Kuulin eilen Radio Deistä Seppo Kohvakan kappaleen, jossa hän laulaa “Anna mulle vanhan ajan usko, se riittää mullekin”. Koko laulun sanat löytyvät täältä.
Kyseinen laulu sopii mitä parhaiten tälle ajalle, jossa kaikki muu tuntuu kelpaavan paitsi se vanhan ajan usko. Eräässä tutkimuksessa on esimerkiksi todettu, että kolme neljästä suomalaisista uskoo Jumalaan, mutta vain neljäsosa uskoo niin kuin kristinusko opettaa. Tilalle on tullut niin kutsuttu uushenkisyys, jolla tarkoitetaan uutta kansan- ja yleisuskonnollisuutta. Siinä maailmankaikkeuden henkinen voima – “Jumala” – löytyy ihmisestä sisältä. Ihminen voi muodostaa oman uskonsa eri uskontoja yhdistelemällä. Samanaikaisesti saatetaan uskoa Jeesukseen ja idän uskontojen jälleensyntymiseen.
Edellä kuvatulle uushenkisyyden kasvulle voidaan löytää ainakin yksi selitys Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksesta Monikasvoinen kirkko. Siinä todetaan, että 57 % suomalaisista lukee Raamattua harvemmin kuin kerran vuodessa (s. 35). Vain 12 % lukee sitä viikoittain tai vähintään kerran kuukaudessa. Samassa tutkimuksessa myös paljastui, että tärkein syy olla osallistumatta seurakunnan tilaisuuksiin on se, että ihmiset haluavat hoitaa jumalasuhdettaan yksityisesti ilman kirkkoa (s. 39). Kun ei lueta Raamattua eikä saada opetusta siitä, niin ei mitenkään voida erottaa oikeaa ja väärää. Kirkko ei enää ole ihmisille auktoriteetti, joka sanelee, mikä on oikea oppi. Ja miten voisi ollakaan, kun kirkosta löytyy pappeja, jotka julkisesti saarnassaan kieltävät Jeesuksen neitseestä syntymisen, tai pappeja, jotka iskevät raamattupiirissä Raamatun pöytään ja sanovat “Tämä kirja ei ole totta!”. Nuo molemmat esimerkit ovat pääkaupunkiseudun seurakunnista. Ei suomalainen ole tyhmä; jos hän näkee, että kirkossa ei ole uskoa, hän hakee sitä muualta tai muodostaa itse oman uskonsa.
Kyseinen laulu sopii mitä parhaiten tälle ajalle, jossa kaikki muu tuntuu kelpaavan paitsi se vanhan ajan usko. Eräässä tutkimuksessa on esimerkiksi todettu, että kolme neljästä suomalaisista uskoo Jumalaan, mutta vain neljäsosa uskoo niin kuin kristinusko opettaa. Tilalle on tullut niin kutsuttu uushenkisyys, jolla tarkoitetaan uutta kansan- ja yleisuskonnollisuutta. Siinä maailmankaikkeuden henkinen voima – “Jumala” – löytyy ihmisestä sisältä. Ihminen voi muodostaa oman uskonsa eri uskontoja yhdistelemällä. Samanaikaisesti saatetaan uskoa Jeesukseen ja idän uskontojen jälleensyntymiseen.
Edellä kuvatulle uushenkisyyden kasvulle voidaan löytää ainakin yksi selitys Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksesta Monikasvoinen kirkko. Siinä todetaan, että 57 % suomalaisista lukee Raamattua harvemmin kuin kerran vuodessa (s. 35). Vain 12 % lukee sitä viikoittain tai vähintään kerran kuukaudessa. Samassa tutkimuksessa myös paljastui, että tärkein syy olla osallistumatta seurakunnan tilaisuuksiin on se, että ihmiset haluavat hoitaa jumalasuhdettaan yksityisesti ilman kirkkoa (s. 39). Kun ei lueta Raamattua eikä saada opetusta siitä, niin ei mitenkään voida erottaa oikeaa ja väärää. Kirkko ei enää ole ihmisille auktoriteetti, joka sanelee, mikä on oikea oppi. Ja miten voisi ollakaan, kun kirkosta löytyy pappeja, jotka julkisesti saarnassaan kieltävät Jeesuksen neitseestä syntymisen, tai pappeja, jotka iskevät raamattupiirissä Raamatun pöytään ja sanovat “Tämä kirja ei ole totta!”. Nuo molemmat esimerkit ovat pääkaupunkiseudun seurakunnista. Ei suomalainen ole tyhmä; jos hän näkee, että kirkossa ei ole uskoa, hän hakee sitä muualta tai muodostaa itse oman uskonsa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihmisillä on uskontoon liittyen kokemusten kaipuuta. Uskon pitäisi tuntua joltakin ja sen pitäisi vaikuttaa jotenkin. Kirkko vastaa tähän esimerkiksi tuomalla kokemuksellisuutta “kristillisen mystiikan” ja “kristillisen mietiskelyn” muodossa. Karismaattisuudessa puolestaan kokemukset ovat hyvinkin tuntuvasti läsnä. Ei kokemuksissa sinällään mitään väärää ole, mutta silläkin tiellä on mahdollista mennä metsään. Kirjoitan joskus myöhemmin oman juttunsa kokemuksellisuudesta, ja kuinkas muuten – omien kokemusteni pohjalta.
Kirkossa on viime vuosina tullut entistä enemmän esille ne äänenpainot, jotka esittävät uutta tulkintaa Raamatusta. Ja nämä mielipiteet saavat paljon kaikupohjaa niiden parissa, joille vanhan ajan usko ei riitä.
Mutta ei pelkästään kirkko ole sellainen, jolle ei riitä perinteinen usko. Vapaista kirkkokunnista on lähtenyt jäseniä, jotka ovat perustaneet monia pieniä yhteisöjä. Nämä yhteisöt pohjautuvat esimerkiksi menestysteologiaan tai vaikkapa Starfish- eli meritähtimalliin. Viimeksi mainitusta löytyy hyvä analyysi täältä. Jossain piireissä taas opetus kietoutuu (ja kieroutuu) hengellisen DNA:n ympärille.
Itse olen ollut uskossa lapsesta asti. Silti joskus on vaikeaa erottaa oikea ja väärä opetus toisistaan – niin taitavasti väärät painotukset on kudottu oikean joukkoon. Saatatkin kysyä, että mitä niissä sitten on väärää, jos niitä ei välttämättä edes huomaa? Muista, että todellinen eksytys tulee valkeuden vaatteissa – se tulee sillä tavalla, että jopa valitutkin eksyvät (Matt. 24:24). Kyseessä on henkivalta, joka vie kauemmas siitä vanhan ajan uskosta niin, että tilalle tulee jotain muuta.
“Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia” (1. Tim. 4:1). “Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.” (2. Tim. 4:3-4)
Miten sitten vain vähän aikaa uskossa ollut voi erottaa väärän opetuksen? Tässäpä onkin se todellinen vaara! Nyt tarvitaan jo uskossaan kasvaneilta todellista hereillä olemista ja puuttumista seurakunnan sisällä mahdollisesti esiintyviin vääriin painotuksiin. Pyydä Jumalalta itsellesi henkien erottamisen armolahjaa! Äläkä juokse paikasta toiseen eri puhujien perässä. Paavali kirjoittikin viisaasti: “Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan” (Hepr. 10:25).
Mitä sitten on se vanhan ajan usko, joka laulun mukaan riitti isälle ja äidille sekä Pietarille, Paavalille ja Jaakobille? Se on uskoa Jeesukseen Kristukseen ja hänen lunastustyöhönsä, jossa Hän kuoli meidän syntiemme vuoksi. “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16). Kun tähän uskomme, se riittää meille jokaiselle silloinkin, kun tulee lähtömme aika tästä maailmasta.
Vanhan ajan uskon keskipisteenä on Jeesus. Vanhan ajan uskon suuntaviivat löytyvät Raamatusta, joka on todellista Jumalan sanaa.
About these ads
...
Usko on edelleen sama, sillä Jumala ja evankeliumi eivät muutu.
Niinpä. Todellisuudessa ei muutu, mutta sikäli, että painotetaan eri asioita, jolloin saattaa tuntua, että on muutettu sanomaakin.
...
Jeesus (Miikael) oli jälleen syntynyt hahmo. Aikaisempia elämiä mm Melkisedek.
Ei pidä paikkaansa.
Pietarille, ja Paavalille ei riittänyt vanhan ajan usko, vaan he hylkäsivät isänsä ja äitinsä uskonnon, heidän tapauksessaan juutalaisuuden
Niin on myös teidät kutsuttu hylkäämään isänne ja äitinne usko
"Niin on myös teidät kutsuttu hylkäämään isänne ja äitinne usko ."
Niinpä meidän on tunnustettava että kristinuskon n, 2000 vuotinen taival on ollut kokonaisuudessaan harhauskomusta !
Täällä Suomessa tuo usko on ollut vasta muutamat satavuotta valtaapitävänä ja nyt sen heiketessä olemme saavuttaneet suuren kehityskulkumme edistyksen, muiden kansojen rinnalla.
Jeesus usko väistyy mutta ihmiskunnan kehityskulku ja matka jatkuu edelleen kohden tuntemattomuutta.
Rooma romutti juutalaisen itsenäistymis pyrkimykset, juutalaisuus oli niin pienitekijä ettei se paljoa näy edes Uudessa testamentissa , - tark.
kansana vähävoimainen ja päättyen n, 70 aikaamme , Jerusalemin temppelin tuhoon ja kansanmurhaan sekä karkoitukseen.
Uutta sieltä ameriikan maalta kiireesti suihkarilla hakemaan, muualta tullut ei kelpaa.
Naapurin pommikoneesta ei oteta, eikä sitä lasketa.
Olisko Seppo Kohvakalle muinaisegyptiläisten usko 5000 v. takaa tarpeeksi vanhaa?
Aloituksessa puhuttelevaa.
“Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.” (2. Tim. 4:3-4)
Kirkossa on viime vuosina tullut entistä enemmän esille ne äänenpainot, jotka esittävät uutta tulkintaa Raamatusta. Ja nämä mielipiteet saavat paljon kaikupohjaa niiden parissa, joille vanhan ajan usko ei riitä
Paavali kirjoittikin viisaasti: “Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan” (Hepr. 10:25).
Aloitus on realistinen.
Rehellinen, vanhan ajan usko ei ole "muodissa". Ei uskovat vääristelee Raamatun opetuksia. Näistä kiistellään ja aika menee siihen.