Sadomasokismi on antifreudilainen vallanmuokkausjärjestelmä, jolla on yhteyksiä uniin.
Moralististen valtamaneereiden suojana väijyvät konstailemattomat legitiimien diskurssien doktriinit. Koluamattoman auktoriteetin projisoima konstruktionaalinen aparaksia on estänyt kinkyilijöitä näkemästä objekteja osiensa summana tai seksualisoimasta vallan käytäntöjen osatekijöistä muokattuja, sadomasokisoituja valtapiirilevyjä yhteisön kollektiivitajuntaan.
Ekspliittisesti sadomasokismin suhteen ei alunalkaenkaan puhuta seksin valtaopista, koska sen traditionaalinen funktiohan ei ole, eikä tule olemaan saattaa seksiä (enempää) vallan alueeksi, vaan ainoastaan toimittaa seksuaaliset työkalut vallan alueelle operoivien seksualistien käyttöön. Mutta kinkyscenen tuhmeliinit, luumusukat ja punahilkat menivät pienillä lantturanteillaan allekirjoittamaan itseä koskevan moraalisen ajatusrikoksen, josta on seurannut seksin kuolema sadomasokismissa, sekä menetetty näppikontakti koluamattomien valtarakenteiden mustaan, massiiviseen miksauspöytään. Sadomasokismi esiintyy kinkyscenestä käsin stereotyyppeinä, vailla omaa kallioperustaansa.
Laman pureuduttua valtakulttuuriin on lupaavista alkutekijöistä kroonisesti vajottu pitkälle tuuliajolle, arkisten valtauskomusten toistamiseen. Kinkysceneen tulevat ihmiset revitään heti alkajaisiksi irti unistaan ja seksuaalisuudestaan. Heille opetetaan vaihtoehtoisia turvatoimintamalleja. Tapaamme harjoittajien keskuudessa jatkuvasti morbidista hätiköintiä, vihkitymistä ja kykenemättömyyttä kantaa kunnialla sadomasokismin valtikkaa. Siksi sadomasokismi on myöskin puheenaihena monille vaikea ja turhanpäiväinen. Torjuntarefleksit perustuvat siihen, etteivät kinkypörriäiset ole antaneet yhteiskunnalle minkäänlaista näyttöä valtarakenteiden miksaamisesta. Koska yhteiskunnastamme näyttäisi nyt puuttuvan (sadomasokistien velvollisuutena oleva) sadomasokisaatio on mahdollista, että sadomasokismin harjoittamiselle tulee kieltoja. Arkinen valtasektori kerjää sadomasokisteilta toimia. Se ei ole mikään mahtavan rinnakkaiselon paikka, sillä sadomasokistien alkuperäinen tehtävä on muokata valtarakenteita; arjen tossukoiden ylläpitää niitä. Sadomasokistin kuuluukin olla alituisessa arvojen konfliktissa kalkkiutuneen realismin kanssa.
Jos puhutaan neutraalista, eli oikeanmuotoisesta sadomasokismin harjoittamisesta miten seksuaalisuuden sitten tulisi esiintyä sadomasokismin työkaluna? No, jos puhutaan elämälle tärkeistä asioista, niin kyllä seksuaalisuus on yksi parhaista, mutta keskiluokkaisessa kulttuurissa se on kuitenkin pyritty jättämään sivujuonteeksi, jolla ei ole merkittävää johdattelijan asemaa. Meidän aikamme opettaa välttämään seksuaalisuuden maksimointia, koska se muuttaisi valtarakennelmia unenomaisiksi, mutta sadomasokismin perimmäinen idea taas pohjautuu nimenomaan valtarakenteiden unenomaistamiseen, resetoimiseen ja editointiin. Sadomasokistit voidaan nähdä parhaimmillaan seksuaalisina hyväntekijöinä, jotka rikastuttavat kosmosta lisäämällä seksin roolia valtakontekstissa. Vaniljaseksuaalit eivät voi (seksin avulla) juurikaan voimistaa yleistä seksuaalisuutta, koska heidän seksiaktinsa tapahtuu tyystin valtarakenteiden ulkopuolella "mikä-mikä-maassa", josta löytyy useimmiten vain kaksi kirahvia, autiomaa ja vihreä kaktus.
deebysoulsurface.blogspot.com
Moralististen valtamaneereiden suojana väijyvät konstailemattomat legitiimien diskurssien doktriinit. Koluamattoman auktoriteetin projisoima konstruktionaalinen aparaksia on estänyt kinkyilijöitä näkemästä objekteja osiensa summana tai seksualisoimasta vallan käytäntöjen osatekijöistä muokattuja, sadomasokisoituja valtapiirilevyjä yhteisön kollektiivitajuntaan.
