Silloin tällöin Karjalasta tulleet evakot eivät hyväksy aikuisena kirkkoon liittyneitä. Tämä ilmaistaan kirkossa töykeänä käyttäytymisenä ja monin muin tavoin. Kuka on oikea ortodoksi?
käännynnäiset
Max
201641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä en ole syrjintää kokenut vaikka olenkin nk. myöhäisherännyt. Se on varmaan persoonasta kiinni miten toisia kohdellaan. Karjalasta tulleet ort.evakot ovat kohdelleet samoin kuin toisiakin ortodokseja ja neuvoneet joskus kun olen jotain epäselvää asiaa kysynyt. Olen itse evakon lapsi, joten ehkä karjalaisuus siinä vaikuttaa. Surullista jos jossain porukoissa kohdellaan aikuisena ortodoksiksi vaihtanutta huonosti. Varmasti ketään julkkis-ortodoksia ei huonosti kohdella, onko tässä ihmisillä paikka miettiä omaa käytöstään ja toimintaansa. Missä yhteisössä ihmiset ovat samanarvoisia????
...olen kokenut kuin Max. Joidenkin karjalaisten mielestä käännynnäiset eivät ole oikeita ortodokseja, kun he eivät ole jo äitinsä mainosta ihmeneet sitä. Tiedän, että he ovat toki väärässä. Kristuskin on käännynnäinen maalliselta luonnoltaan, olivathan hänen vanhempansa juutalaisia; Kristus kastettiin aikuisena.
Joka paikkaan mahtuu eri tavalla käyttäytyviä ihmisiä oli kyse sitten seurakunnasta tms.
Kannattaisi näiden "töykimysten" suorittaa pikainen itsetutkistelu ja tutkistella, mistä moinen käytös heidän kohdallaan johtuu.
Joillakin ihmisillä on tarve esim. heikon itsetunnon takia ylentää itsensä tavalla tai toisella.
En aiemmin muistanut lisätä sitä, että olen kyllä karjalaisevakon lapsi mutta hän oli luterilainen. Kuitenkaan se tai jonkun "syrjintä" ei ole minua liikuttanut, sillä en välitä mitä muut puhuvat tai ajattelevat. Pikkusieluja on todella jokapaikassa, eikä heistä kannata välittää. Jumalan edessä kaikki ollaan tasa-arvoisia ja pää pystyyn vaan. Kirkko on kirkko ja seurakunta koostuu ihmisistä jotka ovat epätäydellisiä. Eikös Eino Leino ole sanonut :"paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista." taí jotain sinnepäin aikakin.
Ensinnäkin, syntyortodoksina ihailen suuresti jokaista, joka on tähän revohkaan aikuisiällä ryhtynyt. Olisikohan minusta koskaan ollut sen tien kulkijaksi, jos en olisi saanut jo syntyä hengellisen kotini piiriin? Epäilen.
Toiseksi, monet aikuisiällä kirkkoon liittyneet ovat todella aktiivisia seurakuntalaisia. Ehkäpä syy joidenkin seurakuntalaisten töykeään käytökseen on huoli siitä, että muiden jyrätessä heille tärkeät seurakunnan toiminnot jäävät taka-alalle.
Syntyortodoksienkin piirissä on toisinaan kissanhännänvetoa siitä kuka on se "oikea" ortodoksi, esim. vanhavenäläiset eivät pidä karjalaissyntyisiä oikeina, ja onhan karjalaisillekin oma pitäjä (Suistamo, Salmi, Suojärvi...) vieläkin kovin merkityksellinen.
Minä en ainakaan ole koskaan ollut tilanteessa, jossa meidän syntyortodoksien voimin olisi paneteltu kirkoon liittyneitä. Voisiko olla, että toisten ihmisten mahdollista töykeää käytöstä tulkitaan joskus hieman yksipuolisesti ja herkkähipiäisesti?
Lopuksi, minusta käännynnäinen on ruma sana.
