Olen lopettanut lukuisia kertoja, pisin aika polttamatta kesti puolitoista vuotta. Tolta ajalta muistan hyvin elävästi sen euforisen olotilan, joka savuttomalla on se normaali olotila. Muistan miten vahvasti uskoin, etten enää koskaan hankkisi sitä hirveää oloa uudelleen, johon tupakka oli minut turruttanut. Se, jonka pitkään kuvittelin olevan se normaali olotila.
Jotenkin aina hivuttauduin lopulta tupakalle. Muistan, miten hirveältä se eka tupakka niin pitkän tauon jälkeen maistui, ja miten seuraavana aamuna olo oli ku pahassa krapulassa. Silti jatkoin. En ymmärrä itseäni. En kehtaa polttaa julkisilla paikoilla, häpeän ja vihaan tupakointia. Miksi poltan, sitä mietin joka ainoan savukkeen syttyessä.
Tällä palstalla on pitkään ollut hiljasta, miksi? Onko tupakointi niin hävettävä asia nykyään, että sitä ei vaan edes ajatella enää? Poltetaan piilossa, ajatellaan ettei sitä oikeasti tapahdu, että lopetan "sitten ensi syksynä"? Onko niitä jotka onnistuneesti ovat päässeet tupakasta eroon, ja voivat ylpeänä jakaa kokemuksiaan? Auttaa muita? Onko entiset tupakoijat niin häpeissään entisestä tavastaan, etteivät he kehtaa olla ylpeitä päästessään eroon tosta saastasta, vai eikö heitä ole? Missä he ovat?
Jotenkin aina hivuttauduin lopulta tupakalle. Muistan, miten hirveältä se eka tupakka niin pitkän tauon jälkeen maistui, ja miten seuraavana aamuna olo oli ku pahassa krapulassa. Silti jatkoin. En ymmärrä itseäni. En kehtaa polttaa julkisilla paikoilla, häpeän ja vihaan tupakointia. Miksi poltan, sitä mietin joka ainoan savukkeen syttyessä.
Tällä palstalla on pitkään ollut hiljasta, miksi? Onko tupakointi niin hävettävä asia nykyään, että sitä ei vaan edes ajatella enää? Poltetaan piilossa, ajatellaan ettei sitä oikeasti tapahdu, että lopetan "sitten ensi syksynä"? Onko niitä jotka onnistuneesti ovat päässeet tupakasta eroon, ja voivat ylpeänä jakaa kokemuksiaan? Auttaa muita? Onko entiset tupakoijat niin häpeissään entisestä tavastaan, etteivät he kehtaa olla ylpeitä päästessään eroon tosta saastasta, vai eikö heitä ole? Missä he ovat?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Poltan kyllä mutta vähän. Lähinnä ruuan himon siirtämis syistä (tupakan alkuperäinen tarkoitus) Viimeksi olin polttamatta about 3 kuukautta ja se ensimmäinen tauon jälkeinen tupakka maistui itse asiassa hyvältä.
Jos ms saisi päättää myös autoista niin ajaisimme kaikki harmaalla ladalla jossa on aina ikkunat auki , ovia ei saa lukkoon ja uusimmassa mallissa on myös poistettu virtalukko ja starttaus avaimella. Auton saa enää käyntiin avaamalla takahutlarin luukun ja koskettamalla tavaratilan vasenta takakulmaa. Samoin ratti ja polkimet on korvattu kojelautaan liimatuilla hipaisukytkimillä.
Lopetin tupakoinnin puoli vuotta sitten useiden yritysten jälkeen ja ilman mitään apuja. Nyt vihdoin onnistuin ja en ajattele tupakkaa enää ollenkaan eikä mielitekoja ole. Avain onnistumiseen oli minun ajatusmaailman muuttaminen tupakan suhteen. Hoin itselleni toistuvasti ja usein etten tarvitse tupakkaa mihinkään aina kun mielitekoja tuli...hoin ja hoin ja lopulta aloin uskoa siihen, eikä sitten enää tullut mielitekoja. Poltin siis 20 vuotta noin 10-15 tupakkaa päivässä. Uskon että mielellä on iso voima ja se saakin uskomaan ja haluamaan tupakkaa kunnes ymmärtää muuttaa ajatuksiaan, mutta näin siis mulla. Toisille tämä voi toimia toisille taas ei.
Minulle kertyi yhteensä 30 vuotta tupakan kanssa elettyä elämää. Ensin 15 vuotta ja sitten viisi vuotta polttamatta, silloin lopetin ilman mitään apukeinoja. Synnytin kaksi lasta sen viiden vuoden aikana ja he olivat paras motivaationi.
No, sorruin sitten uudelleen "kokeilemaan" ja sen tietää miten siinä kävi. Seuraavat 15 vuotta meni savuja pöllytellen. Koskaan ei ollut mitään terveyshaittoja tupakoinnista eikä syyllisyyskään kovin paljon kalvanut. Lapset moralisoivat ja varsinkin poika piti joskus tiukkoja saarnoja tupakan tappavuudesta.
Työterveyslääkäri sitten kysyi keväällä 2007 vieläkö tupakka maistuu. Vastasin että varsin hyvin maistuu. Hän kirjoitti Campix-reseptin ja sanoi että kokeile noita, tulivat juuri markkinoille. Sellainen yllytyshullu kun olen niin ajattelin että onhan se kokeiltava, jos ei se ota niin ei annakaan. Ostin kahden viikon aloitussatsin Campixia ja siihen loppui minun tupakointini. Viidentenä Campix-päivänä tupakka maistui niin pahalta että muistin sen maun vielä pitkään :/
Elämä on niin moin tavoin helpompaa ilman tupakkaa. Nyt voin sanoa että se oli siinä, en polta enää koskaan :)
Lopetin tupakoinnin 3v sitten. Suosittelen lukemaan Allen Carrin kirjan. Tärkeimpiä asioita onnistumisessa oli tajuta, että tupakointi ei eroa millään tavalla muista huumeista. Aikaisemmat lakkoni olivat päättyneet tyypilliseen no voinhan mä yhden polttaa... Lakkasin kiusaamasta itseäni ajatuksella polttaa savuke esim. ruuan jälkeen tai jossain erikoisessa tilanteessa, koska ymmärsin sen johtavan totaaliseen repeämiseen myöhemmin.