Hevosongelmia, apu kelpaa! :)

Tuo on kuin suoraan oman elämäni alkuvaiheesta hevosen omistajana.

Uskallan lähestulkoon taata, että vika on liiassa kaurassa. Se saa siitä aivan liian paljon energiaa liikunnan määrään nähden. Jättäkää ensi töiksenne kaurat ja mahdolliset muut väkirehut kokonaan pois ja antakaa sen sijaan vaikka porkkana aamu- ja iltapalaksi heinien lisäksi.

Jos se kieltäytyy menemästä pois päin tallilta, on aivan oikein että menette sitten vaikka peruuttamalla. Sen neuvon olisin antanut ellette olisi jo tehneetkin niin. Jatkakaa samalla linjalla. Ellei hevonen kulje etuperin sinne minne haluatte sen menevän, sen on mentävä sinne sitten takaperin. Peruutatte sillä vaikka kymmenen kilometriä ellei se muuten anna periksi. Omani luovutti kolmen kilometrin jälkeen. Jos alatte peruuttaa joka kerta kun se kieltäytyy liikkumasta ja jatkatte kunnes se luovuttaa, se oppii pian pääsevänsä vähemmällä vaivalla jos tekee jo alkuunsa kuten pyydetään, riippuen siitä, kuinka itsepäinen se loppujen lopuksi on. Omani ei antanut helpolla periksi.

Saattaa olla myös silkkaa testailua, mihin auttaisi ponteva ravautus raipalla, mutta en uskalla varauksetta sanoa että tehkää niin, kun en tiedä miten hevonen raippaan reagoi. Saattaa tajuta että olette tosissanne ja ruveta käyttäytymään kunnolla, mutta voi saada rodeokohtauksenkin. Tai jotain siltä väliltä. Mahdotonta sanoa.

Useimmat hevoset painavat päänsä alas juuri ennen kuin pukittavat. Estäkää se, niin sen ei ole niin helppo pukitella. Nykäiskää ohjista suoraan ylöspäin, joko molemmilla ohjilla tai toisella. Ei tietenkään kovin rajusti, vaan vain sen verran lujasti, että se pää sieltä nousee. Jos huomaatte sen keräävän takajalkojaan alle hypätäkseen pystyyn, vetäkää sen "pää syliin". Jos sen kaula on mutkalla, sen on vaikea saada tasapainoa hyppyynsä, ja se pitää kavionsa mieluummin maassa.

Jos hevonen kestää, voitte myös juoksuttaa sitä ennen ratsastusta. Siinä se saa purettua pahimmat paineensa jo ennen kuin kiipeätte sen selkään.

Uskallan sanoa, että kun hevonen rauhoittuu, se alkaa myös keskittyä paremmin. Rohkeutta!

Talutuksessa voisi kokeilla pitää raippaa mukana niin että hevonen selvästi näkee sen. Vaikka pystyssä sen nokan edessä. Useimmat tokenevat jo siitä, mutta jos tämä ei, niin napauta joko kevyesti nenälle (kuin luunappi, ei sen kovempaa), missä on vaarana että hevonen alkaa pelätä, tai ota pidempi raippa minkä voit pitää ikään kuin takanasi näkymättömissä ja napauttaa hevosta takalistolle kun se yrittää näykkäistä. Jälkimmäinen auttoi meillä vajaassa viikossa.

Tehtäviksi voisi väsätä esim erilaisia temppuratoja. Pari kuviota kouluradalta, sitten pujottelu puomien välistä pituussuunnassa käynnissä, sitten äkillinen lähtö reippaaseen raviin tai laukkaan. Sitten hidastus ja pysähdys, peruutus ja taas eteenpäin. Sitten kulmasta, joka on muodostettu puomeista niin, että ne muodostavat ikään kuin tien reunat, ja ratsukon tulee mennä tien mutkasta. "tien" leveys hevosen taitojen mukaan. Taas vähän kuvioita kouluradalta. Sitten pysähdys matalan tynnyrin viereen niin että ratsastaja kumartuu poimimaan jotakin sen päältä, minkä jälkeen taas äkillinen lähtö johonkin suuntaan, ja tynnyrin päältä poimittu esine lasketaan vauhdista esim toisen tynnyrin päälle.

Tai sitten esim vartti koulua, toinen mokoma esteitä tai puomeja, miten hevonen kestää, ja loppu aika epämääräistä "kohellusta". Vaikka jonkinlaista hippaa tai muuten vain lönköttelyä.

Ellei pohkeiden käyttö auta, ota vaikka pajun oksa kumpaankin käteesi ja napauta pohkeen taakse tai takareiteen siltä puolelta mihin se yrittää väistää. Sanoit, että alkaa hyppelehtiä kun antaa raipasta, mutta kun kerran tiedät sen, voit ennakoida. Vedä sen kaula mutkalle ja napauta vasta sitten. Ei se voi kovin paljon loikkia jos sen turpa osoittaa saapastasi kohti. Sama lääke auttaa myös ryöstelyyn samassa yhteydessä. Hevosen on hirveän vaikea lähteä juoksemaan minnekään, jos turpa osoittaa vastakkaiseen suuntaan kuin mihin muu ruumis on menossa.

Okei, ei siis juoksutusta. Totean uudestaan, että kannattaa jättää kaikki väkirehut pois. Aivan kaikki! Se saa energiaa jo laidunheinästäkin; kuten itsekin totesit, käytös on pahentunut sen jälkeen kun alkoi saada vihreää. Juuri siksi, että siinä on paljon energiaa. Voit antaa sen olla laitumella (tai missä muodossa se vihreää saakin) ja tietysti tavallista kuivaheinää, mutta ei yhtään kauraa tms. Ne voi jättää pois kerralla, siitä ei ole hevoselle haittaa.
Kun väkirehu jätetään pois, hevonen rauhoittuu ja sen keskittyminen paranee.

Jos hevonen on hankala taluttaa, on helpointa laittaa sille suitset päähän. Auttaa hallinnassa. Kenenkään ei pitäisi tarvita taluttaa hevosta kahden käden voimalla! Voi hyvin olla ettei vain pidä lyhyestä narusta. Minunkaan ei pidä vaan kulkee mieluummin pidemmässä narussa.

Grammarit ovat mielestäni turhat tässä tapauksessa. Ne ovat apuväline jonka avulla hevosta opetetaan kulkemaan peräänannossa. Sinulla on ongelmana ryöstely. Martingalit voivat auttaa, jos hevosella on tapana nostaa päänsä pilviin ryöstäytyessään. Silloin hevonen pääsee pakenemaan kuolaimen "yläpuolelle", ja martingali estää sen. Mutta jos se painaa päänsä alas, ei martsarista ole apua. Minkälaiset suitset sillä ihan tarkkaan ottaen on? Ellei sillä ole ryöstöremmiä (=alaturparemmi), laita sellainen. Silloin hevonen ei saa suutaan auki niin paljon, eikä se pääse puremaan kiinni kuolaimeen yhtä helposti. Meillä on hannoverilainen turpahihna, osittain juuri tästä syystä. Toimii hyvin eikä suitsissa ole mitään ylimääräisiä remmejä.

Tuohon pitkänsivun säpsähtelyyn en nyt tähän hätään keksi muuta neuvoa kuin sen minkä olet itsekin tehnyt. Johtuu luultavasti sekin liiallisesta energiasta. Vaikea siihen on muuten puuttua, ellei halua antaa raipasta ja ehkä hermostuttaa hevosta entisestään. Olen kuitenkin utelias. Mitä hevonen tekee, jos sen vie siihen rajalle missä se alkaa osoittaa ensimmäisiä hermostumisen merkkejä, ja jättää sen seisomaan siihen ohjat löysällä? Jos sen antaa vain seistä siinä ja katsella, mitä se tekee?

Gramaaneilla ei ole mitään tekemistä peräänantoon opetuksen kanssa. Niistä voi hyvin olla apua ryöstävän hevosen kanssa, koska jos hevosen vetää gramaaneilla "pakettiin" se ei vain kykene juoksemaan kovaa. Mutta gramaaneiden käyttö vaatii jonkin verran taitoa, sillä niillä voi saada myös vahinkoa aikaan, jos liian pitkiä aikoja pitää hevosen liian "paketissa" tai jos gramaanit päästää liian pitkäksi ja ne sotkeutuu hevosen jalkoihin.
Ihan heti en gramaaneita ottaisi käyttöön, jos ei ole niitä ennen käyttänyt.

Martingaali on ihan hyvä tosiaan päätä nostavalla hevosella, mutta muuten ne on aika lievä apuohja, jos hevonen tosissaan ryöstää.


JOs hevosta ei saa juoksuttaa ympyrällä, voisiko sitä irtojuoksuttaa? Eli päästää aidatulle alueelle irti ja laittaa siinä juoksemaan? Siinä hevonen voisi vapaammin juosta, jolloin ei niin suurta rasistusta tulisi jaloille mitä ympyrällä juostessa.

