Kielletty rakkaus

Miten sen unohtaa kun sen tuntee jatkuvasti. Hyvää yötä.

Älä viitsi, mä en jaksa noin kauaa.

Miksi?

ei oo vielä haalennut yhtään!!!!!! Ja rakkaus tosiaan kielletty täälläkin....mut pakkohan tän on ohi mennä. Äärimmäisen raskasta

2 vuotta sinnitellyt kirjoitti:

ei oo vielä haalennut yhtään!!!!!! Ja rakkaus tosiaan kielletty täälläkin....mut pakkohan tän on ohi mennä. Äärimmäisen raskasta

hmmm, auttaisiko tilanteeseesi jos kysyisit ja tunnustelisit onko toinen rakastunut suhun vai ei, koska muuten kaikki tuo on täysin turhaa (kerran virheen tehnyt...tavallaan) Tai onko kyse että olet epätoivoinen omassa suhteessasi ja etsit ulospääsyä toisesta, monesti ihailun kohde haavekuva ei oikeaa rakastumista.

tunnustele maaperää kirjoitti:

hmmm, auttaisiko tilanteeseesi jos kysyisit ja tunnustelisit onko toinen rakastunut suhun vai ei, koska muuten kaikki tuo on täysin turhaa (kerran virheen tehnyt...tavallaan) Tai onko kyse että olet epätoivoinen omassa suhteessasi ja etsit ulospääsyä toisesta, monesti ihailun kohde haavekuva ei oikeaa rakastumista.

olet oikeassa. Olen vain hullaantunut. En etsi ulospääsyä. Niin vain kävi heti, kun näin hänet ja nyt en pääse irti!!! Olen tehnyt hirveästi ajatustyötä sen eteen, että pääsisin irti..Kummallista! Tunnustan kaiken tuon mitä kirjoitit, silti istuu päässä kuin tauti

heti ensi kerrasta lähtien tuntui kuin tämä ihminen olisi tuttu.Tuli tunne, että juoksen puhumaan hänelle. Ilahduin kovasti nähdessäni hänet. Ihan kuin hän olisin kauan kaipaamani vanha tuttu..hassua!! Näin hänet silloin vain vilaukselta kävelemässä tiellä, itse ajoin autoa. En ajatellut häntä tilanteeen jälkeen kovinkaan kauaa. Ihmettelin vain tuttuuden tunnetta. Tämän jälkeen aina, kun näin hänet vilaukselta jossain, tuntui kuin hän olisi vanha ystävä..en ajatellut häntä sen enempää. Tätä jatkui vuoden verran,ennenkuin näin hänet asiakaspalvelutyössä. Katseemme kohtasivat ja PAM! Siinä se oli. En nähnyt muuta kuin hänen silmänsä. Ikäänkuin kaikki muu häipyi ympäriltäni. Minulta meni ajantaju. Tilanteentaju. Tuijotin vain pää tyhjänä. Joku asiakas tuli viereeni jolloin heräsin kuin unesta. En ymmärrä mitä oli tapahtunut. Tilanne tuli niin yhtäkkiä eteen. En ole koskaan kokenut vastaavaa. Tuosta tilanteesta lähtien olen tuntenut suurta vetovoimaa häntä kohtaan..En tiedä mitä se on..Sanon itse, että tyhjää hullaantumista. Nyt sitä on kestänyt pari vuotta..Kaipaan yhteyttä häneen, vaikka emme ole jutelleet. En saa häntä mielestäni. Nytkin, kun heräsin hän tuli mieleeni. Sairasta!!! Miten vieras ihminen voi tuntua kaikin puolin niin tutulta..Varmaan alitajuista. Ehkä muistuttaa jotakin sukulaista menneisyydestä tms. Ei voi olla rakkautta, koska en tuune häntä..Mutta en osaa sanoa mitä tämä sitten on. Suunnaton kaipaus jäänyt päälle. Näen häntä silloin tällöin ja aina katsomme toisiamme kuin jommallakummalla olisi asiaa, mutta emme puhu mitään. Katsomme vain silmiin..Onko joku kokenut vastaavaa?

2 vuotta sinnitellyt kirjoitti:

heti ensi kerrasta lähtien tuntui kuin tämä ihminen olisi tuttu.Tuli tunne, että juoksen puhumaan hänelle. Ilahduin kovasti nähdessäni hänet. Ihan kuin hän olisin kauan kaipaamani vanha tuttu..hassua!! Näin hänet silloin vain vilaukselta kävelemässä tiellä, itse ajoin autoa. En ajatellut häntä tilanteeen jälkeen kovinkaan kauaa. Ihmettelin vain tuttuuden tunnetta. Tämän jälkeen aina, kun näin hänet vilaukselta jossain, tuntui kuin hän olisi vanha ystävä..en ajatellut häntä sen enempää. Tätä jatkui vuoden verran,ennenkuin näin hänet asiakaspalvelutyössä. Katseemme kohtasivat ja PAM! Siinä se oli. En nähnyt muuta kuin hänen silmänsä. Ikäänkuin kaikki muu häipyi ympäriltäni. Minulta meni ajantaju. Tilanteentaju. Tuijotin vain pää tyhjänä. Joku asiakas tuli viereeni jolloin heräsin kuin unesta. En ymmärrä mitä oli tapahtunut. Tilanne tuli niin yhtäkkiä eteen. En ole koskaan kokenut vastaavaa. Tuosta tilanteesta lähtien olen tuntenut suurta vetovoimaa häntä kohtaan..En tiedä mitä se on..Sanon itse, että tyhjää hullaantumista. Nyt sitä on kestänyt pari vuotta..Kaipaan yhteyttä häneen, vaikka emme ole jutelleet. En saa häntä mielestäni. Nytkin, kun heräsin hän tuli mieleeni. Sairasta!!! Miten vieras ihminen voi tuntua kaikin puolin niin tutulta..Varmaan alitajuista. Ehkä muistuttaa jotakin sukulaista menneisyydestä tms. Ei voi olla rakkautta, koska en tuune häntä..Mutta en osaa sanoa mitä tämä sitten on. Suunnaton kaipaus jäänyt päälle. Näen häntä silloin tällöin ja aina katsomme toisiamme kuin jommallakummalla olisi asiaa, mutta emme puhu mitään. Katsomme vain silmiin..Onko joku kokenut vastaavaa?

sun kaalissa joku leikkas kii? :D

2 vuotta sinnitellyt kirjoitti:

heti ensi kerrasta lähtien tuntui kuin tämä ihminen olisi tuttu.Tuli tunne, että juoksen puhumaan hänelle. Ilahduin kovasti nähdessäni hänet. Ihan kuin hän olisin kauan kaipaamani vanha tuttu..hassua!! Näin hänet silloin vain vilaukselta kävelemässä tiellä, itse ajoin autoa. En ajatellut häntä tilanteeen jälkeen kovinkaan kauaa. Ihmettelin vain tuttuuden tunnetta. Tämän jälkeen aina, kun näin hänet vilaukselta jossain, tuntui kuin hän olisi vanha ystävä..en ajatellut häntä sen enempää. Tätä jatkui vuoden verran,ennenkuin näin hänet asiakaspalvelutyössä. Katseemme kohtasivat ja PAM! Siinä se oli. En nähnyt muuta kuin hänen silmänsä. Ikäänkuin kaikki muu häipyi ympäriltäni. Minulta meni ajantaju. Tilanteentaju. Tuijotin vain pää tyhjänä. Joku asiakas tuli viereeni jolloin heräsin kuin unesta. En ymmärrä mitä oli tapahtunut. Tilanne tuli niin yhtäkkiä eteen. En ole koskaan kokenut vastaavaa. Tuosta tilanteesta lähtien olen tuntenut suurta vetovoimaa häntä kohtaan..En tiedä mitä se on..Sanon itse, että tyhjää hullaantumista. Nyt sitä on kestänyt pari vuotta..Kaipaan yhteyttä häneen, vaikka emme ole jutelleet. En saa häntä mielestäni. Nytkin, kun heräsin hän tuli mieleeni. Sairasta!!! Miten vieras ihminen voi tuntua kaikin puolin niin tutulta..Varmaan alitajuista. Ehkä muistuttaa jotakin sukulaista menneisyydestä tms. Ei voi olla rakkautta, koska en tuune häntä..Mutta en osaa sanoa mitä tämä sitten on. Suunnaton kaipaus jäänyt päälle. Näen häntä silloin tällöin ja aina katsomme toisiamme kuin jommallakummalla olisi asiaa, mutta emme puhu mitään. Katsomme vain silmiin..Onko joku kokenut vastaavaa?

