Onko kellään hyviä kokemuksia Tampereen Kaupin sairaalasta? Meillä ei ole. Onko jonkun omainen parantunut siellä? Perheenjäsenemme nyt ollut kohta puoli vuotta siellä ja terveys vaan heikkenee. Lääkitykset ovat päin honkaa. Lääkäriä emme ole kuuna päivänä nähneet, eikä vastaile edes puhelimeen. Hoitajat puhuvat kaikki erilailla, koskaan ei tiedä mikä on se oikea totuus. Kaikkein surullisinta on, että tieto ei kulje, kukaan ei tiedä mitään, eikä omaisille kerrota mitään. Jos on kyse lähiomaisen asioista, niin kyllä ainakin puolisolle ja omaishoitajalle pitäisi kertoa hieman missä mennään. On todella loukkaavaa, ettei omaisia kuunnella, koska me kuitenkin olemme kotona potilasta hoitaneet 10 vuotta.
omaista ei kuunnella
surulliset omaiset
27259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
N INKKÖ
Omaisenne on ollut puoli vuotta kuntoustussairaalassa, onkohan pitkäaikaishoitopäätös tehty kolmen kuukauden jälkeen? Mikä on jatkohoitosuunnitelma? Jonottaako läheisenne vanhainkotiin vai onko kenties jo saattohoidossa?
Mikä läääkityksissä on "päin honkaa"? Kai teille nyt jotain on kerrottu tilanteesta?
Vai onko niin että ajatuksenne läheisen hoidosta ei kohtaa hoitavan tahon kanssa?
Luiopumionen voi joskus olla vaikeaa.
NIINKKÖ
Sellaista se nykyään on. Suurin osa hoitajista alkaa olla sijaisia ja keikkalaisia, joilla ei voi millään yhtäkkiä olla tietoa kaikesta ja kaikkien potilaitten tilanteista. Ne pitäisi kaivaa ja hakea tietokoneohjelmilta potilastiedoista tai -papereista ja sekin on hankalaa tai ainakin aikaavievää puuhaa, johon ei tee mieli alkaa, kun sitten kaikki muut tuhat työtehtävää jäävät tekemättä.
Että ei muuta kuin noottia, valitusta, huomautusta, reklamaatiota ... tarpeeksi ylös, niin että tilanne mahdollisesti selviäisi päättäjille ja pomoillekin. Täällä kirjoittelu ei tuottane mitään muuta tulosta kuin että avautuminen helpottaa omaa oloa.
Totuus muuten on se, että kun hoitajat aina vaan hoitavat ja siis välittävät sairaista ihmisistä, mutta päättäjät eivät, eivätkä anna riittäviä resursseja työhön, niin sen pitää ruveta näkymään jossain. Jospa sillä lailla nousisi tarpeeksi iso ja tulosta tuottava mekkala, jonka pitää nousta muualta kuin hoitajilta. Sitä he eivät enää jaksa.