Ai jaa? En jaksa taas ruveta kinaamaan asioista, joten tässä suora kopio siitä mitä wikipedia sanoo kyseisistä apuohjista:

"Gramaanit eli liukuohjat ovat ylimääräiset ohjat, jotka kulkevat satulavyöstä (yleensä hevosen etujalkojen välistä) kuolainrenkaiden kautta ratsastajan käteen. Gramaaneilla voi ohjata hevosta kulkemaan oikeassa muodossa, ja ne voivatkin olla näin hyvä apu hevosen koulutuksessa. Gramaanien liika- tai väärinkäyttö voi kuitenkin esimerkiksi kipeyttää vakavasti hevosen selän ja pilata sen suun, eivätkä ne sovellukaan kokemattoman ratsastajan käyttöön tai jatkuvasti käytettäviksi."

Katherinen pitäisi näköjään lueskella vähän myös apuohjista! Grammarit ovat nimenomaan koulutusapuohja kuten Lampinajadi sanoikin, eikä mikään hallintaväline. En ole ikinä nähnyt tai edes kuullut grammareita käytettävän mihinkään muuhun tarkoitukseen, ja jos netistäkin yrittää etsiä tietoa asiasta, kuten varmuuden vuoksi tein, sillä sanotaan joka paikassa samaa kuin tuossa mainitussa wikipediassa. Sanamuodot vaihtelevat, mutta asian ydin on aina sama: ne ohjaavat hevosta kulkemaan oikeassa asennossa. Yhdessä ainoassa paikassa näin sivuseikkana mainittavan, että ne auttavat hallinnassa vaikeissa tilanteissa, mutta pääpaino on aina koulutuksessa.

Grammarien käyttö hallinta-apuvälineenä on juuri sitä väärinkäyttöä josta mm wikissä varoitellaan!

Voi, olen lukenut paljonkin gramaaneista :)
Wikipedia ei ole kovin hyvä tietolähde useimmissa hevosaiheissa.


Gramaanit on ehkä alunperin kehitetty siihen, että niillä saataisiin hevonen oikein päin. Todellisuudessahan gramaanit kuitenkin ohjaa hevosen turvan kohti ryntäitä, mikä on nimenomaan väärä asento. OIkeassa asennossahan hevosen turpa kulkee ensimmäisenä tai se on luotilinjalla, eli otsa ja turpa samalla linjalla. Jos turpa on otsan takana, hevonen on väärässä asennossa.

Gramaanit siis ohjaa hevosen nimenomaan VÄÄRÄÄN asentoon. Itse asiassa mikään apuohja ei itsessään ohjaa hevosta oikeaan asentoon.

Gramaaneista voi olla joissain tapauksissa hyötyä, esimerkiksi silloin jos hevonen kulkee pää täysin ylhäällä. Graamaneilla sen pää voidaan ohjata alas (joskin väärään asentoon) ja siitä lähteä ratsastamaan hevosta oikaan asentoon. Monesti hevonen on hyvin vaikea ratsastaa, jos pää on jännittyneenä ylhäällä ja tällöin gramaanista voidaan saada apua.
Mutta tärkeää on huomata, että itsessään gramaani ei ohjaa hevosta missään nimessä oikaan asentoon, se on ratsastajan tehtävä.


Suosittelen lämpimästi tutustumaan
http://www.sustainabledressage.net/tack/gadgets.php

ja toki esim. ht.netin keskusteluista löydätte paljon asiaa graamaneista. Itse en gramaaneita täysin teilaa, minusta niistä voi olla hyötyä. Ht.netin perusteella suurin osa kokeneemmista ratsastajista teilaa ne täysin.


Ryöstävälle hevoselle gramaanit on ihan hyvä apu (kunhan niitä osaa käyttää). Vaarallisen hevosen (esim. maastossa ryöstävä) kaikki apukeinot on sallittu, koska hallitsematon hevonen on hengenvaarallinen. Mutta tosiaan gramaaneiden käyttö vaatii taitoa, sillä esim. sotkeutuessa jalkoihin ne on vaaralliset.

Lopeta jo, katherine! Olet taas juuttumassa sivuseikkoihin joilla ei ole mitään merkitystä alkuperäisessä asiassa. Lampinajadi ei sanonut missään vaiheessa, että grammarit olisivat välttämättä HYVÄ koulutusapuväline, vaan että niitä siihen kuitenkin käytetään, ja siinä hän on aivan oikeassa. Sinä taas väitit ensimmäisenä, että grammarit eivät liity peräänantoon mitenkään, mutta sanoit seuraavaksi, että ne voivatkin olla siinä hyvä apu. Silloinhan ne nimenomaan liittyvät peräänantoon. Puhut ristiin itsesi kanssa, etkä ensimmäistä kertaa.

Ja mitä tuo sinun linkkisi muka todistaa? Paitsi sen, että suurin osa ihmisistä ei osaa käyttää grammareita oikein. Jos hevosen pää joutuu väärään asentoon, vika on ratsastajassa, ei apuohjissa itsessään. Minäkään en perusta gramaneista, mutta muutamalla hevosella niitä on tarvittu, eikä yhdelläkään ole ollut niiden takia pää väärässä asennossa. Kyse on vain siitä, että osaa pitää ne tarpeeksi löysällä. Silloin ne ohjaavat hevosen päätä alemmas vetämättä sitä väärään asentoon. Mikä on apuohjien tarkoituskin.

Gramanit itsessään eivät saa hevosta oikeaan asentoon, se on totta, ja sama pätee mihin tahansa apuohjaan kuten sanoitkin - eiväthän ne mitään ryhtihihnoja ole. Apuohjien tarkoitus on nimenomaan AUTTAA saamaan hevonen oikeaan muotoon, ja sitä apua on sekin, että hevonen saadaan laskemaan päänsä alemmas mistä se on helpompi ratsastamalla saada oikeaan asentoon. Ja juuri niin gramanit tekevät. Ne siis ovat nimenomaan koulutusapuväline, aivan kuten Lampinajadi sanoikin.

Joten ole kiltti äläkä jatka jauhamista siitä, ovatko grammarit hyvät vai eivät. Kyse oli vain siitä, kannattaako aloittajan niitä käyttää vai ei, ja käytännössä te molemmat olette todenneet, että ei (ja siinä olen samaa mieltä). Ovatko ne hyvät koulutuksessa vai eivät, on kokonaan oma asiansa.

Minusta niitä ei pitäisi missään tilanteessa käyttää hallintaan. Jos hevonen ei muilla keinoin pysy käsissä esim maastossa, sillä ei pitisi lähteä maastoon ollenkaan. Jos hevosen pää vedetään grammareilla mahan alle, siltä voi mennä tasapaino, ja se voi kaatua ja taittaa niskansa. Se riski tosin on olemasa aina kun hevonen ryöstää, mutta tuntuu että riski olisi entistä isompi grammareilla. Ja totta sein, että jos ne pääsevät löysälle, ne voivat sotkeutua jalkoihin.

Huh, mikä kina :D...

Talutus on tallilla, missä heppa asustelee, kiellettyä pelkällä riimulla. Talutan siis aina suitsilla, ja silti heppa lyhyessä narussa riuhtoo tai lähtee jyräämään. Ongelman parissa on kuitenkin työskennelty ahkerasti ja uskon, että se siitä paranee ... :) Ollaan menty pitkällä narulla ja pysähdelty niin, että hepan pitää pysähtyä taluttajan taakse eikä kävellä ohi / päin. Yleensä heppa alkaa rentoutua muutaman pysähdyksen jälkeen ja ollaan saatu otettua narua lyhyemmäksi. Tämä siis on ainakin työn alla! :)

Suitset hepalla on ihan tavalliset, alaturpiskin on. Harvoin nostaa päätään ylös, nimenomaan puree kuolaimeen ja painaa pään alas. Nyt voin ottaa käyttöön vinkkisi, kiitos niistä!!
Jos mennään pitkällä sivulla ohjat löysinä, heppa joko pysähtyy ennen hankalinta kohtaa tai kiihdyttää vauhtia. Ollaan pariin otteeseen menty pitkin ohin, heppa lähtee juoksemaan tai hyppää sivuun ja sitten juoksee... Mutta tähänkin nyt saatiin vastaus, heppa ( ja muutamat muutkin tallin heposet) oli säikkynyt linnunpesää puussa :).. Eli tämäkin ongelma nyt selitetty.

Tallilla on juuri remontoitu uusi maneesi, joka oli ennen iso kasvihuone. Seiniä ei ole muuttettu, vaan ne ovat yhä valkoiset pressuseinät, jotka rahisevat tuulessa ja liikkuvat runsaastikin, jos tuuli on kova. En ole hevoseni kanssa maneesissa vielä edes käynyt, mutta tuntuu jo valmiiksi siltä, että heppaa pelottaa mennä sinne.
Olisiko jotain turvallisia totuttamisvinkkejä? Ajattelimme ottaa meidän hevosellemme tutun heppakaverin mukaan samaan aikaan maneesiin taluteltavaksi, mutta olisiko jotakin muita ehdotuksia?

