Euroalueesta on tullut tulonsiirtounioni

Euroalueesta on tullut tulonsiirtounioni

Jälleen kerran osoittautuu oikeaksi vanha perussuomalainen sananlasku: Eurokriisi on kuin hyvin öljytty kreikkalais-roomalainen painija: siitä on vaikea saada pitävää niskalenkkiä.

Hyvät kollegat ja kansalaiset vastaanottimienne ääressä; tänään puhutaan jälleen eurokriisistä, ja tällä kertaa aiheena ovat Portugalin, Irlannin ja Kreikan maksuaikojen ja lainehtojen helpotukset. Kyse on toimista, joita rahoitusmarkkinoilla kutsutaan velkajärjestelyksi.

Eurokriisi etenee niin kuin perussuomalaiset ovat useaan kertaan todenneet: ensin pidennetään kriisimaiden maksuaikoja ja alennetaan korkoja. Sen jälkeen vuorossa ovat velkojen anteeksianto ja nimellisarvojen leikkaukset. Kriisimaat maksavat vielä kiltisti tukipakettilainojen korot, kun me lainaamme heille siihen tarvittavat rahat. Kun lainaohjelmat aikanaan loppuvat, on vain ajan kysymys, milloin loppuu myös tukilainojen koronmaksu ja alkaa velkojen anteeksianto.

Mutta ei hätää! Komission tuoreessa talousennusteessa kerrotaan, että vaikka tänä vuonna Kreikan talous vielä romahtaakin, ensi vuonna se kääntyy vihdoin kasvu-uralle. Eikö olekin fantastista? Ikävä kyllä ennusteen tarkkuutta on pakko epäillä, sillä komissio on tehnyt saman ennusteen Kreikasta kahtena edellisenäkin keväänä. Ja kuten kaikki tiedämme, Kreikan talouden romahdus ei ole pysähtynyt vaan jatkuu kohta jo kuudetta vuotta. Kaiken lisäksi nyt yskivät kriisimaiden lisäksi myös niin sanottujen euron ydinmaidenkin taloudet.

Suomalaisten veronmaksajien rahoille olisi käyttöä kotimaassakin

Kreikan kolmannen tukipaketin mielenkiintoisin seikka ei löydy tästä tiedonannosta, vaan pian tänne salikäsittelyyn tulevasta lisätalousarviosta. Sen momentin 28.01.69 otsikko on: Suomen Pankin eräiden sijoitustuottojen siirto Kreikan valtiolle. Määräraha on 41 880 000 euroa.

Momentin ilmestyminen budjettiimme on osa viime marraskuussa sovittua Kreikan lainaohjelman muutosta, jossa EKP:n omistamien Kreikan valtionvelkakirjojen tuotot päätettiin antaa Kreikalle. Käytännössä tämä päätös tarkoittaa sitä, että ensin Suomen Pankki maksaa Suomen valtiolle osuutemme EKP:n hallussa olevien Kreikan velkakirjojen tuotosta, ja sitten me siirrämme saman rahamäärän heti Kreikalle. Kyse ei ole lainasta tai takauksesta vaan vastikkeettomasta riihikuivasta rahasta: me budjetoimme rahaa Kreikan valtiolle ilman takaisinmaksuvelvoitetta. Eikö tämä jo todellakin ole rahan lapioimista etelään?

Kyseessä ei ole myöskään mikään teknisluontoinen järjestely, sillä olemme kantaneet EKP:n hallussa olevien Kreikka-lainojen riskin, joten meille kuuluu myös näin ollen niiden tuotto. Lisäksi on turha kuvitella, että tämä herkku loppuisi tähän. EKP:n hallussa on edelleen miljardikaupalla Kreikan velkapapereita, joten tällaiset tulonsiirrot ovat vasta lämmittelyä. Euroalueesta on tullut tulonsiirtounioni.

Runsas 40 miljoonaa on tietysti pieni summa verrattuna eurokriisin kymmenien miljardien kokonaisvastuisiin, mutta periaatteellisesti tämä on järisyttävän suuri muutos. Tuemme budjetistamme nyt suoraan Kreikkaa. 40 miljoonaa voi olla Kataisen hallitukselle pikkuraha, mutta meidän mielestämme sillä olisi ollut käyttöä esimerkiksi uuden lastensairaalan rakentamisessa.

Kuka uskoo, että Kreikka maksaa takaisin?

Kriisimaiden maksuaikoja pidennettiin näillä päätöksillä tuntuvasti. Irlannilla ja Portugalilla on nyt yli 20 vuotta aikaa maksaa velkansa takaisin, ja Kreikka maksaa lainansa viimeisen erän takaisin vuonna 2058. Tai no, ei kai kukaan usko, että Kreikka ihan oikeasti maksaa lainojaan takaisin, mutta tämä on nyt eurofiilien suunnitelma. Esimerkiksi minä ja arvon valtionvarainministeri olemme tuolloin 83-vuotiaita ja kannamme vastuuta – jos Luoja suo – todennäköisesti vanhankodissa, jos sellaisiakaan silloin enää Suomessa on.

Esitän seuraavan epäluottamuslauseen: ”Saatuaan valtioneuvoston tiedonannon eduskunta ei hyväksy siinä esitettyä ERVV:n varainhankinalle annetun takausajan pidennystä ja toteaa, että tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”