Joku voisi kysyä minulta, kannabispsykoosin läpikäyneeltä - että kadunko koskaan että aloitin ja että kannattiko? Hän olisi voinut tehdä sen vaikkapa sairaalassa ennen kotiutumistani.
En vastaa suoraan.
Joku voisi kysyä laskuvarjo-onnettomuudessa molemmat jalkansa katkaisseelta että katuuko hän koskaan ensimmäistä hyppyään ja kannattiko jatkaa harrastusta?
Hänen vastauksensa lienee suora.
En vastaa suoraan.
Joku voisi kysyä laskuvarjo-onnettomuudessa molemmat jalkansa katkaisseelta että katuuko hän koskaan ensimmäistä hyppyään ja kannattiko jatkaa harrastusta?
Hänen vastauksensa lienee suora.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mikä laukaisi psykoosin? liian suuri annos (esmes syömällä), huono ympäristö/mielentila vai oliko asiat ihan "normaalilla" tolalla?
tutulle iski joskus muutama vuosi sitten myös. hän oli polttanut, jonka jälkeen syönyt vielä space-caken. vainot iskeneet matkalla (jonnekin, lähtenyt "karkuun", eli vaellellut ympäriinsä Hyvin peloissaan. siitä se sitten lähti. en tiedä kaikkia yksityiskohtia.
polttelee yhä, tosin harvemmin/vähemmän, eikä ole oireillut "paranemisen" jälkeen.
Liian suuresta annoksesta ei ollut ainakaan kyse, kerta-annoksina olen nauttinut 20 kertaisia määriä siihen verrattuna mitä sekoamisen aikoihin käytin tyypillisesti.
Koska olen maallikko niin seuraava selitys on kyseenalainen:
Psykoosin laukaisi ymmärtääkseni aivokemian raju muutos kun lopetin polttelemisen pitkän putken jälkeen kuin seinään kun lähdin tapaamaan erästä tuttuani toiselle paikkakunnalle. Aivot adaptoituivat putken aikana kannabisoloille ja kokivat sitten kulttuurishokin kun olin selvin päin. Noin kahden päivän päästä viimeisestä piipullisesta olin vieraassa kaupungissa, vieraassa ympäristössä ja ajatukseni olivat ihan holtittomat kiitos kaikenlaisten omituisten ajatuskulkujen joita olin harrastanut pitkän aikaa - sitten henkinen mopo lähti käsistä.
Vieroitusoireita en saanut aineesta juuri mitään (taisivat psykoosi-olot olla sen verran vahvempia tiloja ettei vähäisiin muihin oloihin kiinnittänyt mitään huomiota...). Huvittavaa on että elämäni ensimmäiset oikeat vieroitusoireet sain lopulta lääkärin määräämästä lääkkeestä (josta halusin luopua mahdollisimman (eli liian) nopeasti...).
kyseessä ei ole voinut olla hasispsykoosi.
Lähinnä poltettavan puute.
Vanha totuus on,että mitään ei pidä aloittaa rajusti eikä lopettaa ykskaks.
Ikivanha totuus on,että lääkärit tarjoaa ne pahimmat huumeet.
Koukussa huumeisiin.
eikun HUUmeisiin.
Mielestäni on eri asia pitää jostain asiasta ja tehdä sitä enemmän kuin hyödyllistä ja järkevää olisi kuin että olisi riippuvainen.
En voi sanoa että olisin ollut riippuvainen kannabiksesta alkuunkaan. Sensijaan tunnustan että suhtautumiseni ko. päihteeseen oli varsin holtitonta ja oman sielullisen terveyden suhteen välinpitämätöntä.
Noilla kahdella asialla on sellainen merkittävä ero että riippuvuudesta ei voi "parantua" vain päätöksellä mutta huonosta asenteesta voi. Kun lopetin pilvenkäytön tein sen ihan yksin ja omasta valinnastani onnistuen kertaheitolla.
Mutta älä huolehdi; saat haukkua minua silti riippuvaiseksi. Tupakasta en ole päässyt vieläkään eroon vaikka yritän lakkoa aina parin kuukauden välein.