Ortodoksiksi

Unohtui tuo kummi asia. Eli tarvitset itsellesi ortodoksisen kummin. Itse pyysin entistä luokkakaveriani kummiksi.

Mitä sinulta kysyttiin haastattelussa? Tarkoitan että mitä osasitko ort. asioita jo niin hyvin että sen vuoksi liittyminen oli helppoa? Pitikö sinun osata jotain valmiiksi - kuten uskontunnustus?

peter kirjoitti:

Mitä sinulta kysyttiin haastattelussa? Tarkoitan että mitä osasitko ort. asioita jo niin hyvin että sen vuoksi liittyminen oli helppoa? Pitikö sinun osata jotain valmiiksi - kuten uskontunnustus?

Lue lisää

Ei siellä mitään tenttauksia tehty ;) Kirkkoherra kyseli miksi haluan otrodoksiksi, kyseli elämäntilanteestani yms normi asioista. Kertoi mitä ortodoksisuuteen kuuluu ja kysyi mitä mieltä niistä asioista olen. Ei sen kummempaa. Sain häneltä ikonin, pienen kirjasen jossa kerrotaan ortodoksisuudesta, pari tuohusta ja pistettiin kalenteriin merkinnät, milloin osallistun vigilioihin ja liturgioihin. Ei kovin kummonen juttu sinänsä siis :)

Virve kirjoitti:

Ei siellä mitään tenttauksia tehty ;) Kirkkoherra kyseli miksi haluan otrodoksiksi, kyseli elämäntilanteestani yms normi asioista. Kertoi mitä ortodoksisuuteen kuuluu ja kysyi mitä mieltä niistä asioista olen. Ei sen kummempaa. Sain häneltä ikonin, pienen kirjasen jossa kerrotaan ortodoksisuudesta, pari tuohusta ja pistettiin kalenteriin merkinnät, milloin osallistun vigilioihin ja liturgioihin. Ei kovin kummonen juttu sinänsä siis :)

Lue lisää

Tässä keskustelussa on huomattava, että kirkkoon liittymisprosessissa käytännöt vaihtelevat seurakunnittain ja papeittainkin. Hyvä olisi kuitenkin muistaa, että kirkkokunnan vaihtaminen ei ole pikkujuttu, vaan toivottavasti koko elämää (ja ikuisuutta) koskettava päätös. Varhaisen kirkon aikana katekumeeniaika (=opetettavana oleminen, valmistautuminen Kirkon jäsenyyteen) saattoi kestää vuosiakin sisältäen aktiivista perehtymistä Kirkon uskoon ja elämään.

Kristityn elämä on matka ja kasvu kohti Jumalaa ja toisiamme, ja matkanteko ja kasvu jatkuvat Kirkon jäsenenäkin, olipa sitten kasteen tai mirhallavoitelun kautta tullut ortodoksiksi. Niinpä henk. koht. toivoisinkin näkeväni varhaisen kirkon katekumeeni- eli opetusinsituution voimissaan edelleenkin. Siis Kirkon taholta määrätietoista ja pitkäjänteistä opastusta jäsenilleen ja jäseneksi aikoville. Ja meiltä jokaiselta vastavuoroisesti sitkeyttä tehdä matkaa ja kasvaa.

Teemu kirjoitti:

Tässä keskustelussa on huomattava, että kirkkoon liittymisprosessissa käytännöt vaihtelevat seurakunnittain ja papeittainkin. Hyvä olisi kuitenkin muistaa, että kirkkokunnan vaihtaminen ei ole pikkujuttu, vaan toivottavasti koko elämää (ja ikuisuutta) koskettava päätös. Varhaisen kirkon aikana katekumeeniaika (=opetettavana oleminen, valmistautuminen Kirkon jäsenyyteen) saattoi kestää vuosiakin sisältäen aktiivista perehtymistä Kirkon uskoon ja elämään.

Kristityn elämä on matka ja kasvu kohti Jumalaa ja toisiamme, ja matkanteko ja kasvu jatkuvat Kirkon jäsenenäkin, olipa sitten kasteen tai mirhallavoitelun kautta tullut ortodoksiksi. Niinpä henk. koht. toivoisinkin näkeväni varhaisen kirkon katekumeeni- eli opetusinsituution voimissaan edelleenkin. Siis Kirkon taholta määrätietoista ja pitkäjänteistä opastusta jäsenilleen ja jäseneksi aikoville. Ja meiltä jokaiselta vastavuoroisesti sitkeyttä tehdä matkaa ja kasvaa.

Lue lisää

Terve Teemu!

Luin tekstisi ja mielestäni rivien välistä paisto selkeästi, että näkemyksesi mukaan minun olisi pysyttävä luterilaisena ja harkita tarkkaan, ryhdynkö ortodoksiksi.Ortodoksit ovat mielestäni vanhempi kirkkolahko, kuin luterilaiset. Eli kokemusta Krististtynä olemisena löytyy vuosisatoja enemmän, kuin luterilaisena olemisesta. Minusta tuntuu siltä, että Jumala puhuttelee minua tässä ja haluaa minun henkilökohtaiselle uskonelämälleni muutoksen. Jotekin vain ihmeellisellä tavalla tuo ortodoksilaisuus vetää puoleensa.Hmmm? Mutta täytyy todeta tässä, että Jeesus rakastaa meitä sellaisenaan kuin olemme, riippumatta siitä mihin kirkkokuntaan kuulumme.

Ari kirjoitti:

Terve Teemu!

