Helluntailaisuus on uskomista helvetin iankaikkiseen piinaan, helvetin tuleen! Helluntailaisuus on uskoa siihen että Jumala ei onnistunut tavoitteessaan pelastaa kaikki ihmiset.
Helluntailaisuus on uskoa omaan uskonratkaisuun ja omaan kasteeseen. Tätä on helluntailaisuus!
Jokainen ihminen tästäkin lahkosta on lunastettu, koska Jeesus Kristus kuoli ja ylösnousi!
Helluntailaisuus on uskoa omaan uskonratkaisuun ja omaan kasteeseen. Tätä on helluntailaisuus!
Jokainen ihminen tästäkin lahkosta on lunastettu, koska Jeesus Kristus kuoli ja ylösnousi!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Itselläni on niin huonot muistot lapsuudesta helluntailaisuudesta. Vanhempani kuuluivat helluntaiseurakuntaan ja raahasivat väkisin meitä lapsia näihin kokouksiin, joista lapsi ei ymmärrä mitään, vaan jää ihmettelemään mikä se hampaiden kiristys on yms. Koin lapsena tämän lahkon todella ankaraksi. Jos olin naapurissa lakannut kynnet, isä sai raivarit ja juoksi hakemaan asetoonia kellarista, että saadaan 'huonon naisen' maalit pois. Lapsena en tuotakaan reaktiota pystynyt ymmärtämään. Voisin luetella näitä lapsuuden ihmeellisyyksiä vaikka kuinka, mutta onneksi ketään ei väkisin helluntailaisuuteen kasteta ja muutin pois lapsuudenkodista jo 16v.
Kyllähän "helluntailaisuus" on muuttunut aikalailla noista ajoista.
Sun kannattais tarkastaa tilanne uudelleen.
Sitä paitsi helluntailaisuus ei ole lahko, jos lahko määritellään jäsenten lukumäärällä.
Maailmassa on luterilaisia noin 70 miljoonaa, Suomessa maailman kolmanneksi suurin ev.lut.seurakunta USA:n ja Ruotsin jälkeen.
Vapaisiin suuntiin kuuluu n. 500 miljoonaa ihmistä, joista n. puolet on helluntailaisia, joten se siitä lahkosta...
Nimimerkki man ja muutama muu toistaa tätä samaa "tietoa" säännöllisin väliajoin. Lahkon määrittely ei mene jäsenmäärän mukaan.
menee?
vaan miten se määritellään?
Lahkolaisuus on sitä että "MINÄ JA ME OLLAAN OIKEASSA MUUT VÄÄRÄSSÄ".
Ja toiseksi jos otetaan perusteeksi eronnut jostakin, niin luterilaisuus on eronnut katolisuudesta ja nän on maassamme Lutterin lahko.
Olen Lindan kanssa osin samaa mieltä. Siis lapsuus ajalla meitä hellarien lapsia vietiin miltei väkisin kokouksiin, jossa aika kävi välillä pitkäksi. Eiväthän vanhempani olisi näin tehneet, mutta se oli sen ajan vaatimus seukassa, että lapset pitää tuoda mukaan, eikä vanhempani halunneet toimia vastoin seukan opetusta. Silloin pidettiin myös radiota syntinä, TV:stä puhumattakaan. Maalata ei saanut, eikä hiuksia laittaa kuin nutturalle ja miehillä hyvin lyhyeksi kynitty tukka. Kaikki korut oli syntiä, vain vihkisormus sallittiin. Meitä hellarien lapsia pidettiin kuin suurennuslasin alla ja keksittiin jos minkälaista valhetta, jotta saatettaisiin näkemään se, miten syntisiä olemme.
Nykyisin on paljon vapaampaa. Joillakin paikkakunnilla olen tavannut hellareita jopa tanssilavoilla tanssimassa. Avoliitot ja muut sen kaltaiset rehoittaa kauttaaltaan ja viina ei ole mikään harvinaisuus seukkalaisten keskuudessa. Nuoret jopa kehua retostavat miten humalaan he olivat itsensä juoneet viikolopun aikana. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta jääköön tällä kerralla. Todella uskossa olevat saavat kokea milteipä vainoja seukan taholta.
Tietenkään en yleistä, että kaikki näin tekevät, mutta totuuden nimessä näin on. Kerron tämän ilman katkeruutta ja vihaa! Itsekin olen entinen hellari.
Olin 9v kun vanhempani tulivat uskoon ja löysivät "hengellisen kodin" helluntaiseurakunnasta.
Muutos oli järisyttävä.Isäni joka oli ollut johtavassa asemassa ravintolassa,ja alkanut käyttää alkoholia yli rajojen ja siitä seurauksena muuttunu väkivaltaiseksi.En muista yhtäkään iltaa jolloin en olisi pelännyt.Kuvioissa
pyöri myös vieraita naisia ym.
Monta kertaa hän oli yrittänyt päästä näistä asioista,mutta
vasta uskoontulo toi täyden muutoksen.
Kävimme paljon hengellisissä tilaisuuksissa ja olen todella onnellinen siitä ajasta elämässäni.
