Uskottomuuden seuraukset

opinko mitään?

Millaisia seurauksia on uskottomuudella ollut, niin positiivisia kuin negatiivisiakin? Lähinnä ajattelin, että vaikka erottiin, silti kävi niin...
Vaikka jatkettiin, niin silti kävi niin..
Uskotteko jonkinlaiseen karmaan?
Millaisia seurauksia lähimmäisille, sairauksia, kiusaamista, unettomuutta, viiltelyä, potenssin heikkenemistä yms? Kasvua ihmisenä, ihmissuhdetaitojen parantumista, positiivinen kokemus selvityimisestä, parisuhdetaitojen lisääntymistä yms? Ilmenivätkö seuraukset heti vai vuosien kuluttua uskottomuudesta?

Jälkensähän se uskottomuus kaikkiin sen kokeneisiin jättää, joka muuta väittää, huiputtaa itseään.

82

2263

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Aviorikos

      Sisarelleni selvisi miehensä salasuhde ja tämä oli kaameaa aikaa koko lähisuvullekin. Jouduin repimään tuntikausia aikaa päivästäni sisareni tukena olemiseen. Etsittiin terapiat ja kaikki maailman nettitieto. Mikään ei auttanut, vaan masennuskierre ja jatkuvat uudet järkytykset ajoivat sisareni epäonnistuneeseen itsemurhaan ja sitä kautta psykiatriselle osastolle. Työkyvyttömyyttä kesti kuukauden päivät, sitten paluu töihin vaihtelevalla mesetyksellä, välillä tuli takapakkia ja sitten oli taas viikon masennusloma. Sitten lisäää terapiaa.

      Olen sitä mieltä, että pettämisestä pitäisi tehdä lain edessä sakolla rangaistava aviorikos. Sivusta nimittäin seurasin, mitä tämä pettäminen kipuineen ja särkyineen ja sairaslomineen tulee yhteiskunnalle maksamaan!!!

      Eli sen kun vaan pettää puolisoaan, mutta kantakoon seuraamuksista edes taloudellisen vastuun. Sisaren mies saisi siten maksaa ambulanssikustannukset, ensiavun, sairaalassolon, lääkkeet, sairaslomat ja terapiat. Pettäminen kun on niin henkilökohtaisesti ja tahallaan aiheutettu kipu ja särky, että sitä ei pitäisi laittaa veronmaksajien ja vakuutusyhtiöiden maksettavaksi.

      Lähisuvulle saisi myös maksaa tuntipalkkaa jatkuvasta hälytystilassa olosta ja menetetyistä työtunneista. Minusta on todella epäreilua, että vahingon aiheuttaja pääsee noin vain verovaroilla kuin koira veräjästä. Ei kukaan muu toiselle kansalaiselle henkisen ja fyysisen kivun aiheuttaja pääse noin vain ilman mitään sakkorangaistusta ja omavastuuta. Avioliitto instituutiona sallii puolison henkisen pahoinpitelyn sairaalakuntoon.

      Mainittakoon, että tulen toimeen tämän sisaren miehen kanssa, enkä toivo tälle henkilökohtaisesti pahaa. Sisarenikin on nyt tasapainossa. Silmäni vain aukesivat tämän tapauksen yhteydessä.

      • TätäElämää

        Kuulostaa vähän siltä, ettei sisaresi taida olla ihan terveimmästä ja tasapainoisimmasta päästä. Tottahan pettäminen ja eroaminen ottavat koville, mutta jos siitä koko elämä romahtaa, täytyy taustalla olla hyvin vakavia ongelmia itsetunnon tms. kanssa. Toivottavasti siskosi oppii jatkossa rakentamaan omaa elämäänsä itsensä, ei toisen ihmisen varaan. Jaksamista teille.

      • Älä aliarvioi
        TätäElämää kirjoitti:

        Kuulostaa vähän siltä, ettei sisaresi taida olla ihan terveimmästä ja tasapainoisimmasta päästä. Tottahan pettäminen ja eroaminen ottavat koville, mutta jos siitä koko elämä romahtaa, täytyy taustalla olla hyvin vakavia ongelmia itsetunnon tms. kanssa. Toivottavasti siskosi oppii jatkossa rakentamaan omaa elämäänsä itsensä, ei toisen ihmisen varaan. Jaksamista teille.

        TätäElämää, uskottomuuden trauma voi olla niin suuri, että se on aiheuttanut itsemurhia. Samoin, tuttu poliisi on kertonut, koko ikänsä kunnolliset miehet voivat kilahtaa, tarttua aseeseen ja tappaa. Älä aliarvioi uskottomuuden aiheuttamaa traumaattista sairatilaa, jonka syy on todellakin uskottomuuden, myös siihen liittyvein valheiden, hyväksikäytön ja joskus jopa vuosia jatkuneen henkisen väkivallan aiheuttaman tuskan, vihan ja surun purkauituminen väkivaltaisella tavalla. Älä aliarvioi toisten ihmisen elämäntilanteita noin yksioikoisesti heidän omaksi syykseen, jos et ole psykiatri tai ammattilainen,

      • Viimeisin esimerkki
        Älä aliarvioi kirjoitti:

        TätäElämää, uskottomuuden trauma voi olla niin suuri, että se on aiheuttanut itsemurhia. Samoin, tuttu poliisi on kertonut, koko ikänsä kunnolliset miehet voivat kilahtaa, tarttua aseeseen ja tappaa. Älä aliarvioi uskottomuuden aiheuttamaa traumaattista sairatilaa, jonka syy on todellakin uskottomuuden, myös siihen liittyvein valheiden, hyväksikäytön ja joskus jopa vuosia jatkuneen henkisen väkivallan aiheuttaman tuskan, vihan ja surun purkauituminen väkivaltaisella tavalla. Älä aliarvioi toisten ihmisen elämäntilanteita noin yksioikoisesti heidän omaksi syykseen, jos et ole psykiatri tai ammattilainen,

        Jossain kerrottiin ,että tämän ampujan vaimo olisi ollut uskoton jo avioliiton aikana, ja löysi uuden kumppanin netistä, kun oli vielä avioliitossa.
        http://yle.fi/uutiset/kaksoissurman_motiivina_mustasukkaisuus/6357137

        En puolusta rikosta, jokainen miettiköön mielessään, miksi 63v kunnollinen mies (aseluvat oli -> käyttäytyminen on ollut kunnollista, koska rähisijät menettävät lupansa nykyjään todella nopeasti) teki näin kauhean rikoksen.

      • Mieti vielä tätä
        TätäElämää kirjoitti:

        Kuulostaa vähän siltä, ettei sisaresi taida olla ihan terveimmästä ja tasapainoisimmasta päästä. Tottahan pettäminen ja eroaminen ottavat koville, mutta jos siitä koko elämä romahtaa, täytyy taustalla olla hyvin vakavia ongelmia itsetunnon tms. kanssa. Toivottavasti siskosi oppii jatkossa rakentamaan omaa elämäänsä itsensä, ei toisen ihmisen varaan. Jaksamista teille.

        TätäElämää:

        Riippuu siitä miten puun takaa pettäminen tulee, miten röyhkeää se on ollut ja miten törkeästi pettäjä on valehdellut ja miten monta vuotta. Ja miten valtavasti petetty on pettäjää rakastanut ja tähän luottanut. Kyllä silloin mielenterveys voi romahtaa. Eihän edes perheneuvontaan pääse kuin kuukauden jonottamalla, jos ei ole aivan aukuutti tilanne päällä, niin paljon siellä on epätoivoista porukkaa.

        Toki on niitä kyynisiä puolisoita, jotka eivät edes niin kauheasti miehestään ja väljähtäneestä avioliitostaan välitä, eihän uskottomuus silloin kaada maailmaa.

        Uskottomuuden uhri joutuu yleensä ottamaan rauhoittavia, joutuu useimmiten pitämään sairaslomaa, työteho laskee. Usein joutuu käymään terapiassa. Pahimmassa tapauksessa on edessä nimenomaan itsemurhayritys ja pitkä terapia. Joskus petetty jopa tappaa pettäjän, tuossa ylempänä joku mainitsee siitäkin.

        Pointtihan tuossa ylempämpänä on se, että tämä kuormittaa tosiaankin yhteiskuntaa sairaslomapäivien ja ylimääräisen terveydenhoidon merkeissä. Siksi pettäjän totta tosiaan tulisi kantaa taloudellinen vastuu aiheuttamastaan vahingosta. Jos rikkoo jotakin, niin on maksettava korjauskustannukset.

      • ylös kompuroinut

        Hyvä kirjoitus!

        Minulle miehen vuosien petos tuli ilmi kymmenen vuotta sitten. En olisi mitenkään voinut kuvitella mieheni pettävän, niin kaksinaamainen hän oli.

        Silloin kun asia tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, sitä ei kukaan muu kuin saman kokenut voi ymmärtää, minkälaisista tuhovoimista on kysymys!!!

        Minulla oli sikäli käsittämätön tuuri, että pettämisen aikoihin satuin törmäämään aivan samassa tilanteessa olevaan tuttavaan (nainen), jolle kerroin tarinani. Samoihin aikoihin sattui olemaan yhdellä puhelinoperaattorilla tarjous, että sai yhdelle kaverille vuoden ilmaiset puhelut. Otimme molemmat tarjouksen vastaan. Aina kun jommalle kummalle tuli paha olo, olimme puhelimitse yhteydessä. En voisi kuvitella parempaa terapiaa - kiitos puhelinoperaattorin!

        Ilman tätä 24 tuntista tukea en missään tapauksessa olisi selvinnyt. Jos ihmiseltä viedään menneisyys ( = perheen yhteiset hetket joita voisi muistella) ja tulevaisuus perheenä, vain täysin tunteeton siitä selviää kolhuitta.

        Kyllä vastuu sille, jolle vastuu kuuluu.

      • tarja*
        TätäElämää kirjoitti:

        Kuulostaa vähän siltä, ettei sisaresi taida olla ihan terveimmästä ja tasapainoisimmasta päästä. Tottahan pettäminen ja eroaminen ottavat koville, mutta jos siitä koko elämä romahtaa, täytyy taustalla olla hyvin vakavia ongelmia itsetunnon tms. kanssa. Toivottavasti siskosi oppii jatkossa rakentamaan omaa elämäänsä itsensä, ei toisen ihmisen varaan. Jaksamista teille.

        "Toivottavasti siskosi oppii jatkossa rakentamaan omaa elämäänsä itsensä, ei toisen ihmisen varaan"

        Se on juuri näin. Mikäli ihminen elää omaa elämäänsä eikä roiku kumppanissaan, niin hän osaa luopua ja kestää menetyksiä.

      • tarja*
        Viimeisin esimerkki kirjoitti:

        Jossain kerrottiin ,että tämän ampujan vaimo olisi ollut uskoton jo avioliiton aikana, ja löysi uuden kumppanin netistä, kun oli vielä avioliitossa.
        http://yle.fi/uutiset/kaksoissurman_motiivina_mustasukkaisuus/6357137

        En puolusta rikosta, jokainen miettiköön mielessään, miksi 63v kunnollinen mies (aseluvat oli -> käyttäytyminen on ollut kunnollista, koska rähisijät menettävät lupansa nykyjään todella nopeasti) teki näin kauhean rikoksen.

        KUNNOLLINEN mies ei surmaa. Päässä on ollut vikaa ja PALJON.

      • yhdessä
        tarja* kirjoitti:

        "Toivottavasti siskosi oppii jatkossa rakentamaan omaa elämäänsä itsensä, ei toisen ihmisen varaan"

        Se on juuri näin. Mikäli ihminen elää omaa elämäänsä eikä roiku kumppanissaan, niin hän osaa luopua ja kestää menetyksiä.

        Eikös parisuhde rakenneta yhdessä, yhteisten päämärien varaan ja yhteisten tavotteiden saavuttamiseksi. Jos on vain minä itse kannattaa pysyä sinkkuna. Pettämisessä on kysymys siitä että toinen on hylännyt nämä yhteiset tavoitteet ja pyrkii haluttuun tulokseen yksin omilla keinoilla.

      • 1+1=2
        yhdessä kirjoitti:

        Eikös parisuhde rakenneta yhdessä, yhteisten päämärien varaan ja yhteisten tavotteiden saavuttamiseksi. Jos on vain minä itse kannattaa pysyä sinkkuna. Pettämisessä on kysymys siitä että toinen on hylännyt nämä yhteiset tavoitteet ja pyrkii haluttuun tulokseen yksin omilla keinoilla.