Monenmonituista suullista huomautusta aina eri henkilöille jo tehneenä - jotka eivät ole johtaneet mihinkään - alkaa olla voimat jo aika loppu ja pettymys suuri. Enää ei kohta jaksa huomauttaa. Hoitajat ovat aina yhtä hämmästyneitä, kun huomauttaa tismalleen samoista asioita eli tieto ei todellakaan kulje mihinkään ja mikä pahinta, monet tärkeimmistä asioista jäävät kirjaamatta sinne koneelle, jossa niistä olisi edes se "mustaa valkoisella" todiste. Kuten vaikkapa tuo "väärän" lääkkeen syöttö, josta meillä on huonoja kokemuksia monelta vuodelta. Tiedämme, ettei se sovi potilaalle eikä siitä ole apua, päinvastoin. Siitä on sanottu miljoona kertaa ja taas miljoona - ja jälleen kerran huomaamme, ettei asia ole edelleenkään mennyt perille. Lääkärit - joita niin hienosti monitieteellisiksi asiantuntijoiksi paikassa nimitellään - tuntuvat todella unohtavan, että omainen on oikeasti jonkun omainen, eikä vain nimi tietokoneella, hoidettava ihminen on jollekin tärkeä. Omahoitajaakaan ei ole koskaan tavattu. Kukaan ei viime viikollakaan tiennyt kuka se tällä hetkellä mahtaa olla. Hoitoneuvotteluja ei ole pidetty, ovat vain tehneet yksipuolisia päätöksiä, kotona ei ole saanut käydä vierailulla, kukaan ei ota kantaa. Mielestäni näin pitkän ajan jälkeen olisi kohtuullista tavata hoitanut lääkäri edes YHDEN kerran. Puolen vuoden sisään vielä viime vuonna portaita kävelleestä omaisestamme tuli 100% sänkypotilas, jonka puhekykykin on sairaalassa huonontunut. Asiaa ei ole kummemmin tutkittu, sanotaan vaan, että näin se menee. Itse perusteluja kaipaavana ihmisenä toivoisin enemmän tietoa ja syidenselvityksiä, sanalla sanoen infoa. Mitään virikkeitäkään ei sairaalassa tietenkään ole ja vaikka vierailemassa käymmekin joka toinen päivä, ei se riitä. Mitä tulee tuohon kuntouttavan sairaalan statukseen, niin on hieman omituista, että kun potilas vielä osaa syödä itse, niin eikö hänen pitäisi antaa tehdä se silloin itse (hieman valvottuna) ? Kuitenkin heti ensimmäisestä hoitopäivästä alkaen, häntä on syötetty suurimman osan ajasta. Hoitajat sanovat punastellen, ettei se oikein onnistu se syöminen. Outo juttu - se onnistuu aina kun me sen teemme, muttei alan asiantuntijoiden kanssa? Huomioitavaa myös, että itse syömiseen kuluu paljon vähemmän aikaa kuin syöttämiseen. Itse syödessä ei myöskään mene henkeen ruokaa/juomaa. Tämä on ollut mystereri ja todellakin harmaita hiuksia aiheuttava asia, koska tällä hetkellä se taito on ainoa mikä on enää jäljellä. Tulee aika, jolloin sekään ei enää onnistu, eikö siihen asti saisi tehdä sen vielä itse?
Ha-ha, nykyään no. annetaan syödä itse vielä sittenkin, kun vuode ja / tai vaatetus pitää siivota aina syömisen päätteeksi. Tosi raskasta, syöttäminen olisi helpompaa, nopeampaa ja siistimpää - molemmille osapuolille.
Osastonhoitajille ja heidän esimiehilleen on ihan turha reklamoida sitä, mille he eivät mahda mitään, kun he eivät resursseja jaa. He vain toimeenpanevat kaiken sen vähän, mitä pikkurahoilla saa. Suuret manit menevät herrain persiisiin.
Siinä samalla pikkupomot pitävät myös yllä niukkuuden kulttuuria joka saralla, oli se materiaalinen tai henkinen tarve, eli toteuttavat isompiensa määräyksiä. Ja kun he kumartavat pomoportaalle, he samalla pyllistävät hoitotyötä tekeville.
otan osaa.eli ei tarvinne kaikkea kirjoittaa samoin.miksi hoitajiksi hakeutuu tylyt ylimieliset tyypit.vanhuksemme on myös täysin heidän armoillaan.hän oli kotioloissa paljon parempi.ja kyllä lääkäri osaa piiloutua puh vastaajan taakse.osastolla melkein juoksee karkuun!surua.niin paljo tuo laitoshoito tylyttänyt.ihme että tässä viel henki kulkee
Miksi h-ssä et ota omaistasi kotiin, kun se voi siellä paljon paremmin? Ei laitoksessa ketään pakolla piretä.
ei niin.onpa täällä ystävällinen sävyt kirjoitelmil!
Jotkut hoitajat on kyllä alalle sopimattomia. Ja kyllä vanhukset saa hoitaa kotona Ei hoitsuilla oo mitään sitä vastaan. Sen kun hoidatte vaan kotona. Ja jos lääkärit ja hoitsut juoksee karkuun osastolla sopii katsoa peiliin.
kerro kerro kuvastin!ammattinsa osaavaa käytöstä.eikö he ole ns tottuneet näkemään kaikenlaista?
kerro kerro kuvastin!ammattinsa osaavaa käytöstä.eikö he ole ns tottuneet näkemään kaikenlaista?
