Timo Eskola - pietistinen ja ortodoksinen luterilaisuus

Kirkkokäsitys.

Keskustelijat lienevät periaatteessa yhtä mieltä Tunnustuskirjojen opetuksesta kirkosta. Keskeinen lähtökohta on Augustanan seitsemäs artikla.

”Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö (congregatio sanctorum), jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan (recte administrantur sacramenta).

Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.

Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: ”Yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä” jne.” (VII, Kirkko)

sumeri kirjoitti:

Kirkkokäsitys.

Keskustelijat lienevät periaatteessa yhtä mieltä Tunnustuskirjojen opetuksesta kirkosta. Keskeinen lähtökohta on Augustanan seitsemäs artikla.

”Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö (congregatio sanctorum), jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan (recte administrantur sacramenta).

Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.

Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: ”Yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä” jne.” (VII, Kirkko)

Lue lisää

Jo Apologian (Augsburgin tunnustuksen puolustus) alussa nostetaan siten esille tärkeä jaotus ulkonaisten tekijöiden ja Pyhän Hengen yhteyden välillä.

Vaikka vielä ei pidä lähteä tekemään suuria johtopäätöksiä eron luonteesta, sen todellisuus on pantava merkille. Eron johdosta Apologiassa joudutaan tietysti määrittelemään historiassa toteutuvaa kirkkoa tarkemmin.

”Kirkossa itsessään on ääretön määrä jumalattomia ihmisiä, jotka sortavat sitä.

Näissä oloissa emme saa menettää toivoamme, vaan meidän on tiedettävä, että kirkko tulee kaikesta huolimatta säilymään...

Edelleen siinä sanotaan kirkkoa katoliseksi, jottemme käsittäisi sitä tiettyjen kansakuntien ulkonaiseksi laitokseksi, vaan pikemminkin siten, että se sulkee piiriinsä kaikkalle maailmaan hajaantuneet ihmiset, jotka ovat yhtä mieltä evankeliumista, joilla on sama Kristus, sama Pyhä henki ja samat sakramentit, huolimatta siitä, ovatko heidän inhimilliset perinnäissääntönsä samanlaiset vai erilaiset.

Erääseen dekreettiin liittyvässä selityksessä sanotaan, että kirkko, sanan laajemmassa mielessä, käsittää sekä hyvät että pahat, edelleen että pahat kuuluvat kirkkoon vain nimellisesti (nomine), eivät todellisesti (non re), kun sen sijaan hyvät kuuluvat siihen sekä todellisesti että nimellisesti (vero re et nomine).” (VII, 9-11)

sumeri kirjoitti:

Jo Apologian (Augsburgin tunnustuksen puolustus) alussa nostetaan siten esille tärkeä jaotus ulkonaisten tekijöiden ja Pyhän Hengen yhteyden välillä.

Vaikka vielä ei pidä lähteä tekemään suuria johtopäätöksiä eron luonteesta, sen todellisuus on pantava merkille. Eron johdosta Apologiassa joudutaan tietysti määrittelemään historiassa toteutuvaa kirkkoa tarkemmin.

”Kirkossa itsessään on ääretön määrä jumalattomia ihmisiä, jotka sortavat sitä.

Näissä oloissa emme saa menettää toivoamme, vaan meidän on tiedettävä, että kirkko tulee kaikesta huolimatta säilymään...

Edelleen siinä sanotaan kirkkoa katoliseksi, jottemme käsittäisi sitä tiettyjen kansakuntien ulkonaiseksi laitokseksi, vaan pikemminkin siten, että se sulkee piiriinsä kaikkalle maailmaan hajaantuneet ihmiset, jotka ovat yhtä mieltä evankeliumista, joilla on sama Kristus, sama Pyhä henki ja samat sakramentit, huolimatta siitä, ovatko heidän inhimilliset perinnäissääntönsä samanlaiset vai erilaiset.

