''Ikuiset yrittäjät'' - yli kolme kertaa hakeneet

Käsittääkseni oikikseen haetaan keskimäärin n. 2,8 kertaa ennen sisäänpääsyä, mistä voidaan päätellä, että yli kolme kertaa hakeneita on ainakin jonkin verran. Keskustelupalstoilla moni hehkuttaa päässeensä sisään ensimmäisellä kerralla tai toisella kerralla. Kolmannella kerralla päässeitä tapaa jonkin verran keskustelupalstoilla. Mutta entä neljännen tai viidennen kerran yrittäneitä, missä he ovat?

Monestihan täällä ja muualla naljaillaan jopa toista kertaa epäonnistuneille, että ''ala ei ole ehkä oikea sinulle'' . Olen itse sitä mieltä, että aina kannattaa yrittää, vaikka olisikin viides kerta.

Onko täällä ketään joka hakee neljättä tai useampaa kertaa?
Ilmoita


"aina kannattaa yrittää, vaikka olisikin viides kerta."

No jaa; kannattaa ajatella vaihtoehtoiskustannuksia. Sillä välin kun haet oikeustieteelliseen jo viidettä kertaa, joku toinen samaan aikaan - vaikka sieltä lukiosta - valmistunut kaveri on jo suorittanut korkeakoulututkintonsa ja siirtymässä työelämään - siis teoreettisesti ajateltunta.

En sano, että jos et pääse ensimmäisellä yrittämällä sisään, luovuta tms. Sanonpahan vain, että rajansa kaikella, ja jos edes neljä ensimmäistä kertaa ei tuota tulosta, ala ei ole välttämättä sinulle oikea. Tarkoitukseni ei ole lannistaa ketään. Olisi vain hienoa, jos ihmiset olisivat rehellisiä ja realisteja omien kykyjensä suhteen. Kaikista ei voi tulla oikeustieteilijöitä.
2 VASTAUSTA:
Itse olen sitä mieltä, että aina kannattaa yrittää - tiedänpä ihmisen, joka pääsi lääkikseen 14. hakukerrallaan.

Jos viisi vuotta meneekin, niin mitä sitten? Työssäoloaikaa on silti yli kolmekymmentäviisi vuotta, jos valmistuu kolmekymppisenä.

Eihän sitä, kuka on alalle sopiva ja kuka ei, mitata hakukerroilla vaan sillä kenellä on paloa ja kiinnostusta asiaan - ne ratkaisevat niin paljon enemmän kuin se, kuka onnistuu lottoamaan oikeat kohdat pääsykoekirjoista luettavakseen ensimmäisellä ja kuka kymmenennellä kerralla.

Ihme asenne. Jos on unelma niin sen eteen kannattaa uhrata se viisikin vuotta - kolmekymmentä vuotta on pitkä aika tehdä työtä, joka ei nappaa.
2kerrallasisään kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että aina kannattaa yrittää - tiedänpä ihmisen, joka pääsi lääkikseen 14. hakukerrallaan.

Jos viisi vuotta meneekin, niin mitä sitten? Työssäoloaikaa on silti yli kolmekymmentäviisi vuotta, jos valmistuu kolmekymppisenä.

Eihän sitä, kuka on alalle sopiva ja kuka ei, mitata hakukerroilla vaan sillä kenellä on paloa ja kiinnostusta asiaan - ne ratkaisevat niin paljon enemmän kuin se, kuka onnistuu lottoamaan oikeat kohdat pääsykoekirjoista luettavakseen ensimmäisellä ja kuka kymmenennellä kerralla.

Ihme asenne. Jos on unelma niin sen eteen kannattaa uhrata se viisikin vuotta - kolmekymmentä vuotta on pitkä aika tehdä työtä, joka ei nappaa.
Juuri näin!

Yleensä ne kiireiset on sitten niitä kokemattomia sähläreitä/kiipijöitä täällä työelämässä.
+Lisää kommentti
Tiedän muutamia viime vuonna sisäänpäässeitä, jotka pääsivät sisään neljännellä kerralla. Näitäkin siis tiedekunnasta kyllä löytyy.
1 VASTAUS:
Nyt 6. Kerta... Ehkä tällä kerralla!!!!!!
+Lisää kommentti
Itse haen nyt "vasta" kolmatta kertaa, mutta ymmärrän hyvin ihmisiä joilla on jo kovin monta hakukertaa takana. Pääsykokeissa kun on kuitenkin myös osittain tuurista kiinni, ja jotkut hakukerrat saattavat mennä pieleen täysin arvaamattomista seikoista johtuen. Itse esimerkiksi sairastuin pahasti vuosi sitten, ja sairaus söi suuren osan lukemisajasta. Moni elämäntilanteellinenkin syy voi taatusti tehdä hakemisesta vaikeaa.