        Parisuhteessa on kaksi itsenäistä erillistä ihmistä, jossa molemmilla on tilaa olla oma itsensä. Siksi se rakennetaan molempien omien sekä molempien yhteisten tavoitteiden varaan. Mittasuhteet tietysti vaihtelevat. Kannattaa pysyä sinkkuna, jos on vain me yhdessä.

      • 1+1=2
        Älä aliarvioi kirjoitti:

        TätäElämää, uskottomuuden trauma voi olla niin suuri, että se on aiheuttanut itsemurhia. Samoin, tuttu poliisi on kertonut, koko ikänsä kunnolliset miehet voivat kilahtaa, tarttua aseeseen ja tappaa. Älä aliarvioi uskottomuuden aiheuttamaa traumaattista sairatilaa, jonka syy on todellakin uskottomuuden, myös siihen liittyvein valheiden, hyväksikäytön ja joskus jopa vuosia jatkuneen henkisen väkivallan aiheuttaman tuskan, vihan ja surun purkauituminen väkivaltaisella tavalla. Älä aliarvioi toisten ihmisen elämäntilanteita noin yksioikoisesti heidän omaksi syykseen, jos et ole psykiatri tai ammattilainen,

        "Älä aliarvioi toisten ihmisen elämäntilanteita noin yksioikoisesti heidän omaksi syykseen, jos et ole psykiatri tai ammattilainen"

        Erityisen yksioikoisesti voi väkivallan arvioida. Jos joku päättää tappaa itsensä tai jonkun toisen, siihen ei kukaan muu voi vaikuttaa mitenkään, eikä estää tapahtumasta. Ei edes alan ammattilainen tai psykiatri. Ainoastaan ihminen itse.

      • 1+1+=2
        Mieti vielä tätä kirjoitti:

        TätäElämää:

        Riippuu siitä miten puun takaa pettäminen tulee, miten röyhkeää se on ollut ja miten törkeästi pettäjä on valehdellut ja miten monta vuotta. Ja miten valtavasti petetty on pettäjää rakastanut ja tähän luottanut. Kyllä silloin mielenterveys voi romahtaa. Eihän edes perheneuvontaan pääse kuin kuukauden jonottamalla, jos ei ole aivan aukuutti tilanne päällä, niin paljon siellä on epätoivoista porukkaa.

        Toki on niitä kyynisiä puolisoita, jotka eivät edes niin kauheasti miehestään ja väljähtäneestä avioliitostaan välitä, eihän uskottomuus silloin kaada maailmaa.

        Uskottomuuden uhri joutuu yleensä ottamaan rauhoittavia, joutuu useimmiten pitämään sairaslomaa, työteho laskee. Usein joutuu käymään terapiassa. Pahimmassa tapauksessa on edessä nimenomaan itsemurhayritys ja pitkä terapia. Joskus petetty jopa tappaa pettäjän, tuossa ylempänä joku mainitsee siitäkin.

        Pointtihan tuossa ylempämpänä on se, että tämä kuormittaa tosiaankin yhteiskuntaa sairaslomapäivien ja ylimääräisen terveydenhoidon merkeissä. Siksi pettäjän totta tosiaan tulisi kantaa taloudellinen vastuu aiheuttamastaan vahingosta. Jos rikkoo jotakin, niin on maksettava korjauskustannukset.

        Vai että oikein uskottomuuden uhri. Ja pah. Syyt itsemurhaan eivät ole yksinkertaisia. Kukaan ei tee itsemurhaa puolison uskottomuuden takia, vaan niiden asioiden, jotka oman pään sisällä on vinksinvonksin (tai ainakin heikunkeikun).

      • o---------o
        tarja* kirjoitti:

        KUNNOLLINEN mies ei surmaa. Päässä on ollut vikaa ja PALJON.

        o---------o

      • o---------o
        tarja* kirjoitti:

        "Toivottavasti siskosi oppii jatkossa rakentamaan omaa elämäänsä itsensä, ei toisen ihmisen varaan"

        Se on juuri näin. Mikäli ihminen elää omaa elämäänsä eikä roiku kumppanissaan, niin hän osaa luopua ja kestää menetyksiä.

        o---------o

      • Väärää tietoa
        1+1+=2 kirjoitti:

        Vai että oikein uskottomuuden uhri. Ja pah. Syyt itsemurhaan eivät ole yksinkertaisia. Kukaan ei tee itsemurhaa puolison uskottomuuden takia, vaan niiden asioiden, jotka oman pään sisällä on vinksinvonksin (tai ainakin heikunkeikun).

        "Kukaan ei tee itsemurhaa puolison uskottomuuden takia"

        Kyllä tekee. Sinulla on väärää tietoa. Uskottomuus voi käynnistää erittäin syvän psyykkisen trauman, kun ihmisen koko elämä ja maailmankuva romahtaa. Trauma aiheuttaa unettomuuden ja mielenterveyden romahtamisen, ja voi johtaa kaikkein pahimpiin seurauksiin. Taapaamani asiantuntija kävi tämän itsemurhariskin kanssani läpi, oikealla asialinjalla.

      • öky.
        ylös kompuroinut kirjoitti:

        Hyvä kirjoitus!

        Minulle miehen vuosien petos tuli ilmi kymmenen vuotta sitten. En olisi mitenkään voinut kuvitella mieheni pettävän, niin kaksinaamainen hän oli.

        Silloin kun asia tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, sitä ei kukaan muu kuin saman kokenut voi ymmärtää, minkälaisista tuhovoimista on kysymys!!!

        Minulla oli sikäli käsittämätön tuuri, että pettämisen aikoihin satuin törmäämään aivan samassa tilanteessa olevaan tuttavaan (nainen), jolle kerroin tarinani. Samoihin aikoihin sattui olemaan yhdellä puhelinoperaattorilla tarjous, että sai yhdelle kaverille vuoden ilmaiset puhelut. Otimme molemmat tarjouksen vastaan. Aina kun jommalle kummalle tuli paha olo, olimme puhelimitse yhteydessä. En voisi kuvitella parempaa terapiaa - kiitos puhelinoperaattorin!

        Ilman tätä 24 tuntista tukea en missään tapauksessa olisi selvinnyt. Jos ihmiseltä viedään menneisyys ( = perheen yhteiset hetket joita voisi muistella) ja tulevaisuus perheenä, vain täysin tunteeton siitä selviää kolhuitta.

        Kyllä vastuu sille, jolle vastuu kuuluu.

        Oisko noin....

    • Kasvun paikka

      Avioero on usein uskottomuuden seuraus, enemmin tai myöhemmin, ja varmasti aina, jos uskottomuus ei lopu. Kukaan ei elä loppuelämäänsä valehtelijan kanssa naimisissa,sillä luottamus on parisuhteen perusta, valehtelijoista erotaan viimeistään kun lapset ovat isoja.

      Uskottomuus- ja avioerokriisit ovat erittäin viiltäviä, satuttavia, eivät unohdu koskaan, vaikka ajan kuluttua, itsetutkiskellen voi päästä yli ja saada aiempaa onnellisemman uuden elämän. Jokainen itsetutkiskelun tehnyt on varmasti kasvanut ihmisenä. Jälkensä nämä jättävät, toivottavasti viisastaen, tehden paremmaksi kumppaniksi uudessa parisuhteessa. Jos hyppääsuhteesta toiseen käymättä läpi tärkeää yksinelämisen ja itsetutkiskelun vaihetta voi jäädä oppi ottamatta, voi kyynistyä, toistaa omia virheitään uudessa suhteessaan tai katkeroitua. Mutta useimmat onneksi kasvavat hyvään suuntaan pahoissa kokemuksissa.

    • Näin täällä!

      Tulin petetyksi. En ikinä olisi voinut uskoa, että mies kykenisi moisen sotkun järjestämään. Shokki oli valtava ja kriisin työstämiseen otin terapian avuksi. Ensin yksin ja sitten myös yhdessä miehen kanssa.
      Itsetuntoni on aina ollut terve, eikä tämäkään siihen juuri vaikuttanut. Toki jouduin koko yhteisen historiamme läpi käymään, ymmärtääkseni missä epäonnistuin.
      Vuoden terapian jälkeen oli hyvinkin selvää, ettei salasuhteella ollutkaan tekemistä minun puutteideni tai yhteisen elämämme hankaluuksista. Vaan miehen henkilökohtaista kriisiä, itsensä etsiskelyä ja itsekkyyttä pahimmillaan.

      Jatkoimme yhdessä ja olemme nyt kolme vuotta myöhemin tasapainoisessa suhteessa. Olen onnellinen ja luottavainen. Joskin ymmärrän reaaliteetit, enkä luota enää koskaan keneenkään kuin aiemmin mieheeni. Eikä se lopulta ole tervettäkään. En myöskään käytä aikaa ja ajatuksia epäilemiseen.

      Kasvoin henkisesti todella paljon, olen vahvempi, olemme yhdessä nyt vahvempia. Onnellisuus tulee itsestä.

      Uskon Karmaan ja pyrin joka päivä elämään uskoni mukaisesti.

    • Rakasta itseäsi!

      Se oli aivan kaameaa aikaa, aivan kuin joku olisi kuollut. Elämä oli yhtä kaaosta, mutta piti yrittää jaksaa tehdä töitä. Olen yrittäjä ja tein töitä kotitoimistosta käsin rauhoittavien voimin. Sairaslomapäiviä ei voinut pitää. Lähdin messumatkalle aivan rikki, tietäen että mies nautti poissaolostani eikä käynyt sillä aikaa edes kotona.

      Kaipasin aivan hirveästi sitä miestäni, jota ei enää ollut olemassa. Sitä omaa ihanaa rakasta. Sitä miestä, joka rakasti minua, johon voin luottaa ja tukeutua. Aivan kuin se mies olisi kuollut ja tilalle tuli jokin kaamea sieluton kaksoisveli, joka valehteli, petti, piti kaunista rakkaussuhdettamme pelkkänä vitsinä. Kun se oma rakas olisi tullut ja ajanut tämän vieraan tyypin ulos, mutta kun sitä omaa rakasta ei enää ollut olemassa.

      Minuun se jätti pysyvän trauman, vaikka tiedänkin nyt tarkalleen, mikä miehen itsetunto-ongelma oli kyseessä. Se olisi ollut kaikin puolin tosi kiva rakkaussuhde ja avioliitto, eihän me ehditty vasta kuin alkuun, kolme ja puoli vuotta ja yhteinen elämä vielä edessä. Sääli.

      Sen verran olen voittanut, että olen aivan valtava tyytyväinen yksin. En kaipaa tippaakaan miestä elämääni, ennen oli jotenkin haku päällä ja toivoin hartaasti omaa rakasta. Nyt meni niin totaalisesti maku pois ja tämä elämä ilman kaameita parisuhdetdraamoja tuntuu tosi hyvältä.

      • 23425363

        "Se oli aivan kaameaa aikaa, aivan kuin joku olisi kuollut. "

        Arvelisin että puolison kuolema on helpompi nakki kuin uskottomuus. Silloin muistot sentään jäävät hyvinä mieleen mutta uskoton puoliso pilaa hyvätkin ajat, eipä niitä huvita jälkikäteen paljoa muistella.

      • bettina*

        "Kaipasin aivan hirveästi sitä miestäni, jota ei enää ollut olemassa. Sitä omaa ihanaa rakasta. Sitä miestä, joka rakasti minua, johon voin luottaa ja tukeutua. "

        Tosiasiassa mies oli täysin sama kuin ennenkin. Ainoastaan käsityksesi miehestä oli muuttunut tämän uskottomuuden myötä. Ikävöit omaa "kuollutta" mielikuvaasi miehestä.

      • matilda-

        "Se oli aivan kaameaa aikaa, aivan kuin joku olisi kuollut."

        Todella ajattelematonta sanoa noin. Toisen ihmisen kuolemaa ei voi verrata mihinkään. Mikään ei ole yhtä lopullista. Kun sisälläsi kuolee jokin tunne, niin sillä on vissi ero ihmisen kuolemaan.

      • matilda---
        23425363 kirjoitti:

        "Se oli aivan kaameaa aikaa, aivan kuin joku olisi kuollut. "

        Arvelisin että puolison kuolema on helpompi nakki kuin uskottomuus. Silloin muistot sentään jäävät hyvinä mieleen mutta uskoton puoliso pilaa hyvätkin ajat, eipä niitä huvita jälkikäteen paljoa muistella.

        "Arvelisin että puolison kuolema on helpompi nakki kuin uskottomuus"

        Erittäin narsistisesti sanottu, edelleen.