Pääsin mukaan niin aamukokouksiin,kuin nuorten
myöhäistilaisuuksiin.Ja koen asian aivan toisin kuin sinä.
Aikuisena olen itse päättänyt elämäni suunnasta ja nyt äitinä koen haasteena,miten itse opetan lapsilleni Rakkauden Jumalasta.(ettei heille jää
negatiivinen muisto uskon asioista).
minun lapsuudenaikaiset muistoni liittyvät pienen kylän yllättävän suuren uskovien joukon tupakokouksiin:
1) makailen kotimatkalla kokouksen jälkeen hevosen reessä lämpimien vällyjen alla ja etsin siskojen kanssa pakkastaivaalta tähtikuvioita
2) älyttömän kuumassa pirtissä uunin vieressä istuessani seurailen aikani kuluksi russakoiden marssia uunin raoasta toiseen.
kotiin päästyämme äiti tuulettaa taas kaikki vaattemme riisuttuaan meidät ulkona lähes ilkosilleen!
3) ennen varsinaista tilaisuutta istun siskojen kanssa pyhäkoulussa, jota pitävät helvi ja maija. kiiltokuvat ja muu asiaankuuluva osallistumis-rekvisiitta on kiva yllätys pyhäkoulun lopussa.
4) olemme polvirukouksessa ja meitä alkaa siskojen kanssa naurattaa aivan älyttömästi esterin kielilläpalpatus, joka kuulostaa joka kerta yhtä hauskalta kitinältä.
äiti nykäisee minua vanhimpana kylkeen, mutta kun huomaamme hänenkin suupielissään hymynkareen, meitä tirskututtaa yhä enemmän.
Olipas sinulla tiukeat vanhemmat!
Olipas sulla tiukeaotsaiset vanhemmat, onneksi ei itselläni ollut semmoista!
Ihmiset ovat erilaisia, myös uskossa olevat ihmiset.
Olipas sulla tiukeaotsaiset vanhemmat, onneksi ei itselläni ollut semmoista!
Ihmiset ovat erilaisia, myös uskossa olevat ihmiset.
Minulla itselläni on erilainen kokemus. Äitini kuului helluntaiseurakuntaan, kun olin pieni. Hän aina kysyi, haluanko lähteä mukaan. Jos en halunnut lähteä, minun ei tarvinnut lähteä. Minua ei koskaan pakotettu lähtemään kokouksiin. Sen takia minun oli varmaankiin helppo mennä helluntaiseurakuntaan, kun tulin uskoon. En itsekkään ole pakottanut poikiani lähtemään kokouksiin.
Tiedän joitakin ihmisiä, jotka ovat pakottaneet lapsensa kirkkoon tai kokouksiin. Luulen heidän tarkoittavan hyvää, mutta he eivät ymmärrä sitä, minkä virheen tekevät siinä.
Onko kyse millaisia me ihmiset olemme. Kun tulemme uskoon, me emme niin nopeasti muutu, kuin haluaisimme. Minäkin ajattelin, kun tulin uskoon, että minusta tulee melkein enkeli. Mutta ei tullut. Sama raadollinen ihminen omine virheineni olen edelleenkin, mutta nyt on se lohtu, että kuljen jokaisen päivän Jeesuksen kanssa. Uskoontuloni jälkeen olen pyytänyt, että pystyisin rakastamaan ja kunnioittamaan ihmisiä. Ennen uskoontuloani tuomitsin kaikki ihmiset. He olivat minun mielestäni kaikki ilkeitä ja itsekkäitä. Muista ihmisistä ei välitetty, ellei siitä ollut itselle hyötyä. Ihmiset mielestäni arvostivat vain titteleitä ja mammonaa. Köyhät olivat toisarvoisia ihmisiä. Minä olen aina kapinoinut tällaista ajatusta vastaan. Minusta kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.
Uskoontuloni jälkeen olen oppinut ymmärtämään paremmin ihmisiä ja myös itseäni. Omat virheenikin näen nyt selvemmin.
Seuraile vaikka tätä palstaa. Lue vaikka parin kuukauden viestejä silmäillen. Katsele miten helluntailaiset vaikka täällä asenteitaan kuvaavat. Päättele itse. Pidä huoli itsestäsi ja perheestäsi. Päätöksen osaatte tehdä.
Lue, tutki ja tarkkaile helluntailaisten asennetta muutenkin. Näetkö heissä rakkautta vaiko tuomion henkeä? Näkyykö opetettu kristillisyys arjessa? Annetaanko sinulle tilaa olla eri mieltä?
"Sillä hedelmistään puu tunnetaan"
Minä tunnen rakkaudettomia ja rakkaudellisia hellareita ja luterilaisia ja vapaakirkollisia. Ja uskovaisia luterilaisia ja tappajaluterilaisia ja homohellareita ja heterohellareita. Joka liikkeessä on kaikkia. Rohkeaa väittää että hellarit ovat rakkaudellisia tai rakkaudettomia kategorisesti, kuten tällä palstalla säännöllisesti tehdään. Olen julkihellari enkä vahingossakaan sano että olen rakkaudellisempi tai parempi kuin muut, esim. luterilaiset. Toisaalta jokainen kai pitää omaa puljua parhaana, ellei pidä, kannattaa harkita parempaa vaihtoehtoa.