Ymmärrän kyllä myös ajatuksen, että jos kaikesta työstä ja vaivannäöstä huolimatta ei monellakaan kertaa tärppää, niin kannattaisi miettiä muita vaihtoehtoja. Itse en halua olla asian suhteen kylmä realisti, mutten myöskään pilvilinnoja rakenteleva unelmoija. Eiköhän elämä ole mielekkäintä kun etsii itselleen sopivan keskitien noiden kahden vaihtoehdon väliltä.
Ilmoita
Tulee muistaa, että muutkin, jotka eivät ole päässeet sisään, ovat saattaneet menestyä hyvin pääsykokeissa. Johonkin se pisteraja on vedettävä, sillä pisteraja on suhteellinen. Esimerkiksi itse jäin viime vuonna parin pisteen päähän, jolla olisi edellisinä vuosina päässyt heittämällä sisään.
Ilmoita
Pääsykoemenestyksestä ei voine vetää oikein mitään johtopäätöksiä. Tiedän ihmisiä jotka ovat päässeet hyvillä pisteillä amk:uun tai yliopistoon, mutta opinnot eivät ole edenneet oikeastaan lainkaan. Sisään on päästy koska alaa on tullut harrastettua pieni ikä, mutta tieteellinen lähestyminen tuttuihin juttuihin ei sitten kiinnosta pätkääkään. Ja sama ilmiö on vastavalmistuneilla - työkokemus peittoaa aina opintomenestyksen, koska työelämä on vaan niin toisenlaista kuin opettajien silmänpalvonta ts. pitää olla aloitteellinen ja osata ottaa oma paikkansa.

Mitä tulee monesti hakeneisiin, niin yliopistohan on täynnä 30-50-vuotiaita opiskelijoita. Joku heistä on hakenut ehkä kerran abikeväänä, ja sitten aikuisena uudelleen. Joku taas on voinut yrittää melkein joka vuosi kunnes viimein pääsee sisään. Tunnen monia joilla on todella yllättäviä hakukohteita menneisyydessään, eli kaikki eivät edes hakkaa päätään vain yhteen seinään.
Ilmoita
Mielestäni tuurista puhuminen on vähän tyhmää, koska oikeasti sinne tiedekuntaan ei tuurilla mennä vaan ahkeralla työllä. Tottakai itselle tulee parempi mieli, jos voi uskotella että sisäänpääsy kaatui huonoon tuuriin vaikka kyse on huonosta valmistautumisesta valintakokeeseen. Kun opettelet valintakoekirjallisuuden tarpeeksi hyvin ei tuurilla ole mitään tekemistä sisäänpääsyn kanssa.
5 VASTAUSTA:
Niin no, voi se pääsykoemenestys silti riippua jossain määrin tuurista. Siinä suhteessa olen samaa mieltä, että ahkera työ on se määräävin tekijä pääsykoemenestyksen suhteen.

Itse olen kuitenkin sen verran tyhmä päästäni, että 100-prosenttinen kirjallisuuden ulkoa opettelu sanasta sanaan ei yksinkertaisesti onnistu, eli joudun aina hieman valikoimaan mahdollisten tärppien suhteen. Viime kerralla minulla kävi samalla kertaa hyvä ja huono tuuri itse tärppien suhteen, sillä muutama niistä meni täysin nappiin ja sainkin muista kysymyksistä erittäin kovia pisteitä, mutta yksi kysymys meni puolestaan täysin nollille, minkä johdosta jäin 0,5p päähän rajasta.

En minä silti syytä tuosta ketään muuta kuin itseäni. Paskasta valmistautumisesta siinä loppujen lopuksi oli kyse, kun sellainen tärppi oli mennyt minulta täysin ohi useasta lukukirjasta huolimatta.

Mietin viime keväänä, että aion hakea vielä kerran jos jään tarpeeksi lähelle rajaa, ja tämä neljäs kertani onkin viimeinen riippumatta siitä, jäänkö 10 vai 0,00001 pisteen päähän.
Väitätkö todella, että jos pääsykoekevättä vaikeuttaa vaikkapa sairaus, kyse ei ole lainkaan huonosta tuurista vaan huonosta valmistautumisesta?
Josko sitä nyt viime kirjoitti:
Väitätkö todella, että jos pääsykoekevättä vaikeuttaa vaikkapa sairaus, kyse ei ole lainkaan huonosta tuurista vaan huonosta valmistautumisesta?
Tottakai elämäntilanteilla on vaikutusta asiaan: läheisen kuolema, vakava sairaus, avioero jne. Mutta en tarkoittanut noita asioita.

