Harri Skogin työryhmälle

         

Maassamme on taas palkattu tärkeään projektiin heikkoja johtajia.
Tästä on tiedotettava mahdollisimman pikaisesti Harri Skogin
valitsemalle valtuuskunnalle erottamispäätöksen harkitsemista varten
ja uuden mahdollisen johtajan valitsemista työryhmälle.

Heikkojen johtajien jäljiltä syntyy AINA huonoja ehdotuksia.
Syy: ne ovat heikosti perustellut. Väärät päätökset maksavat valtiolle eli meille kansalle tuhansia kertoja enemmän kuin asianmukainen pitkäjänteinen suunnittelutyö.
Kun esim. kuten tässä tapauksessa liikutaan alueilla, jossa pyritään toimimaan siellä missä on vesi jo muutenkin on selän takana tulee huomattavan pian vääristä päätöksistä kaaosta ja sekasortoa joka ei lokeroituneellekaan kykloopin mielestä ole enää halpaa. Heikkojen johtajien vuoksi ovat historiassa aina tarpeettomat sodat syttyneet.
Tarpeeton tai ei Suomessakin viimeinen kuluttanut kyseisen sukupolven
ja vielä sen jälkeisetkin häiriötilan korjaamisessa. Siis miksi tunaroida alunperinkään? Jos kerran on aikaa suunnitella ja käyttää harkintaa.

Vastaan kuitenkin lehtikirjoituksiin vastaavalla tavalla sen paremmin ajattelematta, jotta toimisin samalla tavalla kuin suurin osa Suomen lehdistöstä ja suurin osa yhteiskuntasuunnittelusta.

Kerron seuraavassa miksi Harri Skogin asema tulee tehdä epävarmaksi:

Syy ei ole vain se, että hän oppisi tuntemaan empatiaa tai johtamiaan alaisiaan vaan syyt ovat paljon vakavammat.

Harri Skog ei todennäköisesti ole lehdistössä tulleiden näyttöjen perusteella kovinkaan lupaava henkilö tehtävässään. Lehdistön väitteiden mukaan on syytä epäillä, että Harri Skog ei ole perehtynyt asiaan kustannuksiin ja vastuuseen liittyvällä vakavuudella

Tämä tulee ilmi Skogin lainauksesta, jossa hän ottaa evääksi Tanskan Mallin.

Ylipäätään tämä jo kertoo, että työllisyysryhmä toimii leikkaa-liimaa periaatteella. Siis yhteiskuntasuunnitteluun tulisi suhtautua askartelukerhon vakavuudella?

Samalla työryhmä tunnustaa suunnittelun sijaan katsovansa historiaa taaksepäin ja tukeutuen vanhaan
ei pyrkien vakavuudella eteenpäin.
Historian käyttökelvottomuuden tuntee jokainen johtaja: Historiasta löytynee muutamia asioita jotka ovat pitäneet kutinsa ja suurin osa puolestaan osoittautunut olevansa käyttökelvottomia, ja siksi historiaa.
Sen sijaan joitakin sananlaskuja ja anekdootteja olisi mieluummin kannattanut tarkastella tuonkin sanomalehtikatsauksen sijaan
esim. “Jokainen taistelu on hävitty ennen kuin se on alkanutkaan”
olisi ollut paljon parempi ajatus, kuin miettiä mitä Tanskassa on tapahtunut.

alla on syyt mitkä todistavat Skogin johtaman työryhmän mietteet epäonnistuneiksi jo saatujen lehdistöalustusten valossa:

a) Skog on kerännyt työryhmän hoitamaan ihmisryhmän asiaa, josta tuskin yksikään henkilö on itse mukana työryhmässä asiantuntijana edustettuna. Puhumattakaan että johtaisi työryhmää.
Skog pyrkii mahdottomaan : hän yrittää hoitaa toisten asioita OMAN KOKEMUSPIIRINSÄ ULKOPUOLELTA

-> ei ikinä tule onnistumaan. Yhtä vaikeaa olisi heteron nauttia homoseksuaalisuudesta.

a1) Kysyisin kuinka moni kenraali on johtanut joukkonsa menestykseen ja voittoon; joita ei tunne, ole koskaan tavannut, inhoaa kätellä heitä, halveksuu heitä salaisesti tai sen suuremmin peittelemättä ja joihin ei ole luonut minkäänlaista luottamusta?

Kertokaapa se Harri Skog, kuinka aiotte tehdä sen?

Ymmärtääkseni yhtäkään menestystarinaa ei paperitiikereistä maailmanhistoriasta löydy.

Lisäkysymykseni:

a2) Kuinka monta tuntia päivässä, viikossa, vuodessa? ..on Harri Skog henkilökohtaisesti käyttänyt taistelutilanteen ja taistelumaastoon tutustumiseen?

Kuinka monta?

a3) Kuinka paljon hän aikoo tämän jälkeen käyttää siihen aikaa esittääkseen tammikuun lopulla raportin jolla aikoo hyökätä n. 150 000 puolustuskyvyttömän Suomen Kansalaisen kimppuun aiheuttaen ajattelemattomuudellaan kaaosta tilanteessa, joka on entisestäänkin liian haavoittuvainen?

Onko projekti riittävän tärkeä Suomen kansalle ja valtion eli kansan kukkarolle, jotta olisi syytä miettiä?

a4) Millä tavalla Harri Skog on laskenut että tämä hyökkäys johtaa
haluttuun lopputulokseen?
Onko hän tietoinen ylipäätään mikä on haluttu lopputulos?
Onko hänelle selvitetty tehtävää annettaessa millaiseen toimintakenttään
päätökset kokonaisuudessaan ulottuvat ja onko kyetty laskemaan ja
muuttamaan nuo kustannukset ja mahdolliset lisäsaavutukset euromääriksi
niin työmarkkinoiden, kuin terveydenhuolto ja sosiaalitoimen sektoreilla?

Lyön vetoa että mitään laskelmaa ei ole tehty. Tai jos on niin se ei kestä realismia ja kriittistä tarkastelua. Vai onko joku syy miksi sitä ei julkaista
lehdistössä mutta uhkailut kansaosaa vastaan kyllä julkaistaan.

Jos Suomen kansan itsensä järjestämä yhteisö nimeltään valtionhallinto yms. jonka palkan Suomen kansa maksaa ei julkaise kustannusarviotaan tai ole halukas perustelemaan niitä on aika tulla muutos, jotta Suomen kansan rahoja ei enempää huonosti suunniteltuihin projekteihin katoa, sillä me k ihmiset haluamme hyvää elämää eikä se onnistu ellei MEIDÄN maksamat johtajat ja palvelijoiksemme valitut uskotut miehet halua tai kiireiltään ehdi näyttää mitä kukin aie tulee maksamaan.






b) Väitän, että Harris Skogilla ei ole asiantuntemusta eikä kykyä asiassa onnistumiseen

..sillä KENELLÄKÄÄN ei ole onnistumisen mahdollisuutta tilanteessa jossa pyritään käsittelemään asioita OMAN KOKEMUKSEN ULKOPUOLELTA.


Miksi valtion tulisi maksaa korkeaa palkkaa Skogin kaltaisille valmentajille jos alunperin koko tehtävänasetanta on sellainen että tällaiset henkilöt voivat tai annetaan nousta suunnitteluryhmien johtajiksi?

Ratkaisuhan ei ole se, että valtion varoja tuhlataan puoluepoliittisten =lyhytaikaisten paineiden vuoksi hätäpäisiin tempauksiin joiden jälkipuinti maksaa jälleen kerran enemmän kuin lyhytnäköisten projektin laatijoiden visiot saavutetuista euromääristä, jotka tuskin pakkoholhouksella toteutuvat kuten näin helposti asiasta voi hyvää uskova kansalaine ymmärtää.

c) hätäpäisyyttä ja asiantuntemattomuutta kuvastaa se, että Skog on vedonnut malliin jonka on hakenut Tanskasta.