Erääseen dekreettiin liittyvässä selityksessä sanotaan, että kirkko, sanan laajemmassa mielessä, käsittää sekä hyvät että pahat, edelleen että pahat kuuluvat kirkkoon vain nimellisesti (nomine), eivät todellisesti (non re), kun sen sijaan hyvät kuuluvat siihen sekä todellisesti että nimellisesti (vero re et nomine).” (VII, 9-11)

Lue lisää

Apologiassa seurataan Augustinuksen opetusta, jonka mukaan seurakunta on corpus permixtum, pyhistä ja syntisistä koostuva yhteisö.

Augustinus vastusti donatolaisia, joiden mukaan arvottomien viranhaltijoiden toimitukset eivät ole päteviä.

Apologia jatkaa samalla linjalla ja toteaa, että kyseistä johtopäätöstä ei tule tehdä. Ero on hengellinen.

”Jos kirkko, joka todella on Kristuksen valtakunta, on jotakin aivan muuta kuin P.erkeleen valtakunta, tästä seuraa välttämättä, että jumalattomat eivät ole kirkko, koska he ovat P.erkeleen valtakunnassa.

Tosin he kyllä tässä elämässä, kun Kristuksen valtakunta ei vielä ole tullut ilmi, ovat kirkkoon sekoittuneina ja hoitavat kirkon virkoja.” (VII, 17)

sumeri kirjoitti:

Apologiassa seurataan Augustinuksen opetusta, jonka mukaan seurakunta on corpus permixtum, pyhistä ja syntisistä koostuva yhteisö.

Augustinus vastusti donatolaisia, joiden mukaan arvottomien viranhaltijoiden toimitukset eivät ole päteviä.

Apologia jatkaa samalla linjalla ja toteaa, että kyseistä johtopäätöstä ei tule tehdä. Ero on hengellinen.

”Jos kirkko, joka todella on Kristuksen valtakunta, on jotakin aivan muuta kuin P.erkeleen valtakunta, tästä seuraa välttämättä, että jumalattomat eivät ole kirkko, koska he ovat P.erkeleen valtakunnassa.

Tosin he kyllä tässä elämässä, kun Kristuksen valtakunta ei vielä ole tullut ilmi, ovat kirkkoon sekoittuneina ja hoitavat kirkon virkoja.” (VII, 17)

Lue lisää

Augustanan tarkastelusta nousee ainakin kolme merkittävää keskustelun teemaa.

Ensinnäkin siinä herätetään kysymys todellisen kirkon (Kristuksen ruumiin) olemuksesta.

Kaikki kastetut ulkonaisen kirkon jäsenet eivät ole todellisen kirkon jäseniä.

Heti kun tällainen jako tehdään, syntyy ns. laitoskirkon problematiikka. Ihmiset ovat jäseniä ulkonaisessa organisaatiossa ja papit saavat vihkimyksensä ja virkamääräyksensä siltä.

Todellinen kirkko (in re) on kuitenkin jotain muuta – muuten eroa ei tarvitsisi tehdä.

Tässä vaiheessa ei vielä oteta lainkaan kantaa siihen, nimitetäänkö todellista kirkkoa näkymättömäksi tai mitä ontologisia kysymyksiä liittyy näkyvän kirkon määritelmiin. Tärkeätä on huomata, että olennaisin jako on joka tapauksessa tehty.

sumeri kirjoitti:

Augustanan tarkastelusta nousee ainakin kolme merkittävää keskustelun teemaa.

Ensinnäkin siinä herätetään kysymys todellisen kirkon (Kristuksen ruumiin) olemuksesta.

Kaikki kastetut ulkonaisen kirkon jäsenet eivät ole todellisen kirkon jäseniä.

Heti kun tällainen jako tehdään, syntyy ns. laitoskirkon problematiikka. Ihmiset ovat jäseniä ulkonaisessa organisaatiossa ja papit saavat vihkimyksensä ja virkamääräyksensä siltä.

Todellinen kirkko (in re) on kuitenkin jotain muuta – muuten eroa ei tarvitsisi tehdä.

Tässä vaiheessa ei vielä oteta lainkaan kantaa siihen, nimitetäänkö todellista kirkkoa näkymättömäksi tai mitä ontologisia kysymyksiä liittyy näkyvän kirkon määritelmiin. Tärkeätä on huomata, että olennaisin jako on joka tapauksessa tehty.

Lue lisää

Toinen kysymys koskee ”jumalattomien pappien” ongelmaa.

Koska seurakunta oli corpus permixtum (sekoitettu ruumis), kirkon tuntomerkkien toteutumisen ei ajateltu olevan sidoksissa papin suhteeseen todelliseen kirkkoon.

Sakramentin pätevyys tai viran pätevyys ei ollut sidoksissa papin sielun tilaan.

sumeri kirjoitti:

Toinen kysymys koskee ”jumalattomien pappien” ongelmaa.

Koska seurakunta oli corpus permixtum (sekoitettu ruumis), kirkon tuntomerkkien toteutumisen ei ajateltu olevan sidoksissa papin suhteeseen todelliseen kirkkoon.

Sakramentin pätevyys tai viran pätevyys ei ollut sidoksissa papin sielun tilaan.

Lue lisää

Entä mikä uudistaa kirkon?

Janan pietistisessä päässä ajatellaan kaiketi, että Raamatulle uskollinen evankelioimistyö elävöittää kirkkolaitoksen, olipa sen tila mikä tahansa. Kirkko toteutuu käytännössä siellä, missä uskovat kohtaavat Sanan äärellä.

Janan toisessa päässä uudistusta haetaan yleensä oikein toimitetun (virka) jumalanpalveluksen kunnollisesta toteuttamisesta. Silloin ajatellaan lähinnä siten, että kirkko toteutuu oikean viran toimittamien sakramenttien kautta.

Ulkonainen laitos ja todellinen kirkko eivät samastu täysin.

Todellisella kirkolla tarkoitamme uskon yhteyttä Vapahtajaan, Kristuksen ruumiin jäsenyyttä.

Vain syntiselle ”ulkoapäin” annettu sakramentti, puhdas evankeliumi, synnyttää tuon osallisuuden. Evankeliumi ei saa kirkosta kadota – koska silloin osallisuutta Kristukseen ei synny.

sumeri kirjoitti:

Ulkonainen laitos ja todellinen kirkko eivät samastu täysin.

Todellisella kirkolla tarkoitamme uskon yhteyttä Vapahtajaan, Kristuksen ruumiin jäsenyyttä.

Vain syntiselle ”ulkoapäin” annettu sakramentti, puhdas evankeliumi, synnyttää tuon osallisuuden. Evankeliumi ei saa kirkosta kadota – koska silloin osallisuutta Kristukseen ei synny.

Lue lisää

Toisaalta on kuitenkin samaan aikaan totta, että yksittäinen kirkon tuntomerkki voi turmeltua vääräksi opiksi ilman, että ajattelisimme sen estävän pelastuksen todellisuutta.

Merkit kyllä osoittavat tien pelastukseen, mutta yhden merkin puuttuminen tai väärä tulkinta ei vie ihmistä kadotukseen.

Tässä mielessä tuntomerkkien ei ole tarkoitettu kuvaavan Jumalan valtakunnan rajaa.

Katolinen voi pelastua paaveineen ja valhevirkoineen.

Väärän ehtoollisteologian kannattaja voi päästä taivaaseen.

Ongelmallisen rippikäytännön toteuttaja voi olla pelastettu.

sumeri kirjoitti:

Toisaalta on kuitenkin samaan aikaan totta, että yksittäinen kirkon tuntomerkki voi turmeltua vääräksi opiksi ilman, että ajattelisimme sen estävän pelastuksen todellisuutta.