        Uskoton ex-puoliso ei pilaa hyviä aikoja. Sen teet kyllä ihan itse omassa päässäsi.

      • o---------o
        matilda--- kirjoitti:

        "Arvelisin että puolison kuolema on helpompi nakki kuin uskottomuus"

        Erittäin narsistisesti sanottu, edelleen.

        Uskoton ex-puoliso ei pilaa hyviä aikoja. Sen teet kyllä ihan itse omassa päässäsi.

        o---------o

      • o---------o
        matilda- kirjoitti:

        "Se oli aivan kaameaa aikaa, aivan kuin joku olisi kuollut."

        Todella ajattelematonta sanoa noin. Toisen ihmisen kuolemaa ei voi verrata mihinkään. Mikään ei ole yhtä lopullista. Kun sisälläsi kuolee jokin tunne, niin sillä on vissi ero ihmisen kuolemaan.

        o---------o

    • kriisi myös vahvista

      Petetyksi tuleminen aiheuttaa varmasti monille psyykkisiä ongelmia. Masennus iskee helposti tuossa tilanteessa. Silloin onkin syytä painella lääkärin luo ja aloittaa suosiolla mielialalääkitys. Eihän se lääkitys sitä kriisinaiheuttajaa poista, mutta töissäkin pitäisi pystyä käymään ja nukkuakin täytyy, siihen tuo lääkitys voi antaa apua. Onhan se kova paikka kun petetään, mutta ei nyt sentään itsemurhan paikka. Itse aikanaan söin mielialalääkettä reilun puoli vuotta. Minulla masennuksen aiheutti se että esikoiseni syntyi terveen vauvan näköisenä, mutta vähitellen huomattiin, että monet kehitysvaiheet hänellä viivästyivät. Tänä päivänä lapseni on nuori kehitysvammainen ja äitillä sekä tyttärellä asiat ihan hyvin. Ilman lääkitystä en olisi kriisistä selviytynyt. Kun on masentunut, ei vain mikään kiinnosta, ahdistaa, et saa nukuttua. Tietysti tälläinen kriisi on erilainen lähtökohdiltaan kuin uskottomuuden aiheuttama. Sitä vain yritän tässä selvittää, että kun on läpikäynyt kriisin, se vahvistaa ihmistä. Ei se sillä hetkellä siltä tunnu, kun sitä käy läpi, mutta niin se vain tekee. Elämä on vaan joskus sellaista, että ikäviä asioita sattuu. Elokuvaa voi käsikirjoittaa tarkasti, mutta todellisesta elämää ei. Jaksamista kaikille, aina se uusi päivä tulee sittenkin.

    • Kovaa hommaa

      Meillä mieliala- ja unilääkitykselle jouduimme sekä minä että pettänyt puoliso. Minä selvisin parin viikon lääkkein, puoliso söi kuukausitolkulla. Kakkosesta en tiedä, mutta enpä ihmettelisi, jos hänkin joutui lääkitykseen.

    • Perheenisä

      "Opinko mitään?" Ihan kummallinen aloitus, sekä nimimerkki että teksti. Ihan kuin joku toimittaja olisi päättänyt aloittaa uuden viestiketjun ja katsoa vierestä kun jengi purkaa tuntojaan.

      Uskottomuuden julkituloon liittyviä tunteita ja seurauksia on vaikea kuvailla... se ylittää sellaisella mitalla kaiken sen mitä olit aiemmin luullut pahaksi, että se on ihan epätodellista. Ihminen, joka aina ollut sinulle kaikki kaikessa, näyttääkin yhtäkkiä ettei halua olla sinulle mitään vaan haluaa olla jollekin toiselle kaiken. Tuo vielä täysin ilman tunnontuskia ja vasta sitten, kun saat purettua hänen valheensa päivänvaloon. Ei sitä oikeasti käsitä. Vaimosi puolustaa tekoaan, puolustaa toista miestä keskustellessasi asiasta omassa kodissasi, molempien rakastamat lapset katsomassa videota...

      Ei sitä oikeasti käsitä.

      Parasta mitä itse sain kokemuksena oli se, että tiedän yhä olevani ihminen joka ei pysty samaan vaikka tilanne olisi mikä hyvänsä. Ihan mikä hyvänsä, niin ei noin. Tiedän myös olevani ihminen joka toistakymmentä vuotta sitten koki tunteen jonka tiesi oikeaksi, tunteen joka on jatkunut ja joka jatkuu tästä kaikesta huolimatta. Tunne joka vie sinut tällaisten asioiden yli.

      Jälkeenpäin suurta tuskaa tilanteeseen rakentavasti suhtautuvalle aiheuttaa se, että pettäneellä osapuolella on omat vaikeutensa päästä jaloilleen... vaikka sitä luulisi, että petettynä olet ainoa jolla on vaikeaa. Ei, kyllä molemmilla on vaikeaa varsinkin tilanteessa missä suhteen jatkaminen on ainoa järkevä vaihtoehto.

      • äet

        Kiitos tuosta kirjotuksesta

      • nyrkki-ismo

        "Ei sitä oikeasti käsitä. Vaimosi puolustaa tekoaan, puolustaa toista miestä keskustellessasi asiasta omassa kodissasi,"

        Tuossa vaiheessa pitää kyllä siirtyä puhumisesta rankaisemiseen.

        Kyllä se petturillakin pitää jokin roti olla, ei miehen omassa talossa aleta poulustelemaan omaa käytöstä, kyllä ainakin tässä huushollissa tulisi samantien turpaan niin että tukka lähtis! Jos on katuva ja pyytää anteeksi niin sitten on kokonaan eri tilanne, mutta ylimielinen ja pulusteleva käytös johtaisi heti kyllä turpasaunoihin.

      • Nyrkki Tony
        nyrkki-ismo kirjoitti:

        "Ei sitä oikeasti käsitä. Vaimosi puolustaa tekoaan, puolustaa toista miestä keskustellessasi asiasta omassa kodissasi,"

        Tuossa vaiheessa pitää kyllä siirtyä puhumisesta rankaisemiseen.

        Kyllä se petturillakin pitää jokin roti olla, ei miehen omassa talossa aleta poulustelemaan omaa käytöstä, kyllä ainakin tässä huushollissa tulisi samantien turpaan niin että tukka lähtis! Jos on katuva ja pyytää anteeksi niin sitten on kokonaan eri tilanne, mutta ylimielinen ja pulusteleva käytös johtaisi heti kyllä turpasaunoihin.

        Hyvä "nyrkki-ismo"Minulla kävi näin vuonna 2008,että vaimoni petti kaverini kanssa,ja vedin häntä turpaan(vaimoani) leikkasin puolipäätä kaljuksi...Siinä meni poikki kaverini kanssa välit lopullisesti,vaikka molemmat pyytelivät anteeksi....Eipä paljon lohduttanut.

        Vieläkin asia kummittelee mielessäni,vaikka pitäisi unohtaa,siihen en pysty vieläkään.

        Olemme edelleen vaimoni kanssa yhdessä....Nyt hän syö suurinpiirtein kädestä,ja lähetti kirjeen kaverini vaimolle.Heille tuli ero.

    • paljon se toi ja vei

      paljon aiheutti.
      alussa oli säännöllistä terapiaa, masennusta, jatkuvaa itkeskelyä, hallitsematonta raivoa, syömättömyyttä, unettomuutta (10 kk:tta max. 3 tunnin yöunilla),tupanpolton alkaminen, liiallinen alkoholin käyttö, itsetunnon romahtaminen, oman seksuaalisuuden hukkaaminen, luottamus ihmisiin meni täysin, muutuin äitinä koneeksi en ollut enää läsnäoleva, kyky tehdä yksinkertaisiakaan päätöksiä meni (esim. mitä kaupasta ostaa) seurallisuus loppui, ennen niin seurallinen minä välttelin muita ihmisiä, jne. en alun hurjimmassakaan vaiheessa turvautunut lääkkeisiin (vaikka olisi tullut tarpeeseen) koska pelkäsin, että jos vastaanotan esim. unilääkkeet, on kiusaus pian napata kaikki kerralla heikkona hetkenä, liian suuri. positiivista alun kaaoksessa, oli ehkä se että ymmärsin miten syvästi miestäni rakastankaan.
      ja nyt kun reilu vuosi on kulunut. tietynlainen surumielisyys ja kyynisyys on yhä olemassa (ehkä se onkin nyt uusi minäni, entisen riehakkaan ilopillerin tilalla) luottamus ihmisiin ei ole edelleenkään palannut, joihinkin luotan tavallaan, mutta en silti täysin enään kehenkään, välttelen yhä muita ihmisiä (en kuitenkaan enää kaikkia, on muutamia ihmisiä joiden seurassa viihdyn jo nykyään, välillä iskee kunnon vihanpuuskia miestäni ja hänen tekojaan kohtaan (mutta ei enään hallitsematonta raivoa) katkeruus joitakin asian osallisia kohtaan, masennusta on myös yhä, itsetunto on yhä nollilla aika-ajoin, en koe itseäni seksuaalisesti viehättäväksi, olen kaikinpuolin epävarma, terapia jatkuu yhä, olen vainoharhainen. äitinä olen jo onneksi oma itseni. terapia jatkuu yhä säännöllisesti.
      positiivista on, että olen oppinut paljon itsestäni ja miehestäni (terapian avulla) ja ihmismielestä muutenkin. enää en ole niin höynäytettävä kuin ennen. elämästäni on poistunut eräs ihminen joka oli valheellisesti ystäväni ja sai itseni tuntemaan aina oloni jotenkin huonoksi ja mitättömäksi. osaan nykyään arvostaa monia sellaisia asioita jotka ennen olivat itsestään selviä. ymmärrän tehdä työdä parisuhteen eteen ja pidän keskusteluyhteyttä kunnossa (tietenkin myös mieheni tekee töitä sen eteen) järjestämme parisuhteellemme myös kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia tai muita aikuisia. arvostan myös itseäni uudella tavalla, enkä anna kohdella itseäni enää kuin ovimattoa. huomasin olevani oikeasti todella vahva ihminen. niin... ja olen saanut uuden todella rakkaan ystävän eräästä kohtalotoverista.

      • äet

        Aivan kun omaa elämääni lukisin. Tsemppiä sulle. Kyllä me täältä noustaan.

      • paljon se toi ja vei
        äet kirjoitti:

        Aivan kun omaa elämääni lukisin. Tsemppiä sulle. Kyllä me täältä noustaan.

        kyllä, hitaasti mutta varmasti :) tsemppiä sinullekkin. itselleni tämä on ollut jopa tavallaan pahempi kokemus kuin läheisen kuolema (jossa kuitenkin säilyi kaikki ne hyvät muistot jne.)
        tällä hetkellä parisuhde on parempi kuin koskaan, harmi ettemme älynneet työstää sitä ennen kuin jotain näin radikaalia piti tapahtua. kaikki ongelmat vain jotenkin hautautui kiireisen lapsiperheen arkeen, periaatteessa kaikki toimi, oli seksiä, matkoja, harrastuksia jne. puuttui vain se henkinen yhteys ja puhumisen taito, terapiassa huomasimme, ettemme oikeasti tunne enää toisiamme, toisen haaveita, tunteita, ajatuksia, toiveita, suruja, murheita jne. nyt olemme tavallaan aloittaneet puhtaalta pöydältä (joskin sitä pöytää pitää aika-ajoin yhä puhdistella) tutustumme toisiimme uudelleen, ja rakennamme parisuhteemme uudelle pohjalle.

      • äiti ja nainen
        paljon se toi ja vei kirjoitti:

        kyllä, hitaasti mutta varmasti :) tsemppiä sinullekkin. itselleni tämä on ollut jopa tavallaan pahempi kokemus kuin läheisen kuolema (jossa kuitenkin säilyi kaikki ne hyvät muistot jne.)
        tällä hetkellä parisuhde on parempi kuin koskaan, harmi ettemme älynneet työstää sitä ennen kuin jotain näin radikaalia piti tapahtua. kaikki ongelmat vain jotenkin hautautui kiireisen lapsiperheen arkeen, periaatteessa kaikki toimi, oli seksiä, matkoja, harrastuksia jne. puuttui vain se henkinen yhteys ja puhumisen taito, terapiassa huomasimme, ettemme oikeasti tunne enää toisiamme, toisen haaveita, tunteita, ajatuksia, toiveita, suruja, murheita jne. nyt olemme tavallaan aloittaneet puhtaalta pöydältä (joskin sitä pöytää pitää aika-ajoin yhä puhdistella) tutustumme toisiimme uudelleen, ja rakennamme parisuhteemme uudelle pohjalle.

