Ateistikin rukoilee, ja pyytää rukoilemaan puolestaan, kun kuolema kolkuttaa ovelle?
MIKSI?
aateismi
20174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Myönnät siis olevasi uskovainen kuolemanpelkosi vuoksi?
joo ja se luulee että ateistikin pelkää kuolemaa. Omituisia ovat hihhulien mielenliiikutukset.
Ateistit ovat ihmisistä kehittyneimpiä ja empaattisimpia. Ateistina en ole huolissani omasta kulemastani itseni kannalta, vaan jäljelle jäävien läheisten, miten he pärjäävät. Uskovaiset taas narsisteina ovat huolissaan vain itsestään.
Kyllä minä ateistina uskallan myöntää, etten välittäisi kuolla, ainakaan kovin pian. Ei tuo ajatus kyllä koskaan ole minkäänlaisia jumalia saanut päänuppiini pyörimään. Uskoisin monen ateistinkin ainakain vähän kuolemaa pelkäävän, en vain ymmärrä miksi tuolaisen miettiminen loihtisi jostain minkäänsortin jumalia esiin. Tietenkinhän avaajan taka-ajatuksena on se typerä "ikuinen elämä valitsemansa jumalolennon sukupuolettomana hovinarrina"-mantra, mutta sille nyt ei voi kun nauraa.
Toivonpa vain, etten ainakaan jää koneiden armoille kasviksena jonkun terveyskeskuksen vuodeosastolle. Jos niin käy, toivottavasti joku hyvä ystävä nykii piuhat irti.
"MIKSI?
Ateistikin rukoilee, ja pyytää rukoilemaan puolestaan, kun kuolema kolkuttaa ovelle?"
Ehkä sillä kyseisellä ateistilla on uskonnollinen tausta, ehkä häneen ovat sittenkin purreet uskovien helvettipelottelut. Ehkä hän on muuten vaan epävarma ja pelokas ja tarraa mihin tahansa lohtuun... En tiedä.
Omalta osaltani voin entisenä uskovana ja nykyisenä ateistina vakuuttaa, ettei tullut mielen viereenkään rukoilla, kun tässä pari vuotta sitten oletin olevani ehkä lähellä kuolemaani.
Kävi nimittäin niin, että yksinäni kotona sängyssä ollessani sain oireita, jotka mielestäni selvästi viittasivat sydänkohtaukseen. Sitä se ei lopulta ollut, mutta ajattelin kyllä mahdollisesti kuolevani siihen paikkaan. Rukous ei todellakaan ollut se asia, joka tuli mieleeni, aiemmasta uskovaisuudesta huolimatta.
Minä en ole uskovainen, mutta en ateistikaan. Enkä ole koskaan tavannut yhtään ateistia. Kaikki epäilevät olevaisen olemista. Siksi ateistiksi itseään kutsuva voi tehdä noin.
Mutta en niten ihmettelen niitä uskovia, jotka eivät kyseenalaista mitään, vaan uskovat sokeasti. Ja tekevät hirmutekoja uskoonsa vedoten.
Mikäs se kolmas vaihtoehto sitten oikein on, sitä joko uskoo tai ei usko.
Ilmeisen provo, mutta vastataan.
Yksi vaihtoehto on se, että kun lopunaika lähestyy ja uskovaiset sukulaiset juoksee sairaalassa tuli persauksissa, heillä kun on hätä tuon ateistin hel'vettiin joutumisesta, niin laupias ateisti sanoo, että uskonhan minä ja tavataan taivaassa.
Pikku bluffi on helpoin tapa saada nuo uskovaiset höperöt rauhoittumaan.
Eihän uskovaiset ja ateisti sukulaiset ole edes väleissä keskenään. Joten tuskin yrittävät käännyttää.
Kommenttisi taitaa perustua omakohtaisiin kokemuksiin? Älä välitä, et varmastikaan ole ainoa uskontoihin hurahtanut, jonka sukulaiset eivät jaksa käännyttämistäsi kuunnella.
Luulin aamulla kuolevani kun kolmatta tuntia olin oksennellut niin että silmät pullistelivat päästä. Kertaakaan en rukoillut ja tässä sitä nyt kuitenkin konetta naputellaan, kun lääke alkoi vaikuttaa.
Luultavasti en elä enää kauan, mutta onhan tämä jo nähty.
Ihmisten maailmankuvat silloin tällöin muuttuvat ja murtuvat. Usein se liittyy dramaattisiin tapahtumiin elämässä. Elämän loppuminen on yksilön elämän kannalta melko dramaattinen tapahtuma: kyllä siihen voi liittyä maailmankuvan ja persoonan syviä muutoksia.
Kuolen kun kuolen ihan kuten kaikki muutkin. Mitä rukoilemista siinä on?
Olisi hirveä ja pelottavaa elää jos en olisi uskossa. Viime viikolla kuoli paikkakunnallamme ihan sekunnissa ihminen onnettomuudessa.. Siinä ei kyllä enää "ryövärinarmoja ole" ja ehdi huutamaan Jumalan puoleen jos noin lähtee. En uskaltais elää hetkeäkään ilman Jeesusta ja varsinkaan kun ikääkin alkaa olla.
Ilman uskoa Jumalaan kuolema on kauhea asia.
Uskallan tutnnustaa ihan rehellisesti sen.
noh, mielisairaus on mielisairaus, sairaus muitten ouossa, ei sinun sen tunnustamista tarvitse todellakaan pelätä, eikä hävetä.
Kuolemankultti lieventää kuolemanpelkoasi, hyvä niin. Kaikilla ei kuitenkaan ole samanlaisia ongelmia. Kuolemanpelkoakin on periaatteessa ainakin kahta sorttia, Joku pelkää hetkeä jona kuolee, joku pelkää kuolemanjälkeisiä tapahtumia. Itse en pelkää, ainakaan vielä, kumpaakaan ja toivon että pysyn järjissäni enkä ala pelkäämään kuolemanjälkeistä aikaa.
Minua harmittaisi kuolla nyt. Elämä on ollut ihan kivaa ja olisin tätä halukas jatkamaan, mutta minkäs sille sitten voi, jos vaikka johonkin sairauteen kuukahtaa. Vuoden sisällä on kuusi tuttavaa kuollut: syöpä, sairaskohtaus, onnettomuus, leikkauspöydälle kesken leikkauksen, viinaan (juorujen mukaan) ja aivosyöpä.
Sen vaan olen päättänyt, että sairaalassa en aio kuolla, jos vaikka joku tappava tauti todettaisiinkin.
Niinkö luulet?
Ateisti joka rukoilee jumalaa, ei ole ateisti. Outoa että näin yksinkertaista asiaa joutuu tähdentämään. :O
Kuten kaikki tietää, jopa Darwin ja Einstein hyväksyivät Jeesuksen vapahtajakseen kuolinvuoteellaan. Niin sitä ihminen nöyrtyy elämän suurten kysymysten edessä.
Näin sitä valehdellaan sujuvasti ja päästään helvetin tulipätsiin ikuisiksi ajoiksi.