Kohdussa oli kaksi lasta.
Toinen kysyi toiselta:
"Uskotko elämään syntymän jälkeen?"
"Tottakai, kuinka niin?
Jotain on pakko olla syntymän jälkeen! Ehkä meitä nyt valmistellaan sitä varten."
"Järjetöntä", vastaa kysmyksen esittänyt, ja jatkaa:
—Mitä se elämä muka olisi?
"En minä sitä tiedä, mutta valoisampaa siellä ainakin on!
Ehkä me käytämme jalkojamme kävelyyn ja saamme ravintomme kädestä suuhun?
En lupaa mitään."
Kiivasti toinen sanoo:
—******!
Kukaan ei ole koskaan kävellyt! Ja mitä helvettiä tarkoitat sanoessasi 'kädestä suuhun' ?
Hän jatkaa: "Tiesithän, että ravinto tulee ainoastaan napanuoran kautta!
Siitä meidät ravitaan, sillä me elämme!
Kohdusta poistumisen jälkeen napanuora on liian lyhyt, emmekä enää voi elää.
Elämä loppuu siihen, kukaan ei elä yhdeksää kuukautta pidempään, niin on luonto tarkoittanut."
"Uskon, että elämä jatkuu. Ehkä se on erilaista, ehkä se eroaa tästä."
vastaa veli.
Kyynisesti veljistä viisaampi kertoo, ettei kukaan ole koskaan palannut synnytyksen jälkeen kohtuunsa.
Hän kertoo, että elämä loppuu syntymään ja nämä yhdeksän kuukautta ovat pohjimmiltaan merkityksettömiä, joskaan eivät turhia.
"Mutta ehkä meidän äiti pitää meistä huolen, ehkä me saamme nähdä hänet"
pohtii veli.
"ÄITI, ÄITI!?
Uskotko tosiaan 'äitiin'?"
kysyy veljistä viisaampi häpeillen.
Hän jatkaa:
"Missä tämä 'äiti' on nyt?
"Äiti on kaikkialla maailmassa.
Siellä missä me olemme, siellä on äitikin.
Hänessä me elämme, hänen luokseen me synnymme!"
Kyynistä linjaa jatkaen veli kertoo,
ettei kukaan ole koskaan nähnyt äitiä,
ettei äidin olemassaolo ole todennäköistä.
Sinnikkäästi veli jatkaa:
"Jos kuuntelet tarkasti, saatat kuulla hänen äänensä,
ymmärtää hänet"
Todellisuutemme on meidän luomamme käsitys niistä asioista, joita me näemme.
Me voimme olla väärässä, voimme olla oikeassa.
Älkää lynkatko ajatusta Jumalasta suorilta käsin.
Toinen kysyi toiselta:
"Uskotko elämään syntymän jälkeen?"
"Tottakai, kuinka niin?
Jotain on pakko olla syntymän jälkeen! Ehkä meitä nyt valmistellaan sitä varten."
"Järjetöntä", vastaa kysmyksen esittänyt, ja jatkaa:
—Mitä se elämä muka olisi?
"En minä sitä tiedä, mutta valoisampaa siellä ainakin on!
Ehkä me käytämme jalkojamme kävelyyn ja saamme ravintomme kädestä suuhun?
En lupaa mitään."
Kiivasti toinen sanoo:
—******!
Kukaan ei ole koskaan kävellyt! Ja mitä helvettiä tarkoitat sanoessasi 'kädestä suuhun' ?
Hän jatkaa: "Tiesithän, että ravinto tulee ainoastaan napanuoran kautta!
Siitä meidät ravitaan, sillä me elämme!
Kohdusta poistumisen jälkeen napanuora on liian lyhyt, emmekä enää voi elää.
Elämä loppuu siihen, kukaan ei elä yhdeksää kuukautta pidempään, niin on luonto tarkoittanut."
"Uskon, että elämä jatkuu. Ehkä se on erilaista, ehkä se eroaa tästä."
vastaa veli.
Kyynisesti veljistä viisaampi kertoo, ettei kukaan ole koskaan palannut synnytyksen jälkeen kohtuunsa.
Hän kertoo, että elämä loppuu syntymään ja nämä yhdeksän kuukautta ovat pohjimmiltaan merkityksettömiä, joskaan eivät turhia.
"Mutta ehkä meidän äiti pitää meistä huolen, ehkä me saamme nähdä hänet"
pohtii veli.
"ÄITI, ÄITI!?
Uskotko tosiaan 'äitiin'?"
kysyy veljistä viisaampi häpeillen.
Hän jatkaa:
"Missä tämä 'äiti' on nyt?
"Äiti on kaikkialla maailmassa.
Siellä missä me olemme, siellä on äitikin.
Hänessä me elämme, hänen luokseen me synnymme!"
Kyynistä linjaa jatkaen veli kertoo,
ettei kukaan ole koskaan nähnyt äitiä,
ettei äidin olemassaolo ole todennäköistä.
Sinnikkäästi veli jatkaa:
"Jos kuuntelet tarkasti, saatat kuulla hänen äänensä,
ymmärtää hänet"
Todellisuutemme on meidän luomamme käsitys niistä asioista, joita me näemme.
Me voimme olla väärässä, voimme olla oikeassa.
Älkää lynkatko ajatusta Jumalasta suorilta käsin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älkää lynkatko ajatusta evoluutiosta suorilta käsin.
Terveisin veli Siittiö
Evokeille tuli taas turpaan niin että huhhuh.
Kuinkahan kauan kovin, pinttyneinkin naturalisti jaksaa enään jatkaa luomista vastaan kapinointiaan?
VAIKKa toteaisimme Evokkien olleen väärässä, se ei suinkaan ole todiste sinun väitteittesi puolesta!
Eihän väitteesi ole mitenkään yhtään tukevammin perusteltuja.
Luominen vaikka onkin tosi, se ei tue sinun väitteitäsi sisälmyksiä siltikään.
>>Evokeille tuli taas turpaan niin että huhhuh.
Mielikuvitustarinoillako evokkeille turpaan tulee?
Mielenkiintoisia fantasioita sinulla, reaalimaailma on kuitenkin toisenlainen.
Eli koska äiti on olemassa, Jumalakin on olemassa.
Näin. Ihan standard kreationisti-kamaa. Ko. logiikka uppoaa ainoastaan alle 10-vuotiaisiin ja kreationisteihin.
Kohdussa oli kaksi lasta.
Toinen kysyi toiselta:
"Minne sinä joudut syntymän jälkeen?"
"Eiköhän me kaikki mennä samaa tietä samaan paikkaan."
"Järjetöntä", vastaa kysmyksen esittänyt, ja jatkaa:
"Meidän syntymän jälkeisen kohtalomme määrää se miten käyttäydymme täällä kohdussa. Jos sinä potkit kummalla jalalla tahansa, sinut irrotetaan syntymäsi jälkeen napanuorasta ja joudut itse vaivalla syömään ruokasi. Minä tiedän, että pyhä Äiti, jonka nimi on Juho-Marketta Neuvolakortti, sallii napanuoran jäädä ikuisesti vain niille, jotka potkivat aina ensin oikealla jalalla."
"Eihän tuossa ole mitään järkeä. Mistä sinä tiedät mikä äidin nimi on ja mitä hän haluaa?"
"Minä tunnen sen sydämessäni. Olen ottanut Juho-Marketta Neuvolakortin sydämmeeni ja minä tiedän, että jos potkaisen ensin vasemmalla jalalla tulen menettämään ikuisen napanuoraosuuteni syntymän jälkeen, mutta jos olen kuuliainen saan pitää napanuorani ikuisesti eikä minun tarvitse ikinä itse syödä tai hengittää."
"Olet aivan sekaisin. Onko napanuorasi puristuksissa ja happi vähissä vai mikä ihme sinut saa uskomaan noin kummallisiin kuvitelmiin?"