Luin tekstisi ja mielestäni rivien välistä paisto selkeästi, että näkemyksesi mukaan minun olisi pysyttävä luterilaisena ja harkita tarkkaan, ryhdynkö ortodoksiksi.Ortodoksit ovat mielestäni vanhempi kirkkolahko, kuin luterilaiset. Eli kokemusta Krististtynä olemisena löytyy vuosisatoja enemmän, kuin luterilaisena olemisesta. Minusta tuntuu siltä, että Jumala puhuttelee minua tässä ja haluaa minun henkilökohtaiselle uskonelämälleni muutoksen. Jotekin vain ihmeellisellä tavalla tuo ortodoksilaisuus vetää puoleensa.Hmmm? Mutta täytyy todeta tässä, että Jeesus rakastaa meitä sellaisenaan kuin olemme, riippumatta siitä mihin kirkkokuntaan kuulumme.

Lue lisää

Ilmeisesti Teemu tarkoitti että uskonnon vaihtamista ei tulisi tehdä liian kevyin perustein.

En tiedä olet miten tarkasti jo tutustunut ortodoksiseen uskontoon. Kuitenkin silloin kun olet kunnolla tutustunut ortodoksiseen uskontoon niin ja jos/kun vielä haluat ortodoksiksi niin olet varmasti tervetullut orotodoksiksi.

Ari kirjoitti:

Terve Teemu!

Luin tekstisi ja mielestäni rivien välistä paisto selkeästi, että näkemyksesi mukaan minun olisi pysyttävä luterilaisena ja harkita tarkkaan, ryhdynkö ortodoksiksi.Ortodoksit ovat mielestäni vanhempi kirkkolahko, kuin luterilaiset. Eli kokemusta Krististtynä olemisena löytyy vuosisatoja enemmän, kuin luterilaisena olemisesta. Minusta tuntuu siltä, että Jumala puhuttelee minua tässä ja haluaa minun henkilökohtaiselle uskonelämälleni muutoksen. Jotekin vain ihmeellisellä tavalla tuo ortodoksilaisuus vetää puoleensa.Hmmm? Mutta täytyy todeta tässä, että Jeesus rakastaa meitä sellaisenaan kuin olemme, riippumatta siitä mihin kirkkokuntaan kuulumme.

Lue lisää

Omasta kokemuksestani voisin sanoa, että älä jää odottamaan turhan kauan. En oikein ymmärrä miksi meillä ortodoksikirkossa annetaan ihmisten harkita ja taaskin harkita jo harkittua asiaa, kun on kyse kirkkoon liittymisestä.
Jumala on varmaan puhunut sinulle tästä asiasta ja vetää sinua määrättyyn suuntaan - mitä odotat vielä?

Ari kirjoitti:

Terve Teemu!

Luin tekstisi ja mielestäni rivien välistä paisto selkeästi, että näkemyksesi mukaan minun olisi pysyttävä luterilaisena ja harkita tarkkaan, ryhdynkö ortodoksiksi.Ortodoksit ovat mielestäni vanhempi kirkkolahko, kuin luterilaiset. Eli kokemusta Krististtynä olemisena löytyy vuosisatoja enemmän, kuin luterilaisena olemisesta. Minusta tuntuu siltä, että Jumala puhuttelee minua tässä ja haluaa minun henkilökohtaiselle uskonelämälleni muutoksen. Jotekin vain ihmeellisellä tavalla tuo ortodoksilaisuus vetää puoleensa.Hmmm? Mutta täytyy todeta tässä, että Jeesus rakastaa meitä sellaisenaan kuin olemme, riippumatta siitä mihin kirkkokuntaan kuulumme.

Lue lisää

Arvoisa Ari,
Olet aivan oikeassa, jokaisen kirkkokuntaa vaihtavan on todellákin tarkaan harkittava tätä. Kysymys ei ole hetken mielijohteesta vaan se on hitaasti kypsyvä päätös. Teemu ei (käsittäkseni) tarkoittanut lainkaan sitä mitä halusit ymmärtää (=parempi olisi sinun pysyä luterilaisena). Suurin osa kirkkoon liittyjistä ovat luterilaisia ja tervetulleita MUTTA vasta kun a) itse ovat aivan varmoja tästä b) heillä on tarpeelliset tiedot c) haluavat sitoutua kirkon opetukseen ja yleensä kirkkoon ja sen elämään d) paikallinen pappi arvioi että on valmis liittymään.
Sitten toinen asia. Ortodoksinen kirkko ei ole kirkkolahko vaan kirkko on ortodoksinen kirkko on yksi, pyhä, yleinen, apostolinen oikeauskoinen kirkko.
Kirjoitit suunnanmuutoksesta henkilökohtaiseen uskoelämääsi. Ortodoksinen usko ei ole henkilökohtaista uskoa jos tällä tarkoitetaan ajatusta 'minun Jumalani, minun henkilökohtainen uskoni ja minun Raamattuni yms. Ortodoksinen usko on luonteeltaan yhteisöllistä. Kirkkoon liityessä on tärkeää ymmärtää tämä yhteisöllisyyden perusluonne. Kirkkoon liittyvä liittyy yhtä lailla veljiin ja sisariin jotka jakavat saman uskon. Kirkko on Kristuksen Ruumis, johon meidät kasteen ja mirhallavoitelun kautta liitetään, Kritukseen ja toinen toiseemme.
Olet oikeassa siinä, että Kristus, Jumala rakastaa jokaista riippumatta mihin kirkkokuntaan kuulumme. Mutta kysymys on nyt siitä, mikä kirkko on alkuperäisen uskon jatkaja ja todistaja.
Suosittelen sinua lukemaan monia ortodoksisuudesta kertovia perusteoksia. Niistä selviää sinulle monet asiat.