Tarkoitin sitä, että usein valintakokeiden yhteydessä puhutaan tuurista ja ajatellaan että jos käy hyvä tuuri niin sattuu sellaiset kysymykset kohdalle, että saa hyvät pisteet ja pääsee sisään. Vaikka oikeasti pitäisi valmistautua niin hyvin, että osaa vastata kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin ja saada tarvittavat pisteet. Viime vuonna esim. Helsinkiin pääsi sisään vaikka menetti 25p valintakokeesta, joten ei kenenkään tarvitse osata 100% täydellisesti kirjoja ulkoa.
Phuksitar2012 kirjoitti:
Tottakai elämäntilanteilla on vaikutusta asiaan: läheisen kuolema, vakava sairaus, avioero jne. Mutta en tarkoittanut noita asioita.

Tarkoitin sitä, että usein valintakokeiden yhteydessä puhutaan tuurista ja ajatellaan että jos käy hyvä tuuri niin sattuu sellaiset kysymykset kohdalle, että saa hyvät pisteet ja pääsee sisään. Vaikka oikeasti pitäisi valmistautua niin hyvin, että osaa vastata kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin ja saada tarvittavat pisteet. Viime vuonna esim. Helsinkiin pääsi sisään vaikka menetti 25p valintakokeesta, joten ei kenenkään tarvitse osata 100% täydellisesti kirjoja ulkoa.
Okei. Itsekin tarkoitin tuurilla tosiaan tuollaisia tekijöitä joihin itse ei vain yksinkertaisesti voi ennalta vaikuttaa. Se, miten hyvin ja tunnollisesti käyttää potentiaalisen lukemisajan, on luonnollisesti täysin hakijan itsensä päätettävissä, eikä sen suhteen kannata jälkeenpäin huonoa onnea syyttää.
Josko sitä nyt viime kirjoitti:
Okei. Itsekin tarkoitin tuurilla tosiaan tuollaisia tekijöitä joihin itse ei vain yksinkertaisesti voi ennalta vaikuttaa. Se, miten hyvin ja tunnollisesti käyttää potentiaalisen lukemisajan, on luonnollisesti täysin hakijan itsensä päätettävissä, eikä sen suhteen kannata jälkeenpäin huonoa onnea syyttää.
No, ainakin itse tiedän eräitä toisin tiedekuntiin hakeneita, jotka ovat päässeet sisään ainoastaan varasijoilta, kun niin moni onkin peruuttanut. Näillä ei muuten olisi pisteet riittäneet eikä muutenkaan sillä tavalla tieteellistä ajattelua, jo ihan peruskäsitteiden hallinnassa pahoja ongelmia. Toisaalta nämä sitten valmistuvat alalle, missä ei työpaikkoja ole laisinkaan tai sitten työt ovat todella huonosti palkattuja. Joten sillä tavaoin suosittelen hakemaan vaikka niin monta kertaa kuin sielu vaan sietää ja sitten jos miettii, että sillä toisella voisi olla korkeakoulututkinto, niin lohdutukseksi voin sanoa, että aivan totaalisesti väärällä alalla oleminen on yhtä tuskaa niin työntekijälle kuin varmaan työnantajallekin.

Näihin vaikeimpiin paikkoihin hakeneille, kyllä se vaan on ihan siitäkin kiinni, että jaksaa valvoa ja lukea, syö ja nukkuu hyvin, talous on sillä tavoin kondiksessa, että ainakin asumisen ja ruoat sun uut perusjutut pystyy maksamaan, jos asuu yksin tms. Ihmissuhteet pitäisi olla kunnossa ja terveys, vaikka kuinka olisi motivaatiota lukea.
+Lisää kommentti
Oikikseen pääsee tuurilla muihin tiedekuntiin taidolla.
Ilmoita
itse en kans lähtis neljättä kertaa yrittämään. kyllä se kertoo ettei se ala ole sitten itelle sopiva esim ettei pysty hahmottaa lakitekstejä, mikä varmasti tuottaa ongelmia jatkossa työelämässä. myös jos kokee että alueessa on liikaa sisäistettävää niin työelämässä joutuu samallailla sisäistää kaameita määriä juttuja pikaisella lukasulla..
1 VASTAUS:
Kuule mulkku,

ei sen koulun tarkotus ole opettaa koko lakia ulkoa, vaan tulkitsemaan sitä.
Silti pääsykokeissa pitää muistaa ulkoa kaikenlaista.
Kun sieltä valmistuu, voi töissä etsiä sovellettavat lainkohdat, lain esityöt yms Finlexistä. Onko kukaan sinulle kertonut että sellainen on olemassa?
En toki lohduttaudu sillä, ettei mitään tarvitse tietää, mutta mun mielestä voi yrittää vaikka kymmenen kertaa jos se sitä vaatii - se, että yrittää, ilmentää enemmänkin kärsivällisyyttä ja kunnianhimoa kuin se, että luovuttaa.
+Lisää kommentti
Kyllä kannattaa ehdottomasti hakea uudelleen, jos on varma siitä, että juridiikka kiinnostaa aidosti. Ei kannata kuunnella ulkopuolisia ihmisiä vaan tekee juuri niinkuin itse katsoo parhaaksi. Omaa elämäänsä ei pidä elää toisten ihmisten mielipiteiden, arvostusten tai odotusten mukaisesti. Siinä pettää vain itseään.

