväisyyskampanjaa on tapana puolustaa tuolla argumentilla, niin myös Supersiskoja. Juuri siinä on ongelma. Pyrkimys tukea haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä on niin tärkeä, että siihen tarttuvien on oltava toimintaansa kohtaan äärettömän kriittisiä.
Tökerösti toteutettu hyväntekeväisyysprojekti voi pahimmillaan vaikeuttaa haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tilannetta tarjoamalla heille roolin uhreina eikä toimijoina, antamalla palvelujen sijaan katteettomia lupauksia ja vääristämällä asiasta käytävää julkista keskustelua.
Supersiskot-kampanja on sukua Enkeli Elisalle, 875 grammaa -keskoskaappikampanjalle ja internetissä levinneelle Kony-videolle. Kaikkien lähtökohtana on "huomiotalous", joka palkitsee sen, joka onnistuu herättämään suurimpia tunteita ja koskettamaan massoja, muista seurauksista viis.
Vaikka kampanjat hengittävät tätä aikaa, niillä on syvät juuret. Hyväntekeväisyyden historia on täynnä paitsi kauniita tavoitteita, myös asiansa tärkeydestä sokaistuneita filantrooppeja, jotka ovat rynnineet haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten elämään niin omilla kuin vierailla mantereilla, kuulematta muuta kuin omien tunteidensa pauhun."
lainaus Elina Hirvonen
Supermä, supersurkea sä
Kirjoittanut Jyrki Lehtola
"Jos haluaa unohtaa jonkin kipeän asian, sen ympärille kannattaa järjestää kampanja, niin kipeä asia muuttuu kepeäksi viihteeksi. Jos haluaa puhua asian A sijasta asiasta B, kannattaa palkata mainostoimisto rakentamaan kampanja asian A ympärille. Jos haluaa unohtaa kaiken ja keskittyä vain yhden ihmisen äänekkäisiin kipuihin, kampanjalle kannattaa antaa televisiosta tutun hahmon kasvot.
Lehdistä pomppaa ajoittain vastaan kiusattujen, tuskaisten lasten kirjeitä, jotka joku aikuinen on kirjoittanut, jotta me voisimme hetken aikaa tuntea olomme tunteviksi, voi ressua, miten tolla noin, voi kun vois jotain tehdä, hyvä että tää on lehdessä, tuli parempi mieli.
Vanhempainliitto järjesti taannoin kampanjan, jossa retroillen ehdotettiin ulkonaliikkumiskieltoa lapsille, koska ulkona voi tulla vastaan juoppoja, kun taas kotona odottaa ydinperhe valmiina hellimään lasta ja keskustelemaan asialliseen, mutta lämpimän humoristiseen sävyyn humanismin haasteista. Tuoreimman kreisikampanjan nimi on Supersiskot, koska on tärkeää kertoa, että superihminen on ihminen, joka antaa kasvonsa omalle julkiselle välittämiselleen. Supersiskoissa ratsastetaan syrjäytyneillä tytöillä, jotta voitaisiin niiden avulla kertoa, että mä melkein olin sellainen, tai no, en kyl oikeestaan, mut mä välitän näistä, keitä nää nyt oli, ai niin, nuoret tytöt, niistä mä välitän, niillä on varmaan vaikeaa.
Eivät ole nuorten tyttöjen vaikeudet mitään verrattuna siihen, kun nuoria tyttöjä hyväksikäyttävä brändikampanja valuu reisille. Se vasta sattuukin.
Supersiskot julkaisivat mainokset, jossa oli entisen Kärkkäisen, nykyisen Katariina Sourin kasvot hakatuiksi meikattuina sekä huonosti kirjoitettu, omalla sentimentaalisuudellaan revittelevä kertomus isäpuolesta raiskaamassa alaikäistä tyttöä. Tekstin alla pyydettiin ottamaan yhteyttä Supersiskoihin, ”jos tämä tarina koskettaa sinua enemmän kuin pitäisi”.
Miten keksityn raiskatun tytön tarina voi ”koskettaa enemmän kuin pitäisi”? Mitä on koskettaminen silloin kuin se on ”juuri niin paljon kuin pitäisi”? Kuinka pihalla te oikein olette, ja teettekö te siellä muutakin kuin kiusaatte pieniä tyttöjä?
Ja miten ex-Playboy-mallin kasvot liittyvät tähän? Mistä te revitte sen inhimillisyyden ja kohtuuden unohtaneen logiikan, jossa oma ura yhdistetään raiskattuihin tyttöihin, ja kaikista tämä oli hyvä idea?
Kampanjalla saavutettiin, mitä pitikin. Raiskattu lapsi unohtui samantien. Mainostekstistä näki selvästi, ettei se kerro Sourista, mutta Souri alkoi meluta, että joku voi luulla, että hänestä se kertoo, ja sinne ne menivät, roskiksen taakse nyhjöttämään, varmaan imppaavatkin, syrjäytyneet tytöt, kun me aikuiset täällä vähän huutelemme oman brändimme perään."
Mitähän Supersiskot kampanjalle kuuluu? Ei tainnut tulla rahaa kun on niin hiljaista? Kuka on Hannele, joka vastaa apua tarvitseville? Vastauksia kaivattaisiin nyt kun kympin olen antanut.