        Voin allekirjoittaa täysin kirjoittamasi tekstin.

        Ja niiden lisäksi tuntuu, että en ole enää se alkuperäinen minä tässä suhteessa, vaan joku muu vieras, jonka pitää koko ajan skarpata, että pystyy luottamaan. Kun puolisona on luikuri tattinen, jonka elämään on aina kuulunut valehtelu ihan tavallisistakin asioista ja joka uskottomuuden myötä paljastui kaikessa karmeudessaan, niin se tekee tilanteesta haastavan. En saa tuota valehtelutaipumusta kitkettyä hänestä koskaan, mutta nyt näen ja kuulen aivan selvästi, koska valehtelee. Minulle ei siis pysty enää valehtelemaan jäämättä kiinni, niin herkistynyt sille olen ja se onkin yksi niistä ikävistä uskottomuuden seurauksista.

        Seurauksia lapsissa on paljon ja ikäviäkin, mutta yhden kerron tässä ja se on enemmän positiivinen kuin negatiivinen. He vakavasti pohtiessaan ovat jo vaihtamassa uskontoaankin tästä liberaalista luterilaisuudesta, joka näyttäisi sallivan kaiken. Minulta on kysytty pahoitanko mieleni, jos niin tekevät? Miksi pahoittaisin, olen ihmeissäni, miten he asioista ajattelevat, millainen moraalikäsitys heillä on ja miten he suhtautuvat asiaan, lienee syytä kiittää myös heidän saamaa hyvää uskonnon opetusta, jossa on todellakin pohdittu ja keskusteltu muustakin kuin ison kirjan tapahtumista.

        Hitaasti, mutta varmasti kohti parempaa, tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville.

    • marjatta8

      Reilut kaksi vuotta sitten sain mieheni kiinni uskottomuudesta. Olemme jollakin tavalla selvinneet koettelemuksesta yhdessä, mutta vielä tänäkään päivänä en luota häneen. Kävi ihan klassinen tapaus, eli luin viestit hänen puhelimestaan, miten nainen kaipasi mieheni lämmintä syliä ja ilmeisesti naisen itsensä keksimiä runoja tuli jatkuvasti. Milloinkaan en unohda sitä hetkeä ja tilaa, miltä tuntui, kun asia selvisi minulle. Jalat menivät alta ja istuin lattialle puhelin kädessä. Sen jälkeen en täysin muista mitä tapahtui, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt tehdä monta saiaa toisin. Se oli vaan niin kova shokki, että en kyennyt ajattelemaan selkeästi. Jollakin tavalla lähennyimme ja löysimme toisemme uudelleen. Tiedän, että mieheni ei ole ollut enää asioiden selviämisen jälkeen tekemisisssä naisen kanssa, koska nainen alkoi häiriköidä lapsiammekin ja jouduimme ottamaan yhteyttä virkavaltaan. Vieläkin kuitenkin mietin, että olisiko pitänyt sittenkin erota, koska suhteemme ei tule koskaan olemaan normaali. Tämä tapaus tulee aina olemaan synkkä varjo liitossamme eikä elämä koskaan palaudu entiselleen. Pettäjä ei todellakaan ajattele tekoa tehdessään, miten paljon se loukkaa vaimoa ja omia lapsiaan. Kakkosta kohtaan en tunne mitään, nytpä tiedän miten säälittävän "pieniä" ihmiset voivat olla.

    • puhdas sydän

      Näin.
      Rakasta itseäsi kirjoitti
      "Kaipasin aivan hirveästi sitä miestäni, jota ei enää ollut olemassa. Sitä omaa ihanaa rakasta. Sitä miestä, joka rakasti minua, johon voin luottaa ja tukeutua. Aivan kuin se mies olisi kuollut ja tilalle tuli jokin kaamea sieluton kaksoisveli, joka valehteli, petti, piti kaunista rakkaussuhdettamme pelkkänä vitsinä. Kun se oma rakas olisi tullut ja ajanut tämän vieraan tyypin ulos, mutta kun sitä omaa rakasta ei enää ollut olemassa".

      234253... kirjoitti
      "Arvelisin että puolison kuolema on helpompi nakki kuin uskottomuus. Silloin muistot sentään jäävät hyvinä mieleen mutta uskoton puoliso pilaa hyvätkin ajat, eipä niitä huvita jälkikäteen paljoa muistella".

      Niin totta joka sana, aivankuin minun elämästä.
      Meillä vain että yritimme moneen kertaan uudestaan.Avioliittomme muuttui on/off jutuksi. Kun luulin että pääsin edellisestä shokista yli niin taas vannoi rakkauttaan ja halua elää kanssani. Aamulla vannoi rakkauttaan ja lupasi olla ruoka-aikaan paikalla. Jäi lautanen pöytään ja ruoka kuivui uuniin.
      Silloin tuntui että eikö ne teot joita aikasemmin teki riittäneet vaan piti toistaa ne taas.
      Siihen astiset off jaksot olin voittanut vahvalla itsetunnolla ja kovalla työnteolla sekä ystävien tuella. Tämä viiminen katko/loppu oli viedä järjen. MIetin vain, että mitävarten tuli takasin rukoileen mahdollisuutta kun toisti kuitenkin kaiken.
      Olinko milestään selvinnyt liianhyvin edellisistä katkoista.

      Silloin ajattelin, että olisi paremi jos olisi kuollut, ei tulisi enää koskaan kiusaamaan minua ja saisin muistaa ne hyvät ajat.

      Kaikki tuo on jättänyt aivan hirveät arvet sieluuni.
      Ihmeelliseksi tämän jutun tekee vielä se, että minut jättänyt exmieheni ja hänen ykköstynyt kakkosensa ovat yrittäneet pilata välini mieheen johon tutustuin kolme vuotta sitten.
      Kuitenkaan siinä onnistumatta.

    • iskuistahuolimatta

      Nim puhdas sydän .

      Olet kuitenkin kaikesta kärsimästäsi pahasta huolimatta kyennyt luomaan
      uuden suhteen ja jättämään ex-liittosi taaksesi .

      Tilanteesi vaikuttaa ihan normaalilta näin ulkopuolisen silmistä kotsottuna.

      Yleensä ex-liitot hajoavat lopullisesti kun ex-puolisot läytyävät uuden
      suhteen kiintymällä uuteen kumppaniinsa.

      Ihmetyttää ? Miten ex-miehesi ja hänen ykköistynyt puolisonsa
      olisivat pyrkineet hajoittamaan uuden suhteesi yhteistuumin.

      Heidän kannaltaan siinä ei olisi mitään hyötyä .Paitsi siinä tilanteessa ,jos
      ex-miehesi olisi halunnut jatkaa suhdetta kanssasi .

      Teidän välien rikkojana voisi olla mustasukkainen ex-miehesi.

      Ex-kakkoselle taasen ei olisi mitään järkeä rikkoa väliäsi uudessa suhteessasi.
      Hänellähän on pelkästään hyötyä saadessaan ykköstilan ex-miehesi sydämmessä.

    • puhdas sydän

      Iskuistahuolimatta

      Olen yhtä kysymysmerkkinä kuin sinäkin. en todellakaan ymmärrä miksi pitäis pilata uusi suhteeni, mieheen ja jopa exsukulaisiin. Heidänhän pitäisi päinvastoin olla onnellisisa siitä, että en ole minkäänlainen uhka.
      En tuki exsukulaistenkaan seuraan. Ihmettelen vain suuresti että kuinka pahoja juttuja ihmiset kykenevätkään kertoimaan totena.
      Viimeisin on vain viikon takaa.
      http://keskustelu.suomi24.fi/node/11413709

      Siinä lyhennetty kertomus

      • dilemma13

        Ompas erikoinen dilemma, tai ehkä sellainen, sinut on jätetty ja sitten kuitenkin mietit ettet ole uhka.
        Iskuistahuolimatta, olen sinun kanssasi samoilla linjoilla, ei oikein mene jakeluun miksi exkakkonen haluasi pilata puhtaansydämen nykyisen suhteen.

        Rohkenen myös heittää, onko tämä puhdassydän vieläkään saanut siellä puhtaassa sydämessään rauhaa exmiehestään?

    • bettina*

      Opin uskottomuudestani paljon. Ennenkaikkea sen, etten enää moralisoi ja tuomitse muita. Se on kasvattunut ymmärrystä ihmiselämään. Tämä pätee kaikissa muissakin asioissa, ei vaan uskottomuudessa.

      Olen kärsinyt liiasta kiltteydestä läpi elämäni. Ex sai minut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi vuosikaudet, hyötykäytti jokaisessa asiassa. Uskottomuuden kautta itseluottamukseni vahvistui, samoin päätös erota. Uskottomuuden kautta "ympyrä sulkeutui". 25v sitten pelkäsin eniten maailmassa exäni mahdollista uskottomuutta. Niihin aikoihin ystäväni sanoi tyttöjen illassa, ettei ikinä voisi olla kumppanilleen uskoton. Samoin ajattelin minäkin, ystävälle sanoin silti toisen ystäväni kanssa yhteen ääneen "never say never".

      Jossain vaiheessa paljon myöhemmin mietin tuota tapahtumaa, mutta ennenkaikkea sitä, ettei minua enää kiinnostanut, vaikka ex olisikin ollut uskoton. Uskottomuuden yli voi päästä näinkin päin. Jos nykyinen mieheni olisi minulle uskoton, niin todennäköisesti eroaisin heti, vaikka kuinka vielä rakastaisin. Uskottomuus on hyvin yleisesti ensimmäinen oire siitä, ettei puoliso kiinnosta, ettei halua enää jakaa elämäänsä puolison kanssa. On vain ajan kysymys milloin erotaan.

    • yhdenvertaisuutta

      Omaisuuden vahingoittamisesta saa sakkoja tai rangaistuksen. Jopa luonnon tärvelemisestä. Mutta omaa puolisoa voi kohdella henkisesti kuinka julmasti tahansa ????

    • kysymys kuuluu ?

      Omaisuuden vahingoittamisesta saa sakkoja tai rangaistuksen. Jopa luonnon tärvelemisestä. Mutta omaa puolisoa voi kohdella henkisesti kuinka julmasti tahansa ????

      Onko puolisosi sunun omaisuuttasi ?

    • nbugoi

      Taas tyhjää saivartelua täällä. Käsitin ton edellisen juuri niin kuin se on kirjoitettu, että jotkut luulee omaavansa oikeuden käsitellä omaa puolisoa kuin tämä olis materiaalia.

      • Kysymys kuuluu ?

        Käsitin ton edellisen juuri niin kuin se on kirjoitettu, että jotkut luulee omaavansa oikeuden käsitellä omaa puolisoa kuin tämä olis materiaalia.

        Luulevat omaavansa oikeuden käsitellä puolisoa kuin materiaalia .

        Riippuu suurest ihmisestä" annatko puolisollesi tällaiset oikeudet vai ei" ?

        Onko syytä jatkaa puolison kanssa joista on tällainen näkemys pettämisen
        jälkeen .

        Sinä päätät, ei puolisosi ,kuinka sinua kohdellaan ennen uskottomuuden esiintuloa ja sen jälkeen .

    • kysymys kuuluu ?

      Mutta omaa puolisoa voi kohdella henkisesti kuinka julmasti tahansa ????


      Ei muuten saa kohdella henkisesti julmasti.


      Jos tulet puolisosi taholta henkisesti tai fyysisesti julmasti kohdelluksi voit
      hakea eroa puolisostasi .

      Voit hakea oikeusteitse apua sinua julmasti kohdelleen puolisosi taholta.
      Osoite on silloin oikeusaputoimisto.

      Pettäminen ei kuitenkaan ole enää aviorikos .Siitä ei tuomita .

      Ihmettelen vain kuinka puolisot edes pysyttelevät yhdessä pitkäaikaisen
      julman henkisen tai fyysisen kiusaamisen ollessa kysessä ?
      Jos tällainen tilanne on kysesssä voit hakea oikeusteitse oikeutta itsellesi.
      Tietenkin sinulla tulee ola näyttöä julmasta henkisestä tai fyysisestä teosta.

      Avioliittoon astuessasi suostut noudattamaan ja hyväksyt myös itse suomessa
      lain mukaisen toimen.Aviorikosta ei lain mukaan enää tunnusteta .
      Uskottomuus ei ole enää tuomittava rikos .

      Avioliitto on ainostaan kahden välinen sopimus .Sopimus voidaan purkaan
      myös vapaaehtoisesti toisen puolison toimesta .