Minä olin tälläinen "ikuinen yrittäjä", sillä pääsin sisälle vasta neljännellä kerralla ja kyllä minullekin pari "kaveria" irvaili, että onko moisessa touhussa mitään järkeä. No minä en kuunnellut näitä epäileviä tuomaita, vaan tein juuri niinkuin istestäni tuntui parhaalta.

Kyllä opiskelupaikka oikiksessa on ollut kaiken sen työmäärän arvoinen. Välivuosina sitäpaitsi suoritin avoimessa jo etukäteen muutaman tentin, joten ei se nyt ihan hukkaan mennyt. Tulihan niiden vuosien aikana tehtyä kaikenlaista muutakin mielenkiintoista.

Ensimmäisellä kerralla jäin parin hassun pisteen päähän opiskelupaikasta. Otin sen kyllä aika raskaasti, mutta jotain lohtua sain siitä, että olin vasta ensikertalainen.

Toisella kerralla lukuprosessi epäonnistui täydellisesti. Motivaationi oli täysin kadoksissa ja toisaalta elämäntilanteeni ei myöskään ollut lukemisen kannalta optimaalinen. Jäin pääsykokeissa kauas pisterajasta. En voinut tuntea aitoa harmia, koska yritys jäi ihan torsoksi.

Kolmannella kerralla kävin valmennuskurssin ja luin suunnitelmallisesti, mutta silti sisäänpääsy jäi pelkäksi haaveeksi. Koetilanteessa nimittäin koin todellisen hermoromahduksen ja sorruin kamaliin huolimattomuusvirheisiin. Hermot pettivät, koska pelissä oli liian paljon.

Neljännellä ja tulokseella kerralla en oikeastaan tehnyt mitään eri tavalla verrattuna kolmanteen hakukertaani. Se oli enemmänkin sellaista hienosäätöä.

-Luin kirjaston sijasta pelkästään kotona, koska huomasin lukemisen olevan kotioloissa mukavampaa. Kun pääsykoerutiini tuntuu raskaalta muutenkin, niin sitä kannattaa oikeasti tehdä lukuolosuhteista itselleen mahdollissaman viihtyisät.
-Valitsin sellaisen valmennuskurssin mikä sopi paremmin omaan vuorokausirytmiin.
-Tein enemmän harjoitustehtäviä pitkin kevättä, enkä pelkästään lukuprosessin loppuvaiheessa.
-Pidin reilusti pieniä taukoja (15-20min) kun siltä tuntui, sillä halusin maksimoida lukemisprosessin tehokkuuden. Tämä luonnollisesti venytytti lukupäiviä iltaan myöhään saakka, mutta se toimi omalla kohdallani paremmin kuin kirjastossa orjallisesti nököttäminen tietyn aikamäärän ajan.
-Huolehdin myös paremmin itsestäni ja teinkin joka päivä pitkän juoksulenkin ulkona. Liikunnan merkitystä ei voi aliarvoida.

Muutenkin suljin kaiken ulkopuolisen ylimääräisen pois. En käynyt baareissa, en nähnyt kavereita. Minulla ei ollut mitään elämää valintakoeprosessin aikana, mutta se varmisti sen, että menin sisälle heittämällä.

Sisäänpääsy on lopulta aika pienestä kiinni. Pari hassua virhettä valintakokeessa ja olet ulkona. Kyllä sinnikyys palkitaan aina lopulta.
1 VASTAUS:
Aamen.
+Lisää kommentti
Tasokkain tietämäni oikkari pääsi sisään kuudennalla kerralla. Itse pääsin ekalla, ilman valmennuskursseja tms. Kaveri oli joka kurssilla parhaimmistoa ja erityisesti hänen kirjoittamansa esseet saivat heikommat haukkomaan happea. Yhdessä seminaarissa hän kirjoitti parissa päivässä selvästi seminaarin parhaan esseen. Valmistui pika-ajassa, sai gradusta laudaturin.
Ilmoita
Ottakaa huomioon että ennen on päässyt sisään "hieman" helpommalla. Iso osa arvostetuista ammattilaisista ei ehkä pääsisi tänä päivänä ikinä sisään. Maan huipultakin taitaa löytyä esimerkki, että koulumenestys ei ole ollut kovin hyvää. Nykypäivänä naurettaisiin ulos jo valmennuskurssiltakin, jos sellainen yrittäisi hakea. Silti työelämässä voi pärjätä.
Ilmoita
Luettuani tätä aihetta minua alkoi pohdituttaa se, että onko oikeustieteellisen pääsykoe nykyisellään jollain tapaa huonosti suunniteltu, jos se ei pahemmin kerro siitä, miten sopiva olet kyseessä olevalle alalle. Mitä luulette, pitäisikö valintakoetta muuttaa johonkin suuntaan, vai onko se nykyisellään niin hyvä kuin mahdollista?
2 VASTAUSTA:
Mielestäni valintakoe on hyvä tälläisenään. Toki aina löytyy niitä joiden mielestä koe on huono, oli se millainen tahansa. Etenkin he jotka eivät pääse sisään pitävät koetta varmasti surkeana mittarina.

Mielestäni sen tärkein anti on kuitenkin motivaation mittaaminen. Aloille jonne pääsee suoraan papereilla on keskeyttäsmisprosentti lähellä 50. Kyseiset henkilöt kun eivät ole välttämättä kovin motivoituneita alaa kohtaa. Kaikki tietävät mitä oikikseen pääseminen vaatii. Jos sinne oikeasti haluaa, niin sitten sen työn tekee. Jos ei jaksa tehdä tarvittavaa työtä, ei sovellu alalle koska ei tiedekunnasta koskaan valmistuisi kun ei jaksaisi lukea tentteihinkään.
Phuksitar2012 kirjoitti:
Mielestäni valintakoe on hyvä tälläisenään. Toki aina löytyy niitä joiden mielestä koe on huono, oli se millainen tahansa. Etenkin he jotka eivät pääse sisään pitävät koetta varmasti surkeana mittarina.

Mielestäni sen tärkein anti on kuitenkin motivaation mittaaminen. Aloille jonne pääsee suoraan papereilla on keskeyttäsmisprosentti lähellä 50. Kyseiset henkilöt kun eivät ole välttämättä kovin motivoituneita alaa kohtaa. Kaikki tietävät mitä oikikseen pääseminen vaatii. Jos sinne oikeasti haluaa, niin sitten sen työn tekee. Jos ei jaksa tehdä tarvittavaa työtä, ei sovellu alalle koska ei tiedekunnasta koskaan valmistuisi kun ei jaksaisi lukea tentteihinkään.
"Aloille jonne pääsee suoraan papereilla on keskeyttäsmisprosentti lähellä 50."

Se johtunee siitä, ettei saada töitä. Aloilla joilla saadaan kunnolla töitä (jo opiskelujen ohessa), ei keskeytetä - korkeintaan viivästytään.
+Lisää kommentti
Oikiksen koe on semmonen että jos kisaamassa olisi oikeustieteen tohtori ja perus nollataulu puliukko ei todellakaan tietäisi kumpi pääsisi sisään. Joka muuta väittää puhuu ihan hevonpaskaa
Ilmoita
Oikiksen pääsykokeen suurin ongelma on se, että se mittaa lähinnä jästipäisyyttä opiskella asioita ulkoa. Ulkoa opettelu taas on taito, joka on oikeastaan jokaisella. Toiset kykenevät siihen nopeammin kuin toiset, mutta kyseessä ei todellakaan ole mikään avaruustiede. Tämän vuoksi oikkareissa on huomattavankin typerää sakkia, jotka tosin ovat olleet tarpeeksi jääräpäisiä lukeakseen itsensä sisään. Sillä taas ei ole mitään tekemistä tulevaisuuden menestymisen kanssa, väittäisin.

Jos oikikseen haluttaisiin seuloa enemmän henkilöitä, jotka voisivat alalle menestykkäästi sopia, koetta tulisi uudistaa aineistolähtöisempään suuntaan. Juristin eräs olennaisimpia taitoja nimittäin lienee kyky omaksua suuria tietomassoja nopeasti - ja soveltaa niitä. Käytännön työelämässä nämä kaikki tiedot ovat kuitenkin saatavissa mm. Finlexissä ja erinäisinä prujuina, eikai niitä hullukaan ulkoa opettele (kuten pääsykokeessa joutuu nykyisellään tekemään)? Se, että on motivaatiota päästä oikikseen, ei kuitenkaan kerro varsinaisesta alalle soveltumisesta tai oikeustieteellisestä ajattelukyvystä. Valitettavasti. Hattua on joka tapauksessa nostettava niille, jotka tähän älyttömään ulkoaopettelurumbaan ovat alistuneet.
Ilmoita
Alalla kuin alalla opiskelee erilaisia ihmisiä. Omat opiskelukaverit eivät olleet keskivertokansalaista kummempia. Miettikää nyt vaikka lääkäreitä. Lääkikseenkin taitaa olla aika hankala päästä ja putkesta tulee sitten jos jonkinlaista "ammattilaista". Itse pyrin aikanaan oikikseen kun halusin a) tehdä järkevää työtä, b) kohtuullisen palkan, c) karttaa matematiikkaa ja tilastotiedettä. En ymmärtänyt aikanaan Pykälän porukkaa enkä muitakaan ylimielisiä rehvastelijoita. Ainakin itselleni olisi täysi mahdottomuus valmistua kansantaloustieteilijäksi tai fyysikoksi. Summa summarum: normaalit älynlahjat yhdistettynä suhteellisen hyvää itsekuriin ja sisälukutaitoon riittävät.
Ilmoita
Itse hain yhdeksän kertaa ennen kuin pääsin sisään, ja silloin pisteitä tulikin reilusti yli rajan. Omalla kohdallani olin itse oma viholliseni eli mietin lukuprosessin aikana liikaa sitä kuinka paljon parempia muut varmasti ovat. Sitten kun rentouduin ja "annoin mennä", niin onnistuin ja lukuprosessikin oli edellisiin vuosiin verrattuna mukava ja huomattavasti helpompi ja vähemmän stressaava. Hakuvuosien aikana olin töissä ja opiskelin toisen tutkinnon. Nyt olen ollut muutaman vuoden töissä, ja todennut olevani monia nuorempia juristeja edellä, juurikin tuon toisen tutkinnon ja muun(kin) alan työkokemuksen takia.

Eli ihan sama kuinka monta kertaa olet hakenut, tärkeintä on miettiä, miksi ei ole päässyt sisään. Kuten monet ovat edellä todenneet, on oikikseen sisäänpääsyn edellytyksenä ulkoaopettelu, eikä niinkään asioiden syvällisempi ymmärtäminen.

Ja ihan toinen asia onkin sitten se, että oikeustieteellisessä opiskelussa edellytetty tieteellinen ote eroaa täydellisesti työelämässä edellytettävästä käytännön näkökannasta. Oikiksesta valmistuneet juristit kun ovat työelämän aloittaessaan aivan untuvikkoja, mutta onneksi työelämä opettaa aika nopeasti.
1 VASTAUS:
Niin ja ainakin itse tiedän, että yhdessä isossa helsinkiläisessä asianajotoimistossa on osakkaana viitisen kertaa pyrkinyt henkilö. Uraan ei tuntunut pyrkimiskerrat vaikuttavan. Itse pääsin tokalla kerralla sisään ja nyt valmistunut sekä työtön ...
+Lisää kommentti
Suuret kiitokset kaikille kirjoittaneille ! Itse nyt 4. kertaa pyrkivä ja tiedän täysin varmasti pyrkiväni, niin kauan kunnes paikka tiedekunnasta nappaa. Tiedän itsekin 7. kerralla sisään päässeen, joka työskentelee nykyään huippufirmassa.
Ilmoita
Itse pääsin neljännellä hakukerralla sisään eli vielä "ikuisena yrittäjänäkään" ei kannata luovuttaa.
Omaa pääsyä helpotti huomattavasti aikaisempien vuosien kokemus kevään luku-urakasta ja siitä mitä materiaaleista ylipäänsä kannattaa opetella. Osan näistä oppii vain tekemisen kautta, ja siihen voi väkisinkin kulua muutamien vuosien työ.

Jos taas koepisteet useampana vuonna (jolloin olet oikeasti keskittynyt lukemiseen parhaasi mukaan) peräkkäin jäävät kauas pisterajoista eikä vain muutamien pisteiden päähän niin silloin ehkä kannattaa miettiä jotain toista alaa, tallinnan oikkiksen helsingin toimipistettä tai sisäänpääsyä avoimen kautta.
Ilmoita
Haen viidettä kertaa. Haku kerrat ei välttämättä kerro lopulta mitään. Itse olen tehnyt riittävästi töitä vasta tällä kerralla monien sattumien vuoksi. Riittääkö riittävästi. Selviää viimeistään viikon päästä. Olen kuitenkin lukumäärääni tyytyväinen.
2 VASTAUSTA:
Tulokset on opintopolussq jo
Eipä oo ainakaan Helsinkiin hakeneiden tullut
+Lisää kommentti
7 kerta . en aio luovuttua . kirkkain kruunu odottaa ottajaansa, uskon tällä kertaa päässeväni sisään - juristiseen tiedekuntaan .
Ilmoita
Pänttääminen loppuu Sannin mukaan (leikkausministeri) tämän hallituskauden lopussa. Pitäisi valita sen mukaan miten kirjoittaa yo kirjoituksissa ja aineistokoe.
Ilmoita
huutista luusereille t. ECCB paperit jouluna ja ekalla sisään rolloon
7 VASTAUSTA:
Rollo............
rolloon :D aika kovat puheet ku joka neljäs hakija pääsee sisään :D
Eikä sekään, että joka neljäs pääsee sisään. Pääsee helsinkiinkin vajaa viidennes,mutta hkissä tullakseen valituksi tulee keskimäärin olla n 70% oikein Rolloon n 60%
Yhtäänrolloaväheksymättä kirjoitti:
Eikä sekään, että joka neljäs pääsee sisään. Pääsee helsinkiinkin vajaa viidennes,mutta hkissä tullakseen valituksi tulee keskimäärin olla n 70% oikein Rolloon n 60%
Rolloon olisi päässyt tänä vuonna 30 pisteellä valintakokeesta, kertoo tasosta.
Cockyyyy kirjoitti:
rolloon :D aika kovat puheet ku joka neljäs hakija pääsee sisään :D
140 otettiin sisään ja 890 haki. mikä kehitysvamma teillä on?
masterraceoikis kirjoitti:
140 otettiin sisään ja 890 haki. mikä kehitysvamma teillä on?
Se monta osallistuu kokeeseen merkkaa. Turha niitä surkeita tilastoja on muutella omaksi eduksi.
Huutista sulle :^) 6xE paprut ja ekal sisää hesaan <3
+Lisää kommentti
Eipä kannata masentua, vaikka ei ekalla tai tokalla sisään pääsisikään. Itse pääsin sisään vasta neljännellä kerralla. Toki sen verran realisti kannattaa olla, että analysoi mistä epäonnistuminen johtuu.

Itsellä homma meni aikanaan kutakuinkin näin:

1. kerta = Epäonnistuminen, syynä: ei optimaalinen valmistautuminen, kokemattomuus, hermoilu, jännitys etc. 4 pistettä vajaa. Realistisesti olisi ollut mahdollista päästä sisään hieman paremmalla valmistautumisella.

2. kerta = Epäonnistuminen, syynä: "yliyrittäminen", aivan väärä uudenlainen lukutekniikka, hermokontrollin täydellinen pettäminen kevään lopussa, huono ruokavalio, liian vähän liikuntaa jne. Pääsykokeessa 2 tehtävää vastaamatta. Kevään saldona epic failure. Yritin muuttaa aivan liian monta asiaa. Älä korjaa sellaista, mikä ei ole rikki.

3. kerta = Epäonnistuminen, vaikka melkein optimi lukusuoritus. silti epäonnea kokeessa. Typerät huolimattomuusvirheet söivät hyvän suorituksen. 3 pistettä vajaa suoritus. Vitutti kuin oravaa ilman käpyä.

4. kerta = Onnistuminen: Perusteellinen valmistautuminen, hyvä hallittu hermokontrolli, optimaalliset lukuolosuhteet, optimaallinen uni-työ-liikunta suhde, optimaalinen ruokavalio, hyvä asenne, hyvä motivaatio ja ennenkaikkea tarkka ja huollinen suoritus itse koetilanteessa. Myös toki mukana hyvää onnea.

Edellä oleva voi kuulostaa naurettavalta, mutta jokainen täyspäinen ihminenhän nyt ymmärtää lukemansa, etenkin kun lukee kirjoja monta kertaa läpi. Erot syntyvätkin sitten siitä kaikesta muusta. Järkevä hakija yrittääkin minimoida onnen merkityksen pääsykoetilanteessa ja pyrkii luomaan itselleen optimaalliset olosuhteet onnistua. Ihan sitä pääsykoetilannettakin esimerkiksi kannattaa treenata.
Ilmoita
Mulla tuttu hakee neljättä kertaa. Nyt näyttää tärppäävän kun sai 41 koepistettä ja lähtöpisteitä on 21.
Ilmoita
tämmöiset setit

-ensimmäinen hakukerta
-ei valmennuskurssia
-hesaan sisään :D
1 VASTAUS:
Mitenkä musta tuntuu että tämä ei oo viimeinen kerta kun tuot ihan pyytämättä ilmi tämän setin jollekin, mutta hieno saavutus silti!
+Lisää kommentti
En tiedä kyl mitä tehdä enään. Oon hakenut 3 kertaa ja jäin tänä vuona 1 pisteen päähän sisäänpääsystä. Tänä vuonna kyl hain ihan täysillä ja annoin kaikeni. Jotenkin ihan toivoton olo ja vihaan välivuosia varsinkin kun töitä ei tahdo löytyä. Osa musta haluis hakea viel kerran mut sit toisaalta en haluis hukkaa elämää enään.
4 VASTAUSTA:
On muitakin aloja kuin oikis ja jos ei ovet tiedekuntaan avaudu jo kolmannella kerralla, kannattaa miettiä onko järkeä tuhlata vuosia turhaan sen sijaan, että opiskelisi jotain muuta alaa ja voisi olla jo valmistunut. Monet menee esim hallintotieteitä lukemaan, jos eivät oikikseen pääse.
Ei hallintotieteitä! Hallintotieteet ei anna pätevyyttä mihinkään ammattiin ja käytännössä kilpailevat samoista työpaikoista lakimiesten ja kauppatieteitä lukeneiden kanssa. Ja häviävät melkein aina siinä kilpailussa! (Ja häviävät varmasti, jos hakijana on nainen).
oleeol kirjoitti:
Ei hallintotieteitä! Hallintotieteet ei anna pätevyyttä mihinkään ammattiin ja käytännössä kilpailevat samoista työpaikoista lakimiesten ja kauppatieteitä lukeneiden kanssa. Ja häviävät melkein aina siinä kilpailussa! (Ja häviävät varmasti, jos hakijana on nainen).
No. Sitten sinun paikkasi on ammattikoulussa, sieltä valmistuu AMMATTIIN.
@väsynyttoivoton Olet päässyt jo niin lähelle sisäänpääsyä, että sinussa on kyllä paljon potentiaalia päästä sisään! Mutta ymmärrän että välivuodet turhauttavat.. Mieti, mikä sinua kiinnostaa. Jos se on oikeustieteet enemmän kuin mikään muu ala, kannattaa vielä yrittää. Tsemppiä!

@oleeol Kyllä HTM:t työllistyvät ihan hyvin! Tiedän monia ihan hyvissä pesteissä niin yksityisellä kuin julkisella puolella. Luonnollisestikaan juristin hommia he eivät tee, mutta voivat muissa asiantuntija-tehtävissä toimia ja vaihtoehtoja on paljon.
+Lisää kommentti
Olen oman ammattiurani aikana tehnyt lakimiesten kanssa yhteistyötä, ts. ollut oman alani jutuissa asiantuntijana. Tästä näkövinkkelistä voin kertoa, että tuossa oikiksen pääsykokeessa mitataan ihan todellisia ominaisuuksia. Lakimiehen työ ei juurikaan muistuta teeveesarjojen pintakiiltoista jetset-elämää. Lakimies, varsinkin asianajaja, joutuu lukemaan ja muistamaan, tuhansia sivuja lausuntoja, pöytäkirjoja, sähköposteja, ynnä muuta dokumentaatiota, juttua hoitaessaan. Eli se, että pääsykokeeseen pitää lukea paksuja kirjapinoja, ja ymmärtää lukemaansa, mittaa kyllä ihan oikeasti niitä ominaisuuksia, joita joskus työssään tulee tarvitsemaan. Jos näyttää, ettei noita ominaisuuksia ole, niin kannattaa vetää ajoissa oikeat johtopäätökset.
Ilmoita
Kolme kertaa pyrkiminen on mitätön määrä. Kannatta hakea ainakin kymmenen kertaa ja jos ei ole päässyt lopettaa sitten. Avoimessa opiskelu auttaa pääsemään pääsykokeessa.

Oikiksesta valmistuvat ovat keski-iältään 30-vuotiaita, joten keskimäärin sinne pyritään ilmeisesti kuusi kertaa. Itse pääsin viidennellä kerralla.
Ilmoita
Voi kannattaa, jos palavasti haluaa juristiksi, mutta todennäköisesti ei.

Omien havaintojeni mukaan yritysten määrä korreloi aika hyvin sen kanssa, miten yläpää imee juridiikkaa ja miten hyvin alapää kestää lukusalissa istumista. Ekalla - tokalla päässeet menevät putken läpi nopeammin ja helpommin ja pärjäävät paremmin työelämässä kuin monen monta kertaa yrittäneet.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

''Ikuiset yrittäjät'' - yli kolme kertaa hakeneet

Käsittääkseni oikikseen haetaan keskimäärin n. 2,8 kertaa ennen sisäänpääsyä, mistä voidaan päätellä, että yli kolme kertaa hakeneita on ainakin jonkin verran. Keskustelupalstoilla moni hehkuttaa päässeensä sisään ensimmäisellä kerralla tai toisella kerralla. Kolmannella kerralla päässeitä tapaa jonkin verran keskustelupalstoilla. Mutta entä neljännen tai viidennen kerran yrittäneitä, missä he ovat?

Monestihan täällä ja muualla naljaillaan jopa toista kertaa epäonnistuneille, että ''ala ei ole ehkä oikea sinulle'' . Olen itse sitä mieltä, että aina kannattaa yrittää, vaikka olisikin viides kerta.

Onko täällä ketään joka hakee neljättä tai useampaa kertaa?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta