Lännen lehdistö kertoi vain Mainilan laukauksista

SUOMIKIN SAI ENNAKKOON TIETÄÄ TSHETSHENIAN SODASTA



Venäjä kertoi jo viime alkukesästä lännelle monin eri tavoin valmistelevansa sotaa Tshetsheniassa. Ennakkotiedot tuotiin myös Suomeen viime kesäkuussa. Lännen valtiot eivät kuitenkaan reagoineet asiaan tiettävästi millään tavalla. Ne jättivät Venäjälle vapaat kädet tavalla, joka kertoi uudesta etupiirijaosta Euroopassa.

Lisää tietoja lännen varhaisesta informoinnista saatiin juuri tiistaina ja keskiviikkona, jolloin Venäjällä vietettiin suurin sotilasparaatein ja muin juhlallisuuksin isänmaan puolustajien päivää. Neuvostoaikana se oli puna-armeijan päivä. Tasan 56 vuotta sitten juuri puna-armeijan päivänä Stalin karkotti kaikki tshetsheenit ja ingushit kotimaistaan Keski-Aasiaan Kazakstanin arolle. Matkalla noin puolet tshetsheenien yhteensä 400 000 hengen kansakunnasta menehtyi.

Venäjän pääministerinä vielä viime keväänä ollut sisäministeriön kenraali Sergei Stepashin on kertonut tällä viikolla Saksassa julkaistussa haastattelussa sodan varhaisesta valmistelusta. Samanlaisia tietoja ovat antaneet sotilasasiantuntijat, jotka muistuttavat Venäjän vuosi sitten Kaukaasiassa pitämistä suurista sotaharjoituksista. Ne ovat jälkeenpäin katsottuina olleet sodan valmistelua ja ne tarjosivat oivallisen tilaisuuden siirtää Kaukaasian äärelle suuret määrät kalustoa ja aseita.

Tiettävästi kiinnostavin tieto Suomeen tuli viime vuoden kesäkuussa. Sen toi Venäjän yleisesikunnan varapäällikkö kenraali Valeri Manilov, joka syksystä alkaen koko talven on ollut näkyvä Tshetshenian sodan tiedottaja. Hän kävi Suomessa kesäkuussa 1999 ja tapasi koko joukon suomalaisia upseereja ja virkamiehiä eri yhteyksissä.

Manilov antoi suomalaisten isäntiensä ymmärtää, että Moskovassa oli päätetty käydä käsiksi Tshetshenian ongelmaan ja hoitaa se perusteellisesti pois päiväjärjestyksestä. Manilovin tavanneiden suomalaisten mukaan Venäjä yhdisti Naton ilmasodan Kosovossa suoraan omien mahdollisuuksiensa avautumiseen Tshetsheniassa.

Suomi valmistautui kesäkuussa tehtäväänsä EU:n puheenjohtajamaana. Sen takia Suomen aivan varmasti oli kerrottava eteenpäin muille EU-maille Venäjältä saamastaan ennakkovihjeestä. Asian on täytynyt olla koko EU:n tiedossa viime kesäkuussa.

Samoihin aikoihin Bilderbergin nimisenä tunnettu suljettu ja sisäänlämpiävä kansainvälinen nykyisten ja entisten valtionpäämiesten ja muiden huippupoliitikkojen ja tähtiliikemiesten keskustelukerho kuuli kokouksessaan Venäjän edustajilta suunnitelmista ratkaista lopullisesti Tshetshenian ongelma. Kokouksessa pidettyjen puheenvuorojen sisältö vuoti internetiin. Suomessa ainakin Kansan Uutiset julkaisi selostuksen puheenvuoroista, joissa ainakin kaksi venäläistä oli selvin sanoin ilmoittanut suunnitelmista.

Bilderbergin kokouksen puheenvuorot menevät poliittisen eliitin tietoon useimmissa läntisissä maissa. Se on pelin henki jo vuosien takaa. Kokous on palvellut jo kylmän sodan aikana yhtenä keskeisenä ja salaisena kanavana idän ja lännen välillä.