      Erotessa sinun kuuluu kuitenkin kantaa tunne-vastuu puolisosi hylätessä
      lupauksensa .Olet vastuussa itse omista tunteistasi ja niistä seuraavista
      pettymyksistäkin .Samoin puolisosi .

    • Voimaantunut

      Avioeropäätöksen jo mielessäni tehtyäni kävi niin, että ihastuin toiseen mieheen. Suhde ei siis eroa aiheuttanut.
      Tässä tapauksessa sanoisin, että uskottomuudella oli positiiviset seuraukset. Sain itsetuntoa ja voimaa erota alkoholisoituneesta, alistavasta miehestäni. Nyt , kolme vuotta eron jälkeen, elän itsenäisenä naisena, mies jonka kanssa "petin" on edelleen vierelläni. Ex kiertää baareja ja haukkuu minua jokaiselle joka jaksaa kuunnella, soittelee sukulaisilleni, tekee kiusaa lasten kautta...edelleen, kolmen vuoden jälkeen. Joskus käy näin, että se nuoruuden rakkaus ei osu kohdalleen ja myöhemmin tulee mahdollisuus parempaan. Onneksi.

    • jälkiä jää

      Laki ja moraali eivät valitettavasti ole sama asia. Lain mukaan pettäminen ei ole minkäänlainen rikos tai edes kielletty teko. Silti varmaan aika iso osa ihmisistä pitää sitä moraalisesti vääränä ja tuomittavana.

      Petetyksi tuleminen muutti minua. Alussa oli ihan kamalaa, elämä nitkahti ihan sijoiltaan, vaikka olin sitäkin ennen ollut vahva, ihan hyvällä itsetunnolla varustettu aikuinen ihminen. Mikään niistä ei ei suojannut pettämistä vastaan. Ja kun olen asiaa miettinyt, niin ainoa asia, joka luultavasti suojaa uskottomuudelta ja sen kivulta on välinpitämätön tai laimea suhde omaan puolisoon, jolloin sitouminen on jo alunalkaen ollut löyhä.

      Vahvakin taipuu ja huojuu, mutta kokoaa sitten itsensä ja elämänsä uudestaan. Sattuminen ja kivun tunteminen ei ole heikkoutta, pikemminkin päinvastoin. Heikko pakenee kipua, etsii helpon ja nopean ulospääsyn tilanteesta. Se voi olla pikaero tai silmien sulkeminen ja asian vähättely.

      Itselleni pettäminen näytti, että minulla on rohkeutta ja kykyä selvitä. Uskallusta katsoa itseeni ja elämääni. Voimiakin löytyi, jopa niin paljon, että sain kasattua itseni uudestaan, vaikka välillä tuntui, että olin pelkkä tyhjä pussi. Opin, että elämässä joutuu välillä valitsemaan, aikooko selvitä vai jäädä ikuisesti katkeroitumaan. Valinta on helppo, työ sen eteen ei. Vahvuutta on myös myöntää omat rajalliset voimansa ja jaksamisensa. Nuo kaikki asiat tulivat pettämisen myötä koettua ihan oikeasti, ja todettua oikeasti, millainen minä olen pahassa paikassa. Ei sinällään yhtään huono asia.

      Vanha sanonta ja klisee "mikä ei tapa, vahvistaa" pitää ainakin kohdallani paikkansa. Varmaan jonkun muunkin kohdalla on niin.

      Enkä minä olisi ennen pettämistä ikinä pystynyt edes kuvittelemaan, miltä petetyksi tuleminen tuntuu. Se oli aivan jotain muuta, mitä olin luullut. Sellaiset asiat sattuivat, joita ei ollut osannut edes ajatella. Ja toisaalta asiat, joiden oli luullut oven pahinta, eivät sitten niin kamalasti tuntuneetkaan. Esimerkiski se suhde oli koko paketissa lopulta aika vähäinen ja mitätön asia ja yllätyin siitä itsekin.

      Mutta ilman pettämistä elämäni, ja koko perheen elämä, olisi ollut paljon parempaa ja onnellisempaa. Pitkän ajan toipuminen vei ja jätti arvet meihin kaikkiin, ja isoin arpi jäi varmaan puolisooni. Miehelleni se ajatus, että perheen puolustamisen sijaan, satuttikin meitä, on ollut tosi vaikea kestää ja hyväksyä.

      • Kysymys kuuluu ?

        Mutta ilman pettämistä elämäni, ja koko perheen elämä, olisi ollut paljon parempaa ja onnellisempaa.

        Jos sana tulee aina esiin ennen jonkun suuren ikävyyden koetellessa perhettä.
        Jos puoliso olisi pysynyt terveenä .Jos meillä ei olisi ollut alkoholismia olisimme
        olleet perheenä onnekkaampia .

        Jos perheen pää ei olisi kuollut syöpään .Olisimme edelleen yhtä onnekkaita
        kuin ennen sairautta .

        Jos ... Mutta elämä ei kaikilta perheiltä suju kuitenkaan saman kaavan mukaan .
        IMuuttumattomana monen perheen elämä olisi pysynyt kohdallaan .

        Valitettavasti jokaisessa parisuhteessa on myös epäonnistumisen mahdollisuudet
        olemassa .Tapaan....
        "kukaan ei voi ennen liikenneonnettomuutta tietää miltä tuntuu istua pyörätuolissa" .

        Ennen petttämistä perheenne elämä olisi pysynyt ennallaan .Pettämisen jälkeen
        synyvät arvet ovat olemassa oleva tosiasia .Samoin on muidenkin perheiden
        kokemat vastoinkäymiset ,jotka mullistavat perheen yhteiskuvaa onnellisuudesta.

        Toinen vaihtoehto olisi luopua perheen yhdessäolosta .Muuttaa onnellisuuden-
        tilaansa toisessa parisuhteessa haluamaansa suuntaan .

        Vaihtoehdot ovat vähässä .Jatkuva arpien laskeminen voivat viedä mehut
        teiltä kummaltakin .Jos et olisikaan pettänyt arvet tuleva tulevat kalliiksi
        laskiessa niiden hintaa .

      • hetki hiljaa
        Kysymys kuuluu ? kirjoitti:

        Mutta ilman pettämistä elämäni, ja koko perheen elämä, olisi ollut paljon parempaa ja onnellisempaa.

        Jos sana tulee aina esiin ennen jonkun suuren ikävyyden koetellessa perhettä.
        Jos puoliso olisi pysynyt terveenä .Jos meillä ei olisi ollut alkoholismia olisimme
        olleet perheenä onnekkaampia .

        Jos perheen pää ei olisi kuollut syöpään .Olisimme edelleen yhtä onnekkaita
        kuin ennen sairautta .

        Jos ... Mutta elämä ei kaikilta perheiltä suju kuitenkaan saman kaavan mukaan .
        IMuuttumattomana monen perheen elämä olisi pysynyt kohdallaan .

        Valitettavasti jokaisessa parisuhteessa on myös epäonnistumisen mahdollisuudet
        olemassa .Tapaan....
        "kukaan ei voi ennen liikenneonnettomuutta tietää miltä tuntuu istua pyörätuolissa" .

        Ennen petttämistä perheenne elämä olisi pysynyt ennallaan .Pettämisen jälkeen
        synyvät arvet ovat olemassa oleva tosiasia .Samoin on muidenkin perheiden
        kokemat vastoinkäymiset ,jotka mullistavat perheen yhteiskuvaa onnellisuudesta.

        Toinen vaihtoehto olisi luopua perheen yhdessäolosta .Muuttaa onnellisuuden-
        tilaansa toisessa parisuhteessa haluamaansa suuntaan .

        Vaihtoehdot ovat vähässä .Jatkuva arpien laskeminen voivat viedä mehut
        teiltä kummaltakin .Jos et olisikaan pettänyt arvet tuleva tulevat kalliiksi
        laskiessa niiden hintaa .

        Tätä en ymmärrä, että jos arvet ovat, ne ovat ja pysyvät, vaikka olisi erottu. En näe minään vaihtoehtona luopua perheen yhdessäolosta ja muuttaa onnellisuustilaansa täten joksikin toiseksi. Arvet on, vaikka hullaantuisit erosi jälkeen unelmiesi superpuolisoon, joka kohtelisi sinua kuin kuningatarta. Arvet on, eikä niistä koskaan pääse. Mitä pitempi parisuhde on takana sitä syvemmät arvet. Kaikki perheen jäsenet kantavat arpia ja yrittävät selviytyä. Olen nyt huullaantunut siihen pettäjään, se ei poista arpiani, mutta nyt tiedän kuitenkin millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä, toisin kuin silloin jos olisin eronnut ja sen jälkeen hullaantunut uuteen ventovieraaseen ihmiseen. Ja se toinen tietää myös, miksi joskus joku pikkuhetki voi olla vaikea paikka niiden ikävien arpien vuoksi ja tukee omalta osaltaan - iso kasvun paikka on kyseessä. Jokainen tekee oman ratkaisunsa ja se mikä käy toiselle, ei käy toiselle, mutta iso ja rakastava sydän tässä täytyy olla. Toivotaan, ettei tule kammion laajentumaa - tie eteenpäin on raskas, mutta antoisa ja vain jokainen sydämessään tietää, mitä haluaa elämältään ja mitä uhrauksia on valmis tekemään sen eteen ja riittävätkö ne.

      • Kysymys kuuluu ?
        hetki hiljaa kirjoitti:

        Tätä en ymmärrä, että jos arvet ovat, ne ovat ja pysyvät, vaikka olisi erottu. En näe minään vaihtoehtona luopua perheen yhdessäolosta ja muuttaa onnellisuustilaansa täten joksikin toiseksi. Arvet on, vaikka hullaantuisit erosi jälkeen unelmiesi superpuolisoon, joka kohtelisi sinua kuin kuningatarta. Arvet on, eikä niistä koskaan pääse. Mitä pitempi parisuhde on takana sitä syvemmät arvet. Kaikki perheen jäsenet kantavat arpia ja yrittävät selviytyä. Olen nyt huullaantunut siihen pettäjään, se ei poista arpiani, mutta nyt tiedän kuitenkin millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä, toisin kuin silloin jos olisin eronnut ja sen jälkeen hullaantunut uuteen ventovieraaseen ihmiseen. Ja se toinen tietää myös, miksi joskus joku pikkuhetki voi olla vaikea paikka niiden ikävien arpien vuoksi ja tukee omalta osaltaan - iso kasvun paikka on kyseessä. Jokainen tekee oman ratkaisunsa ja se mikä käy toiselle, ei käy toiselle, mutta iso ja rakastava sydän tässä täytyy olla. Toivotaan, ettei tule kammion laajentumaa - tie eteenpäin on raskas, mutta antoisa ja vain jokainen sydämessään tietää, mitä haluaa elämältään ja mitä uhrauksia on valmis tekemään sen eteen ja riittävätkö ne.

        Tätä en ymmärrä, että jos arvet ovat, ne ovat ja pysyvät, vaikka olisi erottu. En näe minään vaihtoehtona luopua perheen yhdessäolosta ja muuttaa onnellisuustilaansa täten joksikin toiseksi.

        Mielestäni on kuitenkin eria asia jatkaa suhteessa ihmisen kanssa joka
        nämä arvet teidän perheessänne on tuottanut .

        Elät päivittäin ihmisen rinnalla tietoisena hänen tilastaan myös pettymyksestään.
        perhettäsi kohtaan .

        Eri asia olisi elää jonkun toisen kumppanin kanssa joka ei ole tuottanut sinulle
        kyseisiä arpeja elämääsi .Millaista elämä muuten olisi sitähän ei voi tietää .

        Tämä oli vain oma toteamus ketomuksestasi käsin.
        Vaihtoehdot ovat vähässä .Jatkuva arpien laskeminen voivat viedä mehut
        teiltä kummaltakin .Jos et olisikaan pettänyt arvet tulevat kalliiksi
        laskiessa niiden hintaa .

        Kovin on ahdas tilanne hullantumisestasi huolimatta .

        Toivottavasti arpia ei enää edes tarvitse kaivaa esiin, saati muistella niitä
        teidän perheessänne .Arpien aika olisi tältä osin taakse jäänyttä elämää.





        .

      • xxxx-63

        "Mutta ilman pettämistä elämäni, ja koko perheen elämä, olisi ollut paljon parempaa ja onnellisempaa. Pitkän ajan toipuminen vei ja jätti arvet meihin kaikkiin, ja isoin arpi jäi varmaan puolisooni."

