Ennen kuin Kristuksen evankeliumi löysi tien Paavalin sydämeen, hän oli ollut raju evankeliumin vastustaja. Hän oli elänyt juutalaisuuden vaativimman ryhmän, farisealaisuuden mukaisesti ja edistynyt Jumalan lain noudattamisessa pitemmälle kuin monet ikätoverinsa (Gal 1:14). Hän saattoi rehellisesti sanoa olleensa lain vanhurskauteen nähden nuhteeton (Fil 3:6). Hän oli kokenut, että Jeesuksen Messiaaksi tunnustavat juutalaiset elivät harhan ja valheen vallassa. He olivat häpeätahra puhtaan Jumalan kansan keskellä. Sellainen saasta ja häväistys ei saa levitä. Siksi oli oikein vaikkapa väkivallalla hävittää nämä tuhoisat pyhän Jumalan lain rienaajat.
Paavalista
Olavi...
552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Halu elää täydellisessä kuuliaisuudessa Jumalalle, johti hänen väkivallan hyväksymiseen ja väkivaltaisiin tekoihin. Hänen kokemansa pohjaton viha ja väkivaltaiset teot antoivat hänen koko myöhemmälle uskonelämälleen ja julistustoiminnalleen tumman taustan. Hän ei voinut koskaan unohtaa omaa jumalattomuuttaan ja pahuuttaan. Se muistutti häntä jatkuvasti siitä miten altis hänen sydämensä on pahuuteen. Hän on sisimmältään herjaaja, vainooja, väkivallantekijä (1 Tim 1:13; 1 Kor 15:9; Gal 1:13; Fil 3:6). Apostolien teot pitävät huolen siitä, että aina ja kaikkialla kristikunta Kristuksen tulemiseen asti saa tämän tietää (Apt 7:58; 8:1; 9:1-3; 22-3-5; 26:9-12). Paavalin synnit ovat kaikille avoimet ajan loppuun asti.
Omasta mielestään syntisistä suurimman Herra Jeesus armahti (1 Tim 1:15) ja antoi hänelle palvelutehtäväksi julistaa evankeliumia Jumalan armosta. Evankeliumin julistaminen olikin hänelle tärkeämpi kuin hänen oma elämänsä (Apt 20:24).
Jokainen ihminen on evankeliumin vastustaja
Tämä oma elämänkokemus auttaa Paavali mitä terävimmin paljastamaan jokaisen ihmissydämen pohjalla olevan jumalattomuuden. VT:n sanaan vedoten hän vakuuttaa, ettei ”ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään” (Room 3:10-12). Ihmisen huulien takana on aina kyykäärmeen myrkkyä (3:13). Ihminen turvautuu nopeasti väkivaltaan (3:15). Paavali menee vielä vanhana kristittynäkin tämän sana alle ja vaikeroi: ”Minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen… ei minussa, se on minun lihassani asu mitään hyvää… paha riippuu minussa kiinni… synti minussa asuu… minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room 7:14-24).
...
Paavalilla ei ole mitään illuusiota siitä, että ihmiset muka kaipaavat Kristuksen evankeliumin totuutta. Hän tiesi omasta kokemuksestaan, että ihminen epäilee ja jopa vihaa sitä ja on aina sen vastustajia. Ihminen osaa ottaa Jumalan sanankin avukseen evankeliumia vastustaessaan. Niinhän hänkin oli tehnyt. Hän tiesi, että ihminen uskoo kaipaavansa Jumalan totuutta, mutta ei voi hyväksyä sitä, että tämä totuus kohtaa hänet Kristuksen evankeliumissa. Ihmisellä ei ole silmiä nähdä eikä korvia kuulla ( 2 Kor 3:15-16). Hän on kuollut rikkomuksiinsa ja synteihinsä (Ef 2:1). Ihminen ei kaipaa valoa, vaan hän vihaa sitä, sillä se paljastaa hänet (Joh 3:19-20). Ihminen ei ole sisimmältään totuudenetsijä, vaan Jumalan vihollinen – mieleltään hänen vihamiehensä (Kol 1:21). Tämä vihamielisyys ei uskovankaan sydämen pohjalta haihdu ennen kuin Kristus tulee ja me muutumme silmänräpäyksessä (1 Tess 4:17; 1 Joh 3:2; 2 Kor 3:18).
.
14 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!
15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa:
16 näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?
"Siksi kuka tahansa, voi koska tahansa langeta mihin syntiin tahansa. Kaikki edellytykset ovat joka hetki siihen olemassa. Syntisyytemme ja turmeluksemme on pohjatonta ja alati elävää. Niin kauan kuin olemme ihmisinä tässä ajassa syntisyytemme ei uudistu eikä muutu synnittömyydeksi. Kuitenkin uudistumisen ja muuttuminen on päästävä alkuun. Sitä ei voi kuolettaa, vaikka se on kuoletettava. Sitä ei voi hävittää vaikka se on hävitettävä. Onhan rikkaruohotkin hävitettävä pelloiltamme ja kuitenkin aina niitä kasvaa lisää".