Ekspliittisesti sadomasokismin suhteen ei alunalkaenkaan puhuta seksin valtaopista, koska sen traditionaalinen funktiohan ei ole, eikä tule olemaan saattaa seksiä (enempää) vallan alueeksi, vaan ainoastaan toimittaa seksuaaliset työkalut vallan alueelle operoivien seksualistien käyttöön. Mutta kinkyscenen tuhmeliinit, luumusukat ja punahilkat menivät pienillä lantturanteillaan allekirjoittamaan itseä koskevan moraalisen ajatusrikoksen, josta on seurannut seksin kuolema sadomasokismissa, sekä menetetty näppikontakti koluamattomien valtarakenteiden mustaan, massiiviseen miksauspöytään. Sadomasokismi esiintyy kinkyscenestä käsin stereotyyppeinä, vailla omaa kallioperustaansa.
Laman pureuduttua valtakulttuuriin on lupaavista alkutekijöistä kroonisesti vajottu pitkälle tuuliajolle, arkisten valtauskomusten toistamiseen. Kinkysceneen tulevat ihmiset revitään heti alkajaisiksi irti unistaan ja seksuaalisuudestaan. Heille opetetaan vaihtoehtoisia turvatoimintamalleja. Tapaamme harjoittajien keskuudessa jatkuvasti morbidista hätiköintiä, vihkitymistä ja kykenemättömyyttä kantaa kunnialla sadomasokismin valtikkaa. Siksi sadomasokismi on myöskin puheenaihena monille vaikea ja turhanpäiväinen. Torjuntarefleksit perustuvat siihen, etteivät kinkypörriäiset ole antaneet yhteiskunnalle minkäänlaista näyttöä valtarakenteiden miksaamisesta. Koska yhteiskunnastamme näyttäisi nyt puuttuvan (sadomasokistien velvollisuutena oleva) sadomasokisaatio on mahdollista, että sadomasokismin harjoittamiselle tulee kieltoja. Arkinen valtasektori kerjää sadomasokisteilta toimia. Se ei ole mikään mahtavan rinnakkaiselon paikka, sillä sadomasokistien alkuperäinen tehtävä on muokata valtarakenteita; arjen tossukoiden ylläpitää niitä. Sadomasokistin kuuluukin olla alituisessa arvojen konfliktissa kalkkiutuneen realismin kanssa.
Jos puhutaan neutraalista, eli oikeanmuotoisesta sadomasokismin harjoittamisesta miten seksuaalisuuden sitten tulisi esiintyä sadomasokismin työkaluna? No, jos puhutaan elämälle tärkeistä asioista, niin kyllä seksuaalisuus on yksi parhaista, mutta keskiluokkaisessa kulttuurissa se on kuitenkin pyritty jättämään sivujuonteeksi, jolla ei ole merkittävää johdattelijan asemaa. Meidän aikamme opettaa välttämään seksuaalisuuden maksimointia, koska se muuttaisi valtarakennelmia unenomaisiksi, mutta sadomasokismin perimmäinen idea taas pohjautuu nimenomaan valtarakenteiden unenomaistamiseen, resetoimiseen ja editointiin. Sadomasokistit voidaan nähdä parhaimmillaan seksuaalisina hyväntekijöinä, jotka rikastuttavat kosmosta lisäämällä seksin roolia valtakontekstissa. Vaniljaseksuaalit eivät voi (seksin avulla) juurikaan voimistaa yleistä seksuaalisuutta, koska heidän seksiaktinsa tapahtuu tyystin valtarakenteiden ulkopuolella "mikä-mikä-maassa", josta löytyy useimmiten vain kaksi kirahvia, autiomaa ja vihreä kaktus.
deebysoulsurface.blogspot.com
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mene kuule muualle viljelemään noita sivistyssanojasi. Tuollaisesta löpertelystä ei erkkikään ota selvää mitä siinä yritetään sanoa.
Niin?
Ka pointtisi oli? Ja sano se selkeästi ja lyhyesti äläkä jaarittele tyhjänpäiväisyyksiä.
Ihan kakkia, pätemisentarve?
Hoh hoijjaa!Ketä kiinnostaa?