Niin kuka minä olen?
ja miksi olen se joka olen..
Minä, sinä ja hän..me te ja he
Tiedän että olen kaunis kun vain viitsisin
rakastaa itseäni sen verran laittaudun hieman..
Olen tarpeeksi lahjakas..ja minulla on fiksu
luonne ..yläasteella olin erilainen en yrittänyt
miellyttää massaa ja minua haukuttiin kaksi
vuotta..ala-asteella sain hymypatsaan ..olin se
tyttö joka yritti hymyillä kaikelle..kunnes
eräänä päivänä toivoin että entinen kaverini
olisi ollut minun puolella..tuntuu kuin
lukiossakin olisin ollut ihan yksin ja yhtenä
yönä kohtalo vei minut hulluuden
syövereihin..kaverini äänet alkoivat moittia
minua päässäni..kun heräsin todellisuuteen niin
inhosin itseäni sillä pelkäsin että kohtaloni on
päätetty puolestani..ja olen koko loppuiän yksin
sairaalassa ja kukaan ei ainakaan nyt minua
ymmärtäisi..menin takaisin lukioon..minua ahdisti
ja olin yksinäinen 2 v..vieläkin liikun yksin
rafloissa ja kaupungilla vaikka minulla
näyttäisikin olevan kaikki hyvin..sillä olen
kuulemma ystäväni mielestä ollut liian avoin..ja
ihmiset ovat pelästyneet vaikka olenkin kuulemma
hyvä tyyppi ja minusta löytyy paljon muitakin
puolia kun tuo äänten kuuleminen..pelkään
edelleen yksinäisyyttä enemmän kuin mitään
muuta..vaikka minulla olisi menestyvä ura ja
miehiä jotka olisivat kiinnostuneita..mutta
kertoessani vaikeuksista he eivät haluakaan enää
seurustella kanssani vaan seksiä tai olla
ystäviäni..jos olen kiva ja en kerro niin voin
saada poikakaverin mutta miten uskallan ottaa
edelleen riskin?Sairauteni johtuu läheisen
ihmisen puutteesta..
ja miksi olen se joka olen..
Minä, sinä ja hän..me te ja he
Tiedän että olen kaunis kun vain viitsisin
rakastaa itseäni sen verran laittaudun hieman..
Olen tarpeeksi lahjakas..ja minulla on fiksu
luonne ..yläasteella olin erilainen en yrittänyt
miellyttää massaa ja minua haukuttiin kaksi
vuotta..ala-asteella sain hymypatsaan ..olin se
tyttö joka yritti hymyillä kaikelle..kunnes
eräänä päivänä toivoin että entinen kaverini
olisi ollut minun puolella..tuntuu kuin
lukiossakin olisin ollut ihan yksin ja yhtenä
yönä kohtalo vei minut hulluuden
syövereihin..kaverini äänet alkoivat moittia
minua päässäni..kun heräsin todellisuuteen niin
inhosin itseäni sillä pelkäsin että kohtaloni on
päätetty puolestani..ja olen koko loppuiän yksin
sairaalassa ja kukaan ei ainakaan nyt minua
ymmärtäisi..menin takaisin lukioon..minua ahdisti
ja olin yksinäinen 2 v..vieläkin liikun yksin
rafloissa ja kaupungilla vaikka minulla
näyttäisikin olevan kaikki hyvin..sillä olen
kuulemma ystäväni mielestä ollut liian avoin..ja
ihmiset ovat pelästyneet vaikka olenkin kuulemma
hyvä tyyppi ja minusta löytyy paljon muitakin
puolia kun tuo äänten kuuleminen..pelkään
edelleen yksinäisyyttä enemmän kuin mitään
muuta..vaikka minulla olisi menestyvä ura ja
miehiä jotka olisivat kiinnostuneita..mutta
kertoessani vaikeuksista he eivät haluakaan enää
seurustella kanssani vaan seksiä tai olla
ystäviäni..jos olen kiva ja en kerro niin voin
saada poikakaverin mutta miten uskallan ottaa
edelleen riskin?Sairauteni johtuu läheisen
ihmisen puutteesta..
Vastaukset 2
Vanhimmat
oletko käynyt terapiassa? Oletko saanut lääkkeitä?
Kannattaisi ehkä keskustella ongelmastasi.
niin mul on kyl terapia ja tarvittavat lääkkeet
itsetuntoa tosin kalvaa jo itsessään nämä
kokemukset