Mitä on parannus?

Koska se on lihalle kivuliasta ja liha kapinoi syntiä vastaan. Liha haluaa, että synnistä ei tarvitse tehdä parannusta vaan ARMO RIITTÄÄ!

Muistan, kun pikkutyttönä äitini käski minut lakaisemaan lattiaa. Minua ei silloin oikein miellyttänyt se käsky ja niinpä huitaisin harjalla sitten vaan keskeltä lattiaa isommat roskat johonkin nurkkaan.
No, äiti sitten sen näki ja otti harjan ja alkoi neuvoa, että pitää aloittaa järjestelmästi lakaista, nurkkia myöten.
Hieman se silloin kiukutti, mutta siitä päivästä lähtien sitten lakaisin, niinkuin äiti neuvoi.

Voihan tätä verrata hiukan hengelliseenkin elämään. Koetamme joskus itse itseämme parannella siivoamalla isompia roskia. Siihen väliin tulee Jumalan laki, joka näyttää, että nurkat onkin täynnä roskia.
No, mitä laki saa aikaan? Se saa aikaan vihaa ja nousee kapinamieli, että kenellekäs ne minun asiani kuuluvat.
Tällainen on ihminen, mieleltään Jumalan vihamies pahoissa teoissaan ja vieraantunut Jumalasta (kol.1:21).

Mutta tällaisen vihamiehen Jumala sovitti ristinsä veren kautta.
Kun me saamme kuulla evankeliumin tästä sovituksesta ja Jumalan rakkaudesta, niin se ainoastaan voi alkaa sulattelemaan niitä kovia kivisydämiä.
Sitä ei saa aikaan laki vaan armo. Ja tämä armo sitten alkaa kasvattamaan, että me hyljäten jumalattomuuden, alkaisimme sitten elämään elämäämme Jumalalle.

Synnittömiä meistä ei tule. Jos isompia roskia ei olekaan havaittavissa, niin sitä hienoa tomua kuitenkin on. Se voi olla piilossa, mutta kirkas valo senkin paljastaa.

Jumalan pyhyyden edessä emme mekään pysty kerskaamaan itsestämme. Savea vaan olemme suuren savenvalajan kädessä. Kuinka monta kertaa se saviastia meneekään rikki, mutta Jumala on sen uudelleen muotoileva, kunhan pysymme Hänessä.

Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen (room.9:16).

Vierailin aikoinani erään Tyyne-mummon luona, joka sanoi usein, että ”pitää laittaa tossut toisin päin”. Parannus on elämänsuunnan täysikäännös, jossa lähdetään kulkemaan kohti Jeesusta, seurataan Häntä ja pysytään Hänen lähellään. Eläminen Jeesuksen lähellä on elämistä armosta – Jeesuksen lähellä ei voi elää jatkuvassa synnissä, ja juuri armo antaa meille voimaa, kasvattaa meitä, jotta pitäisimme tossumme koko ajan ”toisin päin”.

Tiit. 2:11-13: ”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä.”
Apostoli Pietari sitoo armon Jeesus keskeiseen ajatteluun ja ymmärtämiseen, miten Sanan mukaan tulee elää(1Piet.1:13): Vyöttäkää sen tähden mielenne kupeet (ajatukset) ja olkaa raittiit (ymmärtäväiset); ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.”

Avaaja kysyy, miksi seurakunnissa ei nykyään kuulla parannuksen saarnaa. Annan tässä muutaman ehdotuksen:
1. Me haluamme elää omaa etuamme ajatellen haluamatta luopua eduistamme (itsekkyys), oikeassa olemisestamme (ylpeys), mukavasta vapaa-ajastamme ja kaikenlaisesta maallisesta onnestamme (lihan vapaus korvaa Hengen vapauden). Me emme halua kuulla puhetta parannukseen liittyvästä kilvoittelusta, me haluamme kuulla mukavia puheita, joissa ei tarvitse luopua synnillisistä tavoistamme. Me haluamme olla rakkauden nimessä kaiken suvaitsevia, armon nimessä syntiä sormien läpi katsovia ja yhteyden nimessä vain hyvää ja leppoisia juttelevia. Meidän joukkoomme on rakkautta korostavan helppo pujahtaa.

Juuda 1-4: ”.. tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehottaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu. Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.”
2. Me emme kunnioita Jumalaa, emmekä ota Jumalan Sanaa omaatuntoamme sitovana totuutena. Me harhaudumme ajattelemaan, että Raamattua totteleva ja Sanan alle nöyrtyvä on lain alla tai lakihenkinen. Me emme ymmärrä, että kaikki todellinen hyvyys kumpuaa Jumalan Sanasta. Saadaksemme suosiota me kehumme toisiamme ja luomme hyvien ihmisten yhteisöä sen sijaan, että seurakunnassa olisi Jeesuksen hyvyyden alla kokoontuva vajaavaisten ja syntisten armahdettujen todellista murtuneiden sydänten yhteyttä. Me kavahdamme ajatusta, että jostain synnistä pitäisi seurakunnassa nuhdella. Totuuden sijasta puhumme helposti mukavia, ja samalla tyhjiä puheita. Näin me luomme rikkumattoman tunteen siitä, että olemme kaikki yhtä, samaa perhettä. Herran tahdon tutkiminen ei saa illuusiotamme rikkoa.

Ef. 5: 6-17: "..Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia; ÄLKÄÄ SIIS OLKO NIIHIN OSALLISIA HEIDÄN KANSSAAN. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina - sillä kaikkinainen HYVYYS ja vanhurskaus ja TOTUUS on valkeuden hedelmä - ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko MITÄÄN OSALLISUUTTA pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin NUHDELKAAKIN niistä.
Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät; mutta tämä kaikki tulee ilmi, kun valkeus sen paljastaa, sillä kaikki, mikä tulee ilmi, on valkeutta. Sen tähden sanotaan: "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!" Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Älkää sen tähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herra