Kaurat otettiin täysin pois ruokavaliosta :), tosin luulen että ne otetaan takaisin listalle, kun hevonen toipuu kunnolla. Nyt se kuitenkaan ei saa lainkaan kauraa yms. Toivotaan, että säikkyminen ja vikurointi loppuisi tähän tai vähentyisi :)!

Huh todellakin... Tuo on jo lähempänä riitaa kuin kinaa, ja aivan turhaan, kuten Mörrinkäinenkin totesi.

Mutta asiaan.

Edistystä talutuksessa on siis tapahtunut, joten kannattanee jatkaa samalla tavalla kun se kerran toimii. Jos säikkymisen syy on linnun pesä, ongelma menee ohi luullakseni parin kuukauden sisällä, riippuen linnusta. Toiset pesivät kauemmin kuin toiset.

Uuteen maneesiin totuttamisessa on hyvä ajatus ottaa tuttu ja rauhallinen heppakaveri mukaan ja kulkea sen perässä tai vierellä, niin että kaveri on teidän ja maneesin välissä. Silloin se ei ainakaan jyrää kenenkään yli jos pelästyy. Jos hevonen vaikuttaa levottomalta jo maneesin ulkopuolella, taluttele/ratsasta sitä mahdollisimman paljon maneesin tuntumassa ulkopuolella kunnes se alkaa käyttäytyä rauhallisesti kahinoista huolimatta. Sen jälkeen voit mennä sisään tämän heppakaverin kanssa ja jatkaa totuttelua siellä.

Kaurat voi toki lisätä takaisin kunhan heppa toipuu, mutta vähitellen, ettei tule kaviokuumetta tms. Väkirehut voi kyllä jättää kokonaan pois kerralla, mutta vanhaan määrään ei saa palata yhtäkkiä vaan hevonen täytyy tavallaan totuttaa siihen uudelleen. Lisäile kauran määrää vähitellen sen mukaan kuin tuntuu tarpeelliselta sitten kun liikunta alkaa taas lisääntyä. Jos se tuntuu pirteältä, kauran määrän voi halutessaan jättääkin vähemmälle kuin mitä se alunperin oli. Ja mielestäni kannattaakin siinä tapauksessa. Turha hevoselle on syöttää kauraa(kaan) enempää kuin se tarvitsee.

Nyt kun kaura on jätetty pois, voi mennä muutama päivä ennen kuin vaikutus alkaa näkyä. Joissakin hevosissa vaikutus on lähes välitön, toisilla saattaa mennä lähemmäs viikkokin. En siis pysty sanomaan kauanko sinun hevosellasi kestää.

Hyvä kuitenkin, että asiat ovat alkaneet selvitä! Kerrotko sitten silloin tällöin miten teillä menee? Olisi mukava tietää. :)

Maneesin lähistöllä ei olla voitu ratsastella paljon työkoneiden yms. vuoksi aiemmin, mutta nyt varmasti voidaan liikuskella sielläkin... Siihen tulee ymmärtääkseni pienempi ratsastusalue & sieltä pääsee maastoon, joten maneesin vierestä tullaan varmasti ratsastamaan!

Harkitsemme kauran normimäärän vähentämistä, onhan se nyt huomattavasti liikaa verrattuna liikuntamäärään, minkä se liikkuu, vaikka se olisi ihan kunnossakin. Heppahan ei kilpaile ja käy rankemmissa valmennuksissa vain viikon tai parin välein, joten periaatteessa sillä ratsastetaan vain yhdestä kahteen tuntia itsenäisesti päivittäin. Lisäksi heppa on luonteeltaankin aika liikkuvainen ja sähäkkä...

Jep, ihanaa kun oon saanut niin paljon neuvoja täältä :)! Ainiin... Erään maastoreitin varrella on lehmiä laitumella - en ole ikinä itse sieltä ratsastanut, mutta muiden hevosten omistajat pauhaavat tallilla usein siitä, kuinka heidän heppansa säikkyvät maastoreitin viereen kerääntyviä lehmiä. Puhetta on ollut myös tästä "hullusta härästä" jota lehmien omistajat pitävät toisella laitumella. En tiedä, miten hevosemme reagoi lehmiin, mutta onko sinulla kokemusta / ohjeita, miten voisin varautua lehmiin?

Ja toki kerron välillä kuulumisia, vaikka tähän keskusteluun.. :)

Grammareihin puutun vielä minäkin. Minulle sanottiin myös että grammareilla voi hallita vaikeata hevosta. Laitoin grammarit. Heppani oppi vain että se painaa nenänsä ryntäisiin kiinni ja ryöstää. Kuonolinja lähes vaakatasossa täyttä laukkaa. Eli älkää käyttäkö grammareita ryöstävällä hevosella. Onneksi kaurojen pois jättö ja kuolaimia vaihtamalla ongelmakäytös loppui. Hankalinta oli saada kuono ylös taas ennenkuin siitä tulee uusi ongelma.

Sen tallin vieressä, missä ponimme aikoinaan oli, oli navetta, joten voin tässäkin puhua omakohtaisesta kokemuksesta. Ei ainoastaan oman osalta, vaan kaikkien uusien hevosten joita tallille ajan mittaan tuli.

Lehmiin hevonen tottuu samalla tavalla kuin mihin tahansa uuteen juttuun: kuljeskelemalla mahdollisimman paljon jossain lähistöllä. Ensin kauempana, sillä etäisyydellä minkä hevonen hyväksyy, ja siitä hiljalleen lähemmäksi. Moni hevonen ei piittaa lehmistä jos ne ovat vähänkään kauempana ja pysyvät paikallaan, mutta hermostuvat tai pelästyvät jos ne lähtevät liikkeelle. Joten jos maasto sallii, etsi sopiva etäisyys missä kulkea, ja jos lehmät lähtevät tulemaan lähemmäksi, voit vetäytyä kauemmaksi - kunhan päätös vetäytymisestä on sinun eikä hevosen. Muuten se oppii lähtemään itse karkuun lehmien tullessa lähemmäksi, mikä ei ole tarkoitus. Sitten kun hevonen ei enää pahemmin piittaa liikkuvista lehmistä, voit siirtyä lähemmäksi.

Siellä tallilla, kun lehmien laitumet olivat tien vieressä, tehtiin aika usein niinkin, että jos lehmät olivat aidan vieressä ja joku hevonen niistä hermostui, sen annettiin pysähtyä haluamalleen etäisyydelle ja jäädä siihen katselemaan. Paikallaan sai pysyä, ei tarvinnut mennä eteenpäin kohti lehmiä (ei siis pakotteita), mutta poiskaan ei saanut kääntyä ennen kuin rentoutui. Tämä osoittautui toimivaksi useimpien kohdalla, myös meillä. Ensin poni katseli niitä jännittyneesti puhisten, mutta sitten se alkoi sen verran rentoutua, että suostui menemään ohi. Kierossa se oli kuin banaani, mutta meni kuitenkin. Tämä toistui muutamia kertoja, ja sen jälkeen se ei enää niistä piitannut.

Kumpaa tapaa käyttääkin, oleellista on, että lehmien lähellä käydään usein. Joko niiden ohi mennään useamman kerran jonkun maastolenkin aikana, tai sitten siellä käydään vartavasten päivittäin. Kun lehmistä alkaa tulla hevosille jokapäiväistä rutiinia, säikkyily käy niille tarpeettomaksi.

Mikä se mainitsemasi "hullu härkä" on, niin siihen onkin vaikeampi sanoa mitään kun ei tiedä miten se käyttäytyy. Jos sillä on tapana ottaa vauhtia ja tulla sarvet tanassa aitaa kohti, niin henkilökohtaisesti minä lähtisin karkuun hevostakin nopeammin... Mutta jos se on rauhallinen ja tyytyy katselemaan kun joku ratsastaa ohi, niin ei se sitten eroa lehmistä mitenkään.

Kiitos taas kerran vinkeistä! Ihanaa, että olet kokenut samaa ja osaat antaa hyviä neuvoja :).

En ole vielä kyseisellä maastoreitillä käynyt ammuja katsomassa, katson nyt ensin, muuttuuko hepan käytös paljonkin kaurojen poisjättämisen seurauksena. Saimme myös hepalle toiset kuolaimet, olympiat. Suokilla on nyt ollut aika paksut kolmipalat, ajattelin, että ainakin maastossa voisin käyttää uudempia, jos tuntuu reippaalta... Tosiaan pitää seurailla, kuinka paljon hepan säikkyminen yms. vähentyy.

