Toinen nainen..minäkö? Niinpä niin,mun ei pitäny
rakastua,ei ihastua,ei kiintyä...mutta kuinkas
kävi...täälä minä nyt istun,tippa
linssissä....olisko kenelläkään yhtään hyvää
neuvoa...lukuunottamatta
sitä "kylläsesiitäsittenajankanssa" toitotusta.
rakastua,ei ihastua,ei kiintyä...mutta kuinkas
kävi...täälä minä nyt istun,tippa
linssissä....olisko kenelläkään yhtään hyvää
neuvoa...lukuunottamatta
sitä "kylläsesiitäsittenajankanssa" toitotusta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
oletko varma ettet voisi olla se ensinmäinen....?
Valitettavasti ole täysin varma että olen se
toinen..ikuisesti..en vai voi ymmärtää
itseäni,en,miten minä,koulutettu, ,omillaan
toimeetuleva AIKUINEN nainen olen joutunut
tähän...tilanteeseen...ja kuinka pääsen tästä
irti eroon ja ELÄMÄÄN ?
Valitettavasti ole täysin varma että olen se
toinen..ikuisesti..en vai voi ymmärtää
itseäni,en,miten minä,koulutettu, ,omillaan
toimeetuleva AIKUINEN nainen olen joutunut
tähän...tilanteeseen...ja kuinka pääsen tästä
irti eroon ja ELÄMÄÄN ?
..se on vaikeaa toi Rakkaus,sitä vaan sekoo ja
rupee leijuu ihan päättömästi,ei auta vaikka olis
kuinka "sivistynyt"sitä vaan sekoo ihan kokonaan,
repii raastaa,sydän hakkaa,ihan pimeetä,mutta
eiks silti ole hienoa että osaa vielä tuntea
jotain,ettei ole sisäisesti täysin kuollut???
Olen samassa tilanteessa, mutta tiedostin
itselleni heti alusta, että se on väliaikaista.
Vaikeeta on, mutta on silti ihanaa olla
rakastunut. Ei tässä neuvoja pysty kukaan
antamaan.
Toi mitä sulle on tapahtunu, tapahtu mulle noin
vuosi sitten...ja mä en ole päässy siitä yli
vieläkään, täysin. Kesällä aika oli jo parahtanut
haavat melko hyvin, mut kaikki repes taas auki
kun sattumalta tavattiin. Se on tosi sydäntä
riipivää, kun tietää, ettei voi saada elämänsä
miestä (juuri sitä oikeaa) kokonaan itselleen. En
tiedä toivunko tosta kokemuksesta koskaan. Tällä
hetkellä tuntuu, ettei ykskään vastaan tuleva
mies vedä mua puoleensa. Mä en voi ajatella kuin
sitä yhtä. Vertaan kaikkia siihen ja sen rinnalla
muut on lähes olemattomia.
Olen vuoden verran 'surrut kohtaloani' ja nyt
olen päättänyt lähteä risteilylle ja heittäytyä
vapaalle. Haluan vain hervotonta hauskanpitoa
nais-seurassa...ilman miehiä...Odotan sitä
päivää, että elämä hymyilisi minulle täysin
rinnoin ja olisin päässyt asian yli.
Tää ei ollut varmaankaan kovin lohduttavaa
luettavaa, mut tää on valitettavasti mun kokemus
asiasta. Koitahan jaksaa!!!
Monen vuoden kokemuksella toisen naisen osasta
tiedän sanoa sen, että se on raskainta mitä juuri
eteen voi tulla, erosimme monta kertaa ja
palasimme yhteen yhtä monta kertaa. Ainoa
vaihtoehto millä minä pääsin yli tästä, oli oman
elämän muutos, eli itseeni toimi se, että päätin
näyttää pystyväni ihmeeseen. Oman kunnon
nostaminen ja uusi harrastus saa ihmeitä aikaan.
Siihen sopivasti hulvatonta hauskanpitoa
sopivassa suhteessa. En minäkään heti ajatellut
ketään miestä ja annoin ajan kulua.
Kyllä kiinnostus tulee esille aikanaan ja upeita,
vapaita miehiä on olemassa.
En ikinä huolisi tätä ukkomiestä enää ja hiveli
suunnattomasti nähdä hänet tuijottamassa perääni.
Kyllä työllä eroon pääsee ja mistään muusta ei
opi niinkuin tästä. Joten oppia ikä kaikki.
työ ja harrastus parasta lääkettä
vaikka silti suhde toisena naisena on ollut hyvä
ja aina kuitenkin menee sen perheellisen ehdoilla
elämä ,joten ei niin kannata jatkaa kuitenkaan
Anna aikaa ja ajattele vain omaa elämää ja mitä
haluat haluatko olla toinen nainen eli riittääkö
se noin vai haluatko olla suhteessa täysin mukana
ja molemmat antaa siihen kaiken .