Merkit kyllä osoittavat tien pelastukseen, mutta yhden merkin puuttuminen tai väärä tulkinta ei vie ihmistä kadotukseen.

Tässä mielessä tuntomerkkien ei ole tarkoitettu kuvaavan Jumalan valtakunnan rajaa.

Katolinen voi pelastua paaveineen ja valhevirkoineen.

Väärän ehtoollisteologian kannattaja voi päästä taivaaseen.

Ongelmallisen rippikäytännön toteuttaja voi olla pelastettu.

Lue lisää

Vaikeutena on ollut ns. sohmilainen (Sohm 1841-1917) käsitys, jonka mukaan tosi kirkko on olemismuodoltaan vain spirituaalinen. (hengellinen)

Silloin näkymätön kirkko on mielletty tosi kirkoksi siten, että sillä ei ole mitään yhteyttä näkyvään todellisuuteen (”onttinen näkymättömyys”).

Tällöin joutuvat sekä sakramentit että virka kyseenalaisiksi.

(onko tuttua?)

sumeri kirjoitti:

Vaikeutena on ollut ns. sohmilainen (Sohm 1841-1917) käsitys, jonka mukaan tosi kirkko on olemismuodoltaan vain spirituaalinen. (hengellinen)

Silloin näkymätön kirkko on mielletty tosi kirkoksi siten, että sillä ei ole mitään yhteyttä näkyvään todellisuuteen (”onttinen näkymättömyys”).

Tällöin joutuvat sekä sakramentit että virka kyseenalaisiksi.

(onko tuttua?)

Lue lisää

Kaste ja uudestisyntyminen.

Kysymys evankelioivasta kristillisyydestä on toisinaan kulminoitunut ongelmaan kasteen ja uudestisyntymisen välisestä suhteesta.

“Janan” pietistisessä laidassa uudestisyntymiseksi nimitetään uskon tapahtumaa kasteen jälkeen.

Ortodoksisessa perinteessä ajatellaan ihmisen uudestisyntyvän kasteessa.

Näkemysten välirikko on joskus ollut hyvinkin voimakas.

sumeri kirjoitti:

Kaste ja uudestisyntyminen.

Kysymys evankelioivasta kristillisyydestä on toisinaan kulminoitunut ongelmaan kasteen ja uudestisyntymisen välisestä suhteesta.

“Janan” pietistisessä laidassa uudestisyntymiseksi nimitetään uskon tapahtumaa kasteen jälkeen.

Ortodoksisessa perinteessä ajatellaan ihmisen uudestisyntyvän kasteessa.

Näkemysten välirikko on joskus ollut hyvinkin voimakas.

Lue lisää

Näkökulmaa muuttamalla voidaan kuitenkin helpottaa perusongelmaa jonkin verran.

Useimpien keskustelijoiden mielestä kaste sakramenttina on olemuksellisesti syntistä koskeva tapahtuma.

Kasteen lahja on itse Kristus, joka yksin on syntisen vanhurskaus.

Vaikka tämän näkemyksen ohella korostettaisiin ihmisen jokapäiväistä parannusta ja uskoa (ja nimitettäisiin uudistumista uudestisyntymäksi), ei käsitys pelastuksen perustasta ja uskon lahjasta muutu.

sumeri kirjoitti:

Näkökulmaa muuttamalla voidaan kuitenkin helpottaa perusongelmaa jonkin verran.

Useimpien keskustelijoiden mielestä kaste sakramenttina on olemuksellisesti syntistä koskeva tapahtuma.

Kasteen lahja on itse Kristus, joka yksin on syntisen vanhurskaus.

Vaikka tämän näkemyksen ohella korostettaisiin ihmisen jokapäiväistä parannusta ja uskoa (ja nimitettäisiin uudistumista uudestisyntymäksi), ei käsitys pelastuksen perustasta ja uskon lahjasta muutu.