Eilen oltiin ensimmäisen kerran ratsastamassa maneesin vieressä - pikku kenttä maneesin vieressä on yhä vähän vaiheessa (ei ole aitoja yms, mutta hiekka on suurimmilte osin paikallaan ja kenttä on ratsastettava.), mutta siellä oli pakko käydä. Tarvitsin siskoni patistamaan minua sinne, koska minua selvästi jännitti maneesi enemmän kuin heppaa ;). Suokki ei välittänyt ratsastajan silminnähtävästä hermostuneisuudesta aina maneesin puoleisella sivulla, vaan lönkytteli siitä ohitse vallan ongelmitta - pitkin ohjin se jännittyi ja lisäsi vauhtia ( tuttu homma linnunpesä-episodeilta), mutta ei säntäillyt yms, vaikka maneesin seinät paukkuivat vähän tuulessa. Kun annoin sille kyseisellä pitkällä sivulla tehtäviä, se tuskin lotkautti korvaansakaan maneesin suuntaan. Oikeastaan se jännitti eniten maneesia ja kenttää erottavaa, kiviseinämäistä ojaa. Eli helpotus! Voi olla kuitenkin, että maneesin sisäänmeneminen onkin ihan eri juttu :)...

Tänään ratsastin vartin isolla kentällä ja vartin pienellä. Linnunpesää jännittää edelleen, mutta ei tosiaan yhtä paljon kuin ennen - kaurojen poistaminen ilmeisesti tuotti tulosta! :) Maneesista tuli vain vanha juttu - suokki ei välittänyt tästä hökötyksestä lainkaan, vaikka tänään oli kovempi tuuli, eikä maneesin seinät lakanneet pauhaamasta hetkeksikään. Onneksi hepasta on myös tullut toimivampi - se kuuntelee apuja ja keskittyy tehtäviin. Ei voi olla kuin kiitollinen neuvoista! :)

Auttaisiko heppaseura lehmiin tutustumisessa, vai onko toinen ratsukko vain tiellä / harmiksi? Maastoreitti on melko kapea - se on pehmeäpohjainen, hyvä peltotie, jonka toisella puolella on metsä ja toisella puolella ne nimenomaiset lehmilaitumet. En ole itse tosiaan vielä ratsastanut kyseiseltä maastoreitiltä, mutta muut ratsastajat ovat ilmoittaneet, että lehmät ovat tuon tuostakin laitumensa aidan vieressä, ihan peltotien tuntumassa seurailemassa heppojen menoa. Härän varalta olen ajatellut kävellä reitin läpi ensin yksin ... Auttaisiko hepan taluttaminen lehmien & härän ohi ensimmäisellä kerralla, vai onko sinusta parempi idea ratsastaa? Minä itse tunnen hallitsevani hepan paremmin selästä, mutta taluttaessa se ei yleensä venkoile kuin peruuttamalla / pysähtelemällä. Voi olla että tämäkin ongelma haihtuu nyt, kun kaurat on poistettu menusta ja kentälläkin käytös on parantunut.

Eipä kestä, kiva että olen voinut olla avuksi!

Olethan sitten varovainen niiden olympiakuolainten kanssa? Ne ovat tavallista niveltä vahvemmat, ja jos hevonen on herkkäsuinen, niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos kuolain on liian kova, hevosen suuhun sattuu, ja se voi yrittää paeta kipua juoksemalla, minkä monet tulkitsevat ryöstelyksi. Moni tekeekin juuri sen virheen, että kun hevonen yrittää vikuroimalla kertoa että suuhun sattuu, sille laitetaan entistä kovempi kuolain, koska se on niin hankala. Noidankehä on valmis.

En minä silti kokonaan lyttää olympian käyttöä, voi se ollakin hyvä ratkaisu, mutta kun itse olen useita kertoja nähnyt käyvän juuri päinvastoin, olen alkanut suhtautua aika epäluuloisesti ajatukseen kovemmista kuolaimista ja siksi kehotankin varovaisuuteen. Meilläkin poni tuli tuli taloon muka kovasuisena (sillä oli ohut nivel), ja kun sille kokeiltiin kuitenkin pehmeämpää kuolainta, se toimi lopulta parhaiten pehmeällä muovikuolaimella. Ja tiedän ja tunnen monta muuta hevosta jotka ovat toimineet paremmin kun kuolainta on pehmennetty sen sijaan että niitä olisi kovennettu.

Hyvä juttu että heppa on rauhoittunut! En usko että enää tulee ongelmia maneesin kanssa. Jos hevonen on ulkona rauhallinen paukkeesta huolimatta, se tuskin viitsii ottaa siitä sätkyä enää sisälläkään. Otaksun, että heppa tuosta vielä hiukan rauhoittuu. Kestää jokusen päivän ennen kuin kaikki se ylimääräinen energia ehtii poistua sen elimistöstä, ja vasta sitten näet kunnolla millainen heppa se pohjimmiltaan on.

Niistä lehmistä: Jos se heppakaveri on lehmiin tottunut ja pysyy rauhallisena niiden lähellä, niin minusta se kannattaa ottaa mukaan. Silloin sinun hevosesi näkee toisen käytöksestä, ettei lehmistä tarvitse välittää. Riippuu vähän hevosesta onko parempi taluttaa vai ratsastaa... Minustakin hevosen hallitsee paremmin selästä käsin, mutta toisaalta jotkut ovat luottavaisempia jos ihminen on sen vieressä. Itse kokeilisin kyllä ensin ratsain kuten tein omanikin kanssa, mutta viimekädessä se täytyy vain kokeilla mikä toimii parhaiten.

Kannattaa tosiaan kulkea reitti läpi ensin ilman hevosta, niin näet maaston ja lehmät ja voit sitten vähän katsoa miten kannattaa missäkin kohdassa ratsastaa niin että voit tarvittaessa siirtyä hiukan kauemmaksi laitumesta (esim siirtyä ulos tieltä ja ratsastaa metsää pitkin, tms).

Tänään kävin ekan kerran talutellen uudella maastoreitillä - heppa oli kokoajan tosi kiltisti, ei käyty siellä, missä lehmät ovat vaan käännyttiin hieman aikaisemmin pois kun ajatuksena oli ottaa vain loppukäynnit maastossa. Mutta tosiaan, heppa oli tosi rauhassa ja kiltisti löntysteli mukana! Ja jos toi on samalla päällä vielä kun ratsastetaankin maastoreitti, olympiat varmaan ihan tarpeettomat.. :). Ja jep, jos joskus pitää noita kovempia käyttää niin kokemusta kyllä on.

Heppa on ottanut tosi rennosti koko maneesihomman, kuten sanoit, on varmaan ihan kiltisti sisälläkin. Heppakaveri joka olisi tulossa mukaan lehmien luokse ei ilmeisesti ole tottunut lehmiin - onko toinen heppa sitten tiellä, jos sekin suhtautuu hieman epäluuloisesti? Kävelin maastoreitin itsekseni myös sieltä, missä lehmät ovat - niiden laidun on melko pieni ja lehmiä paljon, joten ne roikkuivat siinä aidan vieressä... Mutta eivätpä ne nyt mylvineet yms. lainkaan, joten tuskin niistä hirveää ongelmaa tulee.

Kelasin, jos ratsastan lehmien ohitse ekan kerran niin, että on taluttaja messissä :) Heppa pysyy useimmiten nahoissaan paremmin, kun on taluttaja vieressä... Tie on lehmien kohdalla hiekkatie niin, että oikealla on laidun ja vasemmalla oja.. Mutta tie on sen verran leveä, että pääsee hieman kauempaakin kiertämään lehmät :).

Nyt on hirveen hyvin sujunut hepan kanssa, talutuskäyttäytyminenkin parantunut :) Kiva fiilis tuli justiin tänään, kun tuo seurasi perässä vaikka millaista kiemuraa teki... On se kiva nähdä, että heppa kunnioittaa ja luottaa!

Hyvä juttu sitten! Kiva että teillä menee hienosti!

Yritä päästä lähestymään lehmiä sellaisesta suunnasta missä aita on lähimpänä lehmiä. Esim jos ne ovat nurkkauksessa, tule sen nurkkauksen suunnasta missä lehmät ovat. Silloin voitte päättää kokonaan itse miten lähelle haluatte mennä. Jos lähestyt siitä suunnasta mikä on kauempana lehmistä, saattaa käydä niin, että olette puolivälissä matkaa menossa lehmälaitumen ohi, kun lehmät lähtevät kohti ja sitten hevosta viedään. Tai sitten ei. Riippuu miten rauhallisesti hevonen niihin suhtautuu.

Ellei heppakaverikaan ole lehmiin tottunut... Enpä tiedä. Heppakaverin ideahan on siinä, että tottumattomalla hevosella on mukana kokeneempi, rauhallinen hevonen johon tottumaton voi turvautua ja siten rauhoittua huomatessaan toisen käytöksestä ettei ole syytä hätäillä. Mutta jos esimerkki itse on yhtä levoton, voi käydä niin että hevoset vain yllyttäisivät toisiaan hermostumaan entisestään. Toisaalta ne sattaisivat myös rauhoittaa toisiaan... Vaikea sanoa kuinka päin siinä kävisi, mahdollisuudet ovat tasan. Minä en ottaisi tottumatonta kaveria mukaan. Yksin ollessaan levoton hevonen turvautuu ihmiseen (jos on luottavaista tyyppiä), joten rauhallinen ihminen tyynnyttää sitä paremmin kuin levoton hevoskaveri. Taluttaja voisi olla hyvä ajatus, jos se kerran tuntuu rauhoittavan. Jos hevosesi kulkee rauhallisesti lehmien ohi, voit ottaa toisen mukaan vaikka se olisikin levoton. Siinä vaiheessa sinun hevosesi olisi se rauhoittava heppakaveri. :)

Tiedän tunteen kun molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus alkaa orastaa ja kasvaa. Ja kun hevonen alkaa toimia jo kun itse vasta ajattelee asiaa ja itse tietää tarkkaan mitä hevosen mielessä liikkuu, ja kun tuntee olevansa hevosen kanssa yksi ja sama hahmo ja kaikki on tasapainossa keskenään, sitä tunnetta ei voita mikään! Sen jälkeen kun se luottamuksen taso on saavutettu, hevonen tekee lähes mitä tahansa siltä pyytääkin, mutta vastineeksi ihmisen on pidettävä tiukasti huoli siitä, että hän myös pysyy hevosensa luottamuksen arvoisena.

Askelien laskemisessa taidan olla väärä ihminen neuvomaan, kun en oikeastaan ole koskaan niitä itse laskenut. Kyllähän opettajani niitä minulle laski, yksi-kaksi-kolme-NYT, ja siihen tapaan, mutta itse olen ratsastanut enemmänkin vaistonvaraisesti. En laske yksittäisiä askelia esteelle, vaan pikemminkin keskityn vauhtiin ja sitä kautta askelpituuteen, joita säätelemällä saan hevosen sopivalle kohdalle hyppyä varten. Minun on myös aina ollut helppo tuntea mitä hevonen aikoo seuraavaksi tehdä, joten vaikka olisin arvioinut lähestymisen väärin ja hevonen joutuisi hyppäämään liian läheltä tai kaukaa, pääsen kuitenkin mukaan hyppyyn.

Jännittämiseenkään en tiedä muuta neuvoa kuin harjoitella ja harjoitella niin että esteistä tulee arkipäivän rutiinia. Ensin pieniä esteitä, sitten myöhemmin kun tuntuu mukavalta, hiukan isompia jne. Puomiharjoitukset voisivat toimia, mutta ryhmätunneilla ei paljonkaan voi vaikuttaa tuntien sisältöön. Minä olen aina ratsastanut yksityistunneilla ja siinä opetus on intensiivisempää ja vapaammin muuteltavissa kuin ryhmätunneilla. Kun koko ajan on jotakin mihin on pakko keskittyä tosissaan, siinä ei jää paljon aikaa jännittämiselle.

Heitänpä tähän vähän ajantasausta meidän tilanteesta :).


Heppa on käyttäytynyt tosi nätisti lähiaikoina - yhä maastossa melko kiireinen, ollaan käytetty tätä uutta ns. lehmäreittiä, koska se tekee kierroksen hieman kauempaa, joten ei tarvi kääntyä ympäri kotiinpäin (joka sai hepan innostumaan aiemmin vanhalla maastoreitillä). Lehmiä se ei jännittänyt sen enempää kuin höristelemällä korvia ja kiihdyttämällä vauhtia, vaikka nämä ääntelivätkin kovasti ja tulivat aidan viereen melkein juoksujalkaa :).

Suokkipoika on ryhtynyt vähän säikkymään turhia tuulisina päivinä tai vapaapäivien jälkeisinä ratsastuskertoina, mutta se ei ole varsinainen ongelma. Sen jalkakin on jo parempi (etupolvi oli aika huonona vielä keväällä & alkukesällä), ja sillä on alettu hyppäämäänkin jo vähän. Itse kävin esteleirillä heinäkuussa ja sain kokemusta esteiltä - kokeneilla estehevosilla oppi sujuvammin tuntemaan, koska askel ei sovi ja koska taas sopii, kotona hypätessä suoritukset olivat vähän kömpelömpiä mutta ne menettelivät ;).

Talutus onnistuu ihan hyvin tallin pihapiirissä & kentällä & maneesissa (heppa ei jännittele sen kummemmin maneesia), mutta maastossa esim. yksin heppaa talutellessani se tapaa yhä kiihdyttää tahtia ja juosta ohitte. Mutta juu, on meillä mennyt tosi hyvin :).

Teillä on sitten asiat mallillaan! Hieno juttu!

Voi olla, että heppa vain viihtyy maastossa niin hyvin ettei malttaisi aina kulkea rauhallisesti. Tai jos olette alkaneet jo antaa kauraa, voi johtua siitäkin. Mutta ellei siitä tule ongelmaa, kaikki on hyvin.

Minkälainen muuten se "hullu härkä" on, josta aiemmin mainitsit? Olen vain utelias.

Meillä oli tapana tehdä silloin tällöin "poukkoilulenkkejä", eli lähdettiin maastoon käppäilemään löysin ohjin, ja poni sai säikkyä mielensä mukaan mitä halusi, turvallisuuden puitteissa, totta kai. Ei se oikeasti pelännyt mitään ja säikkyily oli säpsähtelyä ja sitä että jostain heiluvasta ruohonkorresta mentiin luokkina oli, mutta kuitenkin. Ne olivat kevyitä lenkkejä, mutta poni selvästi tykkäsi niistä. Jotenkin se aina tiesi jo lähteissä, milloin oltiin lähdössä tavalliselle, liikunnalliselle lenkille ja milloin poukkoilemaan; tavallisilla lenkeillä se oli pomminvarma maastoratsu, mutta kun oli tarkoituskin lähteä poukkoilemaan, se saattoi säpsähtää jo tallinpihaan jonkun unohtamaa harjaa.

Sikäli kun tiedän, me olemme ainoat jotka ovat näitä lenkkejä tehneet joten en uskalla varauksetta suositella koska kaikki hevoset eivät välttämättä osaa tehdä eroa siihen, milloin on tarkoituskin säikkyillä ja milloin ei, mutta meillä se toimi. Ilmeisesti poni ei tuntenut tarvetta loikkimiseen tavallisilla lenkeillä, koska se sai melko säännöllisesti tehdä niin oikein luvan kanssa. :)

Missä päin hevonen sijaitsee? Näin uteliaisuudestani! :)

Härkä ei ole ilmeisesti tuolla maastoreitillä (enään?) tai sitten se on viety jonnekin muualle esim. kesäksi. Ei näköhavaintoakaan ole. Juu, annamme nykyään kauraa mutta se on vaan se puoli litraa sen verran että poika jaksaa liikkua, liikuntakin nyt lisääntynyt huomattavasti jalan paranemisen jälkeen :).

Omaperäiseltä ja ihan loogiseltakin idealta kuulostaa nuo "poukkoilulenkit" ja meidän hepalle saattaisi toimiakin, kun varsinkin maastossa tuijottelee juttuja tuon tuostakin. En ole vielä maastossa uskaltanut antaa pitkiä ohjia, etenkin lähestyttäessä tallia heppa kun on ollut aina menossa melkein juoksujalkaa, enkä halua ottaa sitä riskiä että hepo ryöstäisi kuin "ennen vanhaan" ;).

Heppa asustelee Pohjanmaalla, en viitsi tarkempaa sijaintia ladella tässä kun tuntuvat monet tietävän kyseisen pollen. :) Maastoasian kanssa työskennellään vielä, meille tulossa (siskolle ja mulle) samaan tyyliin puoliylläpitoon suokin omistajalta poni, joten taidetaan saada maastoseuraa. Kahestaan hepot saattaisi olla rauhallisempia... tai sitten päinvastoin. No, katellaan.

Mietinkin mitä teille nykyään kuuluu. Näköjään oikein hyvää ja se on kiva kuulla!

Ei sinun tarvitse ihan löysiä ohjia antaa ellet halua, mutta voisit kokeilla antaa hieman pidempää kuin ennen? Jos heppa vaikuttaa rauhalliselta noin muuten, en oikein usko että se yrittäisi ryöstää "vanhojen aikojen muistoksi". Pirteähän se saa ollakin eikä tuijottelustakaan ole haittaa. Moni hevonen kavahtelee asioita siksi että ne eivät näe niitä kunnolla eivätkä tiedä mitä ne ovat. Mutta jos sen antaa katsella ympärilleen, se näkee mitä ne ovat eikä sitten enää piittaa siitä. On toki hevosia jotka eivät opi, mutta suokit ovat täysipäisiä hevosia eivätkä yleensä ota pulttia turhista.

Ponikin? Sepä kiva! Voitte ratsastaa yhdessä! Jää tosiaan nähtäväksi rauhoittaako se hevosta vai käykö juuri päinvastoin. Meillä poni oli ensin alkuun todella vaikeasti pideltävissä maastossa jos oli muita hevosia mukana, mutta sitten kun se ajan mittaan tottui kulkemaan porukassa, se rauhoittui ja oli todella ihana!

Kutooko poni silloinkin kun esim harjaat sitä tallissa tai muuten käsitelet sitä, vai ainoastaan vapaana ollessaan? Kutooko koskaan ulkona ollessaan?

