Mitä eroa on ateismilla ja panteismilla?

Osa ateisteista saattaa olla panteisteja. Osa ei ole.

Panteismi edellyttää, että panteisti uskoo jonkunlaiseen jumalaan, joka ei kuitenkaan ole persoonallinen. Jos teismi on uskoa persoonalliseen jumalaan ja ateismi vain sitä, että ei usko persoonalliseen jumalaan, niin ateismin ja panteismin välillä ei välttämättä olekaan mitään ristiriitaa.

Tästä ei kuitenkaan voi vetää johtopäätöstä, että kaikki ateistit olisivat panteisteja. Se on vain yksi ateistille mahdollinen käsitys, kuten esim. sekin, että minkäänlaisia jumalia ei ole olemassa.

"Jos ja kun kerran palstan ateistit sanoo että kaikki ei ole sattumaa vaan on olemassa luonnonlait ja maailmankaikkeus vaan on itsessään looginen toimiva kokonaisuus niin mites tämä sitten muka eroaa panteismista? Siis ajatuksesta jonka mukaan maailmankaikkeus on itse jumala."

Ainakin itse näkisin eron olevan siinä että toisin kuin panteisti, ateisti ei näe maailmankaikkeutta jumalallisena. Ateistin mielestä siis maailmankaikkeus ei ole jumala.

Aivan kuten ateistin mielestä maailmalla voi olla Luoja mutta samanaikaisesti jumalia tämän mielestä ei kuitenkaan ole.

"Mitä eroa on ateismilla ja panteismilla?"

Ei oikeastaan mitään. Paitsi että ateisti ei käytä maailmankaikkeudesta sanaa jumala.

"Jos ja kun kerran palstan ateistit sanoo että kaikki ei ole sattumaa vaan on olemassa luonnonlait ja maailmankaikkeus vaan on itsessään looginen toimiva kokonaisuus niin mites tämä sitten muka eroaa panteismista?"


Kuka väittää ja kuka ei. Vaikka maailmankaikkeudessa iso-osa asioista toimii logiikan avulla. Ei se sitli tarkoita etteikö silti voisi olla paljon sellaista aktiviiteettiä, mikä on vaikeaa ja jopa mahdotonta selittää logiikan avulla. Vaikkapa kvanttifysiikka.


"Siis ajatuksesta jonka mukaan maailmankaikkeus on itse jumala."


Molemmat ovat eriasioita. Vaikka niiden välillä on helppo nähdä yhteys. On kuitenkin iso ero väittää kaikkea jumalaksi. Kun taas ei-uskoa tällaiseen. Vaikka ajatus ihan mielenkiintoinen onkin.



"Panteisti uskoo puolestaan kaiken olevan jumalaa. Hän ei siis usko useisiin persoonallisiin jumaliin kuten polyteisti, vaan hän katsoo maailmankaikkeuden olevan yksi jumala. Panteismin edustajia on joskus pidetty ateisteina, koska heidän kirjoituksissaan käsite ”jumala” voidaan korvata mitään menettämättä käsitteillä ”luonto” tai ”maailma”. Yksi kuuluisimmista panteisteista on hollantilainen filosofi Baruch Spinoza (1634–1677)."

http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/jumalan_olemassaolo.html

Luonnonlaki. Joo, esimerkiksi painovoima.

Maailmankaikkeus on kaikkea muuta kuin toimiva kokonaisuus. Suurimmaksi osaksi kaaosta ja palneettojen törmäilyä toisiinsa.

Mitä eroa? Ennemminkin voisi kysyä, että mitä yhteistä. Ateisti ei usko Jumaluuteen missään muotoa. Panteisti uskoo että kaikki olemassa oleva on Jumalaista alkuperää, eli kaikkeus on ykseys, täten minä olen Jumala ja sinä olet minä, ja me kaikki elämme erillisyyden harhassa.

Panteismi on paremminkin ateismin vastakohta kuin synonyymi, vaikka toki moni voikin ymmärtää asian väärin, ja kuvitella että panteisti uskoo kuin ateisti, mutta käyttää vain eri termejä todellisuususkomuksensa olemuksesta.

Ero on siinä että panteisti uskoo jumalan olemassaoloon ja ateisti ei. Panteisti vaan katsoo että todellisuus on yhtä jumaluuden kanssa.

Joten maailmankaikkeuden loogisuuden suhteen ateistin ja panteistin ero on siinä että panteisti katsoo maailmankaikkeuden loogisuuden olevan tarkoituksenmukainen tila jossa maailmankaikkeus on itsetietoinen, kun puolestaan ateisti katsoo että maailmakaikkeuden loogisuus on konsepti jonka me ihmiset olemme luonneet kuvaamaan sitä tilaa jossa maailmankaikkeus on.

Maailmankaikkeus on itsetietoinen.

Sinä olet ja katselet ja kuuntelet kaikkea ja tiedät olevasi olemassa. Sinä olet maailmankaikkeus joka on tullut tietoiseksi itsestään.

Ihmisen oleminen on aika kaunis asia. Näiden muotojen kautta maailmankaikkeus on tullut tietoiseksi itsestään.

Mitä kysymykseen tulee niin panteismilla ja ateismilla on aika paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat näkevät, että ei ole mitään muuta kuin tämä elämä ja olemassaolo. Toiset vain kutsuvat sitä olemista sanalla Jumala ja toiset eivät.

Tätä kysymystä voisi jatkaa myös siihen suuntaan, että mitä eroa on ateistilla ja mystikolla. Molemmat näkevät maailman ilman mielen luomia kuvia Jumalasta. Ateisti näkee, ettei Jumalaa ole ja mystikko näkee että Jumala on ei mitään.

Ateistin ja mystikon ero löytyy siitä, että mystikko on luopunut kaikista muistakin mielen luomista illuusioista ja tullut osaksi yhtä olemista ja kaikkeutta.

Ihmisen jakaminen tuollaisiin palikoihin on vain mielen luoma ajatusrakennelma.

Todellisuudessa ei ole mitään erillisyyttä. On vain yksi oleminen. Yksi elämän tanssi, jossa muodot leikkivät.

Ainoa jako minkä tähän olemiseen voisi tehdä voisi olla jako muotoihin ja muodottomaan, vaikka todellisuudessa nekin ovat yhtä.

>>Ihmisen jakaminen tuollaisiin palikoihin on vain mielen luoma ajatusrakennelma.

Todellisuudessa ei ole mitään erillisyyttä. On vain yksi oleminen. Yksi elämän tanssi, jossa muodot leikkivät>>

Sielu on korkeampaa ulottuvuutta edustava entiteetti kuin ihmisen ego...ja Henki edustaa vielä sieluakin korkeampaa ulottuvuutta (ovat lähempänä "alkulähdettä",
"absoluuttia", "Jumalaa").

Kvanttihiukkasten käyttäytymistän seliteään usein siten, että hukkaset ovat . ainakin osiitain - korkeammassa ulottuvuudessa, jossa suhteellisuusteoria - ja mm. valon nopeus - eivät päde. Tätä hyödyntävät mm. avaruusalukset, jotka kulkevat tähtienkin välisä matkoja.

On olemassa sivilisaatiota ja olentoja, jotka elävät pysyvästi korkeammassa ulottuvuudessa ja korkeimpia maailmoja ovat Taivasmaailmat.

Universumi on monitasoinen paikka ja ihmisen näköaistikin vain noin 4% siivun näkyvästä valosta. Aaveet ja kummitukset ovat alemman astraalitason olentoja ja ne ovat jääneet jonkinlaiseen välitilaan fyysisen ja astraailman väliin. Jos ihmisellä olisi parempi näkökyky hän voisi nähdä astraaliolentoja....ja todella hyvällä näöllä olisi mahdollista nähdä myös Taivaallisia olentoja.

Eroja on.
Panteistin jumala on luonto ja siinä esiintyvät ilmiöt. Vakaumuksellinen ateismi johtaa aina henkilökultiin, jolloin jumala on ihminen. Yhteistä edellä olevilla on, että niin panteisti kuin ateisti haluaa pelastaa maapallon.
Tässä maapallon pelastamisessa sitten ihminen nähdään ongelmana tai ongelmajätteenä. Pitäisikin puhua maapallon oikeuksista, eikä harhaanjohtavasti ihmisoikeuksista.

Miten henkilökultti Jeesuksen kohdalla?