Puukkojunkkarit

Puukkojunkkarit mihinkään syrjäytyneet, Isotalo oli Alahärmään suurin talo, Rannanjärvi samanlainen Ylihärmässä, Pukkilan Jaska oli Kauhavan suurimpia isäntiä, mistä tämä sopertelu syrjäytymisestä oikein tulee, kun pitäjien suurimmat talot on ensimmäisiä.

Varmaan tolla pitäjäkurillakin on osuutensa, mutta se ei selitä sitä, miksi puukkojunkkarius syntyi vain etelä-pohjanmaalla, miksei se levinnyt koko Suomeen, vaan jäi vain paikalliseksi ilmiöksi, tämä mallihan syntyi jo 1700 luvulla ja kesti yli 150 vuotta, ennekuin alkoi laantua, miksi pitäjäkuri synnytti tämän käytösmallin vain eteläpohjanmaalla muttei muualla Suomessa, kurisääntöhän oli voimassa koko maassa.

Mitä tulee paluuseen normaali yhteiskunnan piiriin, niin esim. Isotalo kuoli vanhana miehenä yli kaheksankymppisenä, oman talonsa isäntänä, talo ei kaatunut vaikka mies istui vankilassa yhden vuoiskymmenen, taloa hoiti vaimo ja rengit.
Rannajärvi kuoli puukkoon vähän alle viiskymppisenä, omat pojat oli jo silloin remmissä mukana, eikä meno laantunut isän kuolemaan, Isotalon oma poika kuoli myös puukkoon.

Nämä kaverit ei olleet mitään pikkurikollisia, esim. kun ne ryöstivät Vaasan viljamakasiinit, niin kolme isäntää Isotalo, Rannajärvi ja Pukkila laittoivat jokainen noin viisikymmentä hevosta rekineen kahden miehen kanssa ja aloivat makasiineja tyhjäksi kolme päivää, eli kolme päivää 150 rekeä kuskasi viljaa pitkin pohjanmaata piilloon tässä keikassa, kun Vaasan viljamakasiineja tyhjennettiin, eikä kukaan ilmoittanut viranomaisille yhtään mitään, niin suuri oli häjyjen koston pelko.

Nää kaverit oli melkoisia mafiapomoja aikanaan, niiden sana oli laki pohjanmaalla.

Lukekaa Heikki Ylikankaan kirja Härmän häjyistä, siinä pm paljon tietoa.

nääin see meni kirjoitti:

Puukkojunkkarit mihinkään syrjäytyneet, Isotalo oli Alahärmään suurin talo, Rannanjärvi samanlainen Ylihärmässä, Pukkilan Jaska oli Kauhavan suurimpia isäntiä, mistä tämä sopertelu syrjäytymisestä oikein tulee, kun pitäjien suurimmat talot on ensimmäisiä.

Varmaan tolla pitäjäkurillakin on osuutensa, mutta se ei selitä sitä, miksi puukkojunkkarius syntyi vain etelä-pohjanmaalla, miksei se levinnyt koko Suomeen, vaan jäi vain paikalliseksi ilmiöksi, tämä mallihan syntyi jo 1700 luvulla ja kesti yli 150 vuotta, ennekuin alkoi laantua, miksi pitäjäkuri synnytti tämän käytösmallin vain eteläpohjanmaalla muttei muualla Suomessa, kurisääntöhän oli voimassa koko maassa.

Mitä tulee paluuseen normaali yhteiskunnan piiriin, niin esim. Isotalo kuoli vanhana miehenä yli kaheksankymppisenä, oman talonsa isäntänä, talo ei kaatunut vaikka mies istui vankilassa yhden vuoiskymmenen, taloa hoiti vaimo ja rengit.
Rannajärvi kuoli puukkoon vähän alle viiskymppisenä, omat pojat oli jo silloin remmissä mukana, eikä meno laantunut isän kuolemaan, Isotalon oma poika kuoli myös puukkoon.

Nämä kaverit ei olleet mitään pikkurikollisia, esim. kun ne ryöstivät Vaasan viljamakasiinit, niin kolme isäntää Isotalo, Rannajärvi ja Pukkila laittoivat jokainen noin viisikymmentä hevosta rekineen kahden miehen kanssa ja aloivat makasiineja tyhjäksi kolme päivää, eli kolme päivää 150 rekeä kuskasi viljaa pitkin pohjanmaata piilloon tässä keikassa, kun Vaasan viljamakasiineja tyhjennettiin, eikä kukaan ilmoittanut viranomaisille yhtään mitään, niin suuri oli häjyjen koston pelko.

Nää kaverit oli melkoisia mafiapomoja aikanaan, niiden sana oli laki pohjanmaalla.