Jos se heiluu ainoastaan sisätiloissa, voit kokeilla mitä tapahtuu, jos tönäiset sitä aina kun se keinahtaa sinua kohti. Sen verran kovaa, että se tavallaan joutuu tasapainosta. Ei tosin kuulosta kovin hyvältä jos edes ruoka ei saa sitä loppumaan... Jos huonosti käy, kutominen on sillä niin syvään juurtunut tapa ettei sitä saa loppumaan millään. Mutta jos se johtuu pelkästä stressistä, se voi loppua omia aikojaan kunhan poni ehtii sopeutua tallissa asumiseen.

Nyt menee arvailuksi, mutta itse kokeilisin totuttaa sitä talliin vähän kerrassaan. Veisin sen talliin esim harjattavaksi, ja sitten takaisin ulos. Sitten sisälle syömään ja takaisin ulos. Sen sellaista. Nyt kun ilmat ovat vielä lämpimiä, sen voisi pitäää yötä ulkona jos sille on mahdolista saada jonkinlainen koppi suojaksi sateelta ja tuulelta. Meilläkin poni tykkäsi olla yötä ulkona siihen asti että lämpötila laski laski nollan tuntumaan. Sitten vasta se alkoi hakeutua itse talliin.

Äiti muuten huomautti juuri, että kutominen on tarttuva tapa. Jos oikein huonosti käy, poni voi opettaa hevosenkin kutomaan.

Harjatessa sisällä laitan sen kiinni niin, ettei se pääse kutomaan paljon - aina välillä ottaa sellaisia sivukeikahduksia silloinkin, mutta on sen verran sosiaalinen poni että tykkää seurailla, mitä sille teen. Ei koskaan ulkona kudo, vain sisällä.

Voin kokeilla tuota tönäisyhommaa ensi viikolla, kun pääsen taas tallille - ponin virallinen omistaja valitsi tammalle varmaan huonoimman mahdollisen karsinapaikan tallin perältä, missä sillä on kolme umpinaista seinää ja vain yksi avonaisempi, joka taas antaa vain hevosen karsinaan (Ponin karsina on pienempi kuin normikarsinat tallissa ja sinne pääsee vain toisen karsinan kautta). Näin poni on "niin sisällä kuin mahdollista", eikä varmaan mikään ihme, että ahdistaa jos on ennen ollut pihatossa.

Ei olla ikinä pidetty sitä pitkiä aikoja päivisin tallissa, kun se on voinut olla ulkonakin - ollaan viety vaan syömään puurot ratsastuksen jälkeen talliin ja sitten takaisin ulos. Tosiaan siinäkin kutoo ja välillä kutoo jo, kun on kääntynyt kokonaan karsinassaan. Tarhoissa ei ole tuulensuojia yms - kuten jo sanoin, poni varmasti pärjäisi öitäkin ulkona, mutta sille ei ole siellä seuraa, kun suokki ei inhoaa olla ulkona öisin. Poni sen sijaan vetää pultit, jos joutuu olla yksin.

Kääk, jos heppakin rupeaa kutomaan! Siinä sitä vasta oltaisiinkin... :/ Toivon että tottuu tallissa olemiseen, mutta voi herranen aika se karsina.

"...valitsi huonoimman mahdollisen karsinan"? Tallissa olisi siis mahdollista siirtää poni isompaan karsinaan? Jos niin on, kannattaa ihmeessä tehdä niin! Ei tosiaankaan ole ihme että poni ahdistuu, jos on pihatossa ikänsä asunut ja sitten tungetaan pieneen koppiin josta se ei näe mitään. Yritä nyt ihmeessä saada se ulos sieltä säilykepurkista johonkin avonaisempaan karsinaan. En todellakaan tiedä onko siitä mitään apua, mutta huonomminkaan ei voi enää olla. Vetoa vaikka ponin mielenterveyteen tai jotain.

Poni muuten kannattaa opettaa olemaan yksinkin. Ihan senkin takia, että jos toinen sattuu vaikka sairastumaan niin ettei sitä voi viedä ulos. Tervettä hevosta ei voi tuomita sisälle vain siksi että ulkoilu on kielletty toiselta. Vaikka hevonen onkin laumaeläin, sen on silti osattava olla rauhallisesti vaikka muita ei olisikaan näköpiirissä.

En tarkoita että yksinoloharjoitukset pitäisi välttämättä aloittaa nyt heti - eiköhän ponilla ole tässä vaiheessa ihan tarpeeksi sulateltavaa talliin sopeutumisessa - mutta yleisemmässä mielessä kannattaa jossain vaiheessa aloittaa sekin koulutus.

Ai joo, en tiedä mikä sinulla on tapana, mutta kannattaa myös jutella ponille samalla kun käsittelet sitä. Käsittääkseni se kutoo vain välillä, kun harjailet sitä tms, ei taukoamatta. Tökkää sitä kylkeen kun se keinahtaa, ja kehu sitä kun se seisoo tasapainossa. Juttelu voi muutenkin rauhoittaa sitä, ja jos vielä välillä pidät pieniä taukoja ja keskityt vain silittelemään ja rapsuttelemaan sitä, se saattaa tuntea olonsa paremmaksi. Arvailua tämäkin, mutta itse ainakin kokeilisin. Tosin minä nyt juttelen muutenkin elukoille kaiken aikaa, mutta varsinkin silloin kun haluan elukan huomion itseeni.

Mutta ennen kaikkea yritä saada poni ulos sieltä umpikopista!

Poni muuttaa isompaan & parempaan karsinaan joulun aikoihin - karsina on kauempana meidän suokista (en tiedä miten reagoi, oli siirretty lattian korjaamisen ajaksi yhden karsinan päähän suokista ja oli huutanut kuin palohälytin). Kuitenkin kivaa, ettei ponin tarvitse kyhjötellä siellä nurkassa kauaa.

Oli juuri eilen hankala tilanne ja paljon säätämistä, kun ponilla vapaapäivä ja suokilla ratsastettiin (poni on saanut hetki sitten varsan, 2-3 vaparia viikossa). Jätin ensin tarhaan, koska ulkona oli kuitenkin muutama hevosta - siivosin sisällä karsinoita. Poni alkoi huutaa & ryntäillä tarhassa, meinasin mennä viemään heiniä mutta sitä sieltä jo tuotiin sisälle, joten otin sisälle. Laitoin suokin karsinaan (suokin & ponin karsinat vierekkäin niin, että suokin karsinasta pääsee ponin omaan) ja siivosin ponikarsinaa. Poni siinäkin jo aika hermona, vaikka suokki seisoi yhä ihan siinä edessä käytävällä.

Sisko meni ratsastamaan suokilla ja poni alkoi kutoa. Seurustelin sen kanssa siinä vähän väliä karsinan siivouksen lomassa ja annoin sen tutkia kottikärryjä rauhassa. Kuitenkin aina, kun käänsin selän, poni jo pyöri ympäriinsä ja potkiskeli seiniä.

Sitten poni oli pakko siirtää omaan karsinaansa, koska naapurikarsinan ori tuotaisiin sisälle. No, omassa pikkukarsinassaan poni vasta olikin hermona! Hirveä kiljuminen ja kolina kokoajan ja heti, kun sain siivotuksi heitin tamman suoraan ulos ja hain sille heinää. Heiniä syödessä rauhoittui tosi hyvin niin, että ehdin siivota ponikarsinan.

Mitkä olisivat sopivia yksinoloharjoituksia? Vaiva on tosi ärsyttävä ja hankaloittaa arkea. Ruoka tosiaan rauhoittaa, mutta poni on herkkä lihomaan on nytkin laihiksella. Olisi muutenkin kiva, että tamma pystyisi olemaan yksin.

Muuten poni on toiminut tosi hyvin & ollut mukava - omistajan pikkutyttö oli siltä pudonnut ilmeisesti muutamaankin otteeseen samalla ratsastuskerralla, mutta ei poni ole minulla ja siskollani hirveästi pässeillyt. Onhan se nuori ja ponimainen, mutta ei liikaa. Maastakäsin ollaan harjoiteltu, pysähdelty talutettaessa ja pyydetty hidastamaan tahtia kun itse kävellään hitaasti. Sujuu tosi kivasti, on kuuliainen ja kiltti :)! Maastovarmakin on, maanantaina käytiin justiin 7km käyntilenkillä - suokki oli ainoa, joka säpsyili, poni taasen ei välitä juuri mistään.

Onko mitään keinoja, millä hoitaa hevosen jäykkyyttä? Suokilla on vasen lonkka (vai reisi?) takajalassa jumissa sekä oikea lapa. Laukka jää usein huonoksi takaa, kun etupää laukkaa ja takapää ravaa. Ollaan tilattu hieroja, mutta millä ylläpitää lihasten vetreyttä?