Tiedän tunteen. Ensi hetkestä lähtien tuntui kuin mies olisi ollut ihastunut minuun. Olemme samalla työpaikalla. Aluksi en kuitenkaan uskonut, että voisimme koskaan saada toisiamme, koska hän on naimisissa. Vuoden jälkeen huomasin yhtäkkiä, että olen korviani myöten ihastunut häneen ja en esim. pysty enää seurustelemaan kenenkään muun kanssa. Aina kun yritän irrottautua hänestä, hän flirttailee, puhuu mukavia, pyrkii koko ajan lähelleni, katsoo pitkään ja olen taas koukussa. Olen järjelläkin ajateltuna tullut siihen tulokseen, ettei hän voi tehdä noin ilman jonkinlaisia omia tunteita minua kohtaan. Tuntuu, että tapaamme jatkuvasti ja se ei voi olla aina sattumaa, vaan hänen puoleltaan suunniteltua. Kun näen hänet ja puhun hänen kanssaan, olen taivaissa, mutta illalla kotona minulle tulee henkinen krapula ja olen todella ahdistuneen oloinen, en saa unta ja ajattelen häntä vain koko ajan. Vaikka teen itseni varmaan naurunalaiseksi, en pysty säätelemään tunteitani. Olen pettynyt itseeni, että en pysty hallitsemaan tunteitani.

Tuntuu, että tämä rakkaus imee kaiken energian minusta, kun en saa häntä omakseni. Välillä olen miettinyt kertovani mitä ajattelen, mutta uskon, että hän tietää, että pidän hänestä, koska ulkopuolisetkin ihmiset ovat huomanneet meidän katseemme. Välttämättä hän ei tiedä, kuinka paljon pidän hänestä, mutta pakko hänen on ollut huomata, että jotain meidän välillämme on. Toisaalta seurustelu hänen kanssaan tuntuisi myös todella pelottavalta. Välillä mietin, että onko hän alkanut pelailemaan kanssani, koska tietää, että olen vaaraton, enkä uskalla kuitenkaan tehdä mitään. En kuitenkaan usko, että hän olisi voinut vain näytellä kaiken, pakko hänellä on jotain tunteitakin olla.

Kun tästä ei voi kenellekään kertoa, kun hän on naimisissa, niin pakko kirjoittaa täällä.

voi mahdoton kirjoitti:

sun kaalissa joku leikkas kii? :D

Jos se rakastu vaan...Sattuuhan sitä

Rakastunut1 kirjoitti:

Tiedän tunteen. Ensi hetkestä lähtien tuntui kuin mies olisi ollut ihastunut minuun. Olemme samalla työpaikalla. Aluksi en kuitenkaan uskonut, että voisimme koskaan saada toisiamme, koska hän on naimisissa. Vuoden jälkeen huomasin yhtäkkiä, että olen korviani myöten ihastunut häneen ja en esim. pysty enää seurustelemaan kenenkään muun kanssa. Aina kun yritän irrottautua hänestä, hän flirttailee, puhuu mukavia, pyrkii koko ajan lähelleni, katsoo pitkään ja olen taas koukussa. Olen järjelläkin ajateltuna tullut siihen tulokseen, ettei hän voi tehdä noin ilman jonkinlaisia omia tunteita minua kohtaan. Tuntuu, että tapaamme jatkuvasti ja se ei voi olla aina sattumaa, vaan hänen puoleltaan suunniteltua. Kun näen hänet ja puhun hänen kanssaan, olen taivaissa, mutta illalla kotona minulle tulee henkinen krapula ja olen todella ahdistuneen oloinen, en saa unta ja ajattelen häntä vain koko ajan. Vaikka teen itseni varmaan naurunalaiseksi, en pysty säätelemään tunteitani. Olen pettynyt itseeni, että en pysty hallitsemaan tunteitani.

Tuntuu, että tämä rakkaus imee kaiken energian minusta, kun en saa häntä omakseni. Välillä olen miettinyt kertovani mitä ajattelen, mutta uskon, että hän tietää, että pidän hänestä, koska ulkopuolisetkin ihmiset ovat huomanneet meidän katseemme. Välttämättä hän ei tiedä, kuinka paljon pidän hänestä, mutta pakko hänen on ollut huomata, että jotain meidän välillämme on. Toisaalta seurustelu hänen kanssaan tuntuisi myös todella pelottavalta. Välillä mietin, että onko hän alkanut pelailemaan kanssani, koska tietää, että olen vaaraton, enkä uskalla kuitenkaan tehdä mitään. En kuitenkaan usko, että hän olisi voinut vain näytellä kaiken, pakko hänellä on jotain tunteitakin olla.

Kun tästä ei voi kenellekään kertoa, kun hän on naimisissa, niin pakko kirjoittaa täällä.

Olen pahoillani puolestasi. Kuulostaa todella uuvuttavalta. Tunteutaan kun ei voi määrätä ja sitä keneen rakastuu. Muuten elämä olisi liian helppoa!

päätin lopettaa taistelun tuntetani vastaan. ei se auttanut. En voi tuntelleni mitään, vaikka kohde olisi täysin savuttamaton. Nyt jatkan taistelua tekojen suhteen..Tää on toisaalta naurettavinta, mitä mulle on koskaan tapahtunut. ymmärrän kyllä aloittajaa..

2 vuotta kärsinyt kirjoitti:

päätin lopettaa taistelun tuntetani vastaan. ei se auttanut. En voi tuntelleni mitään, vaikka kohde olisi täysin savuttamaton. Nyt jatkan taistelua tekojen suhteen..Tää on toisaalta naurettavinta, mitä mulle on koskaan tapahtunut. ymmärrän kyllä aloittajaa..

taistelet?

olet varattu,siksikö kirjoitti:

taistelet?

Se on yksi syy, mutta ei ainut...on vielä yks "kamalampi" asia..En olis koskaan, en koskaan uskonu itsestäni tätä.mä en voi ymmärtää...mutta mitkään teot ei tule mitenkään kysymykseen. Enkä olis ikimaailmassa uskonut, että kirjoitan tänne.. Onko sulle tuttu tunne?

2 vuotta kärsinyt kirjoitti:

Se on yksi syy, mutta ei ainut...on vielä yks "kamalampi" asia..En olis koskaan, en koskaan uskonu itsestäni tätä.mä en voi ymmärtää...mutta mitkään teot ei tule mitenkään kysymykseen. Enkä olis ikimaailmassa uskonut, että kirjoitan tänne.. Onko sulle tuttu tunne?

mikä se kamala syy sit on?

on kyllä tuttu kirjoitti:

mikä se kamala syy sit on?

Et voi arvata...En voi kertoa sitä. Se asia ei ole mulle luonteenomainen ja siksi en voi sitä hyväksyä. Kerrotko mulle omasta tilanteestasi joain? Jos helpottais ehkä molempia kun saa kirjoitettua jotain..Tai ehkei tää oo oikea paikka tällaiselle.

2 vuotta sinnitellyt kirjoitti:

Et voi arvata...En voi kertoa sitä. Se asia ei ole mulle luonteenomainen ja siksi en voi sitä hyväksyä. Kerrotko mulle omasta tilanteestasi joain? Jos helpottais ehkä molempia kun saa kirjoitettua jotain..Tai ehkei tää oo oikea paikka tällaiselle.

olen varattuna ihastunut varattuun.ei voida olla yhdessä,kun molemmilla on pieniä lapsia.hmm..luonteenomainen,mikä?oletko sä tehnyt jotain?

on kyllä tuttu kirjoitti:

olen varattuna ihastunut varattuun.ei voida olla yhdessä,kun molemmilla on pieniä lapsia.hmm..luonteenomainen,mikä?oletko sä tehnyt jotain?

hankala tilanne sulla..en ole tehnyt yhtään mitään. Elänyt säntillisesti perheelämää. Olen myös uskollinen luonne. Luonteenomaisella tarkoitan, että ihastuksen kohde sotii kaikkia normeja vastaan. Sekä mun, että yhteiskunnan. kuitenkin niin, että minä olen nainen ja hän mies.. oletko ajatellut tehdä jotain asiasi suhteen?

2 vuotta sinnitellyt kirjoitti:

hankala tilanne sulla..en ole tehnyt yhtään mitään. Elänyt säntillisesti perheelämää. Olen myös uskollinen luonne. Luonteenomaisella tarkoitan, että ihastuksen kohde sotii kaikkia normeja vastaan. Sekä mun, että yhteiskunnan. kuitenkin niin, että minä olen nainen ja hän mies.. oletko ajatellut tehdä jotain asiasi suhteen?

en voi,mutta nyt on kiire muihin askareisiin.heippa.

en,,, kirjoitti:

en voi,mutta nyt on kiire muihin askareisiin.heippa.

eli oot nainen myös..kiitos ajastasi..mulla vapaapäivä

en minäkään kirjoitti:

eli oot nainen myös..kiitos ajastasi..mulla vapaapäivä

ja alkaa pikku hiljaa vituttamaan nämä anonyymit keskustelut missä jokainen jatkaa puhumista ilman päätä,eikä häntää..Herätkää ihmiset

Turku17 kirjoitti:

ja alkaa pikku hiljaa vituttamaan nämä anonyymit keskustelut missä jokainen jatkaa puhumista ilman päätä,eikä häntää..Herätkää ihmiset

olen hereillä...heräsikö sun uteliaisuus...olisitko halunnut kuulla tarinan lopun?