Lukekaa Heikki Ylikankaan kirja Härmän häjyistä, siinä pm paljon tietoa.

Lue lisää

Pitäjäkurisäädökset oli nimenomaan eteläpohjalainen ilmiö ja vieläpä siten, että siitä säädettiin ja sitä sovellettiin siellä tietyissä pitäjissä muita pitäjiä tiukemmin. Puukkojunkkariutta ilmeni suuressa määrin juuri niissä pitäjissä, joissa pitäjäkurin valvonta ja soveltaminen muutenkin oli tiukkaa. Ei puukkojunkkariutta ilmennyt kaikissa Etelä-Pohjanmaan pitäjissä. Se käy ilmi siitä Heikki Ylikankaan kirjastakin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pitäjäkuri#Pit.C3.A4j.C3.A4kurin_synty

Heikki Ylikangas pitää puukkojunkkariuden pääsyynä tervanpolton loppumisen aiheuttamaa taloudellista romahdusta Etelä-Pohjanmaalla ja sen isäntien itsetunnolle aiheuttamia henkisiä haavoja, turhautumista. Hän ei kuitenkaan kykene selittämään pitäjäkohtaisia eroja Etelä-Pohjanmaalla ja junkkariuden puuttumista Keski-Pohjanmaalta, jossa tapahtui vähintään yhtä suuri romahdus tervanpolton loppumisen myötä juuri pahimpina häjyvuosina. Suorastaan epätieteellisesti Ylikangas puhuukin pääteoriansa rinnalla eteläpohjalaisen kansanluonteen vaikutuksista.

Luotan enemmän Reino Kallion puukkojunkkariteoriaan:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Puukkojunkkarit#H.C3.A4jyilyn_syyt

Syrjäytymisellä lainausmerkeissä tarkoitin syrjäytymistä kyläyhteisön valtaenemmistön normeista ja rauhallisesta elämäntyylistä. Kun oli lähdetty rikosten tielle, siitä ei ollut paluuta. Eihän syrjäytymisellä ole tarkoiteta nytkään taloudellista asemaa, vaikka syrjäytyminen johtaakin helposti siihen, että ei työllisty ja siksi taloustilanne heikkenee. Rikkaankin perheen nuori voi olla syrjäytynyt.

Nuorisokapinaa kirjoitti:

Pitäjäkurisäädökset oli nimenomaan eteläpohjalainen ilmiö ja vieläpä siten, että siitä säädettiin ja sitä sovellettiin siellä tietyissä pitäjissä muita pitäjiä tiukemmin. Puukkojunkkariutta ilmeni suuressa määrin juuri niissä pitäjissä, joissa pitäjäkurin valvonta ja soveltaminen muutenkin oli tiukkaa. Ei puukkojunkkariutta ilmennyt kaikissa Etelä-Pohjanmaan pitäjissä. Se käy ilmi siitä Heikki Ylikankaan kirjastakin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pitäjäkuri#Pit.C3.A4j.C3.A4kurin_synty

Heikki Ylikangas pitää puukkojunkkariuden pääsyynä tervanpolton loppumisen aiheuttamaa taloudellista romahdusta Etelä-Pohjanmaalla ja sen isäntien itsetunnolle aiheuttamia henkisiä haavoja, turhautumista. Hän ei kuitenkaan kykene selittämään pitäjäkohtaisia eroja Etelä-Pohjanmaalla ja junkkariuden puuttumista Keski-Pohjanmaalta, jossa tapahtui vähintään yhtä suuri romahdus tervanpolton loppumisen myötä juuri pahimpina häjyvuosina. Suorastaan epätieteellisesti Ylikangas puhuukin pääteoriansa rinnalla eteläpohjalaisen kansanluonteen vaikutuksista.

Luotan enemmän Reino Kallion puukkojunkkariteoriaan:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Puukkojunkkarit#H.C3.A4jyilyn_syyt

Syrjäytymisellä lainausmerkeissä tarkoitin syrjäytymistä kyläyhteisön valtaenemmistön normeista ja rauhallisesta elämäntyylistä. Kun oli lähdetty rikosten tielle, siitä ei ollut paluuta. Eihän syrjäytymisellä ole tarkoiteta nytkään taloudellista asemaa, vaikka syrjäytyminen johtaakin helposti siihen, että ei työllisty ja siksi taloustilanne heikkenee. Rikkaankin perheen nuori voi olla syrjäytynyt.

Lue lisää

Joo, mutta puukkojunkariudessa ei tämä syrjäytyminen oikein päde, kun nokkamiehet oli pitäjiensä suurimpia isäntiä, eihän kylän suurin talo ole syrjäytynyt, siis Rannanjärvi, Isotalo, Pukkila jne.. olivat isäntiä, ei mitään ison talon poikia, ne oli itse isäntiä.

Antti Isotalo tienasi ne rahat kaupankäynnillä millä se osti vaimonsa kotitalon itselle, miten tämmönen henkilö oikein määritellään syrjäytyneeksi, joka oli niin pätevä kauppamies että pystyi ostamaan Alahärmän suurimman talon ????
Antti itse väitti tienanneensa eniten rahaa viinanmyynnillä.

Puukkojunkariutta esiintyi jonkinverran myös Oulussa ja Keski-suomessa ( käräjillä tuomittuja tapauksia ), mutta pääosin se oli eteläpohjalainen ilmiö, mikään syrjäytyminen ei selitä ilmiötä, kansahan ihaili näitä "vapaaherroja", vaikka oikeasti ne oli rikollisia.

Mielestäni tämmöset seitkytluvun demaripiireissä hahmotellut syrjäytymismnääritelmät ei sovi historian tutkimukseen ollenkaan, niillä ei ole mitään tekemistä tämän ilmiön kanssa.

näin see oli kirjoitti:

Joo, mutta puukkojunkariudessa ei tämä syrjäytyminen oikein päde, kun nokkamiehet oli pitäjiensä suurimpia isäntiä, eihän kylän suurin talo ole syrjäytynyt, siis Rannanjärvi, Isotalo, Pukkila jne.. olivat isäntiä, ei mitään ison talon poikia, ne oli itse isäntiä.

Antti Isotalo tienasi ne rahat kaupankäynnillä millä se osti vaimonsa kotitalon itselle, miten tämmönen henkilö oikein määritellään syrjäytyneeksi, joka oli niin pätevä kauppamies että pystyi ostamaan Alahärmän suurimman talon ????
Antti itse väitti tienanneensa eniten rahaa viinanmyynnillä.

Puukkojunkariutta esiintyi jonkinverran myös Oulussa ja Keski-suomessa ( käräjillä tuomittuja tapauksia ), mutta pääosin se oli eteläpohjalainen ilmiö, mikään syrjäytyminen ei selitä ilmiötä, kansahan ihaili näitä "vapaaherroja", vaikka oikeasti ne oli rikollisia.

Mielestäni tämmöset seitkytluvun demaripiireissä hahmotellut syrjäytymismnääritelmät ei sovi historian tutkimukseen ollenkaan, niillä ei ole mitään tekemistä tämän ilmiön kanssa.

Lue lisää

Älä nyt takerru siihen, että ensimmäisessä viestissä tuli "suomentaneeksi" pääilmaisuni "lopulta kapinoijat olivat asetelmissa, jolta ei ollut paluuta" myös muotoon " eli olivat syrjäytyneet, kuten nykyään sanotaan".

Sovitaan, että luovun suosiolla syrjäytymis-termistä, mutta pääilmaisustani pidän kiinni. Jotenkinhan pitää selittyä sekin, että vielä yli kolmikymppiset miehet jatkoivat rikollista toimintaansa. Tuskin häjyilyn aloittaneet miehet enää 30-50 -vuotiaina ja perheellisinä enää välittivät kapinoida tanssikieltoja yms. vastaan, mutta kun parikymppisinä tuli opeteltua tietty rikollinen elämäntyyli ja oli saatu niin virkavallan kuin kyläyhteisön enemmistönkin silmissä huono maine, siitä ei ollut niin helppo irtautua. Voisin kutsua heitä yhtä hyvin vaikka taparikollisiksi, ellet siihenkin tarttuisi tyyliin "eihän Alahärmän suurimman talon ostaja voi olla taparikollinen".

Tuota en nimenomaan tekstissäsi ymmärrä ollenkaan, miten ihmeessä painottamasi puukkojunkkarien varakkuus voi millään lailla liittyä tässä käsiteltyyn asiaan. Eihän kukaan koskaan ole väittänytkään, että puukkojunkkarit olisivat olleet varakkuudeltaan köyhiä tai keskinkertaisia yhteisössään. Korkeintaan tavallaan Heikki Ylikangas, joka olettaa puukkojunkkariuden johtuneen siitä, ettei tervanpolton loputtua oltu enää suhteellisesti yhtä varakkaita kuin ennen ja tästä tuli sitten muka suru puseroon.

Noiden eteläpohjalaispitäjien asukkaiden enemmistö ei millään lailla ihaillut puukkojunkkareita. Johtajista tehtiin lauluja vain mielistelytarkoituksessa. Osa ilmeisesti päästäkseen niiden avulla itse tuottaviin rosvoporukoihin, osa säästyäkseen oman talonsa ryöväämiseltä tai muulta hävitykseltä mm. häiden yhteydessä.

Nuorisokapinaa kirjoitti:

Älä nyt takerru siihen, että ensimmäisessä viestissä tuli "suomentaneeksi" pääilmaisuni "lopulta kapinoijat olivat asetelmissa, jolta ei ollut paluuta" myös muotoon " eli olivat syrjäytyneet, kuten nykyään sanotaan".

Sovitaan, että luovun suosiolla syrjäytymis-termistä, mutta pääilmaisustani pidän kiinni. Jotenkinhan pitää selittyä sekin, että vielä yli kolmikymppiset miehet jatkoivat rikollista toimintaansa. Tuskin häjyilyn aloittaneet miehet enää 30-50 -vuotiaina ja perheellisinä enää välittivät kapinoida tanssikieltoja yms. vastaan, mutta kun parikymppisinä tuli opeteltua tietty rikollinen elämäntyyli ja oli saatu niin virkavallan kuin kyläyhteisön enemmistönkin silmissä huono maine, siitä ei ollut niin helppo irtautua. Voisin kutsua heitä yhtä hyvin vaikka taparikollisiksi, ellet siihenkin tarttuisi tyyliin "eihän Alahärmän suurimman talon ostaja voi olla taparikollinen".

Tuota en nimenomaan tekstissäsi ymmärrä ollenkaan, miten ihmeessä painottamasi puukkojunkkarien varakkuus voi millään lailla liittyä tässä käsiteltyyn asiaan. Eihän kukaan koskaan ole väittänytkään, että puukkojunkkarit olisivat olleet varakkuudeltaan köyhiä tai keskinkertaisia yhteisössään. Korkeintaan tavallaan Heikki Ylikangas, joka olettaa puukkojunkkariuden johtuneen siitä, ettei tervanpolton loputtua oltu enää suhteellisesti yhtä varakkaita kuin ennen ja tästä tuli sitten muka suru puseroon.

Noiden eteläpohjalaispitäjien asukkaiden enemmistö ei millään lailla ihaillut puukkojunkkareita. Johtajista tehtiin lauluja vain mielistelytarkoituksessa. Osa ilmeisesti päästäkseen niiden avulla itse tuottaviin rosvoporukoihin, osa säästyäkseen oman talonsa ryöväämiseltä tai muulta hävitykseltä mm. häiden yhteydessä.

Lue lisää

No empä tiedä, Isotalo oli mukana myös senajan kunnalispoltiikassa, oli mukanan Alahärmän ensimmäisen kansakoulun rakentamisessa ja lattoi omat lapsensa siihen ensimmäisten joukossa, oli arvo vieras häissä, hautajaisissa jne... monella tapaa sosiaalinen, pidetty ja menestynyt mies, vaikka tekikin kaikenlaista mitä ei lain silmissä voi hyvällä katsoa.

Rannajärvi oli myös erittäin pätevä mies, seppä joka teki puukkoja ja kaikenlaista mitä nyt raudasta voi tehdä, eli menestyjä ja osaaja, ei mikään tumpelo syrjäytyjä.
Rannajärven mukana kulkivat myös hänen aikuisikään ehtineet pojat, näillä häjy-reissuilla, ne oli mukana myös silloin kun Rannanjärvi kuoli puukkoon.

Ylikankaan teoriassa on osa totuus, varmaan maakunnan taloudellinen nousu ja sen jälkeen tapahtunut tervanpolton loppuminen alueella, sulki monen kunnianhimoisen miehen mahdollisuudet pärjätä elämässä, pohjalainen tapa että talo jää vanhimmalle pojalle eikä sitä jaeta teki eron myös selväksi, toinen velipoika peri kaiken ja toinen ei mitään.
Perintölakikan muuttui vasta 1800 luvun lopulla, niin että kaikki perivät jotain.

Pitäjäkuri oli talollisten vastuulla, pieni rähinöinti purki paineita, saipa päteä jollain lailla, mutta oikeastaan homma loppui vasta toisen maailmansodan jälkeen, maakunta meni varsin yksimielisenä valkoisten taakse, Lapuan liike on jonkinlainen suora jatkumo tässä ketjussa, samoin sen jälkeen perustettu IKL.

Ehkä sulla on jotenki sinisilmäinen käsitys kansan "lain kunnioittamisesta".
Esim. peräpohjolassa oli myöhemmin tukkisavotoilla voimassa niin sanottu korpi laki tai kämpän laki, lain kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä, mutta se toimi helvetin hyvin.
Esim. pedofiileja ei esiintynyt ollenkaan kyseisillä alueilla, kukaan vaan ei uskaltanut sellaiseen ryhtyä, vaikka olisi ollut himot siihen suuntaan.