Se salassa ja jännityksessäkin oleminen on
tietysi jollain tapaa kiehtovaa mutta toinen
nainen sen vain joutuu elämään suhteensa siis
mielestäni vain osittaisena ei täydellisenä.
Älä sitoudu siis liikaa anna mennä aikaa katsele
ja ajattele mitä haluat itselle ja mitä haluat
jatkossa elämässäsi . Rakkaus on ihanaa ja sokeaa
ja katkeraakin joskus.
Vapaita ihania ihmisiä on olemassa mieti vaikka
sitäkin siis tsemppiä iloisuutta ja avoimuutta
Hyvää jatkoa sulle miten sitte valikoitkin
Elämähän on valintoja aina ,sen hetkisistä
ajankohdista ja tilanteista riippuen.
Mä olen kokenut ton saman "toisena
naisena"olemisen..se on vieläki vaikee tajuta et
se on ohi vaikka siitä on niin kauan,mut tosi
asiat on kestettävä vaikka ne tekis kuinka
kipeetä..Mut se on sit älyttömän hyvä fiilis ku
on itkeny monet yöt ja päivät,mut sit tajuaa
ettei niitä kyyneleitä enää tuu..!! Ja mieti et
mitä sä menetät jos et oo sen kanssa toden
näkösesti et mitään!..Mut toisaalta se on vaan
vaikee unohtaa kaikki mitä on kokenu yhdessä..mut
koita jaksaa..!! Sä vielä löydät sen oikean,mut
mietippä sitä et sillä oli joku tarkotus että
siinä kävi noin se ei ollu sulle SE oikee,SE
oikee on vielä jossakin tuolla odottamassa
sua..!!:) Life goes on no matter what eix
jeah..!!??
Kylläpä täältä löytyykin kohtalon tovereita.
Meidän kolme vuotinen kaksoiselämä päättyi reilu
vuosi sitten silti ei vielä ole mennyt päivääkään
ettei hän tavalla tai toisella olisi mielessä.
Meidän suhde loppui koska hän päätti olla vielä
kerran kunnon perheen isä kun avovaimo sai
selville meidän salaisen suhteen. Oli
hirveätä "hävitä" tämä taisto. Mutta eipä ollut
juuri vaihtoehtoja. Sen jälkeen en suostunut edes
ystävyyteen. Nyt tosin päälimmäinen tunne on
sääli hänen avovaimoaan kohtaan ja kaiken
huipuksi hän on päässyt selville minun uudesta
työpaikastani ja käy tuijottamassa minua siellä
melkein joka päivä?! Karmivaa mutta samalla niin
säälittävää.
Anna itsellesi aikaa ja viivy suhteessa niin
kauan kuin itse haluat. Kasvata kuitenkin
ympäsillesi suoja ettet satuttaisi itseäsi.
Minä en ymmärrä teidän toisten naisten voihkamista
Te olette valmiita suhteeseen, vaikka tiedätte
toisen osapuolen olevan varattu. Itse te olette
syyllisiä omaan ahdinkoonne. Tietysti myös mies
on syyllinen, mutta suhdetta ei synny ilman
toisen myötävaikutusta.
Te ette ymmärrä kuinka paljon tuskaa,katkeruutta
ja surua nämä syrjähypyt saavat aikaan. Ne voivat
vaikuttaa ihmissuhteisiin, jopa sukupolvien ajan.
Minä olen kuullut monta tarinaa pettämisestä ja
sen seurauksista vaimoon ja lapsiin sekä myös
pettäneeseen mieheen. Ne voivat päättyä alkoho-
lismiin,itsemurhiin jne.
Me ensimmäiset naiset emme tarvitse teidän
toisten naisten sääliä, sillä me olemme valmiita
taistelemaan omasta reviiristä niinkuin naaras-
tiikerit. Toivon vain, että pääsette joskus
nauttimaan, millaista on olla se ensimmäinen.
surkutteleen varjoon . Niskasta kiinni ja ulos ja
hymy huuleen .Uusi vain tulee ennenkuin
huomaatkaan ja on sitte varattu tai ei eli olet
toinen nainen tai ei .
Joskus se ensimmäinen nainen jää kakkoseksi tai
oikeestaan kokonaan putoo pois, kun on ollut ihan
vikavalinta kokemusta on .