Venäjän poliittinen eliitti oli viime talvena erittäin pettynyt länteen, koska Nato aloitti ilmasodan Serbiaa vastaan Kosovossa kyteneen kansanmurhan estämiseksi. Venäjällä ei ollut osaa eikä arpaa asiassa. Kun sota ja idän ja lännen välinen kriisi lopulta laukesi presidentti Martti Ahtisaaren välityksen ansiosta, oli Venäjä tehnyt lännelle selväksi, että se ryhtyy toimiin Tshetsheniassa. Tästä on kerrottu monilta eri tahoilta samansuuntaisia tietoja. Länsi ei tiettävästi silloin protestoinut millään tavalla.

Jo viime syksynä Venäjän aiempi pääministeri Sergei Stepashin kertoi ainakin parissa yhteydessä edellisen kesän kriittisistä tapahtumista Moskovassa. Myöhäissyksyllä on selvitti asioita pietarilaisen sanomalehden haastattelussa. Stepashin antoi ymmärtää, että hän joutui väistymään elokuussa pääministerin virasta, koska hän ei halunnut aloittaa uutta Tshetshenian sotaa. Hän oli ollut Venäjän sodanjohtajia jo 1994-96 ja muisti edelleen huonot kokemuksensa kampanjasta.

Moskovassa vallassa ollut poliittinen ja rahaeliitti presidentti Boris Jeltsinin johdolla etsi viime kesänä sopivaa henkilöä johtamaan maata matkalla presidentinvaaleihin. Ongelmana oli etsiä henkilö, joka kyettäisiin nostamaan presidentiksi Jeltsinin jälkeen tilanteessa, jossa väestö oli menettänyt luottamuksensa vallanpitäjiä kohtaan. Stepashin loikkasi pois kyydistä ja tilalle löydettiin Vladimir Putin, joka hieman aiemmin oli ollut jonkin aikaa salaisen poliisin johtajana pitkän agenttiuransa jälkeen.

Putinin keskeisenä tehtävänä oli hankkia riittävä kansansuosio vaaleihin. Sitä ryhdyttiin rakentamaan aloittamalla sota Tshetsheniassa. Sota naamioitiin taisteluksi kansainvälistä terrorismia vastaan. Väite markkinoitiin lännen johtajille, jotka syksyn ja talven kuluessa vähissä erin ovat antaneet siunauksensa hankkeelle. Viimeksi juuri keskiviikkona Moskovassa Englannin ulkoministeri hyväksyi jokseenkin varauksetta Tshetshenian sodan. Viikko sitten Naton uusi pääsihteeri kävi Moskovassa ja puheillaan osoitti tulleensa aivopestyksi. Häntä edelsivät Ranskan ja Yhdysvaltain edustajat, jotka kiittivät Putinia suureksi uudistajaksi.

Kotona Venäjällä tshetsheenit nähdään ikävänä ja kiusallisena häirikköryhmänä etelästä. Heistä ei yleensä pidetä ja se sanotaan suoraan. Heidän kurittamisensa mennen tullen osoittautui olevan monien venäläisten mieleen. Siten sota on osa sisäpolitiikkaa, joka tähtää Putinin nostamiseen presidentin virkaan. Hän voi siinä taata viime vuosina yksityistetyn kansallisen omaisuuden pysymisen uusien omistajiensa hallussa.

Länsi on luopunut keskeisistä periaatteistaan kuten ihmisoikeuksien kunnioittamisen vaatimuksesta antaakseen Venäjälle vapaat kädet Tshetsheniassa. Serbian ja Tshetshenian sodat osoittavat lännen ja idän edenneen vaiheeseen, joka vaikuttaa erittäin selvästi uudelta etupiirijaolta Euroopassa. Koko jakolinjaa ei liene vielä käyty läpi, mutta pienillä rajamailla on vaikeuksia edessään.

Lähde: ProKarelian artikkeliarkisto