Lue lisää

Toisaalta on hyvä muistaa, että kaiketi kukaan ei ole tässä keskustelussa väittänyt kasteen pelastavan pelkkänä “tehtynä tekona” ilman uskoa.

Niinpä “janan” molemmissa päissä käsitys keskivertosuomalaisen elävän uskon luonteesta on varsin samankaltainen.

Kaste ja usko kuuluvat yhteen, sillä Kristus itse on armon sisältö.

Summa

Tarkastelu osoittaa, että kirkkokäsityksestä käytävässä keskustelussa esiintyy kolme erilaista tekijää. Teologiset jännitteet riippuvat paljolti siitä, miten noita tekijöitä painotetaan.

näkymätön tosi kirkko
ulkonainen laitos näkyvä kirkko (tunnusmerkit)

sumeri kirjoitti:

Summa

Tarkastelu osoittaa, että kirkkokäsityksestä käytävässä keskustelussa esiintyy kolme erilaista tekijää. Teologiset jännitteet riippuvat paljolti siitä, miten noita tekijöitä painotetaan.

näkymätön tosi kirkko
ulkonainen laitos näkyvä kirkko (tunnusmerkit)

Lue lisää

Epäselvyydet ja jännitteet nykyisessä keskustelussa johtuvat mielestäni osittain siitä, että kirkon vaikeudet jäsennetään eri tavalla.

Janan pietistisessä päässä asioita tarkastellaan tosi kirkon ja ulkonaisen laitoksen välisenä jännitteenä. Pietistinen perinne kritisoi herkästi kirkkolaitosta, koska kansankirkon puitteissa elävä usko katoaa yleisuskonnollisuuden alle.

Puhe näkymättömästä ja näkyvästä kirkosta sijoittuu juuri tähän asetelmaan.

Toisin sanoen pietistisessä perinteessä näkyvä kirkko samastuu aika pitkälle ulkonaiseen laitokseen. Kirkkolaitoksen ongelmien kohdalla on siksi taipumus korostaa tosi kirkon merkitystä.

Ortodoksisen luterilaisuuden perinteessä ...asioita tarkastellaan siitä näkökulmasta, miten tosi kirkko toteutuu tuntomerkkien kautta näkyvällä tavalla.

Kirkkolaitokselta odotetaan ennen kaikkea huolehtimista tuntomerkkien toteutumisesta. Ongelmien kohdalla on siksi tavallista esittää kirkkolaitokselle näkyvää kirkkoa koskevia vaatimuksia.

sumeri kirjoitti:

Epäselvyydet ja jännitteet nykyisessä keskustelussa johtuvat mielestäni osittain siitä, että kirkon vaikeudet jäsennetään eri tavalla.

Janan pietistisessä päässä asioita tarkastellaan tosi kirkon ja ulkonaisen laitoksen välisenä jännitteenä. Pietistinen perinne kritisoi herkästi kirkkolaitosta, koska kansankirkon puitteissa elävä usko katoaa yleisuskonnollisuuden alle.

Puhe näkymättömästä ja näkyvästä kirkosta sijoittuu juuri tähän asetelmaan.

Toisin sanoen pietistisessä perinteessä näkyvä kirkko samastuu aika pitkälle ulkonaiseen laitokseen. Kirkkolaitoksen ongelmien kohdalla on siksi taipumus korostaa tosi kirkon merkitystä.

Ortodoksisen luterilaisuuden perinteessä ...asioita tarkastellaan siitä näkökulmasta, miten tosi kirkko toteutuu tuntomerkkien kautta näkyvällä tavalla.

Kirkkolaitokselta odotetaan ennen kaikkea huolehtimista tuntomerkkien toteutumisesta. Ongelmien kohdalla on siksi tavallista esittää kirkkolaitokselle näkyvää kirkkoa koskevia vaatimuksia.

Lue lisää

Miten kirkko sitten uudistuu?

Janan pietistisessä päässä halutaan hedelmöittää kansankirkkoa, koska siinä ajatellaan olevan aina ongelmia. Kirkon uudistuksen ajatellaan löytyvän ekklesiolasta, jossa uskovien kesken eletään evankeliumia todeksi, olipa laitos minkälainen tahansa. Hedelmöittäminen tapahtuu evankelioivan toiminnan ja pienryhmien jne. avulla.


Janan puhdasoppisessa päässä kirkon ongelmien johtuvan siitä, että kirkon tuntomerkit eivät toteudu oikein. Siksi kirkon ajatellaan uudistuvan oikean viran ja puhtaan jumalanpalveluksen kautta.

sumeri kirjoitti:

Miten kirkko sitten uudistuu?

Janan pietistisessä päässä halutaan hedelmöittää kansankirkkoa, koska siinä ajatellaan olevan aina ongelmia. Kirkon uudistuksen ajatellaan löytyvän ekklesiolasta, jossa uskovien kesken eletään evankeliumia todeksi, olipa laitos minkälainen tahansa. Hedelmöittäminen tapahtuu evankelioivan toiminnan ja pienryhmien jne. avulla.


Janan puhdasoppisessa päässä kirkon ongelmien johtuvan siitä, että kirkon tuntomerkit eivät toteudu oikein. Siksi kirkon ajatellaan uudistuvan oikean viran ja puhtaan jumalanpalveluksen kautta.

Lue lisää

Näyttää siltä, että “janan” pietistisessä päässä pelätään näkyvän kirkon vaatimusten vievän merkitystä sydämen uskolta.

Toisaalta puhdasoppisella suunnalla puolestaan epäillään pietistisen käsityksen hylkäävän kirkon tuntomerkit ja siirtyvän spiritualismiin.

sumeri kirjoitti:

Näyttää siltä, että “janan” pietistisessä päässä pelätään näkyvän kirkon vaatimusten vievän merkitystä sydämen uskolta.

Toisaalta puhdasoppisella suunnalla puolestaan epäillään pietistisen käsityksen hylkäävän kirkon tuntomerkit ja siirtyvän spiritualismiin.

Lue lisää

Timo Eskola päätti luentonsa Tiililä-seurassa aika hurjalla tavalla:


Kun kirkossamme vaikuttavien virtausten mukaan kaikki pääsevät taivaaseen, sovituksen Jumala rinnastetaan antiikin hirviöihin, ja Isä-Jumalasta puhumista pidetään patriarkaalisena väkivaltana, on myöhäistä kiistellä kirkkoveneen purjeiden mallista.

Tärkeämmäksi nousee se, mikä yhdistää kaikkia uskonvanhurskauden julistajia.

Siksi keskinäisiä kiistoja tarkasteltaessa saattaisi olla hyödyksi suhteuttaa näkemyksiä koskevat kannat kirkkohistorialliseen yleistilanteeseen.

sumeri kirjoitti:

Timo Eskola päätti luentonsa Tiililä-seurassa aika hurjalla tavalla:


Kun kirkossamme vaikuttavien virtausten mukaan kaikki pääsevät taivaaseen, sovituksen Jumala rinnastetaan antiikin hirviöihin, ja Isä-Jumalasta puhumista pidetään patriarkaalisena väkivaltana, on myöhäistä kiistellä kirkkoveneen purjeiden mallista.

Tärkeämmäksi nousee se, mikä yhdistää kaikkia uskonvanhurskauden julistajia.

Siksi keskinäisiä kiistoja tarkasteltaessa saattaisi olla hyödyksi suhteuttaa näkemyksiä koskevat kannat kirkkohistorialliseen yleistilanteeseen.

Lue lisää

Eskolan luento vuodelta 2007 on kokonaisuudessaan luettavissa STI sivuilla

http://www.sti.fi/luennot/files/TE050207.htm

Huom!
Kaikki yllä oleva on siis dosentti Eskolan tekstiä paitsi muutama suomentajan huomautus ja viittaukset esikoisiin.