Käännynnäinen on paitsi ruma niin myös epätosi: eihän tässä mihinkään kääntymässä olla! Ennemminkin koen asian eräänlaisena aidon kristinuskon juurille paluuna.
Hyvinkin voipi olla että nenille tulee, mutta täytynee vain yrittää olla pahoittamatta mieltään eikä ainakaan rakennella mielessään asioita liikaa etukäteen. Värikäs ja elävä Kirkko, värikkäitä ja eläviä ihmisiä!
Tulossa ollaan kumminkin.
Miksi epäilet ettet enää aikuisena olisi ortodoksian tielle lähtenyt?
Minut on liitetty kirkkoon kuusi vuotta sitten. Olin jo sitä ennen aktiivisesti mukana kirkon palveluksissa ja eri tilaisuuksissa usean vuoden ajan. Kertaakaan en ole saanut osakseni torjuvaa, tai vähättelevää käytöstä. Joskus olisi ehkä ollut syytäkin, varsinkin alussa olin niin täynnä intoa kaikkien uusien hienojen löytöjen takia.
Useamman kerran olen tavannut vanhoja ortodokseja, jotka ovat nöyrästi halunneet osoittaa myötäelämistä ja ymmärrystä.
Olen kokemusteni perusteella kiitollinen oman seurakuntani väelle ja laajemminkin ortodokseille joita olen tavannut eri puolilla.
Tähän mennessä tapaamani ihmiset ovat olleet ihania, lämpimiä, ymmärtäviä ja tukeneet kaikin tavoin, ja tästä olen sanomattoman kiitollinen.
...ja yllätys yllätys...useimmat eivät ole "syntyortodokseja" - tai eihän kukaan ortodoksiksi synny, jos tarkkoja ollaan.
Täytyy vain siis toivoa ja rukoilla, että kelpaa sellaisena kuin on. Jumalalle jos kelpaa, niin senhän tosin pitäisi riittää, mutta aina se ihmisen luonto toisten hyväksyntää etsii.
...juurille minäkin aikoinani koin liittymiseni Rooman kirkkoon. Käännynnäiseksi kyllä jotkut nimittelevät näitä kotiin palaajia lännenkin patriarkaatissa...
En ole kuullut kertaakaan itseäni nimitettävän (nimiteltävän) käännynnäiseksi, itse käytän sitä nimitystä silloin tällöin itsestäni, olenhan sellainen. En koe sitä erityisen loukkaavaksi. Riippuu tietenkin siitä, missä mielessä se esitetään.
Liityin kirkkomme jäseneksi yli 26 vuotta sitten. Kun olen melko aktiivinen kirkossa, usein kysytään, olenko käännynnäinen. Pääsääntöisesti minun suhtaudutaan hyvin myönteisesti ja jopa arvostetaan sitä, kun käyn jumalanpalveluksissa ja monella tavoin teen seurakunnalle talkootyötä. Muutamat täti-ihmiset antavat silloin tällöin ymmärtää, että olisi ollut parempi, kun en toimisi kirkossa. En voi heidän mielestään olla oikea ortodoksi, kun minua ei ole lapsena kastettu tähän kirkkoon. Koirat haukkuu - mutta karvaani kulkee!
Ehdotan sanan käännynnäinen tilalla joko sanoja a) käännykki (sympattisempi kuin se toinen sama-alkuinen) tai b) littynnäinen.
Ota tämä huumorilla, en ole tosissani.
eikö vaan?
Onko teillä jokin syy pyrkiä torpedoimaan hyvin alkanut keskustelu? Asia voi monellekin olla tärkeä.
