Eli kulkeeko joku päivittäin tälläistä työmatkaa.. ajat ensin omalla autolla lähimmälle juna-asemalle noin 15km, sen jälkeen junalla 1h ja sitten siirtyminen bussilla tai metrolla työpisteeseen, käytetty aika vaihtoineen yhteensä päivittäin 3,5h. Työpaikkani siirtyy ja mietin siirrynkö sen mukana, hyvät työkaverit, palkka ok. mutta tuo aika... ei ole pieniä lapsia.... kotipaikkakuntani on hyvä asua sekä ystävät tärkeitä. Tarjottu työtä lähempää johon voisin kulkea omalla autolla 45 min per suunta, pienempi palkka, uudet tehtävät ja uudet työkaverit.
Pohdintaa. Mitä tehdä, mihin ratkaisuihin te olette päätyneet, kuinka kauan tuota matkaa jaksaa sahata?
Pohdintaa. Mitä tehdä, mihin ratkaisuihin te olette päätyneet, kuinka kauan tuota matkaa jaksaa sahata?
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin henkilökohtasta, niin henkilökohtaista. Muutosta ei kannata pelätä.
Voisin kuvitella käyttäväni työmatkaani 3,5 tuntia päivässä ainoastaan siina tapauksessa, että voisin työskennellä tuon ajan ja saisin siitä täyden palkan. Työpaikalla olo tietenkin jäisi siten 4-4,5 tuntiin, joten työmatkaan käytetty aika suhteessa työpaikalla vietettyyn aikaan on mielestäni vähintäänkin kohtuuton.
Itse pidän sopivana omaa työmatkaani, joka on noin kolme kilometriä. Aikaa tuohon matkaan menee omalla autolla tai bussilla noin (5 5=)10 minuuttia päivässä. Kävelemällä tunnin verran ja polkupyörällä päässee 20-30 minuuttiin. Jälkimmäisissä tapauksissa liikunta on yhdistetty työmatkaan, joten silloin tuo 20-60 minuuttia päivässä on ihan sopiva aika. Itse en autoa käyttäen, ilman palkkaa viitsisi kuluttaa työmatkoihin puolta tuntia enempää päivässä.
Olen itse käynyt useita vuosia töissä 80 kilometrin päässä ja kokeillut siihen eri kulkuvälineitä. Junayhteyttä ei ole. Linja-autolla matkat veivät liityntäkävelyineen neljä tuntia päivässä. Hinta oli kohtuullinen, mutta tuollainen matka-aika työpäivän päälle murhaa arkielämän täysin. Kun aamulla lähtee ennen kuutta ja tulee illalla kuudelta kotiin, vapaatunteja ennen pakollista varhaista nukkumaanmenoa jää vain pari kolme. Sinkun pitää vielä siinä ajassa hoitaa kaikki huoltotoimetkin. Univelkaa jää väkisin viikonlopuksi haittaamaan elämää vielä silloinkin.
Omalla autolla matka-aika jäi tuntiin suuntaansa, mikä jo helpotti paljon, mutta toisaalta tuli perin kalliiksi. Kolmentuhannen kilometrin kuukausiajo maksaa helposti tonnin verran suoraan nettopalkasta. Verovähennys lasketaan bussilipun mukaan, eikä saman ajoreitin sahaaminen ole mikään nautinto varsinkaan talvisin.
Minä en olisi jaksanut neljän tunnin työmatkaa kovin pitkään enkä suosittele sellaista orjuutta kenellekään. Omalla autolla liikkuminen taas on niin kallista, että ennemmin kannattaa vaikka vuokrata pikkuyksiö työpaikan läheltä. Omat ongelmani ovat ohi, kun yritysjärjestelyjen myötä onnistuin pääsemään etätöihin ja vapauduin varsinaisista työmatkoista kokonaan. Vapaa-aika on nyt minun ja matkakulut nollassa. Valitettavasti kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta.
Itse kuljen fillarilla alle 10 km matkan ja polottoainetta säästyy. Aikaa menee noin 30 min/siivu.
Nämä ovat valintoja. Itse loppukädessä päätät mihin ratkaisuun tulet. Pitkän työmatkan huono puoli on se, että päätyy helposti siihen tilanteeseen ettei ole muuta elämää kuin työ ja se työmatka.
Junassa on se hyvä puoli, että matka-aikaa voi käyttää hyödyksi, jos on jotain luku/kirjoitushommaa. Taas omassa autossa kun kaksikin tuntia istuu päivässä, aikaa menee siinä hukkaan.