Perkele sentään. Isot miehet!
Jos olen yrityksen toimitusjohtaja niin en kait perkele palkkaa miestä
kovalla rahalla sen vuoksi että hän lukee sanomalehtiä!
Kopioi ajatuksia sieltä kuin askartelutunnilla!
Mitä helvetin hyötyä on raportoida se mikä jo tiedetään ennestäänkin?

Olipa armeija tai yritys: projektin vetäjä tai upseeri palkataan tehtävään sen vuoksi että hän ITSE KÄYTTÄÄ AIVOJAAN JA PYRKII ITSENÄISESTI RATKAISEMAAN ASIAN.

Palkka ei juokse sen vuoksi, että kertoo sen kuinka joku tutun tuttu on asiaan reagoinut tai mitä lehdessä lukee.
Potkut sellaiselle miehelle HETI ja työmarkkinatuella asioita tavaamaan jukolan jussin kanssa vieruspenkille. Näin sellaiselle palkatulle valmentajalle, joka kritiikittä päästää julkisuuteen tiedon, joka kuvastaa koko työryhmän hoopoutta.

d) fiksuimmat ovat jo alkumetreillä tajunneet mistä on kysymys

Tämä kirjoitus toistaa samaa teemaa.

Mikä se on?

Kerrotaan vielä niille joille asia uutta:
Kyse on koko ajatusmaailmaan virheellisyydestä.

Ihmisen asiat voi ratkaista vain ihminen itse.
Sama asia on sanottu suomalaisessa sananlaskussa
“Kannettu vesi ei kaivossa pysy”

Se on äärimäisen suuri viisaus. Vaan valtionjohto on usein sen kiireiltään
unohtanut. Mikä tarkoittaa puolestaan, että pienemälläkin palkalla voidaan palkata JULKISHALLINTOON lisää suunnittelijoita ja virkamiehiä poliitikkojen avuksi, jotta aikaa jää hoitaa muutakin kuin paniikinomaisia rutiineita.

Muistaakseni Rockefeller palkatessaan taloonsa uuden toimitusjohtajan hetken aikaa tätä tarkkailla ja sitten liki ensitöikseen kiirehti tätä palkkaamaan itselleen apulaisen jos ei itse sitä hoksannut. Ja jos tämä kysyi että minkä vuoksi täytyi menestyvän miehen kertoa vielä avuksi, “jotta Sinulla olisi aikaa nostaa jalat pöydälle ja miettiä miten firmamme saisi tienattua enemmän rahaa”

Näin pitää poliitikollakin asiat olla. Kuviot ovat vain vieläkin suuremmat ja vastuulliset ja silti, niitä ei omista kuin yhden viidesmiljoonan osan verran.
Haastava työ siis :)

Suomen Kansan asiat on huomattavasti tärkeämmät ja hintavammat. Niitä ei kerta kaikkiaan ratkaista millään “leikkaa-liimaa” logiikalla. Se on kuin nolaus kansakuntaamme kohtaan.

Pyrittäessä tuloksiin, ei myöskään kannata etukäteenkään lähteä sellaisella asenteella, että “minä ratkaisen tämän ongelman”. Jos ratkaisua ei ole on tulos entistä huonompi tilanne. Vilkaisu maailmanhistorian lukuisiin kriisiaikojen kuvauksiin tulisi riittää perustiedoksi asiasta.

On hyvä olla ideaali, mutta mieluummin nöyrästi pyrkiä lähtemään ongelmaa kohti, jotta sitä voi ymmärtää. Sen jälkeen saapikasta voi kyllä laitaa toisen eteen tarvittaessa jos ensin edes jotain järkevää ratakisua on edes löytymässä.

Todelliset ihmisten tarpeet, toimintakyky KOKO ELÄMÄN ajalta, siitä syntyvät kustannukset ja tuotot. Yksilöstä lähtee aina yhteiskunnallinen kysyntä ja tarjontatilanne. Kaiken perustalla on YKSILÖ eli IHMINEN.
Yhteisö on vain yhteenlasku yksilöiden lukumäärästä.
Etenkin esim. tässä tapauksessa.


d1) Kollektiivista yksilöön


Aikakauttamme kuvastaa ja varjostaa edelleen liian läheisesti sekava ja pirstaleinen 1900-luku monine häiriö aikakausineen. Tuolloin yhteisöt ja yhteiskunnat järjestäytyivät suuriksi kollektiiveiksi ja yksilöä tarkasteltiin massojen näkökulmasta. Varmasti ihan selvää ja tylsää asiaa vaan miten eletään nyt? Onko valtiokoneistomme seurannut ajan trendejä ja vai menneisyytensä vanki?

Nytkin uutiset kertovat meille vihjeitä tästä. Pitkäaikaistyöttömien armeijasta puhutaan kuvaten lukumääriä. 120 000, 150 000, 175 000, 190 000 ....
kuka enää voi välittää. Asiahan on riesa! Kunnon kansalaiselle...
kuka olikaan siis millainen?

Kaikki tällainen massakäsittely vinouttaa epäitsenäisen ja heikon yksilön ajattelua. Heikolle ihmiselle, joka haluaa enemmän palkkaa ja johtajaksi tämä tarkoittaa paperitiikerimäistä johtamista.
Hän on joukon ulkopuolinen joka komentaa “surkimuksia ja vätysmäisiä vetelehtijäjoukkojaan” takaapäin kaukaa paperitiikerinä suunnittelupöytää ihmetellen kuin kunnon rangaistuspataljoonan vastaavana kuvittelee tekevänsä oikein. Hän ei halua luoda kontaktia realiteetteihin ja siksi epäonnistuu tehtävässään, mutta ei välitä myöskään tuloksista ja tappiosta koska on irrallinen osa koko näytelmää. Tällaisia johtajia on niin kauan kun systeemi antaa anteeksi virheet jos ne kohdistuvat vähemmän harmittavalla tavalla.

Kuka johtaisi vaikeaa kriisialuetta esimerkillisesti näyttäen itse esimerkkiä.
Ollen osa ryhmää ja tilannetta? Eläen ideaalinsa todeksi. Olematta silti hullu. Onko tällaisia ihmisiä.

Ihme kyllä heitäkin löytyy. Osalla ollut ihan pitkä ja hyvä elämä.
Vailla pelkoa, silloin kun ei sitä tarvitse.

Mihin ovat kadonneet tällaiset kenraalit?

Tänä vuonnako vietiin viimeinen ja uusia ei ole?

Olemme matkalla kollektiivista kohti yksilöä.
Passivismista aktiiviseen ja normaalin elämään.
Sitä ei saavuteta holhoavin keinoin.
Ei pakkokeinoin.
Vapaus ja itsenäisyys löytyy jokaisen ihmisen sydämestä
sitä ei voi tuoda ulkoapäin.
Ihmisyys on ihmiskunnan suurin voimavara.
Se on poikkeuksellinen luonteenpiirre.
Meissä kaikissa.

Siksi kaikki sellainen ajattelu joka on holhoavaa ja tähtää
ihmiselle ominaisimman vapaan tahdon murentamiseen on kiireen vilkkaa vaarallisena ja haitallisena romutettava aina kaikkialta missä sitä vielä vain esiintyy. Hämmentävää, ylevimpiä kehityspiirteitä ajatellen, (jotka eivät suinkaan ole jäämässä evoluution reliikiksi) tahdon murentamista ja yhteiskunnallista väkivaltaa esiintyy sitä joukkoa kohtaan joka on puolustuskyvyttömin tai siihen osaan pakotettu.
On vaikea nähdä urheilijaa tai sotilasta, joka voi ylpeillä sitä kirkkaassa auringonpaisteessa, että on lyönyt heikompaansa. Voittanut sen voimassa joka on jo ennalta tietäen heikompi. Poliitikon tulisi ennen kaikkea olla kuulumatta sellaiseen joukkoon.