Ei ole merkitystä, miksi aikuisia kirkkoon liittyneitä sinänsä kutsutaan. Tärkeintä on se, että liittyneet ovat sananarvoisia kuin muutkin. Kirkko ei ole kreikkalaisten, ei roomalaisten, ei karjalaisten, vaan kaikkien niiden, jotka ovat pyhän kirkon jäseniä.
hyvä olisi toden totta littynäinen. Toisaalta voisi olla myös littynainen tai littymies. Niin ja liitynnäinen tai liitännäinen kävisi myös. Mutta all time favourite on se käännykki. Sehän kuulostaa ihan joltain kesäkukalta, joka loistaa tienpientareella. Vastaavasti syntymäortodoksi voisi olla synnykki tai äidinmaito-ortodoksi äidikki vastaavasti isäkki jos isä on sitä.
Summa summarum: ei kannata erotella tai jaotella ortodokseja eri ryhmiin, tällä asialla ei näet ole mitään teologista tms. perustelua. Aiheuttaa vaan närää ja pahaa mieltä. Tätä mieltä olen minä. Ps. Mikähän oisin kun suvusta puolet ortodokseja mutta itse liittynyt aikuisena. Puolikki? Puolinainen?
Tarkoitukseni ei ollut mitenkään torpetoida keskustelua. Leikin vain sanoilla, ei sen vakavampaa.
Itse oikeastaan pidän sanasta 'käännynnäinen', viittaahan sen alkukielen parannukseen, tai katumukseen. Ja onhan totta, että käännyin jostakin pois johonkin toiseen. Ymmärrän kyllä että tätä sanaa voi käyttää myös vähättelevässä ja loukkaavassa mielessä.
Ja onhan totta, että hyvän ortodoksikodin lapsella on jotain, jota olisin kyllä mieluusti suonut itsellenikin, vaikka kukaan ei synnykkään ortodoksiksi. Ja jokainen meistä on joskus liitetty kirkkoon, toiset nuorempina, toiset vanhempana.
Minun mielestäni kirkko ei ole paikka, jossa taistellaan omien oikeuksien ja erilaisten 'tasa-arvojen' puolesta. Vaikka kannatan kyllä kaikkea tuota.
Kirkko on kai paikka, jossa meidän tulisi rakastaa toisiamme. Jopa niin paljon, että ulkopuolella olevat tulisivat siitä kateellisiksi. Tarvittaessa meidän olisi oltava apostolin opetuksen mukaan valmiit kärsimään jopa epäoikeudenmukaisuutta.
No tässä tulikin jo esiteltyä omia arvostuksia ihan tarpeeksi :)
voin kokemuksella sanoa, en ole juurikaan kokenut lähimmäisenrakkautta kirkkoon liityttyäni, mutta se ei ole välttämättä yksinomaan ortodoksien vika, sillä samaa olen huomannut vapaissakin suunnissa, eli alussa ollaan ystävällisiä, mutta jos ei liity "heihin" kiinnostus lakkaa..
Tähän on kommentoitava, sillä tavallaan olen samaa mieltä tässä asiassa. Ystävällisiä ja kohteliaita kaikki lähi ortodoksit ovat, mutta mitään ERIKOISTA LÄHIMMÄISEN rakkautta tai edes suurempaa kiinnostusta lähimmäisiin en ole myöskään huomannut. Jos kaipaat lämpöä ja hoivaa hakeudu vapaisiin suuntiin siellä rukoillaan ja paapotaan. Mielestäni meillä on oikeus olla oma itsemme, eikä mitään "tosiuskovaisia". Ei suomalainen ihminen taida olla kovin kiinnostunut toisista, paitsi silloin jos jollain menee huonosti. Voihan olla vahingoniloinen tai myötäelää toisen vaikeuksissa. Olen tavannut seurakunnassa tavallisia empaattisia myötäeläjiä, joiden eleetön toisista välittäminen olisi jokaiselle meistä "myöhäisheränneille" hyvää opetusta. Useimmat heistä ovat pitkän elämän eläneitä ja paljon vaikeuksia kokeneita "evakkokarjalaisia".
Minun suvustani on monet liittyneet luterilaisuuteen joskus sotien jälkeen, miksi heitä mahdettiinkaan siellä kutsua? Luultavasti ei ainakaan käännynnäisiksi.