Ortodoksi kääkät

Minusta hengellisyys on hiljentymistä.Rukous tarvitsee hiljentymisen ja keskittymisen.Sitä ei edesauta väenpaljous ja yleinen hälinä.

Kirkkoon pitää voida tulla vaikka rääsyissä.Sinne mennään harjoittamaan hengellisyyttä eikä se ole muotinäytös.

Minusta ei ole synti jos päänsä peittää naisihminen hupulla kunhan peittää jos hän tuntee tarvetta rukoillessaan peittää päänsä.Minusta on asiatonta jos joku kukkahattuun, nappaskenkiin ja nailoneihin pukeutunut täti alkaa huomauttelemaan että onko kirkossa kylmä.Se ei hänelle kuulu millä ihminen päänsä peittää jos niinkseen sellaisen tarpeen kokee.

Minusta tämä ortodoksinen yhteisöllisyys ymmärretään aika erikoisesti jos se tarkoittaa ongelmaihmisten jatkuvaa paapomista ja kuuntelua ja heille omistautumista.

Jatkuvaa kirkkorauhan häiritsemistä sosiaalisilla tarpeilla kun siellä ollaan.

Jos ihminen menee kirkkoon rukoillakseen se ei katso mitä muilla on päällä tai mitä itsellä on päällä hän menee sinne hengellisiä tarpeita varten.Ei häntä kiinnosta naapurin ellin mies tai seksiasiat.Mitä kukakin on viimeviikolla kahvipöydässä sanonut tai minkä herrasmiehen eronnut rouva valitsee seuraavaksi seuralaisekseen ja iltojensa iloksi.Eikä muutkaan sen tekoimelän huomionhakuisen läskiperseen ongelmat.

Miten pikku petteri paralla oli paha ripuli keskiviikkona ja miten meni perheen kaukomatka edellisellä viikolla.Kuinka vieressä seisova on höpelö kun laulaa tai mitenkä on minkäkin papin perheen asiat seurakuntalaisen mielestä.Ja kuka on eronnut ja milloin kenestäkin ja mistä syystä.

Jos ei muusta aihetta reväistä niin yksinäisyydessään puhutaan omat rippi-isän kanssa käydyt keskustelut ja vielä senkin vierustoverin keskustelut jos niistä on jotain tietoa.

Kun se edes tähän jäisi mutta kun asioilla märehditään ja niitä vatvotan edestakaisin ja päinvastoin tajuamatta ajatella itse.

Niin että rukoileppa sitten tässä ilmapiirissä näitten neropattien ja inhimillisten ihmisten hyväksi.

Onko se niin vaikea joskus vain olla hiljaa?Ajatella Jumalaa?Ja keskittyä rukoukseen?

Monet ihmiset ovat elämässään stressaantuneita ja haluavat mennä kirkkoon tyhjentämään ajatuksensa ja mietteensä Jumalalle kaikessa hiljaisuudessa.

En tajua miksi pitäisi turpa soikeana astua kirkkoon sisään ja muikistella jokaiselle niillekkin joita ei tunne ja joita ei siedä ja istua kaiken sen härdellin keskellä ja miettiä että tässä pitäisi yrittää rukoillakkin jossain välissä.

old_profile_74175 kirjoitti:

Minusta hengellisyys on hiljentymistä.Rukous tarvitsee hiljentymisen ja keskittymisen.Sitä ei edesauta väenpaljous ja yleinen hälinä.

Kirkkoon pitää voida tulla vaikka rääsyissä.Sinne mennään harjoittamaan hengellisyyttä eikä se ole muotinäytös.

Minusta ei ole synti jos päänsä peittää naisihminen hupulla kunhan peittää jos hän tuntee tarvetta rukoillessaan peittää päänsä.Minusta on asiatonta jos joku kukkahattuun, nappaskenkiin ja nailoneihin pukeutunut täti alkaa huomauttelemaan että onko kirkossa kylmä.Se ei hänelle kuulu millä ihminen päänsä peittää jos niinkseen sellaisen tarpeen kokee.

Minusta tämä ortodoksinen yhteisöllisyys ymmärretään aika erikoisesti jos se tarkoittaa ongelmaihmisten jatkuvaa paapomista ja kuuntelua ja heille omistautumista.

Jatkuvaa kirkkorauhan häiritsemistä sosiaalisilla tarpeilla kun siellä ollaan.

Jos ihminen menee kirkkoon rukoillakseen se ei katso mitä muilla on päällä tai mitä itsellä on päällä hän menee sinne hengellisiä tarpeita varten.Ei häntä kiinnosta naapurin ellin mies tai seksiasiat.Mitä kukakin on viimeviikolla kahvipöydässä sanonut tai minkä herrasmiehen eronnut rouva valitsee seuraavaksi seuralaisekseen ja iltojensa iloksi.Eikä muutkaan sen tekoimelän huomionhakuisen läskiperseen ongelmat.

Miten pikku petteri paralla oli paha ripuli keskiviikkona ja miten meni perheen kaukomatka edellisellä viikolla.Kuinka vieressä seisova on höpelö kun laulaa tai mitenkä on minkäkin papin perheen asiat seurakuntalaisen mielestä.Ja kuka on eronnut ja milloin kenestäkin ja mistä syystä.

Jos ei muusta aihetta reväistä niin yksinäisyydessään puhutaan omat rippi-isän kanssa käydyt keskustelut ja vielä senkin vierustoverin keskustelut jos niistä on jotain tietoa.

Kun se edes tähän jäisi mutta kun asioilla märehditään ja niitä vatvotan edestakaisin ja päinvastoin tajuamatta ajatella itse.

Niin että rukoileppa sitten tässä ilmapiirissä näitten neropattien ja inhimillisten ihmisten hyväksi.

Onko se niin vaikea joskus vain olla hiljaa?Ajatella Jumalaa?Ja keskittyä rukoukseen?

Monet ihmiset ovat elämässään stressaantuneita ja haluavat mennä kirkkoon tyhjentämään ajatuksensa ja mietteensä Jumalalle kaikessa hiljaisuudessa.

En tajua miksi pitäisi turpa soikeana astua kirkkoon sisään ja muikistella jokaiselle niillekkin joita ei tunne ja joita ei siedä ja istua kaiken sen härdellin keskellä ja miettiä että tässä pitäisi yrittää rukoillakkin jossain välissä.

Olisihan se mukavaa, jos kirkossakin saisi hiljentyä rukoukseen. Mutta kaikille liturgia ei merkitse hengellisyyttä.

Yksi mahdollisuus on mennä luostariin joksikin aikaa. Ilmoittautuu vaikka talkoolaiseksi, niin tekemistä riittää kaikiksi vuorokauden ajoiksi.

Kadilo kirjoitti:

Olisihan se mukavaa, jos kirkossakin saisi hiljentyä rukoukseen. Mutta kaikille liturgia ei merkitse hengellisyyttä.

Yksi mahdollisuus on mennä luostariin joksikin aikaa. Ilmoittautuu vaikka talkoolaiseksi, niin tekemistä riittää kaikiksi vuorokauden ajoiksi.

Eipä tuota suositeltu aikoinaan en ole aivan täysin varma miksi ei jotain aavistusta on kyllä.

En tiedä tarkalleen luostarilaisuuden kriteereitä tai traditiota.

Ilmeisesti tämä yhteisöllisyys on milteipä kuin se millainen kristitty oikein olet.Minusta yhteisön ja muiden hyväksi voi tehdä paljonkin ilman että sosiaalistuu kirkossa ihan kasvokkain ihmisten kanssa.