        Näin teillä. Mutta tuossa alempana kirjoitettiin jos-sanasta. Hyvin usein puolisoiden jos-sanat ovat täysin päinvastaisia. Itse tiedän lukuisia tapauksia, itseni mukaanlukien, joissa oma uskottomuus käynnisti suhteen "tarkistustilan", joka skannasi suhteen läpikotaisin. Eli jos ei olisi ollut uskoton ja siitä saanut voimaa erota, olisi paljon onnettomampi ja jäänyt edelleen huonoon suhteeseen.

      • hetki hiljaa
        Kysymys kuuluu ? kirjoitti:

        Tätä en ymmärrä, että jos arvet ovat, ne ovat ja pysyvät, vaikka olisi erottu. En näe minään vaihtoehtona luopua perheen yhdessäolosta ja muuttaa onnellisuustilaansa täten joksikin toiseksi.

        Mielestäni on kuitenkin eria asia jatkaa suhteessa ihmisen kanssa joka
        nämä arvet teidän perheessänne on tuottanut .

        Elät päivittäin ihmisen rinnalla tietoisena hänen tilastaan myös pettymyksestään.
        perhettäsi kohtaan .

        Eri asia olisi elää jonkun toisen kumppanin kanssa joka ei ole tuottanut sinulle
        kyseisiä arpeja elämääsi .Millaista elämä muuten olisi sitähän ei voi tietää .

        Tämä oli vain oma toteamus ketomuksestasi käsin.
        Vaihtoehdot ovat vähässä .Jatkuva arpien laskeminen voivat viedä mehut
        teiltä kummaltakin .Jos et olisikaan pettänyt arvet tulevat kalliiksi
        laskiessa niiden hintaa .

        Kovin on ahdas tilanne hullantumisestasi huolimatta .

        Toivottavasti arpia ei enää edes tarvitse kaivaa esiin, saati muistella niitä
        teidän perheessänne .Arpien aika olisi tältä osin taakse jäänyttä elämää.





        .

        Siis meillä ei lasketa niitä arpia, vaan ne ovat omassa sielussani. Ei kumpikaan laske mitään arpia, olemme kääntäneet uuden puhtaan sivun esiin parisuhteessamme. Mennyt on mennyttä ja sille emme mitään enää voi, mutta yhteiselollemme ja tulevaisuudelle voimme. Olemme löytäneet yhteisen sävelen ja voi nyt kuulostaa erikoiselta, mutta tuntuu ja tekoina myös näkyy, että rakastamme toisiamme enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämä oli vain koettava ja hyvä, että meitä onnesti, sillä tämä on jotain muuta kuin sitä hullaantumista, mitä ensi-ihastuminen oli. Ei ahdasta lainkaan.

    • kysymys kuuluu ?

      Laki ja moraali eivät valitettavasti ole sama asia. Lain mukaan pettäminen ei ole minkäänlainen rikos tai edes kielletty teko. Silti varmaan aika iso osa ihmisistä pitää sitä moraalisesti vääränä ja tuomittavana.

      Uskottomuuden ollessa moraalisesti väärä ja tuomittava teko ?

      Kuinka voit tuomita uskottomuuden .Uskottomuus tekona on jo tapahtunut .
      Tuomita et voi mitenkään !Aviorikosta ei suomen laki enää tunnusta.
      Kuinka tuomitset moraalittoman ja väärän teon ?

      Voit kyllä hylätä moraalittoman puolisosi ,hänen hylätessä sopimuksen uskollisuudesta.
      Eronkin saa ilman näyttöä itse teosta.

      Vaikka isoin osa pitääkin pettämistä tuomittavana ja moraalittomana tekona.
      Tarkoitatko vain pienen joukon pettävän puolisoitaan ?


      Aiemmin oli myös moraalitonta hakea avioeroa .Yksinhuoltajuus oli häpeäksi
      koko suvulle .Varsinkin avioliiton ulkopuolella syntyneet äpärät olivat
      moraalittomasti siinneet jonkun ukkomiehen toimesta .
      Nainen leimattiin moraalittomaksi .Ukkomies taasen sai pitää kunniansa .
      Mooralisen arvostus voideltiin oman talon isännyydellä ,emännän herjatessa
      piikaansa moraalittomuutta.

      Moraali on kyllä liukuva käsite .Moraali rakentuu monesta palasista
      ja liikkuu aina yhteiskunnan kehityksen suuntaan .Ei niinkään enää
      uskoa tunnustavien vallankäyttäjien tarpeiden mukaisesti.

      Moraali tosin uskoa tunnustavienkin keskuudessa arvelluttaa ?

      Suuren moraalisen häpeän nostattaneet katolisten ja lestaväen insestitapaukset .
      Ynnä muut uskonväen hairahdukset ja huorahdukset .

      Uskoa tunnustavien joukossa on myös moniavioisuutta .

      • pettynyt7

        Kovat kokemukset muuttavat ihmistä. Pettäjä on usein omalle puolisolleen todella töykeä ja ilkeä. Näin oli meilläkin. Pettämisen paljastuminen oli sitten se viimeinen piste. Siihen liittyy niin paljon muitakin ikäviä paljastuksia, jotka satuttavat paljon enemmän kuin se varsinainen pettäminen: Vuosien valehtelu puolisolle, lapsille, sukulaisille ja ystäville omista menemisistä, rahan käytöstä, veloista ym. Valehtelua näille naisystäville, lupauksia joita ei pystynyt pitämään kun ystäviä oli niin monta.Valheilla oli peitetty aina uusi valhe, kunnes niitä oli liikaa jopa pettäjän itsensä kestettäväksi. Seurasi häirintäsoittoja, viestejä, selvittelyä... Mukana oli monta petettyä ihmistä, monta rikkoutunutta, vain sen takia että pettäjä halusi salasuhteen. Aika parantaa sanotaan, mutta kohtuuttoman kovan kokemuksen sai moni vain yhden huijarin tähden.

    • Kysymys kuuluu ?

      Pettäjä on usein omalle puolisolleen todella töykeä ja ilkeä.

      Kuinka pitkään siedit pettäjän taholta hänen ilkeyttä ja töykeyttä .
      Vuosissa mitattuna ? .

      Mikä esti sinua jättämästä miestä .Hänen ollessa ilkeämielinen ja töykeä
      sinua kohtaan .Mielestäni ei kannattaisi edes jäädä odottamaan viimeistä
      pistettä

      Eikö mielestäsi jo huono kohtelu oikeuta eroamaan sinua miehestäsi .

      Olettaiasin sinun pyrkivän pois huonosta suhteesta mahdollisimman nopeasti.!!!

      • ex-arvoton

        16 vuotta, ihminen kun on lapsesta asti riittävän alistettu ja hyväksikäytetty ei osaa edes parempaa toivoa. riittää kun se puoliso on "turvallinen ja luotettava, ei lyö, ei juo, ja on ns. hyvä isä lapsille". terapian kautta on onneksi löytynyt se oma arvo.

      • Kysymys kuuluu ?
        ex-arvoton kirjoitti:

        16 vuotta, ihminen kun on lapsesta asti riittävän alistettu ja hyväksikäytetty ei osaa edes parempaa toivoa. riittää kun se puoliso on "turvallinen ja luotettava, ei lyö, ei juo, ja on ns. hyvä isä lapsille". terapian kautta on onneksi löytynyt se oma arvo.

        Syy löytyi sitten lapsuudestasi .

        Täällä yleisesti syiden etsiminen pettäjän taustasta käsin on tuomittaa ja
        pelkää sananhelinää .

        Syy löytyi lapsuudsta käsin .

        Voisiko pettäjien käyttäytymisen syy uskottomuuteen löytyä myös lapsuudesta.

        Mitä olet mieltä ?

        itsetunnon kohottaminen, mikäli eivät saa riittävää arvostusta lapsuudessaan
        ja tämä jatkuu parisuhteessa.(alistaminen ja tietynlainen ihmisravon nöyryttämienen) Et osaa tehdä asioita kuten puoliso haluaa tai käyttäytyä
        sopivalla tavalla )

      • ex-arvoton
        Kysymys kuuluu ? kirjoitti:

        Syy löytyi sitten lapsuudestasi .

        Täällä yleisesti syiden etsiminen pettäjän taustasta käsin on tuomittaa ja
        pelkää sananhelinää .

        Syy löytyi lapsuudsta käsin .

        Voisiko pettäjien käyttäytymisen syy uskottomuuteen löytyä myös lapsuudesta.

        Mitä olet mieltä ?

        itsetunnon kohottaminen, mikäli eivät saa riittävää arvostusta lapsuudessaan
        ja tämä jatkuu parisuhteessa.(alistaminen ja tietynlainen ihmisravon nöyryttämienen) Et osaa tehdä asioita kuten puoliso haluaa tai käyttäytyä
        sopivalla tavalla )

        kyllä uskon että se syy siihen pettämiseenkin voi löytyä lapsuudesta, ja varmasti suurimmassa osassa onkin näin, syy voi löytyä esim. kasvatuksestakin kotona opitaan jo se malli että puolisoa ei tarvise arvostaa ja kunnioittaa. pettäjä voi olla esim. koulukiusattu joka aikuisena pyrkii olemaan "kova jätkä" muiden silmissä. tai ei uskalla syystä tai toisesta näyttää aitoja tunteitaan.
        pettäjä voi esimerkiksi sanoa että kaipasi jännitystä ja vaihtelua ja pohjalta löytyy sitten niitä lapsuudesta juontavia syitä jne. jne.nämä on niin monisäikeisiä ja kimurantteja juttuja (ihmismieli on kumma juttu)
        aivan kuten myös petetyn taustalta voi löytyä lapsuudesta asti syitä mitkä ovat vaikuttaneet siihen, että petetty on sietänyt kaltoinkohtelua jo vuosia ennen pettämisen paljastumista.
        eikä kaikki petetyt ole kuitenkaan tulleet kaltoinkohdelluksi pettäjän taholta, päinvastoin, se pettäjä voi kohdella sitä kotona odottavaa kumppaniaan kuin kuningatarta (tai kuningasta) ja silti möyriä vieraiden kanssa surutta. kaikilla ei ole tunnon tuskia, jotkut jopa kuvittelevat tekevänsä pettämisellä parisuhteelleen palveluksen. uskon että seksikin useimmiten on varsin toimivaa sen omankin puolison kanssa.

        tulin petetyksi koska mies ei ollut sinut itsensä kanssa, heikko itsetunto ja tarve olla "macho-mies", oli taustalla koulukiusaamista ym. kykenemätön tuottamaan pettymyksiä "kavereille", kaikki tämä aiheutti myös sitten pettämisen lisäksi tämän kaltoinkohtelun kotona, ei osannut puhua tai avautua, ei uskaltanut tuntea, kaltoinkohtelu vain kasvoi kasvamistaan syyllisyyden myötä (ja masennus) ja samaan aikaan syyllisti minua teoistaan (omassa mielessään) päällepäin mies oli porukan rehdein ja äijistä äijin jolla riitti kavereita joiden kanssa reissata ja bailata, kotona odotti täydellinen perhe ja kiltti passaava vaimo, sisältä mies oli täysin sekaisin, ja lopulta itsemurhan partaalla (joka näkyi kotona jo muutenkin kuin pelkkänä kaltoinkohteluna) vihdoin älysin hakea apua (miehelleni, mutta sain sitä sitten itsekkin) olimme otolliset kumppanit toisillemme jatkamaan tätä oravanpyörää näin kauan, toisenlaisen lapsuuden omaava nainen olisi ehkä laittanut stopin miehelle jo vuosia aiemmin.

        meillä mies tunnusti vuosia jatkuneen pettämisen terapiassa (kertapanoja). onneksi käsittelimme asian asiantuntijoiden avulla loppuun asti, nyt voimme aidosti molemmat jatkaa elämäämme eteenpäin, ilman että menneisyytemme vaikuttaa siihen liiaksi.