Doxi kirjoitti:

Arvoisa Ari,
Olet aivan oikeassa, jokaisen kirkkokuntaa vaihtavan on todellákin tarkaan harkittava tätä. Kysymys ei ole hetken mielijohteesta vaan se on hitaasti kypsyvä päätös. Teemu ei (käsittäkseni) tarkoittanut lainkaan sitä mitä halusit ymmärtää (=parempi olisi sinun pysyä luterilaisena). Suurin osa kirkkoon liittyjistä ovat luterilaisia ja tervetulleita MUTTA vasta kun a) itse ovat aivan varmoja tästä b) heillä on tarpeelliset tiedot c) haluavat sitoutua kirkon opetukseen ja yleensä kirkkoon ja sen elämään d) paikallinen pappi arvioi että on valmis liittymään.
Sitten toinen asia. Ortodoksinen kirkko ei ole kirkkolahko vaan kirkko on ortodoksinen kirkko on yksi, pyhä, yleinen, apostolinen oikeauskoinen kirkko.
Kirjoitit suunnanmuutoksesta henkilökohtaiseen uskoelämääsi. Ortodoksinen usko ei ole henkilökohtaista uskoa jos tällä tarkoitetaan ajatusta 'minun Jumalani, minun henkilökohtainen uskoni ja minun Raamattuni yms. Ortodoksinen usko on luonteeltaan yhteisöllistä. Kirkkoon liityessä on tärkeää ymmärtää tämä yhteisöllisyyden perusluonne. Kirkkoon liittyvä liittyy yhtä lailla veljiin ja sisariin jotka jakavat saman uskon. Kirkko on Kristuksen Ruumis, johon meidät kasteen ja mirhallavoitelun kautta liitetään, Kritukseen ja toinen toiseemme.
Olet oikeassa siinä, että Kristus, Jumala rakastaa jokaista riippumatta mihin kirkkokuntaan kuulumme. Mutta kysymys on nyt siitä, mikä kirkko on alkuperäisen uskon jatkaja ja todistaja.
Suosittelen sinua lukemaan monia ortodoksisuudesta kertovia perusteoksia. Niistä selviää sinulle monet asiat.

Lue lisää

Kiitokset erityisesti Doxi kommentista, joka olisi voinut olla omani. Aikaa säästyi =) Ja kuten täällä jo sanojani oikein tulkittiin, en tietenkään tarkoittanut, että (kenenkään) pitäisi luterilaisena pysyä.

Halusin vain jakaa sen huomion (ja kirkonkin opetuksen), että kristillinen elämä on matka Jumalan valtakuntaan. Ari tervetuloa yhteiselle matkalle!

Hei!
Jos nyt aikuisiällä liityn ortodoksiksi, niin miten käytännössä löydän kummin? En tunne srk:sta ketään ja voinko noin vaan mennä jotain hihasta repäisemään ja pyytää kummiksi..?

petrus kirjoitti:

Hei!
Jos nyt aikuisiällä liityn ortodoksiksi, niin miten käytännössä löydän kummin? En tunne srk:sta ketään ja voinko noin vaan mennä jotain hihasta repäisemään ja pyytää kummiksi..?

Lue lisää

Ennen liittymistä on luonnollisesti hyvä käydä vigiliassa, liturgiassa ja ehtoopalveluksessa. Liturgian jälkeen järjestetään usein kirkkokahveja, jonne kaikki palvelukseen osallistujat ovat tervetulleita. Kahvin yhteydessä voi jutella ihmisten kanssa. Rohkeasti vain vetämään jotakuta hihasta! Itse ainakin olisin iloinen, jos tultaisiin kummiksi pyytämään!

Mikael kirjoitti:

Ennen liittymistä on luonnollisesti hyvä käydä vigiliassa, liturgiassa ja ehtoopalveluksessa. Liturgian jälkeen järjestetään usein kirkkokahveja, jonne kaikki palvelukseen osallistujat ovat tervetulleita. Kahvin yhteydessä voi jutella ihmisten kanssa. Rohkeasti vain vetämään jotakuta hihasta! Itse ainakin olisin iloinen, jos tultaisiin kummiksi pyytämään!

Lue lisää

Kiitti vastauksesta!

Juu liturgioissa ja vigilioissa on tullut käytyä
ja tutustuttua muutoinkin kirkon perinteeseen ja tapoihin luonnollisesti.
Siis kummiksi tulo on yleisesti ottaen ns. mieluisa tehtävä kaikesta vastuusta huolimatta.
Hyvä niin, koska mieluisana tehtävänä sen itsekin kokisin.

Virven tapaus ei varmaankaan kelpaa yleisesimerkiksi kirkkoon hakeutuvasta ihmisestä. Hänen isänsä ja puolet sukua on ortodoksisessa seurakunnassa, ja hän on varmasti elänyt lapsuudestaan asti kirkon elämässä jollakin tavalla mukana. Pienessä seurakunnassa pappi tuntee jo hänen perheensä ja sukunsa ja osaa siten päätellä, minkälainen tukiryhmä hänen takanaan on ortodoksiksi kasvamisessa.

Osa kirkkoon hakeutuvista on taustaltaan hyvin protestanttisia, eikä heillä kaikilla ole mitään käsitystä kristillisestä perinteestä. Esim. Pohjanmaan herännäisyys tai lestadiolaisuus ei anna juuri mitään eväitä ortodoksille.

Kirkkoon liitettävän pitäisi ensin kehittyä ortodoksiksi, kirkon olemukseen voi päästä sisälle vain elämällä ortodoksina, ulkopuolelta sitä ei voi ymmärtää. Koko kirkon opetus pitää hyväksyä, siitä ei voi valikoida mitään hyvänä ja kiinnostavana, tai hylätä vanhentuneena ja vastenmielisenä. Kirkon elämää pitää opetella, käydä kirkon palveluksissa ainakin vuoden ajan, samalla pitää lukea paljon kaikenlaista kirjallisuutta kirkosta ja sen opillisesta perinteestä (ortodoksista kirjallisuutta on saatavana paljon suomeksi). Pitää opetella tuntemaan muita ortodokseja, sillä kukaan ei voi olla ortodoksi yksin, erillään muista. Kirkkoon liittämisen jälkeenkin pitää jaksaa kehittyä yhä paremmaksi ihmiseksi ja samalla myös ortodoksiksi. Koskaan päämääränä ei saa olla jonkinlaisen "käännynnäisen identiteetin" hankkiminen, jolloin mukana kannetaan vielä kaikenlaista lahkojen opillista perinnettä.
Eikä ortodoksiseen kirkkoon liittyvän tarvitse muuttua karjalaiseksi, venäläiseksi tai kreikkalaiseksi, sehän on mahdotonta - on kuitenkin hyvä muistaa näiden perinteiden merkitys ortodoksiseen uskon säilyttäjinä täällä Suomessakin.

Teemu kirjoitti:

Tässä keskustelussa on huomattava, että kirkkoon liittymisprosessissa käytännöt vaihtelevat seurakunnittain ja papeittainkin. Hyvä olisi kuitenkin muistaa, että kirkkokunnan vaihtaminen ei ole pikkujuttu, vaan toivottavasti koko elämää (ja ikuisuutta) koskettava päätös. Varhaisen kirkon aikana katekumeeniaika (=opetettavana oleminen, valmistautuminen Kirkon jäsenyyteen) saattoi kestää vuosiakin sisältäen aktiivista perehtymistä Kirkon uskoon ja elämään.

Kristityn elämä on matka ja kasvu kohti Jumalaa ja toisiamme, ja matkanteko ja kasvu jatkuvat Kirkon jäsenenäkin, olipa sitten kasteen tai mirhallavoitelun kautta tullut ortodoksiksi. Niinpä henk. koht. toivoisinkin näkeväni varhaisen kirkon katekumeeni- eli opetusinsituution voimissaan edelleenkin. Siis Kirkon taholta määrätietoista ja pitkäjänteistä opastusta jäsenilleen ja jäseneksi aikoville. Ja meiltä jokaiselta vastavuoroisesti sitkeyttä tehdä matkaa ja kasvaa.

Lue lisää

Hengellistä kasvua emme saa itse aikaan, se on Jumalan työ meissä sisällä, Joh. 15:5 Jeesus sanookin että ilman minua te ette voi mitään. Kilvoitellaan ja yritetään vaikka kuinka kovasti, niin mitään kasvua hengellisesti ei tapahdu jos puuttuu elävä usko Jeesukseen ja se taas edellyttää henkilökohtaista uskon ratkaisua.
Ja se on kaikille tarjolla. Ei ole mitään muuta tietä. Johonkin kirkkoon liittyminen ei asiaa ratkaise.

Hyvä Nosturi,

Olet malliesimerkki tietämättömyydestä ja asenteellisuudesta. Kiitos siitä. Kiitos, että kommentoit tätä keskustelua, että saimme tännekin esimerkin siitä, mitä nettikeskustelut voivat olla.

Toivon kuitenkin, että kukaan ei kuitenkaan provosoidu ja lähde sanailemaan kanssasi. Erityisesti toivon, ettei kukaan puutu tuohon venäjänlähetykseen, koska "totuus" minkä annoit "kokemuksen" äänellä kirkostamme valitettavasti on yksi totuus Venäjän uskonnollisesta tilanteesta. Itse taas edustat toista totuutta. Väliin jää paljon, melkein kaikki muu.

Edellä mainittu ja yhdellä raamatunlauseella päähän lyöminen veivät jo kaiken pohjan hyvältä keskustelulta. Mutta sen varmasti keskustelun aloittajakin ymmärsi.

Kiitos palopuheestasi. Kiitos, että joku uskaltaa tuoda rohkeita esimerkkejä ortodoksisuuden varjopuolista. Mutta täytyy muistaa, että Luterilaisuudessakin on niitä vajavaisuuksia. Kuten vältetään kirkossa käyntiä, kaupallisuus ja listaa voi vaikka jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Älkää peljätkö!

Näin sanoo Herra:

Älä pelkää.
Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.

Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni Sinuun ei järky,
eikä minun rauhanliittoni horju.

Saat uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä.

Amen

Rauhaa ja rakkautta Jeesus meille haluaa antaa.

Teemu kirjoitti:

Hyvä Nosturi,

Olet malliesimerkki tietämättömyydestä ja asenteellisuudesta. Kiitos siitä. Kiitos, että kommentoit tätä keskustelua, että saimme tännekin esimerkin siitä, mitä nettikeskustelut voivat olla.

Toivon kuitenkin, että kukaan ei kuitenkaan provosoidu ja lähde sanailemaan kanssasi. Erityisesti toivon, ettei kukaan puutu tuohon venäjänlähetykseen, koska "totuus" minkä annoit "kokemuksen" äänellä kirkostamme valitettavasti on yksi totuus Venäjän uskonnollisesta tilanteesta. Itse taas edustat toista totuutta. Väliin jää paljon, melkein kaikki muu.

Edellä mainittu ja yhdellä raamatunlauseella päähän lyöminen veivät jo kaiken pohjan hyvältä keskustelulta. Mutta sen varmasti keskustelun aloittajakin ymmärsi.

Lue lisää

Kirjoituksessasi koit Raamatun jakeitten käyttämisen päähän lyömiseksi. Se herätti kysymyksen miksi sanot näin.Ilmeisesti mielipiteesesi juuret juontavat alkunsa juuri ortodoksisuuden olemuksesta. Sanan opiskelu raamatusta ei ole siinä ilmeisesti tärkeä koska ortodoksiset kirkkoisät ovat jo tutkineet ne 1100-1200 luvulla. Näinhän se terminologia kai suurin piirtein menee? Olet aikaisemmin vaatinut "hyvää keskustelua", haluat sen ilmiselvästi käymistä vain sinun esittämilläsi ehdoilla. Annetaan vaan palaa, jos esität mielipiteitä, saat varustautua myös vastakkaisiinkin mielipiteisiin. Mainitsit Venäjän uskonnontojen monimuotoisuudesta, siihen en ole ottanut kantaa.
Mistä muuten johtuu Venäjällä Ortodoksisen kirkon hyökkäävä asenne muita uskontoja kohtaan. En voi löytää muuta järkevää selitystä kuin että pelätään oman valta-aseman menettämistä.

Ari kirjoitti:

Kiitos palopuheestasi. Kiitos, että joku uskaltaa tuoda rohkeita esimerkkejä ortodoksisuuden varjopuolista. Mutta täytyy muistaa, että Luterilaisuudessakin on niitä vajavaisuuksia. Kuten vältetään kirkossa käyntiä, kaupallisuus ja listaa voi vaikka jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Älkää peljätkö!

Näin sanoo Herra:

Älä pelkää.
Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.

Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni Sinuun ei järky,
eikä minun rauhanliittoni horju.

Saat uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä.

Amen

Rauhaa ja rakkautta Jeesus meille haluaa antaa.

Lue lisää

Jostain syystä "rohkeita esimerkkejä ortodoksisuuden varjopuolista" tuovat esiin usein sellaiset henkilöt, joiden tiedot ortodoksisen kirkon opista ovat hyvin puutteelliset tai perustuvat ulkonaisiin havaintoihin.

Niin on asia myös em. tapauksessa. Valitettavasti.

Nosturi kirjoitti:

Kirjoituksessasi koit Raamatun jakeitten käyttämisen päähän lyömiseksi. Se herätti kysymyksen miksi sanot näin.Ilmeisesti mielipiteesesi juuret juontavat alkunsa juuri ortodoksisuuden olemuksesta. Sanan opiskelu raamatusta ei ole siinä ilmeisesti tärkeä koska ortodoksiset kirkkoisät ovat jo tutkineet ne 1100-1200 luvulla. Näinhän se terminologia kai suurin piirtein menee? Olet aikaisemmin vaatinut "hyvää keskustelua", haluat sen ilmiselvästi käymistä vain sinun esittämilläsi ehdoilla. Annetaan vaan palaa, jos esität mielipiteitä, saat varustautua myös vastakkaisiinkin mielipiteisiin. Mainitsit Venäjän uskonnontojen monimuotoisuudesta, siihen en ole ottanut kantaa.
Mistä muuten johtuu Venäjällä Ortodoksisen kirkon hyökkäävä asenne muita uskontoja kohtaan. En voi löytää muuta järkevää selitystä kuin että pelätään oman valta-aseman menettämistä.

Lue lisää

Raamatun tutkiminen jos mikä on ortodoksista puuhaa. Ortodoksiset isät eivät tutkineet Raamattua (jonka nimi muuten on tapana kirjoittaa isolla alkukirjaimella, sorry) ensisijaisesti 1100-1200-luvuilla, kuten Nosturi täällä väittää. He KIRJOITTIVAT Uuden testamentin tekstit ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana! Tarkemmin sanottuna, heitä kutsutaan apostoleiksi ja kunnioitamme heitä hyvin suuressa määrin pyhinä isinä. Seuraavat sukupolvet (esimerkiksi Gregorios Teologi, Johannes Krysostomos,Basileios Suuri ja Athanasios Suuri) myös tulkitsivat Raamatun tekstejä, lähinnä 300-luvun aikana. Heillä ei ollut käytettävissään mitään muita lähdeteoksia kuin Raamattu ja heillä oli mahdollisimman suora maantieteellinen ja ajallinen yhteys varhaiskirkkoon. Kuka hyvänsä voi päätellä, kummat olisivat parempia Raamatun tulkitsijoita kuin nämä isät vai me, jotka elämme 2000 vuotta jälkeen Kristuksen.

Ortodoksinen kirkko kantaa sisällään suoraa yhteyttä jakamattomaan apostoliseen Varhaiskirkkoon. Nosturin kuvaama tulkinta ortodoksian olemuksesta ei vastaa alkuunkaan todellisuutta, puhumattakaan että se perustuisi minkäänlaiseen syvempään teologiseen tietämykseen.

Otan kantaa myös Venäjän tilanteeseen, se on velvollisuuteni. Mistä johtuu Venäjän ortodoksisen kirkon hyökkäävä asenne muita uskontoja kohtaan? Vastaus on hyvin selkeä: Venäjä sattuu olemaan ortodoksinen maa ja hyvin pitkälti myös ortodoksinen yhtenäiskulttuuri, ja Venäjällä on maailman suurin ortodoksinen paikalliskirkko, johon kuuluu yli 100 miljoonaa jäsentä.

Kun Neuvostoliitto hajosi, uskonnollinen julistus vapautettiin muodollisesti Venäjällä.
Kaiken maailman matkasaarnaajat läntisestä Euroopasta, monet suomalaiset mukaan lukien lähtivät sinne "lähetystyöhön", kuvitellen tekevänsä hyvääkin. Olen Suomessa kuullut saarnapöntöstä "evankelisen" pastorin suusta ison sammakon: "Suomen itärajan takaa alkaa lähetyskenttä, jonka toinen raja on Tyynellä Valtamerellä". Se oli mahtipontisesti sanottu ja täysin vailla tajua realiteeteista ja siitä että
olisi perusasia kunnioittaa kunkin maan paikallista kulttuuria. Venäjälle nämä Raamatulla päähän lyöjät painuivat välittämättä
rahtuakaan siitä, että Venäjän 70 vuotta ateismin alla riutunut kirkko oli vasta vaivoin
nousemassa jalkeilleen. Siperiassa eräs nimeltä mainitsematon protestanttinen vapaa suunta ilmoitti rutiköyhissä kylissä ja kaupungeissa, että jos tulette meille kastettaviksi, saatte kahvipaketin.

Ei ole ihme, että Venäjän ortodoksinen kirkko suhtautuu kielteisesti muita uskontoja kohtaan.
Ortodoksiset kirkot kas kun tekevät lähetystyötä pakanoiden keskuudessa, mutta eivät missään ja koskaan KÄÄNNYTYSTYÖTÄ, jota jotkut erheellisesti myös "evankelioinniksi" kutsuvat.

Nosturi kirjoitti:

Kirjoituksessasi koit Raamatun jakeitten käyttämisen päähän lyömiseksi. Se herätti kysymyksen miksi sanot näin.Ilmeisesti mielipiteesesi juuret juontavat alkunsa juuri ortodoksisuuden olemuksesta. Sanan opiskelu raamatusta ei ole siinä ilmeisesti tärkeä koska ortodoksiset kirkkoisät ovat jo tutkineet ne 1100-1200 luvulla. Näinhän se terminologia kai suurin piirtein menee? Olet aikaisemmin vaatinut "hyvää keskustelua", haluat sen ilmiselvästi käymistä vain sinun esittämilläsi ehdoilla. Annetaan vaan palaa, jos esität mielipiteitä, saat varustautua myös vastakkaisiinkin mielipiteisiin. Mainitsit Venäjän uskonnontojen monimuotoisuudesta, siihen en ole ottanut kantaa.
Mistä muuten johtuu Venäjällä Ortodoksisen kirkon hyökkäävä asenne muita uskontoja kohtaan. En voi löytää muuta järkevää selitystä kuin että pelätään oman valta-aseman menettämistä.

Lue lisää

Kyllä tietenkin esitän näkemykseni oman taustani valossa. Missäs muussakaan? Enkä häpeä sitä. Se on oikeastaan ainoa ehto, jonka asetan kaikelle "hyvälle" keskustelulle. Jokaisella meillä on taustamme ja siitä ponnistamme. Jos tausta on heikko tai sitä häpeää, täytyy hyökkiä muita kohti. Valitettavan usein ihmiset sen unohtavat. Niin näköjään myös nyt.

Osaksi, kuten sanoit Venäjän kirkon vihamielisyys saattaa johtuakin edellä mainitusta, kuten totesit. Mutta se todellinen hengellisyyskin sieltä löytyy. Babushkojen luottamus Jumalaan ja Jumalan sanaan on syvempi ja vahvempi kuin meidän kummankaan yhteensä (kun täällä aikaamme vietämme). Ja se hengellisyys kasvaa ortodoksisesta perinteestä, halusit tai et. Osaltaan vihamielisyys taas johtuu näkemyksestä, jonka Johannes jo esittikin.

Tottakai keskustelussa on vastakkaisia mielipiteitä. Pitää ollakin, kuinka muuten mitään keskustelua käydään? Mutta pelkkien mielipiteiden ja mutu-ajatusten esittäminen ainoana totuutena ja niillä muitten tölviminen on eri asia, ei keskustelua. Tämä omalta osaltani tästä "keskustelusta", Johannes jo muuten kommentoikin.

P.S. Enemmän olen muuten henk. koht. lukenut Raamattua kuin 1100 - 1200 luvun isiä... Koitapa sinäkin noita Johanneksen mainitsemia vanhempia isiä.

Johannes kirjoitti:

Raamatun tutkiminen jos mikä on ortodoksista puuhaa. Ortodoksiset isät eivät tutkineet Raamattua (jonka nimi muuten on tapana kirjoittaa isolla alkukirjaimella, sorry) ensisijaisesti 1100-1200-luvuilla, kuten Nosturi täällä väittää. He KIRJOITTIVAT Uuden testamentin tekstit ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana! Tarkemmin sanottuna, heitä kutsutaan apostoleiksi ja kunnioitamme heitä hyvin suuressa määrin pyhinä isinä. Seuraavat sukupolvet (esimerkiksi Gregorios Teologi, Johannes Krysostomos,Basileios Suuri ja Athanasios Suuri) myös tulkitsivat Raamatun tekstejä, lähinnä 300-luvun aikana. Heillä ei ollut käytettävissään mitään muita lähdeteoksia kuin Raamattu ja heillä oli mahdollisimman suora maantieteellinen ja ajallinen yhteys varhaiskirkkoon. Kuka hyvänsä voi päätellä, kummat olisivat parempia Raamatun tulkitsijoita kuin nämä isät vai me, jotka elämme 2000 vuotta jälkeen Kristuksen.

Ortodoksinen kirkko kantaa sisällään suoraa yhteyttä jakamattomaan apostoliseen Varhaiskirkkoon. Nosturin kuvaama tulkinta ortodoksian olemuksesta ei vastaa alkuunkaan todellisuutta, puhumattakaan että se perustuisi minkäänlaiseen syvempään teologiseen tietämykseen.

Otan kantaa myös Venäjän tilanteeseen, se on velvollisuuteni. Mistä johtuu Venäjän ortodoksisen kirkon hyökkäävä asenne muita uskontoja kohtaan? Vastaus on hyvin selkeä: Venäjä sattuu olemaan ortodoksinen maa ja hyvin pitkälti myös ortodoksinen yhtenäiskulttuuri, ja Venäjällä on maailman suurin ortodoksinen paikalliskirkko, johon kuuluu yli 100 miljoonaa jäsentä.

Kun Neuvostoliitto hajosi, uskonnollinen julistus vapautettiin muodollisesti Venäjällä.
Kaiken maailman matkasaarnaajat läntisestä Euroopasta, monet suomalaiset mukaan lukien lähtivät sinne "lähetystyöhön", kuvitellen tekevänsä hyvääkin. Olen Suomessa kuullut saarnapöntöstä "evankelisen" pastorin suusta ison sammakon: "Suomen itärajan takaa alkaa lähetyskenttä, jonka toinen raja on Tyynellä Valtamerellä". Se oli mahtipontisesti sanottu ja täysin vailla tajua realiteeteista ja siitä että
olisi perusasia kunnioittaa kunkin maan paikallista kulttuuria. Venäjälle nämä Raamatulla päähän lyöjät painuivat välittämättä
rahtuakaan siitä, että Venäjän 70 vuotta ateismin alla riutunut kirkko oli vasta vaivoin
nousemassa jalkeilleen. Siperiassa eräs nimeltä mainitsematon protestanttinen vapaa suunta ilmoitti rutiköyhissä kylissä ja kaupungeissa, että jos tulette meille kastettaviksi, saatte kahvipaketin.

Ei ole ihme, että Venäjän ortodoksinen kirkko suhtautuu kielteisesti muita uskontoja kohtaan.
Ortodoksiset kirkot kas kun tekevät lähetystyötä pakanoiden keskuudessa, mutta eivät missään ja koskaan KÄÄNNYTYSTYÖTÄ, jota jotkut erheellisesti myös "evankelioinniksi" kutsuvat.

Lue lisää

Johannes, kirjoitit:"Kun Neuvostoliitto hajosi, uskonnollinen julistus vapautettiin muodollisesti Venäjällä". Muodollisesti? Siis eikö Venäjällä ole todellista uskon vapautta.
Apostolit nimitti Jeesus, he olivat niitä jotka olivat tunteneet hänet. Mistä aposteleista puhut 300 luvulta. Kysymys: Venäjällä ortodoksit nimittävät itseään ainoiksi oikeiksi kristityiksi, näinkö on?
Minun uskovaisuuttani ei päätä mainitsemasi kirjoittajat. Kaiken kaikkiaan Raamatun sanoma on jatkuvasti etenevä, että se siitä syvällisestä teologisesta tietämyksestä. Syvällisiä teologian tutkijoita on maa pullollaan, mutta jos puuttuu ymmärrys Jeesuksen Kristuksen tuntemisesta niin yksin kirjatiedolla ei pitkälle päästä. Siitä tulee sitä ihmisten tulkitsemaa väärää kristillisyyttä. En usko että ihminen pystyy synnyttämään uskoa, se on Jumalan työ, en nyt käytä jakeita ettei tule niitä Raamatulla päähän hakattuja. Mitä pelättävää muuten Raamatun jakeitten käyttämisessä on. Mihinkä perustamme tietomme jos emme Jumalan sanaan ja Raamattuun. Osoittavatko ne liian rajusti sen, synnin, vanhurskauden ja tuomion ;-)
Koska olet ilmeisesti perillä katolilaisuudesta, niin mikä sen sai jakaantumaan kahtia, itäiseen ja läntiseen suuntaan.
Entä se lähetystyö ortodokseilla, miten se tapahtuu käytännössä. Oletko muuten itse kristitty kun käytät käännytystyö sanaa negatiiviseen tapaan sanaa oikein huutamalla isoilla kirjaimilla. Kirjoituksestasi hohtaa juuri se ankara suvaitsemattomuus muita uskovia kohtaan, näin se vaan on.
Annetaan turhien kuvitelmien olla.

Johannes kirjoitti:

Jostain syystä "rohkeita esimerkkejä ortodoksisuuden varjopuolista" tuovat esiin usein sellaiset henkilöt, joiden tiedot ortodoksisen kirkon opista ovat hyvin puutteelliset tai perustuvat ulkonaisiin havaintoihin.

Niin on asia myös em. tapauksessa. Valitettavasti.

Lue lisää

Tietämättömyys on paha juttu. Ulkoiset havainnot puhuvat paljon. Hedelmistään puu tunnetaan. Mutta tyhmyreitähän aina voi oikaista. Ja puhua niistä hyvistä puolista. Vai annetaanko se työ sovinnolla Jumalalle?

Nosturi kirjoitti:

Johannes, kirjoitit:"Kun Neuvostoliitto hajosi, uskonnollinen julistus vapautettiin muodollisesti Venäjällä". Muodollisesti? Siis eikö Venäjällä ole todellista uskon vapautta.
Apostolit nimitti Jeesus, he olivat niitä jotka olivat tunteneet hänet. Mistä aposteleista puhut 300 luvulta. Kysymys: Venäjällä ortodoksit nimittävät itseään ainoiksi oikeiksi kristityiksi, näinkö on?
Minun uskovaisuuttani ei päätä mainitsemasi kirjoittajat. Kaiken kaikkiaan Raamatun sanoma on jatkuvasti etenevä, että se siitä syvällisestä teologisesta tietämyksestä. Syvällisiä teologian tutkijoita on maa pullollaan, mutta jos puuttuu ymmärrys Jeesuksen Kristuksen tuntemisesta niin yksin kirjatiedolla ei pitkälle päästä. Siitä tulee sitä ihmisten tulkitsemaa väärää kristillisyyttä. En usko että ihminen pystyy synnyttämään uskoa, se on Jumalan työ, en nyt käytä jakeita ettei tule niitä Raamatulla päähän hakattuja. Mitä pelättävää muuten Raamatun jakeitten käyttämisessä on. Mihinkä perustamme tietomme jos emme Jumalan sanaan ja Raamattuun. Osoittavatko ne liian rajusti sen, synnin, vanhurskauden ja tuomion ;-)
Koska olet ilmeisesti perillä katolilaisuudesta, niin mikä sen sai jakaantumaan kahtia, itäiseen ja läntiseen suuntaan.
Entä se lähetystyö ortodokseilla, miten se tapahtuu käytännössä. Oletko muuten itse kristitty kun käytät käännytystyö sanaa negatiiviseen tapaan sanaa oikein huutamalla isoilla kirjaimilla. Kirjoituksestasi hohtaa juuri se ankara suvaitsemattomuus muita uskovia kohtaan, näin se vaan on.
Annetaan turhien kuvitelmien olla.

Lue lisää

1. Mitä uskon vapautta on se, että kristityt pakkokäännyttävät toisia kristittyjä ja käyttävät
häikäilemättä hyväkseen ateistisen yhteiskunnan synnyttämää uskonnollista tietämättömyyttä? Venäjällä uskonnonopetus oli kiellettyä 70 vuotta, mutta se ei ole mikään veruke julistaa
siinä maassa sen kulttuurille vierasta oppia, joka ei kai ole ainut kristinuskon totuus?

2. En väittänyt, että 300-luvun isät olisivat apostoleja. Luetun ymmärtämisen taito on hyvä taito.

3. Jos Venäjällä ortodoksit nimittävät itseään ainoiksi oikeiksi kristityiksi, tuskin sinne menevät evankelioijatkaan itsestään toisin sanovat. Miksi he sinne menisivät, jos kuvittelisivat, että venäläisetkin voisivat olla oikeassa?

4. "Raamatun sanoma on jatkuvasti etenevä"
Mitä tämä tarkoittaa? Teologina en ymmärtänyt lauseen sisältöä.
Hurskastelijat kuvittelevat usein, että Henki jotenkin valaisisi heidän ymmärryksensä, kun he tätä rukoilevat. Protestanttisten kirkkojen ja lahkojen historia osoittaa selvästi, mitä tästä ajatuksesta on käytännössä seurannut: maailmassa lienee ainakin toistasataa erilaista Raamatun tulkintaa ja kaikki väittävät olevansa ehdottomasti oikeassa. Valaisseeko tämä ajatus myös seemiläisen kulttuurin luonnetta? Opettaneeko ymmärtämään heprean ja kreikan kieliä ja 2000 vuoden takaisen yhteiskunnan ajatusmaailmaa?

5. Raamatun jakeita sopii toki käyttää, mutta ei IRRALLAAN ASIAYHTEYDESTÄ, jossa ne Raamatussa esiintyvät. Tällainen käyttö on "Piru Raamattua"-metodi, jolla voi tarpeen vaatiessa selittää mitä hyvänsä. Kristinuskon sanomaa kohtaan tämä on kuitenkin eettisesti äärimmäisen vastuutonta.

6. En ole erityisen selvillä katolilaisuudesta (katolilainen=katolisen kirkon jäsen). Tarkottanet Roomalaiskatolista kirkkoa? Ei se ole jakaantunut kahtia, vaan eronnut jakamattoman kirkon yhteydestä, oltuaan siihen mennessä osa jakamatonta krisitillistä kirkkoa tuhannen vuoden ajan.

7. Lähetystyötä ortodoksinen kirkko harjoittaa nykypäivinä lähinnä Afrikan mantereella ja PAKANOIDEN keskuudessa.(ortodoksit eivät muuten pidä protestanttisesta käännytystyöstä Etiopiassa, jossa sijaitsee yksi maailman vanhimmista kristillisistä kirkoista). Aiemmin
varsinkin 1800-luvun aikana Venäjän ortodoksinen kirkko teki suuren työn lähetystyössä Siperiassa,
Alaskassa ja Japanissa. Afrikassa on avustettu taloudellisesti esimerkiksi Itä-Afrikan ortodoksisia paikalliskirkkoja ja rakennettu niille kirkkorakennuksia sekä tuettu pappiskoulutusta. Tämä työ on paljolti tapahtunut kyseisten kirkkojen omasta pyynnöstä.

Ortodoksinen kirkko ei käännytä muita kristittyjä. Tällainen olisi väärin sekä evankeliumia että ihmisen tahdonvapautta kohtaan.

En pidä sinua Nosturi erityisen suvaitsevana ortodokseja kohtaan. Sellaiset ovat suitsutukset kuin suitsutettavatkin. Tulen lukemaan sujuvasti mahdolliset vastauksesi tähän kirjeeseen, mutta
keskustelu osaltani tästä aiheesta päättyy tähän.
Lisäksi huomautan, että tällä palstalla on ennenkin tarpeen vaatiessa vaiennettu ns. evankelioijat, jos he eivät kykene arvostamaan ortodoksisuutta millään tavoin.

Olen puhunut.