Ihmiset ovat kaikki erilaisia, homous ja lesbous ei ole hyväksyttävää Raamatun mukaan.
Mutta jos ne ei tee sellaista, mitäs ketään ihmistä tuomitsemaan.
Teoistansa jokainen tuomitaan.
Viittaukseni hedelmistä oli Jeesuksen sanoja Raamatusta. Kenellekään en suosittele liittymistä mihinkään yhteisöön, en edes luterilaiseen, jossa opetus ja elämä ovat ristiriidassa Raamatun rakkauden sanoman kanssa.
Lisää lahkon määritelmästä löytyy uskontojen uhrien tuki ry.:n sivulta
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/vaara.html
Lue ja päättele itse, onko hengellinen yhteisösi lahko.
oli muutama kohta, joissa tunnistin tuttuja piirteitä.
Helluntailaisuus linkkisi määritelmien mukaan ei ole kovin vaarallinen lahko, mutta muutamia piirteitä pitäisi tarkistaa.
Esim.
Ollessani nuori, meidän seurustelua haluttiin vahtia ja määrätä miten ja missä tapailemme toisiamme, ja annettiin vielä ymmärtää ketkä sopivat kenellekin pariksi.
Kirjesalaisuuksia rikottiin vakoilumielessä.
Sitkainlehti -84 herätti ärsytystä johtajien parissa, vaikka se oli melko harmiton, mutta siinä kuitenkin laskettiin leikkiä herätyksen johtajista.
Lehti julistettiin pannaan.
Suhteellisen rauhassa saa olla, jos sopeutuu yhteisön sääntöihin.
Mutta miten käykään kun sinut bongataan terassilta oluelta. Yht.äkkiä et olekaan enää uskossa, vaan sinusta on tullut luopio. Kovin helposti helareissa tiedetään kuka on uskossa ja kuka ei. Vaan kuka näkee ihmisen sisimpään? -Yksin Jumala.
Helluntaisysteemi ajaa kaksinaismoralismiin. Jotta ei joutuisi seurakuntalaisten tuomion kohteeksi, onkin turvallisempaa tissutella salassa muilta. Tässä oli nyt vain alkoholi esimerkkinä. Vastaavia esimerkkejä löytyy myös muualta, vaikkapa esiaviollisen seksin tiimoilta.
Kysymys ei ole loppujen lopuksi siitä mikä on oikein tai väärin, vaan siitä että lain voimalla ei saada aikaan parannusta. Jos ihmiselle annetaan tilaa olla eri mieltä, puhuu rakkauden sanoma itsensä puolesta.
Just tällästä soopa-tekstiä en jaksa kuunnella.
*Kaikkihan me ollaan jumalan luomia, mut kunhan ollaan silti kaikki samanlaisia ja noudatetaan juuri näitä tekstejä sen mukaan mikä on saarnaajien ynnä muiden edun mukaista* Jos tuolle linjalle lähdetään naisen asema olisi seurakunnassa todella ahdas ja kapea. Kai se sitä onkin. En tiedä nyky hellareista.
*Kirjoitat-
*Helluntailaisuus on uskoa omaan uskonratkaisuun ja omaan kasteeseen. Tätä on helluntailaisuus!
>>Joh. 8:24
Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne;
"sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."
>>Apt. 8:12
Mutta kun he nyt "USKOIVAT" Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, "NIIN HE OTTIVAT KASTEEN, sekä miehet että naiset"!.
Hf. Puheissasi ei ole perää.
olen 14-vuotias helluntailainen tyttö. vanhempani ovat aina olleet helluntailaisia,ja minäkin olen kulkenut heidän kans kokouksissa jne. mutta ei mua mihinkään oo ikään pakotettu. itse minä oon tehny oman uskonratkasuni. menin kasteelle 13-vuotiaana,eli siitä on nyt vähän yli vuosi. kuutos luokalla mä aloin käydä nuortenilloissa ja tulin virallisesti uskoon. seiskaluokka oli mun uskonelämälle haitallista aikaa. aloin kiroilemaan jne. sitte mä vaan rupesin taas ajattelemaan,mitä mä oikeasti haluan. ajattelin elämää ilman helluntaiseurakuntaa ja jumalaa ja elämää helluntaiseurakunnassa ja jumalan kanssa. jälkimmäinen kuulosti houkuttelevammalta. minulla oli kaksi "eiuskovaistakaveria" ja olin ennen mennyt niitten mukana. sitten päätin,että nyt saa loppua,mä en kestä enään. niinpä mä sitten koin uudelleensyntymisen uskossani :) tällä hetkellä nuo mun kaksi "eiuskovaistakaveria" seuraa mua. siihen vaikutti todella paljon eräs bändi,aoc,jonka keikoille raahasin kaverini. minua kantaa paljon se ajatus,että tämä elämä ei ole tässä,vaan sitä jatkuu kuoleman jälkeenkin. ja saan nähdä minun pienen pikkusiskoni taas sitten taivaassa :)