Holhoava poliittinen ajatus on Suomen kansan suurin vihollinen
tänä päivänä. Vastuu ja turvallisuus on puolestaan eri asia kuin holhoaminen. Holhoamiseen liittyy aina pakottaminen ja siten ihmisen suurimman elinvoiman lähteen, eli tahdonvoiman murentaminen. Yhtä vähän kuin sotilasjoukko on minkään arvoinen ilman lujaa tahtoa ja itsetuntoa, yhtä vähän yksilö pärjää yhteiskunnassa jos hänet rampautetaan ja vammautetaan erinäisin pakkokeinoin ja yhteiskunnallisin uhkailuin. Huonoon tilanteeseen on silloin syyllinen vain pelokas ja vanhanaikainen johtamiskoneisto ja siihen liittyvät vanhentuneet lait ja säädökset. Näitä kaikkia olisi hyvä useamminkin tarkistella, jolloin ei tarvitse sitten kiireessä projekteja hatusta temmata.


Sanottakoon vielä, että HOLHOUS-ajattelu on vammauttanut tämän yhteiskunnan, joissakin kohdin aivan perustuksiaan myöden. Sellainen tekee sokeaksi realismille. Perusturva on luonnollinen ja järkevä asia tukiessa ihmisiä tilanteessa, jolloin ei ole tarjota mitään muuta. Ja se muu ei ole vain humanitäärisesti perusteltavissa vaan KOKONAISKUSTANNUKSET (TERVEYDENHUOLTO JA SOSIAALISEKTORI, SUOJELU, TURVALLISUUS YMS.) mukaan ottaen perusturvaa edullisempaa ratkaisua ei löydy, muualta suunnalta kuin positiivisista tukitoimenpiteistä. Kepinkäyttö jos ei osu oikein tulee aina bumerangina, tavalla tai toisella takaisin. Siinä mielessä nähtäköön Harri Skogin lyönti valaisunluontoisena tapahtumana, olkoot hänelläkin mahdollisuus oppia ja kasvaa.
Positiivissakin tukitoimenpiteissä aloitteentekijän tulee olla aina yksilö.
Yksilölle tiedotetaan julkisissa medioissa ( ei suoramarkkinointina)
että tukea on tarjolla halukkaille ja tukeen sopiville.
Siten ihmisten on mahdollista oppia, (“ilman kaivoon kantamista”)
Siten jokainen älyää että kepin sijaan toimii vain porkkana
Keppi tulee aina kalliimmaksi sillä ihmisen perusominaisuus on tehdä juuri päinvastoin kuin mitä keppi sanoo ja siten ikävä kyllä kalliimmaksi, jos se ei ole mahdollista tahdonvoima näkyy sairastumisena tms. häiriöinä, joka on hyvin kallista
yhteiskunnalle. Jos jokin taho on kepin tarpeessa voitaneen sanoa, että
valmennusjohto itse voisi läiskytellä hieman kepillä toisiaan selkään
saunomistensa yhteydessä josko siitä ajatuksetkin virittyisi selkeämpään suuntaan.

HOLHOLA ja LOKEROINTI-ajattelusta luovuttaessa, voidaan odottaa, että syntyy todellisia kansakunnan tarpeita pitkällä aikavälillä palvelevia projekteja, jotka eivät seikkaile toisistaan tietämättä, eivätkä aiheuta lyhytnäköisiä piristämisruisketta toiselle kengälle siinä kuin toista kenkää hieman myöhemmin pyyhitään saman projektin aiheuttamista “myöhemmin vasta” havaituista sivukustannuksista, jotka tosin olivat tiedossa etukäteen jos vain kaikki tietävät mitä halutaan ja mitä tehdään.


Mukavaa parempaa elämää,


*Appendix:

Kenelle asia on vielä vierasta opetelkaa vaikka uudestaan sanojen YKSILÖ, YRITTELIÄISYYS sekä ITSENÄISYYS sanojen merkitys
elämässänne.

Siinä kuin HOLHOAMINEN joka kerran VAMMAUTTAA meitä
nuo sanat tuovat tervettä voimaa elämään. SUOMALAISTA IHMISTÄ
ei pidä enempää tehdä kyvyttömäksi. Maata ja sen epäkohtia ei pelasta erilaiset asiaan perehtymättömien ihmisten laatimat hokkuspokkus tempaukset - vaan kokonainen strategia ja ajatusmaailma , joka täytyy ensin kunkin johtajan tai “johtajan” opiskella itselleen.

Hyvä on aloittaa itsenäisyyden tiellä ihmisten kunnioituksesta ja lopettaa päähän potkiminen. Koko maailmanhistoriamme etenee ripeästi
kohti yksilön aivotoiminnan käytön lisääntymistä kohti. Ulkopuolisten ajattelijoiden merkitys vähenee. “Pihviä“, tai “torttua” ei tarvitse vääntää kansalaisille itselleen, jotka päättävät omasta elämästään.
Aivotoimintaa ei voi harjoittaa YHTEISÖSSÄ, JONKA JOHTAJIKSI EI OLE VARAA PALKATA RIITTÄVÄN OSAAVAA HENKILÖKUNTAA TAI VAIHTOEHTOISESTI RIITTÄVÄN PALJON JOTTA TYÖTÄ VOIDAAN JULKISHALLINNOSSA JAKAA. SIELLÄ SE ON HIVEN JOPA MAHDOLLISTAKIN. SEKASORTOA ja LYHYTNÄKÖISTÄ TYÖVOIMAPOLITIIKKAA harjoittava työvoimasuunnittelu ei vastaa kansakunnan tarpeita.

Näennäiselle ja pinnalliselle politikoinnille kannattaa äänestää seuraavissa vaaleissa selkeä piste. Se onnistuu kun yksittäisille poliitikoille laaditaan julkinen CV joka on jokaisen kansalaisen nähtävillä ja jossa kaikki kustannukset ja hyödyt on erikseen ko. henkilö osalta listattu
Tällainen palautejärjestelmän hyväksyvä poliitikko saa kansan suosion
-huono poliitikko voi palata taas harjoitelmaan lisää oppeja.
Näin päästään herranpelosta irti ja poliitikko toimii herrahissiunelman sijaan todellisena kansanpalvelijana mikä onkin aivan oikea ja alkuperäinen ajatus.


* tässä esimerkissä ei kustannuksiakaan (yksisilmäisesti tarkasteleva lokeroyhteiskunnan arvot omaksunut ihminen ) säästä ruoskimalla kurjimmin voivaa kansanosaa ja pyrkien ajamaan sen entistä kalliimmin maksavaan tilanteeseen.
Jos kansa kaipaa leipää ja sirkushuveja niin esimerkkiä tulisi näyttää kansakunnan kaapin päältä erottamalla räikeästi muutama tärkeä projektin vetäjä, (yhtä heppoisin perustein kuin vastaavasti pitkäaikaikaistyöttömiltä kielletään osallistumine terveellä tavalla yhteiskuntaan ja kuinka heitä aiotaan sen sijaan kohdella) jolloin luottamusta saataisiin kansaan nähden jossa ei kerran yhteikunna SYNNY JÄRKEVÄÄ JA REAALIAIKAISTA PALAUTEKONEISTOA vaan sekin on tukittu uskomattomalla tavalla erinäisin “Ei valitusoikeutta säädöksin“.

Siis kuinka johdatte arvon päämaja, kun puheluita ei oteta vastaan etulinjasta?

UMPIOSSA työstetty projekti. Miten se voi onnistua?

Kun kansakunnalla tai kansanosalla menee huonosti ei pidä lyödä kansaa vaan kansan johtajiksi valittuja ja maksettuja ihmisiä. Jos ei osaa johtaa niin maailmassa on edelleen kaikki muut vakanssit vapaana.
Ei pidä nimittäin asettua johtajaksi vain sen vuoksi että saisi parempaa palkkaa ja vaimolta huomiota. Täytyy olla jokin sanoma tai tietämys, josta on ihmisille hyötyä, ranskalaisilla viivoilla vedeltyjä patenttiratkaisuja osaa jokainen. Siitä ei tule maksaa palkkaa.


Lukijalle suositeltakoon lisäksi perehtymistä kirjoitukseen:
“Itsensätyöllistämisraha” /Yleistä Politiikasta / Suomi 24.fi.
31.7.2004. viimeisin sanoma 2.8.2004)