Valaisepa tietämätöntä, miksi pitäisi olla ystävällinen "rupikonnan" kaltaiselle ajatuksen juoksutukselle? Ja sitäpaitsi; sitä saa, mitä tilaa eli ylimieliselle ja tylylle tyypille yleensä annetaan vastineeksikin ylimielisyyttä ja tylyyttä.
Hoitajat ovat ihmisiä, ihan kuin rupikonnakin, ja heissä on ylimielisiä tylyttäjiäkin, mutta kuitenkin vähemmän kuin omaisissa, koska suurin osa on hakeutunut alalle toisten ihmisten auttamis- ja hoitamisvietin tai -tarpeen vetäminä.
kirjoittaja ei ilmeisesti haluakaan ymmärtää.vain rakkaus voisi kaiken uudistaa?
Mitäääh ?
Oletteko olleet yhteydessä kyseisen osaston osastonhoitajaan tai sitten hänen esimieheensä?Millaisia "huomautuksia" olette antaneet hoitajille?En oikein jaksa uskoa ettei siellä minkäänlaista suunnitelmaa läheisenne varalle olisi, sellainen toiminta on tänä päivänä liian kallista.
Useissa hoitolaitoksissa ei ole enää omahoitajajärjestelmää, ykinkertaisesti siitä syystä että hoitajia per hoidettavat on niin vähän, jotta omahoitajuus ei onnistu. Eli siis kaikki kussakin vuorossa olevat hoitopaikan hoitajat ovat läheisenne "omahoitajia". Onko näin että kuulette sen mitä haluatte kuulla ja jos kuulemanne ei ole mieluista, se jätetään huomiotta? Vanhustenhoitolaitosten arki tänä päivänä on usein sitä. että hoitajat vastaavat siitä että jokainen potilas saa edes jonkinlaisen ravitsemuksen, puhtauden ja lääkkeet, kenekään kohdalle ei ole aikaa pysähtyä niin että voitaisiin sanoa hänen saavan yksilöllistä hoitoa.
Millaisia virikkeitä toivoisitte omaisellenne? Minkälainen omaisenne toimintakyky on tällä hetkellä? Syöttämisestä sen verran , että toki itse syöminen on hyvä juttu, mutta kylmä tosiasia on se että hoitajilla ei ole aikaa valvoa esim jonkin osittain itse syövän vanhuksen ruokailua kahtakymmentä minuuttia, hoidettavia on niin paljoin.
Näinhän se on, että varsinkin pitkäaikaisosastoilla hoitajat joutuvat syöttämään äärimmäisellä kiireellä syötettävät potilaansa. Tämä on ihan järjetöntä! Mitä asialle voisi tehdä?
Ainakin itse toivoisin omaisia ensisijaisesti syöttämisavuksi eikä vain syyllistämään henkilökuntaa. Omaiset eivät joskus ymmärrä, miten paljon monisairaat, muistamattomat vanhukset vaativat aikaa ihan kaikissa perustoiminnoissaan. Ja hoidettavia on paljon jo yhdelläkin osastolla. Auttakaa omaiset läheisiänne älkääkö vaan vaatiko hoitajilta yhä enemmän! Ja hoitajillekin kuuluu ruoka/kahvitauko, ne ovat lakisääteisiä ja ilman niitä ei jaksaisikaan.
Toivottavasti yritetään yhdessä puolin ja toisin. Tulevaisuudessa vanhustenhoito tulee menemään entistäkin vaikeampaan suuntaan.
Omainen ei näe muuta kuin oman läheisensä tilanteen useinkaan. Maallikon on vaikea asettua hoitajan asemaan. Omainen näkee ehkä puutteet läheisensä hoidossa, mutta syy-seuraussuhteet onkin sitten vaikeampi hahmottaa.Hoitaja joutuu hallitsemaan kaikki vanhukset, ei voi keskittyä yhteen.
Kiireellä syöttäminen..............................
Omaisten apu on kullanarvoisen tärkeä.
Revi siitä.Ei repimällä vaan rakentamalla.Kirjoitustaito ja omakohtainen kokemus 2 eri asiaa.Ole onnellinen kun sinun ei ole tarvinnut luovuttaa läheistäsi laitoshoitoon.Et voi tietää sitä tuskaa ja surua,miten rupikon kenties kokee.Kyllä siinä hoitaja kykenee ystävällisyyteen huomattavasti paremmin,tällä suhtautumisella myös parantamaan rupikonin oloa.toivon niin.
Minun läheiseni oli laitoshoidossa, sinne myös kuoli, tolisiko mahdollista pohjata kirjoitukset tosiasioihin kiitos.Muu osa tekstistäsi valitettavasti ei minulle auennut, voisikto tarkentaa?
Anteeksi mutta mitä on rupikon?
Hän kommentoi nimimerkille "Revi siitä". Kaikille ei ole selvää, miten oma kommentti kohdennetaan oikeaan osoitteeseen.
Ahaa, no jo minä hieman ihmettelin..............
Mistä hemmetistä sinä "toivoa!" tiedät, mitä minä olen joutunut ... olen ainakin katsellut hyvin läheltä erittäin monta kertaa. Muoalima on "tuskaa ja surua" pullollaan, ne eivät ihmistä nujerra, vaan ne tavat, joilla ihminen oman 'ristinsä' ja taakkansa kantaa.
Jokaisen omaistaan hoitoon luovuttavan on käytettävä myös järkikultaansa tunteittensa lisäksi, kun on pakko, niin on pakko, jos kotona ei sairaan kanssa enää pärjää. Elämässä alkaa uusi vaihe ja silloin on aika tuulettaa vanha pää uusilla tuulilla ja tuoreilla ajatuksilla, muutenhan elämästä ei selviä missään asiassa. Vai muuttuuko omaisen olo paremmaksi hoitajia haukkumalla ja arvostelemalla?
Hoitajathan ovat pääsääntöisesti ystävällisiä, se on ammattiominaisuus. Mutta kun he ovat myös kovasti inhimillisiä ihmisiä, niin on typerää kuvitella, että hoitajan pitäisi ja tulisi toimia työssään tavalla, jossa "... vain rakkaus voisi kaiken uudistaa?" ("rakentaisit" 27.5. / 20:25). Mitä tämä nyt sitten ikinä tarkoittaakaan.
Hoitaja on omassa työssään ja hoitaa työasiat ja -jutut ammatillisesti niin kuin pitää ja inhimillisesti empatiaa tuntien. Mutta hoitajan ei tarvitse 'rakastaa' ainuttakaan potilasta / asiakasta, se tehtävä kuuluu omaisille ja läheisille, he ovat olemassa sitä varten. Joten kantsisko etsiä uusi, oikea asenne, niin jaksaisi paremmin eikä tarvitsisi pistää hoitoalan työtä tekevän niskaan liian suuria odotuksia ihmeitä tekevistä ja uudelleen elämään herättävistä hoito- ja / tai hoiva-alan ammattilaisista.
Bravo. Erittäin selkeäsanaisesti ilmaistu :)
anteeksi.luulin lukevani rivien välistä eräs henkilö joka aina kommentoi.vaikkei asiasta tietäisi.myönnän sen katkeruuteni ja vihani tilanteesta.parhaat päivät eilisessä?oli iloa ja aitoutta.tämä pösilöpää.voiko uudistua.en ole olu ihan oma itsenä.anteeksi siis
Käytätkö kääntäjää?En ymmärrä tekstiäsi. Enkä näer anteeksipyynnön paikkaa myöskään.
Kun vanhus joutuu laitokseen-niin asia on siellä tavoitteena 3v-kierto tarkoittaa
sänky tyhjäksi uusi 3v potilas sisää, näin kierto toimii...Hidas eutanasia,turraksi lääkkeillä...