      • ex-arvoton
        ex-arvoton kirjoitti:

        kyllä uskon että se syy siihen pettämiseenkin voi löytyä lapsuudesta, ja varmasti suurimmassa osassa onkin näin, syy voi löytyä esim. kasvatuksestakin kotona opitaan jo se malli että puolisoa ei tarvise arvostaa ja kunnioittaa. pettäjä voi olla esim. koulukiusattu joka aikuisena pyrkii olemaan "kova jätkä" muiden silmissä. tai ei uskalla syystä tai toisesta näyttää aitoja tunteitaan.
        pettäjä voi esimerkiksi sanoa että kaipasi jännitystä ja vaihtelua ja pohjalta löytyy sitten niitä lapsuudesta juontavia syitä jne. jne.nämä on niin monisäikeisiä ja kimurantteja juttuja (ihmismieli on kumma juttu)
        aivan kuten myös petetyn taustalta voi löytyä lapsuudesta asti syitä mitkä ovat vaikuttaneet siihen, että petetty on sietänyt kaltoinkohtelua jo vuosia ennen pettämisen paljastumista.
        eikä kaikki petetyt ole kuitenkaan tulleet kaltoinkohdelluksi pettäjän taholta, päinvastoin, se pettäjä voi kohdella sitä kotona odottavaa kumppaniaan kuin kuningatarta (tai kuningasta) ja silti möyriä vieraiden kanssa surutta. kaikilla ei ole tunnon tuskia, jotkut jopa kuvittelevat tekevänsä pettämisellä parisuhteelleen palveluksen. uskon että seksikin useimmiten on varsin toimivaa sen omankin puolison kanssa.

        tulin petetyksi koska mies ei ollut sinut itsensä kanssa, heikko itsetunto ja tarve olla "macho-mies", oli taustalla koulukiusaamista ym. kykenemätön tuottamaan pettymyksiä "kavereille", kaikki tämä aiheutti myös sitten pettämisen lisäksi tämän kaltoinkohtelun kotona, ei osannut puhua tai avautua, ei uskaltanut tuntea, kaltoinkohtelu vain kasvoi kasvamistaan syyllisyyden myötä (ja masennus) ja samaan aikaan syyllisti minua teoistaan (omassa mielessään) päällepäin mies oli porukan rehdein ja äijistä äijin jolla riitti kavereita joiden kanssa reissata ja bailata, kotona odotti täydellinen perhe ja kiltti passaava vaimo, sisältä mies oli täysin sekaisin, ja lopulta itsemurhan partaalla (joka näkyi kotona jo muutenkin kuin pelkkänä kaltoinkohteluna) vihdoin älysin hakea apua (miehelleni, mutta sain sitä sitten itsekkin) olimme otolliset kumppanit toisillemme jatkamaan tätä oravanpyörää näin kauan, toisenlaisen lapsuuden omaava nainen olisi ehkä laittanut stopin miehelle jo vuosia aiemmin.

        meillä mies tunnusti vuosia jatkuneen pettämisen terapiassa (kertapanoja). onneksi käsittelimme asian asiantuntijoiden avulla loppuun asti, nyt voimme aidosti molemmat jatkaa elämäämme eteenpäin, ilman että menneisyytemme vaikuttaa siihen liiaksi.

        siltikään pettäminen ja kaltoinkohtelu ei ole hyväksyttävää

      • Ei ole!
        ex-arvoton kirjoitti:

        siltikään pettäminen ja kaltoinkohtelu ei ole hyväksyttävää

        Eikä varsinkaan lyötyä saisi lyödä.

    • kyllä se minuakin mu

      muutti se minuakin, vaikka alle 30v olen vielä. Luottamus kaikkeen ja kaikkiin katosi. enää en luota edes televisiooni vaan pidän sukan varressa ylimääräistä jos tv hajoaa. Sama ihmissuhteissa. En voi enää luottaa keneenkään missään asiassa. Luottamuspulan takia elän ihan yksin, olen ottanut selville firmoja jotka auttavat esim auton hinauksessa kellosta riippumatta, mutta yksityishenkilöihin en voi luottaa. Ennen olin huoleton ja onnellinen, nyt olen varautunut kaikkeen ja yksin. Ajattelin että olen kova jätkä ja selviän yhdestä pettämisestä kumppanin kanssa, mutta yöt olivat niitä vaikeimpia. En vain pystynyt nukkua pettäjän vieressä. Ero oli väistämätön ja tuska hirveä, hiuksetkin lähtivät nuoresta iästä huolimatta, nyt olen jo lähes kalju. Join paljon ja olin maassa, nyt voin paremmin, mutta yksin. Kokemus sanoo että ei ikinä enää näin. Seuraavalle kumppanille joudun pitämään puhuttelun ennen kuin alan virallisesti seurustella, jos nainen ei kestä juttelua exästä, painukoon sitten vit.... . Kokemus teki musta äijämäisen, joka ei välitä enää muista, empatiakyky katosi, eikä ole vieläkään takaisin tullut. jos kävelen sepalus auki kadulla ja joku sanoo siitä, vastaan mitä sitte, ennen oisin vastanu kiitti tiedosta.

    • äijälookia

      Kokemus teki musta äijämäisen, joka ei välitä enää muista, empatiakyky katosi, eikä ole vieläkään takaisin tullut. jos kävelen sepalus auki kadulla ja joku sanoo siitä, vastaan mitä sitte, ennen oisin vastanu kiitti tiedosta.

      Onko tämä äijämäistä

      Jos joku sanoo sinulle hihasi on tulessa .
      Vastaat vain mitä sitten ))) äijämäisesti .

      • Kysymys kuuluu ?

        Huomautan vielä moni äijä on hukkunut sepalukset auki .

    • 11+15

      Ensimmäiset puoli vuotta olivat pahimmat. Ei voinut syödä, ei nukkua. Ajatukset pyörivät päässä alituiseen.
      Sitten huomasin, että ajattelen asiaa enää ajoittain.

      Huomaan kuitenkin eläväni aikajanalla ennen ja jälkeen ko tapahtuman. Samoin tietty vainoharhaisuus jäi. Epäilen edelleen hänen puheitaan ja tekemisiään, enkä ole varma onko hän kertonut edes koko totuutta vieläkään.

      Ikävää on myös se, että en luota oikein muihinkaan ihmisiin entiseen tapaan.

      Mutta tosiaan, nyt melkein vuosi tapahtumista ja alan olla voiton puolella. Ainakin enimmäkseen.

    • Ei leikin asia

      Eräs tuntemani petetty päätyi itsemurhaan, toiselle kehittyi syöpä. Lapsilla elinikäiset traumat ja sitoutumiskammo.

      • wenetz

        Luin juuri pari hyvää ohjetta:
        1. Kyseenalaista totutut roolisi ja ajatus- ja käyttäytymismallisi
        2. Vaihda uhri rooli oman elämäsi sankaruuteen
        3. Tunnista motivaation lähteesi: kuka ohjaa elämääsi, sinä vai joku muu?

        Ei pidä siis antaa omien traumojen, vastoinkäymisten johtaa elämää ja juuttua menneeseen.

      • aidan ali luikkijat
        wenetz kirjoitti:

        Luin juuri pari hyvää ohjetta:
        1. Kyseenalaista totutut roolisi ja ajatus- ja käyttäytymismallisi
        2. Vaihda uhri rooli oman elämäsi sankaruuteen
        3. Tunnista motivaation lähteesi: kuka ohjaa elämääsi, sinä vai joku muu?

        Ei pidä siis antaa omien traumojen, vastoinkäymisten johtaa elämää ja juuttua menneeseen.

        Sepä se, juuttua menneeseen, hakea menneisyydestä syyt tähän päivään, ongelmiin myös tämän päivän suhteissa ja sitä rataa kaikkeen mitä elämässä on.
        Se on se helpoin tie, ei tarvitse koskaa mennä itseensä.

    • onni on elää

      Itse jo muutamia vuosia tässä "toisessa tietoisuudessa" (miehen pitkäaikainen uskottomuus ja siitä seuraanut erittäin suuri kriisi) eläneenä ja onneksi jo elämän parempia puoliakin näkevänä voin sanoa, että ne, jotka ihmettelevät puolisoja, jotka saavat suuria traumoja ja mielenterveysongelmia pettämisen paljastuessa, eivät oikeasti ole voineet elää tätä kriisiä itse.
      Se, miten positiivisesta ja erittäin optimistisesta ihmisestä tulee miltei ihmisraunio, joka pysyy koossa vain siksi, että ei voi hajota lasten takia, ei ole mikään leikin asia.
      Itselle asian paljastuminen oli suurin kriisi, mikä elämässäni on tapahtunut, enkä ole tosiaan missään pumpulissa elänyt aikaisemminkaan.
      Se, että ihminen, johon eniten luotat ja jota eniten rakastat, tekee jotain tällaista, saa maailman oikeasti romahtamaan. Siinä todella rupeaa etsimään autoa ajaessa rekkaa, jota vastaan voisi ajaa, lopettaa kaiken sen tuskan kerralla. Vain se, että on muita ihmisiä, joista pitää huolta ja rakastaa, esti minulla itsemurhan. Kuukausien erittäin syvä tuska ja ahdistus, joka ei edes terapialla meinannut hellittää. Onneksi lopulta sain purettua möykyt ulos sisältäni. Ne, joilla niitä on ollut, tietävät tunteen...
      Ja minä, joka oikeasti olen aina tullut toimeen omillani, en ole ripustautujapuoliso, vaan omatoiminen ja myös toisen menot hyväksyvä (näköjään sitten liian paljon annoin vapautta, kun noin sitä sitten käytti hyväkseen), jouduin tilanteeseen, jossa pienenkin työn tekeminen, jonkin asian suorittaminen, tuntui ylitsepääsemättömältä.
      En pystynyt nukkumaan, en syömään. Laihduin silmissä, vaikka olin täysin normaalipainoinen. Näytin pahimmassa vaiheessa luurangolta, näin työkaverit kommentoivat.
      Uskomattomia tunteita, uskomattomia ajatuksia. Sellaista ei ole koskaan aikaisemmin kokenut. Hienoa toisaalta, että löysi itsestään uusia puolia tunnepuolella. Tiedän nyt, miltä tuntuu, kun miltei sekoaa - kun mieli alkaa olemaan niin hajoamispisteessä, että voisi antaa vain vajota hulluuteen. Ja sieltä viimeisillä voimilla pinnistää takaisin elämän keskelle.

      Se kriisi ei tappanut, se vahvisti. Mutta samalla hajotti, murskasi ja rikkoi säpäleiksi paljon sellaista, jota ei voi koskaan enää korjata.
      Itsetunto alkaa vähitellen, kolmen vuoden jälkeen, olemaan edes jollain tasolla. Se meni sen sileän tien, kun uskottomuus paljastui. En pystynyt näkemään mitään hyvää itsessäni, vertailin joka asiassa itseäni toiseen naiseen ja aina hävisin. Vaikka nyt tiedän, että meissä jokaisessa on omat hyvät asiat, omat hyvät puolet. Ja nyt voin sanoa, että en sentään ole pettäjävaimo, kuten pettäjämieheni toinen nainen. En sortunut edes kostomielessä siihen. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä mistään sellaisesta.
      Mitä seurauksia siitä sitten oli? En pysty luottamaan kehenkään mieheen, vieläkään. Aina jossain takaraivossa on ajatus, että kyllä mies tilaisuuden tullen pettää. En oikein pysty uskomaan rakkauteenkaan, pitkän liiton eläneenä ja siinä hajotettuna. Mitä on oikea rakkaus? Ei ainakaan tällaista, mitä pettäjät tekevät puolisoilleen, vaikka kuinka vannoisivat paljastumisen jälkeenkin, että kuitenkin aina ovat puolisoaan rakastaneet? En voi uskoa, ei rakkaus satuta.

      Olen vahvempi, oikeastaan ainoa, johon uskon, on minä itse. Luotan itseeni, tukeudun itseeni - samoin muutamiin hyviin ystäviin, jotka kantoivat minun tämän kriisin yli. Opin paljon ystävyydestä - se on parasta, mitä ihminen voi saada. Hyvän ja luotettavan ystävän, joka ei hae omaa parastaan, vaan ymmärtää myös ystäväänsä ihmisenä, siinä hetkessä.
      Materia menetti täysin merkityksensä, vaikka hyvin tulenkin toimeen. Voisin menettää kaiken omaisuuden, silti voisin olla onnellinen. Onni ei ole materiasta.
      Opin elämään itselleni.
      Hyvää kesää kaikille selviytyjille ja kriisissä vielä kamppaileville. Aurinko tulee vielä paistamaan ja kirkkaasti!

      • paljon se toi ja vei

        juuri näin, niin samat tuntemukset

      • rauniosta liimattu

        tyhjentävä kirjoitus, komppaan

      • ...............

        "Mutta samalla hajotti, murskasi ja rikkoi säpäleiksi paljon sellaista, jota ei voi koskaan enää korjata. "

        Muista, että nuo asiat ovat olemassa vain oman pääsi sisällä. Voit korjata niitä halutessasi. On paljon asioita mihin ei voi itse vaikuttaa, kuten puolison uskottomuus. Elämä on lyhyt. Ei kannata uhrata sitä huonoille asioille, vaan etsiä elämästä iloa ja tasapainoa, kun kohtaa vaikeita asioita. Loppujen lopuksi voit vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, mitä ajattelet, miten suhtaudut, miten käsittelet tunteesi. Voi myös opetella itsetuntemusta. Miksi puolison uskottomuus ajoi sinut epätoivon partaalle.

    • elämässä sattuu

      Itse yritin itsemurhaa koska millään ei enää ollut väliä, ei edes lapsilla. Sairaalasta selvittyäni päällimmäinen pelko oli etten jää yksin,ettei mies jätä minua. Terapian turvin jaksoin uskoa parempaan elämään ja avioliittoon. Kun luulin kaiken olevan hyvin, ei ollutkaan. Ja olin vahvistunut niin että otin eron. Tapasin uuden miehen joka olikin vielä pahempi ja sairaampi tapaus. Enää en itseäni vahingoita, vaan tiedän miksi näin taas kävi. Ilman perusteellista psyykkistä tervehtymistä, voi joutua uudestaan sairaan ihmisen kynsiin. Nyt tiedän paremmin. Osaan arvostaa itseäni, osaan vaatia itseäni kohtaan hyvää kohtelua ja asettaa rajoja. Olen vahvempi, tiedän että kyse on myös omasta päästä ja huonosta itsetunnosta jne. Toivottavasti osaan tulevaisuudessa karsia persoonallisuushäiriöiset poissa elämästäni. Muuten olen saanut kärsiä miehen kakkosnaisen osalta soittelu,viestittely,netti,facebookki kiusaamista. Haukkumista,syyttelyä,manipulointia, kotiovelle tuloa jne. Mutta vedin siihenkin rajat.

      • paljon se toi vei

        onneksi et onnistunut yrityksessäsi

    • Nousu ja tuho

      Olen samaa mieltä siitä, että "puolisonsa henkisesti sairaalakuntoon pahoinpidellyt" saisi maksaa kaikki ylimääräiset kustannukset. Kuitit talteen ja pahoinpitelijälle lasku.

      Miksi tämä on ainut asia, josta vahingon tahallisesta aiheuttamisesta ei asianomainen joudu vastuuseen? Ei papin aamen tarkoita sitä, että toista henkilöä saa alkaa pahoinpidellä. Kyse ei ole mistään vanhanaikaisesta moraalista, mutta miksi sivulliset veronmaksajat joutuvat korvaamaan jonkun terapiat ja sairaslomat? Uskottomuushan on tahallinen teko eikä vahinko.

      Itse olen siinä kyynisessä tilassa, että kun näen vanhemman avioparin niin mietin: "kuinkahan monta kertaa tuo mies on tuota vaimoaan pettänyt?" Jos näen hääparin, niin ajattelen: "olkaa nyt onnellisia niin kauan kuin sitä kestää." Jos joku avautuu puolison pettämisestä niin ajattelen: "kamalaa, mutta tuota osasi toisaalta odottaa".

      Lähisuvussa pari tokaluokkalaista avioerolasta ovat päättäneet etteivät koskaan mene naimisiin. Toinen on alkanut valehdella aivan uskomattomia, sanoo että aikuisetkin saa valehdella, mutta ne osaa selitellä valheet paremmin kuin hän itse.

      • wenetz

        Ne ovat omat tunteet, jotka ajavat sairaalakuntoon. Ota vastuu omista tunteista. Opettele uusi ajattelutapa, et ole uhri.

      • Asia selvä
        wenetz kirjoitti:

        Ne ovat omat tunteet, jotka ajavat sairaalakuntoon. Ota vastuu omista tunteista. Opettele uusi ajattelutapa, et ole uhri.

        Ja pettäjäkö ei ota vastuuta mistään? No se ei kyllä yllätä ketään.

      • huh huh
        Asia selvä kirjoitti:

        Ja pettäjäkö ei ota vastuuta mistään? No se ei kyllä yllätä ketään.

        Näinhän se usein on. Pettäjä ei ota mitään vastuuta teoistaan kun ei pusty ja ulkopuoliset ihmiset kehottavat petettyä ottamaan vastuun elämästään. Tämähän on ihan kuin fyysisen pahoinpitelyn uhrille sanottaisiin että ota nyt vastuu siitä että sinua lyötiin ja maksa lääkärit ja kuntoutukset. Lyöjän päätä silitetään, kun eihän se mitään itselleen voi kun on niin väkivaltainen.

      • ------------
        huh huh kirjoitti:

        Näinhän se usein on. Pettäjä ei ota mitään vastuuta teoistaan kun ei pusty ja ulkopuoliset ihmiset kehottavat petettyä ottamaan vastuun elämästään. Tämähän on ihan kuin fyysisen pahoinpitelyn uhrille sanottaisiin että ota nyt vastuu siitä että sinua lyötiin ja maksa lääkärit ja kuntoutukset. Lyöjän päätä silitetään, kun eihän se mitään itselleen voi kun on niin väkivaltainen.

        huh huh

        Ajattele mitä kirjoitat. Väkivallan uhreja on. Uskottomuuden uhreja ei ole. Jokainen kokee puolison uskottomuuden sisimmässään siten miten on tottunut kokemaan ja tuntemaan. Tähän asiaan voi itse vaikuttaa. Radikaalein keino on itse päättää suhde.

      • ------
        Asia selvä kirjoitti:

        Ja pettäjäkö ei ota vastuuta mistään? No se ei kyllä yllätä ketään.

        Jokainen vastaa vain omista tunteistaan, ja myös siitä miten ne hoidetaan kuntoon ns. pahoissa tilanteissa. Myös pettäjät.

    • Omavastuu

      Miksi tämä on ainut asia, josta vahingon tahallisesta aiheuttamisesta ei asianomainen joudu vastuuseen? Ei papin aamen tarkoita sitä, että toista henkilöä saa alkaa pahoinpidellä. Kyse ei ole mistään vanhanaikaisesta moraalista, mutta miksi sivulliset veronmaksajat joutuvat korvaamaan jonkun terapiat ja sairaslomat? Uskottomuushan on tahallinen teko eikä vahinko.


      Mennessäsi avioliittoon sitoudut itse vastaamaan kaikista liittosi aikana
      tapahtuvista kaltoinkohtelusta .
      Sinun kuluu hakea apua oikeusaputoimistosta kun sinua pahoinpidellään
      henkisesti tai fyysisesti liittosi aikana.

      Olethan sinä vastuussa itsestäsi ja myös lapsistasi .

      Aikuisuuteen kuuluu vastata itse oman puolison valinnasta .
      Yhteiskunta tai suku ei enää ole mukana valitemassa tai määräämässä
      millaisen puolison haluat itsellesi .Vastaat myös itse huonosta valinnastasi .
      Yhteiskunta tulee tässä apuun. Eron saakin tästä syystä ilman syytä .Jottet joutuisi kärsimään tahtomattasi valitsemasi puolison uskottomuudesta
      loppuelämäsi ajan .

      Miksi tämä on ainut asia, josta vahingon tahallisesta aiheuttamisesta ei asianomainen joudu vastuuseen

      Vahingon tahallinen aiheuttaja on aina tekijä itse.
      Esim Jos valitsemasi puoliso pettää sinut paiskot raivoissasi kiven naapurin ikkunaan .Tekijä vastaa aina teostaan .Niin puolisosikin jos hän pahoinpitelee
      sinut sairaalakuntoon .Hän joutuu oikeuteen teostaan .

      Sinun kuuluu itse huolehtia omista oikeuksistasi silloin kun puoliso pahoinpitelee
      sinut .
      Kun teet pahaa itsellesi vahingoittamalla itseäsi tai toista ihmistä.Olet aina
      vastuussa omista teoistasi ovat nämä teokojen syyt mielestäsi toisen tekojen
      kautta aiheutuvia seuraamuksia .Mikäli sinulla on vahvaa näyttöä toisen
      osuudesta esim itsemurhayrityksessä heitteilejätöstä tai muusta toisen
      ihmisen laistamasta vastuusta, voit hakea hänet vastuuseen oikeusteitse.

      Et voi määrätä ketään vastaamaan omien tekojesi seuraamuksista .
      Pettäjäkään ei voi määrätä petettyä osapuolta vastaamaan teoistaan.
      Sinä olet ainoa joka määrätään vastaamaan omista valinnoista;teoista ja niiden
      seuramuksista saadaksesi oikeutta .


      Miksi tämä on ainut asia, josta vahingon tahallisesta aiheuttamisesta ei asianomainen joudu vastuuseen


      Helpoin tapa olisi kasvaa omaan vastuuseen. Yhteiskunta olettaa
      sinun aikuistuessasi täyteen mittaan ymmärtäneen solmiessasi
      avioliiton olevasi samalla tavalla vastuussa liittosi aikana itsestäsi kuin
      olisit yksinelävä sinkku .

      Et saa enää aikuistuessasi yhteiskunnalta ilmaista kyytiä puolisosi
      kohdellessa sinua väärin .Sinun kuuluu hakea puoliso vastuuseen
      teoistaan .Sinulla tulee olla myös selvää näyttöä miehesi hänen tekojensa
      sinulle aiheuttamistasi vahingoista .Lapset saavat ilmaisen kyydin vanhemmiltaan.

      Sinä päätät oletko lapsi vai aikuinen vaatiessasi puolisoasi tilille .

      Mennessäsi avioliittoon olet hyväksynyt lain mukaisen kohtelun
      puolison pettäessä antamansa lupauksen..
      Pettäminen ei ole rikos .Pettäminen on vain teidän välinen sopimus ja lupaus.
      Moni avioliitton astuessaan tietää myös lähes" joka toisen avioliiton
      päätyvän eroon" .Myös avioliitoissa pettämiset ovat yleinen syy eroihin.

      Solmiessasi avioliiton otat tietoisen riskin mahdollisesta pettämistä .
      Tämä riski on jokaisessa parisuhteessa .


      , mutta miksi sivulliset veronmaksajat joutuvat korvaamaan jonkun terapiat ja sairaslomat? Uskottomuushan on tahallinen teko eikä vahinko.

      Veronmaksajat maksavat myös muitakin terapioita, jotka puolisot aiheuttavat
      toisilleen .Lastensa huonoa kohtelua .Koulukiusaamista .Lasten huostaanotot.mm
      Alkoholismi,päiheiden väärinkäyttö Liikalihavuus,diabets.Tupakanpolto mm
      Keukosyöpä.Anoreksia sairastavien terapioita.
      Työtttömyydestä aiheutuvia seurauksia .Rikollisten teot.Pettäminen ei ole rikos.


      ap
      Veronmaksajina on myös sinkkuja ei vain pariskuntia .
      Miksi sinkku joutuu maksamaan toisten avioliittojen sotkuja tai lasten huostaanottoja ?

      Sitä syystä kun nämä asiat päätetään eduskunnassa meidän valitsemien
      valtuutettujen toimesta .Myös laki ,ettei pettäminen ole rikos on kansalaisten
      oma valinta Enemmistö päättää.


      Yhteiskunta olettaa
      sinun aikuistuessasi täyteen mittaan ymmärtäneen solmiessasi
      avioliiton olevasi samalla tavalla vastuussa liittosi aikana itsestäsi kuin
      olisit yksinelävä sinkku .

      • lakiehdotus..

        Pitänee muuttaa lakia ja lain määrittelyä.


        Ei rangaistava rikos, vaan vakava henkinen ja taloudellinen vahingonteko, joka tulee korvattavaksi aiheuttajalleen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies vinkkinä sulle

      Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista
      Ikävä
      99
      7780

    2. Oletko katkera kun

      Et saanut kaivattuasi
      Ikävä
      107
      5587

    3. Mitä haluat sanoa tällä hetkellä

      Hänelle 🫶 ⬇️
      Ikävä
      275
      4851

    4. Haluun sua niin paljon

      ❤️🥰🥹 Miehelle
      Ikävä
      49
      4773

    5. Vietetään yö yhdessä

      Rakastellaan koko yö
      Ikävä
      75
      3554

    6. Mitä palveluita mies..

      Haluaisit tilata minulta? -N
      Ikävä
      50
      2818

    7. Oletko tyytyväinen viime tapaamiseemme?

      Vai toivoitko sen menevän toisella tavalla? Miten?
      Ikävä
      60
      2521

    8. Olet oikeasti ollut

      Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.
      Ikävä
      22
      2448

    9. Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit

      Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘
      Ikävä
      29
      2392

    10. Nyt se sit loppuu

      Et ei enää nähdä ja yhteyttä pidetä.
      Ikävä
      41
      2274
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt