where is my God? He has forsaken me...tosi kauan sitte ku yhteys Jumalaa oli poikki...tota huusi...kerran kaua sitte..mut jotenki sit kasvo aikuseksi ja huomasi ettei täs jumala elämäs paljo ookkaa muuta ku tuskaa ja helvettiä mulle jäljellä..
give me peace? tottakai te mestarit tääl mut tuomitsette mut onko se kokoelämä myymine viel kaike tämän jälkee jumalalle nii helppoa? enkö oo jo kärsiny yhe elämä ajasta jumala takia? ja mitä minä sain jumalalta siitä ku uskoo tuli? en mitää muuta ku paskaa
ja lisää on vaa tulossa
give me peace? tottakai te mestarit tääl mut tuomitsette mut onko se kokoelämä myymine viel kaike tämän jälkee jumalalle nii helppoa? enkö oo jo kärsiny yhe elämä ajasta jumala takia? ja mitä minä sain jumalalta siitä ku uskoo tuli? en mitää muuta ku paskaa
ja lisää on vaa tulossa
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jätä päihteet ja hae apua.
vain jumalalta saatu elämä voi olla näin perseestä, vuosia tääl märissy, ei ketää kiinnostanu, ei yhtää ihmistä edes tullu juttelee...parasta mitä sain ni mee terapiaa..kieltämättä oikee sanottu ku on tämmöne elämä et yksi saa elää..jospa minäki rahalla jopa jonku kaveri sais mille jutella..jos edes sitä
mut eipä tätä monta vuotta oo jäljellä enää..sitte se on ohi...enkä sano edes tätä enää uhoakseni, ei mulla oo mitää saatavaa enää tässä elämässä eikä odotettavaa,paskaa vaan teidä suunnalta rakkaat "ihmiset"..ei muuta
arpa lankesi minulle "parhaasta elämästä"
Jossain Raamatussa sanotaan, "Jumala ei ketään kiusaa, vaan hänen oma himonsa" Eli ihmisen omat himonsa, joista paha ottaa vallan, onko siis osoite oikea, kun kiukuttelet Jumalalle??? "Kiusauksessa ollessaan älköön kukaan sanoko..., sillä Hän ei salli kiusattavan ketään yli voimien vaan Hän valmistaa pääsyn. Muistin tuon kohdan varmaan väärin, mutta katsoin netti Raamatusta, se on Jaakobin 1:ssä kirjeessä. Toivottavasti pääset selvyyteen elämässäsi. Minullakin on/on ollut pitkä taistelun aika. Jättäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, niin Hän pitää teistä huolen.
voi kiitos tuesta rakkaani..toiki on nii naiivi ajattelu tapa...että jeesus on vaa hyvä voima joka auttaa kaikkia,laittas kummatki meidät kylmäksi jos oltas sen suunnitelmie edessä.. oon nii väsyny ajattelee tolla kukka hattu tyylillä et joo kaikki on jeesuksessa ihanaa,enkä mä enää odota teiltä enää mitää...vuosia märisi mut ei ketää kiinnostanu,täysin yksin..mut en enää kerjää teiltä mitää,enkä nasulta...nussikoo nasu mite haluunko,ei vois vähempää kiinnostaa..tuo kaikki paska nasu et saat sielus...on se sitte ainaki ohi..tai pistä kylmäksi..ei vois vähempää kiinnostaa
vitu vammaset mulkut
Jos kirjoittaa rukouspalstalle, eikä halua rukoustukea, ei keskustelua, ei neuvoja, ei raittiutta eikä hoitoa maalliselta taholta saati sitten Jumalalta, vaan haluaa pelkästään purkaa sydäntään, niin purkaa sitten sydäntä. En näe miten se yksistään auttaisi, mutta jos koet sen auttavan, niin ole vapaa siinä.
Jos olet huomannut että pelkästä valittamisesta ei ole sinulle apua, voit muuttaa suhtautumistapaasi ja ottaa vaihteeksi avun vastaan.
Jos joku haluaa vain yleisön kurjuudelleen, ihmiset silloin ympäriltä kaikkoavat, sillä toinen ihminen yleensä kuuntelee auttaakseen, ja turhautuu kun huomaa että hänen apuaan ei edes kaivata.
Tämäkin on tarkoitettu avuksi.
te ette tarvinnu mua sillonkaa ku oli täynnä pyhää henkeä, kävin kaikki seurakunna piirit läpi, lähinnä naurettii siel mulle, kaikki,mun läheiset hylkäs mut enne ku sano yhtää sanaa niille...pitäskö mun nyt kerjätä teiltä huomiota...et ku oikee mielistele teille ni sitte saan teiltä huomioita? niihä se ystävyys rakentuu mielistelemällä...no thanks sister..teille mä en enää koskaa mielistele
ja se vittuilu ja haukkumine aikasemmi,oli vaa sen takia et halusi osottaa mieltäni teille...ja ketä se kiinnosti, ei ketää...mut enää en kerjää teiltä mulkut yhtää mitää
mä en tarvi teitä enää
sinäpä sen sanot, ku menee huonosti ja siitä valitat ni ketää ei kiinnosta, sit ku menee hyvi ni kaikki ihmiset on ympärillä...semmosille on toinenki nimi...loine
luuletteko oikeesti et vittuilisi jollekki uskovalle joka vaa tulis käymää ja kysyy et mite menee? tää vittuilu on maski minkä kautta heilun, uhkailen ja heilun nii kaua et joku ottaa mutki huomioon...enkai mä rupea saatana teiltä kerjäämää seuraa? mä teen oikeen nyt..ehkä nasaretilaise silmis väärin mut motiivi on oikea...en minä rupea koko elämääni olemaa yksi ja kerjää seuraa et ku oikee mielistelet ni sitte joku voi sulle jutella...jonku täytyy lähestyä mua ensin,niinku ihmine ihmiselle,läpi tän mun maski,et sitä oikeesti kiinnostaa minä.
ja millo tekää ootte mua auttanu? :D pikasee pari kertaa kohta 10 vuode sisällä pyhä henge käskyllä käyny jotaki sanomas ja luikkineet sitte vittuu? :D
et se siitä ja sen kestävyydestä
Tuo maski ei kuitenkaan tuo toivottua tulosta. Jos odotat että jonkun täytyy lähestyä sinua tuon maskin läpi, veikkaan että saat odottaa lopun ikäsi. Muita ei voi muuttaa, itseään voi. Metsä yleensä vastaa niinkuin sinne huudetaan, joten jos haluat vastaasi ystävällisiä ihmisiä, niin ole sinäkin ystävällinen. Jos tarvitset ihmisiä, ei varmaan kannata ensimmäiseksi sanoa että mä teitä mihinkään tartte. Rehellisesti ja suorasti. Ihmiset tykkää yleensä positiivisten ihmisten seurasta, joten siitä on hyvä aloittaa. Jos tarvitsee apua, sitä pitää reilusti hakea ja ottaa sitten myös vastaan. Toinen millä saa karkotettua uskovat ympäriltä, on kiroilu. Se särähtää omaan ja Hengen korvaan. Jos ei ole pakko, niin mielummin ei.
eli ku minä oon rikottu ja täysin yksin, mun pitää esittää sitä toista "maskia" et joo mulla menee hyvi terve mite sulla menee ni sitte saan teiltä seuraa? sehä o iha puhasta paskaa..
Mitäs jos ei esittäisi mitään. Voi olla rehellisesti rikki, ilman että riehuu tai esittää yliherttaista. Ihmisen kanssa ei voi olla jos sitä ei löydä. Kulissin kanssa ei synny oikeaa kohtaamista. Ikävät kommentit kimpoavat kyllä pois kovasta kuoresta, mutta hyvätkin kommentit kimpoavat pois tekomukavasta kuoresta. Ihminen ottaa sydämeensä vain sen minkä on saanut omana itsenään. Ihan oikeasti ei olisi huono idea käydä juttelemassa jollekin terapeutille tms. ensi alkuun. Saisit purettua pahimpia pois, niin et aseta muille ihmissuhteille sitten niin kovia vaatimuksia. Sitten ihmisten olisi helpompi lähestyä sinua, me kun aistimme jos meiltä vaaditaan jotain mitä meistä ei löydy, ja kierrämme helposti vähän kauempaa. Tavallisista ihmisistä ei ole oikein toisten hoitajiksi, enemmän vain suht tasaveroisiksi rinnalla kulkijoiksi.
vittu mitä paskaa! seurakuntaha se on koti sillo ku on loppuu palanu ja muut uskovat! mut jos menee toho et pitää eka käydä terapias et voi seurakuntaa mennä sielunhoitoo... ni sitte alkaa olee kyllä jo seurakunta aika hyvi
epäonnistunu :D
huom sanon tämän sen takia etten enää odota teidän apua, mä oikeesti odotin täältä aikasemmi apua, toisilta uskovilta..mut en enää..mä en tarvi teitä enää
yksin mä tulin tähän maailmaan, yksin minä täältä kerran lähden ja yksin minä tääl elän...mut mä oon ny taas tolpillaa...teillle ei siitä tarvi antaa kyl yhtää kiitosta,pikemminki päin vasto...baaristaki olisi saanu parempaa tukea sillonku sitä tarviin
Ihan rakkaudella sanoin ammattiavusta, koska omassa lähipiirissä on ihmisiä jotka sairastavat masennusta ja joitakin mielenterveyskuntoutujia. Voin heille olla ystävä, ja mielelläni olenkin, mutta minusta ei ole terapeutiksi. Yksi ihminen luuli, että minulla on voimia ja taitoa auttaa sellaisissa asioissa jotka ovat minulle liian suuria. Me molemmat jouduimme jatkuvasti pettymään. Hän pettyi siihen, että olin vain tavallinen ihminen, enkä ollut ympärivuorokauden käytettävissä ja minä siihen, etten voinut häntä auttaa, sillä hänellä oli oma kuvansa siitä millaista avun olisi pitänyt olla. Olisin mielelläni yhdessä hänen kanssaan etsinyt apua Jumalan edessä, mutta Hän halusi vain minun apuani sellaisissa asioissa joissa vain Jumala voi auttaa. Siksi en koe että ystävyys on ollenkaan hyväksi kummallekaan. Tämän kokemuksen perusteella olen sitä mieltä, että ystävät ovat ystäviä, ja ammattiapu on paikallaan silloin kun se on paikallaan. Terapiassa saa avaimia käsitellä asioita, ja monesti ilman näitä avaimia ei osaa ottaa ystävyyttä vastaan vaikka sitä olisi tarjolla.
Seurakuntaan voi mennä milloin vain ja millaisena vain!
Kuitenkin sanoisin, että jos näyttää siltä että oma tapa toimia ei koskaan tuota toivottua tulosta, niin miksi ei muuttaisi toimintatapaansa? Voisi ainakin kokeilla?
Yksi asia joka yhdistää näitä oman tuttavapiirin ahdistuneita, on se, että he jollain tapaa pitävät kiinni omasta negatiivisesta asenteestaan. Siihen minun ymmärrykseni ei riitä, sillä minä etsin aina poispääsyä ahdistuksesta. Jos toinen on löytänyt tavan jolla siitä pääsee, miksi ei kokeilisi hänen neuvojaan?