Hetkinen! Mitä tarkoittaa "saanut hetki sitten varsan"? Kerropa siitä vähän tarkemmin. Jos se menetti varsansa juuri ennen kuin tuli teille - joko normaalin vieroituksen yhteydessä tai muusta syystä, poni voi olla vielä levoton senkin takia.

Haluaisin myös tietää, pysyykö poni rauhallisena, jos suokki lähtee muualle mutta lähelle jää muita hevosia, vai hermostuuko se siitäkin? Onko suokki ainoa hevonen joka pitää sen rauhallisena, vai rauhoittaako minkä tahansa hevosen läsnäolo sitä?

Yksinoloon... No, haluatko pikaratkaisun vai hellävaraisemman hitaamman?

Nopein ratkaisu on yksinkertaisesti viedä poni yksin talliin ja antaa sen huutaa. Yleensä kiljuminen loppuu parissa päivässä. Sitä ei ole kiva kuunnella, mutta se tehoaa nopeimmin. Jos se potkii porttia, läjäytä raipalla porttiin, tarpeeksi lujaa, että kuuluu kunnon pamahdus joka saa ponin havahtumaan siihen ettei paikkoja sovi hajottaa vaikka olisikin ikävä muita. Jos se ei tehoa, niin sitten kylmästi rappaise ponia. Ei tietenkään kovin lujaa, mutta edelleen sen verran tuntuvasti että poni noteeraa sen. Jos mahdollista, on parempi että tallissa ei ole eikä tule muita hevosia ennen kuin poni on edes hetken hiljaa. Ettei se opi siihen, että huutamalla saa kaverit paikalle. Nythän pyritään juuri päinvastaiseen. Meillä poni oppi parissa päivässä tällä menetelmällä. Kolmantena päivänä se ei enää piitannut vaikka jäikin yksin talliin.

Hitaampi keino on kuljettaa ponia sisään ja ulos sillä lailla, että poni tuodaan yksin sisälle, ja kun se aloittaa metelöinnin, odota kunnes se vaikenee edes hetkeksi, ja vie se takaisin ulos. Odota viisitoista minuuttia ja tee sama uudestaan. Toista tätä niin monta kertaa päivässä kuin viitsit ja ehdit. Ja ponin on tosiaan oltava hiljaa päästäkseen ulos! Vaikka vain muutama sekunti.

Tämä tapa on todella hidas! Päiviä vai viikkoja, riippuu hevosesta.

Lihasjumeihin kannattaa kysyä ohjeita mieluummin siltä hierojalta tai tarvittaessa eläilääkäriltä, kuin minulta. Jos kyse on pelkästä rasituksessa tulleesta jumista (lihakset ovat maitohapoilla), siihen yleensä auttaa juurikin hieronta ja voimistelu ja lämpö, mutta jos jumi on niin paha että on ehtinyt aiheuttaa tulehdustakin, liikunnasta - vaikka vain kevyestäkin - ja hieronnasta saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Myöhemmin, kun lihasjännitys on saatu laukeamaan, kannattaa voimistella päivittäin, toki lepopäivää lukuunottamatta. Taivuttelua, kavaletteja, ehkä pieniä jumppasarjoja - sen sellaista. Mutta kannattaa kysyä siitäkin siltä hierojalta.

Pahoittelen myöhäistä vastausta !

Tosiaan poni oli saanut vanhassa paikassaan varsan, joka oli kuitenkin vieroitettu jo ennen ostoa. Poni pysyy rauhallisena muidenkin hevosten seurassa, tässä asiassa ollaan edistytty vähän.. :) Nopeampaa tapaa ollaan käytetty tuttujen hevosen kanssa, mutta en tiedä miten yksityistallin muut kävijät suhtautuisivat... Tallissa on miltei kokoajan muutama hevonen sisällä ponin karsinan lähistöllä, joten sitä tuskin saisi täysin yksin. Myös huuto voisi olla häiritsevää muista.

Suokki on tosiaan yhä melko jäykkä toiseen suuntaan, mutta asia ei ole ongelma. Nyt ei olla pitkään aikaan päästy kunnolla ratsastamaan, kun kasvihuonemaneesi otettiin alas ja alettiin rakentaa tilalle isoa puuseinäistä maneesia. Meteli on kentällä hirveä ja pohja on päässyt möykkyiseksi ja huonoksi, niinpä ollaan vain lähinnä maastoiltu heppojen kanssa.

Poni oli ensin tosi mukava, rauhallinen maastoilija. Omistajan lapsien ollessa maastossa, suokki oli kuitenkin ryöstänyt ja rynnännyt sellaisen sata metriä maantienreunaa pitkin tallipihaan, poni kintereillään kun ei tamma halua jäädä yksin. :/ Nyt ovat molemmat olleet aika ärsyttäviä maastossa, tosi kiireisiä kotiinpäin ymsyms. Asiassa tosin on hyviä ja huonoja päiviä, joskus molemmat köpöttelevät rauhallisesti kumpaankin suuntaan ja joskus ei saada ainuttakaan käyntiaskelta kotiinpäin, kun on hirveästi menohaluja.

Tosiaan olisi ihanaa saada poni tottumaan yksinoloon, kentälläkin kun on mahdotonta työskennellä, jos suokki on siellä samaan aikaan. Silloin poni haluaisi vain kulkea ruunan perässä, ja vain vaivoin kääntyy poispäin siitä edes käynnissä. Raviin ponia ei saa millään, jos suunta ei satu olemaan suokkia kohti. Ponin vanha omistaja sanoi läimäyttävänsä raipan maahan, jos poni ns. jumittuu paikoilleen, mutta tälläkin metodilla ollaan saatu vain säikähtäviä pyrähdyksiä joko kiitolaukassa tai ravissa.

Kutominen on loppunut. Luultiin ensin että poni on kotiutunut niin hyvin ja rentoutunut, mutta enpä sitten tiedä - tänään huomattiin kun hoidettiin ponia tarhakuntoon, että se syö puruja. Ilmeisesti se oli kutomisen sijaan keksinyt jotain muuta puuhailtavaa. Suolakiveähän ponilla ei ole enään, kun se söi sitä liikaa. Heinäverkko on, että syöminen ei tapahtuisi niin nopeasti mutta juu. Saako tuon purunsyömistavan jollain pois ja tuleeko siitä jotain haittoja? Poni siis lähinnä kuivia, uusia puruja mussuttelee mutta niitäkin tosi paljon.

Hmmm... Ellei yksinoloa voi harjoitella tallissa, niin onko siellä tarhaa jota voisi käyttää? Tai jos sen veisi jonnekin nurkan taakse piiloon esim harjattavaksi tms? Onko sellaiseen mahdollisuuksia?

Jos hevoset vaikuttavat liian innokkailta, niiden liikunnan määrää kannattaa lisätä jos vain sää sallii. Käsittääkseni molemmat saavat nyt normaalia liikuntaa, joten otaksun, että niiden kunto on kasvanut, eikä entinen liikunnanmäärä enää välttämättä riitä. Tarkista siis liikunta suhteessa siihen mitä ja paljonko ne syövät.

Ponille saattaisi sopia pieni liinatyöskentely suokin läsnäollessa. Joku liinan päähän pitkän raipan kanssa, ja kun poni pysähtyy, niin napakka läväytys takalistolle pitäisi auttaa asiaa. Tai jos kyllästyy pyörimään ympyrää, niin joka tapauksessa joku joka pystyy kulkemaan mukana tarpeeksi joutuisasti napauttaakseen ponia eteenpäin aina kun se juurtuu paikalleen. Meilläkin oli yhteen aikaan "liimakaviotautia", ja se meni ohi jälkimmäisellä menetelmällä.

Jos saatte jonkun avustamaan, voitte tehdä niinkin, että alatte ratsastella tallin lähistöllä niin, että poni kulkee aina edellä. Jos se sitten pysähtyy, avustaja nappaa sitä raipalla. Nämä harjoitukset ovat käteviä sikäli, että siihen ei tarvita kenttää.

Hienoa, että kutominen on loppunut! Tosin ei se purujenkaan syöminen kovin hyvä ole jos sitä syö paljon... Se on kuitenkin puuta, ja puu turpoaa kastuessaan -> saattaa suurina määrinä tukkia suoliston. Itse en osaa ehdottaa siihen muuta, kuin että jos poni rouskuttelee lähinnä uusia puruja, ne voisi sekoittaa vanhoihin. En tiedä auttaisiko se, mutta itse ainakin kokeilisin.
Minkälainen heinäverkko teillä on? Jos se on ostettu verkko, siinä on melkoisen iso silmäkoko, joten jos kärsivällisyys riittää, voisit tehdä sille verkon jossa on pienemmät silmukat. Silloin syöminen olisi vielä hitaampaa ja sillä olisi ajankulua pidemmäksi aikaa, mikä voisi vähentää purujen rouskuttelua. Ehkä pienisilmäisiä verkkoja myydäänkin jossain, mutta sitä en tiedä kun meillä tehtiin heinäverkot aina itse.

Saako poni nyt suolaa missään muodossa? Kuinka nopeasti poni kulutti suolakivensä? Parissa päivässä, kuukaudessa..? Ei ole hyvä ettei se saa ollenkaan suolaa, joten voisiko sille laittaa suolakiven esim puoleksi tunniksi päivässä tms? Meillä meni kaksi kiveä vuodessa, toinen muutamassa kuukaudessa kesän kuumuudessa, toinen kesti sitten muun osan vuotta.

Kiva kuulla, että että teillä menee yleisellä tasolla hienosti! Hevosten pirteys voi johtua ihan siitäkin, että säät kylmenevät. Meilläkin poni oli ihan pöpi aina kun keli kylmeni vähänkään reilummin kerralla. Jospa teillä on sama juttu? :)

Tulipa mieleen eräs keino tuohon purunsyömiseen: Anna sille tuoreita kuusennäreitä kaluttavaksi. Ponilla on selvästi tekemisen puute eikä liikunta ole sellaista tekemistä mitä se haluaisi. Tuore puu ei ole vaaraksi, niitähän hevoset kaluaa jos ne on metsälaitumella kesäisin ja talvella voi antaa vartavasten leikattuja kuusia. Myös joulukuuset voi antaa tarhaan ajankuluksi kun niitä ei enää tarvita. Saa kuuset hyötykäyttöön eikä kaatopaikalle.

Yksinolon harjoittelu tosiaan hankalaa tallin pihapiirissä etenkin nyt, kun ulkohoitopaikka on täytetty remonttitavaroilla. Ollaan kuitenkin nyt käyty ponin kanssa esim. taluttelemassa maastossa (ratsain ei liiku paljon minnekkään ilman suokkia), missä menee usein tosi mukavasti. Vähän tallilta poistuttaessa pysähtelee ja pässeilee, mutta kun päästään tielle, menee yleensä tosi kiltisti. Muutenkaan yksinolo ei ole suuri ongelma enään - tarhoilla on usein aina heppoja, joten suokin voi ottaa tarhasta huoletta sisälle ja jättää ponin yksin. Myös tallissa poni menee ihan hyvin yksin, kunhan saa olla siinä suokin karsinassa, josta jonnekin näkee. Yleensä kun vain yksi hevonen sisällä, pidetään karsinoita erottava väliovi auki ja poni tykkää käydä omassa paikassaan aina väliin.

Kuiviketta tuskin voi vaihtaa, tallilla kaikilla on purua. Vai voiko periaatteessa vain itselleen tilata? Turve tuskin ponille kelpaisi syötäväksi... :) Voin kokeilla jo huomenna purujen sekoittelua, poni kun tosiaan syö vain niitä uusia ja puhtaita...Heinäverkko on ostettu tavallinen ja siinä tosiaan isot silmät. Jos purujen sekoittelu ei toimi, pitää haeskella pienemmän silmäkoon verkkoa tai tosiaan tehdä itse (mahtaako tuo nyt multa onnistua! :D) Eli siis leikattuna niitä kuusen havuja? Ja antaa vain karsinaan? Voiko niitä jättää johonkin ruokakippoon yöksi vai miten?

Poni ei saa nyt missään muodossa suolaa. Voiko sitä antaa suoraan ruokaan / puuroon (pellava-kivennäispuuro)? Vai pitääkö ostaa uusi (ensimmäinen loppui, toinen meni jostain syystä rikki eikä enään kelvannut ponille) suolakivi? Ponilla suolakivi meni alle viikossa --> joi tosi paljon --> karsina täynnä kusta.


Liikunnan lisääminen on siinä mielessä hankalaa, että sekä minä että siskoni pääsemme joskus tosi myöhään koulusta ja ehdimme ratsastaa sen mukaisesti, etenkin kun pimeä tulee yllättävän nopeasti. Tästä juontuukin ehkä eräs ongelmani - suokki on todella herkkä lihomaan ja nyt kun treenausmahdollisuudet ovat olleet hyvin rajalliset, on se alkanut lihoa. Se saa säilöheinää illalla ja aamulla 3kg. Päiväheinät se saa tallin puolesta, suunnilleen 4kg (? en tiedä tarkasti), samaan tarhaan tuodaan 4kg ponille, josta suokki varmaan syö myös. Hepoilla on ollut illalla ja päivällä n. siivu tai pari kuivaheinää, koska molemmilla maha sekaisin jos ainoastaan säilöä. Kauraa se saa tosi vähän, silleen että jaksaa liikkua. Sitten joka päivä puuro (---> pellavaa 1dl ja kivennäisiä ½dl). Miten suokin saisi pysymään kunnossa? Siitä on tullut järkyn lihava.


Liinaus on hyvä idea, mutta en tiedä, kuinka hyvin poni on opetettu ympyrässä juoksemiseen. Ollaan pariin otteeseen kokeiltu, mutta ponia on joutunut korjaamaan toistuvasti, kun se ei enään suostu kulkemaan ympärillä vaan jämähtää ja peruuttaa tai tulee luokse. Siinäkin hyviä ja huonoja pätkiä, laukka ei onnistu mitenkään liinatessa, ryntäilee vain hurjana. Suokin edellä poni on jo tottunut kulkemaan maastossa, jos suokki tuijottelee jotain ihan mahdottomasti. Silti kentällä ei olla päästy normaalisti menemään. Voin kokeilla metodiasi, kiitos siis siitä :).

Miten saisi kehitettyä suokin selkälihaksia ja takapäänlihaksia? Ne ovat tosi olemattomat, ovat miltei aina olleet. Olisivatko jotkut pienet estesarjat hyvä idea yms?

Onko myös jotain neuvoja raipan protestoimisen suhteen? Suokilla nimittäin tämänlainen ongelma - käynnissä huitoo vain hännällä ja lisää vauhtia, jos raipalla hipaisee, ravissa kun koskee niin huitoo hännällä, jarruttaa ja saattaa vähän potkaista taakse. Laukassa tarvitsee vain 'olla koskettavinaan' kun jo häntä heittää volttia ja persus nousee? Ei siis rehellisesti lisää vauhtia vaan protestoi.

Meillä katkaistiin kokonainen pieni ( n. metrin mittainen ) kuusi ja sidottiin se kokonaisena boxin kalteriin kiinni. Tai isompi kokonainen kuusi heitettiin sellaisenaan tarhaan.
Turvetta voi tilata vain itselleen jos tallillanne on niille tilaa. Toisaalta, jos asia on autettu sekoittamalla vanhat ja uudet purut saattaa käydä helpommaksi.
Anna suolaa, se tarvitsee sitä koska kaikki erite on suolapitoista. ( Hiki, virtsa ) Jos et anna suolakiveä niin laita lusikallinen suolaa joka ateriaan.
Jos hepo lihoo niin vähennä aamun säilöheinästä kilo ainakin aluksi. Jos mahdollista, vähennä myös päivän säilöheinästä kilo. Yleensäkkin: Jos liikunta vähenee niin ruoka myös.
Mutta miksi noin paljon säilöheinää? Miksei kuivaa? Minä antaisin 2 2 2 kuivaheinää ja vähän tai ei ollenkaan säilöheinää päälle. Kuivaheinä on perusruoka ja säilöheinä lisuke, muuten menee helposti maha rikki.
Selkää ja takapään lihaksia voi treenata kiipeilemällä mäkiä, mitä jyrkempiä, sen parempi ja mieluiten käynnissä. Ja kävelemällä metsässä jossa hevonen joutuu nostelemaan koipiaan ettei kompastu.
Kulkeeko poni kentällä suokin edellä? Jos kulkee niin pidennä väliä vähitellen.

Anteeksi, aloittaja. Unohdin mainita, että tarkoitin liinatyöskentelyä ratsain. Silloin, ellei poni tottele ratsastajaa, se saa muistutuksen maasta käsin. Ensin ystävällinen neuvo jatkaa matkaa, mutta ellei viesti mene perille, niin sitten terävämmin, sen mukaan kuin tarvitsee. Samoin sen ryntäilyn ja kohti kääntymisen voi estää selästä käsin.

Jos juoksutat ponia liinassa ilman ratsastajaa, se voi hyvinkin toimia paremmin, jos pidät liinan lyhyellä ja kävelet itse reippaasti ympyrää ponin mukana. Silloin pysyt koko ajan kontrollietäisyydellä ja pystyt komentamaan sen eteenpäin kun se pysähtyy, ja saat ohjattua sen uudestaan eteenpäin jos se yrittää vaihtaa suuntaa tai alkaa pyrkiä kohti. Lyhyemmässä liinassa saat myös pysäytettyä sen nopeammin jos se pinkaisee eteenpäin.

Raipan käyttöön sellainen vihje, että kaikki hevoset eivät ymmärrä raipan merkitystä jos sillä vain hipaisee. Jos kosketus on liian kevyt, sillä ei ole hevoselle mitään merkitystä eivätkä ne ota sitä tosissaan vaan suhtautuvat siihen kuin ärsyttävään kärpäseen - ja heilauttavat häntäänsä karkottaakseen sen pois. Jotkut hevoset vaativat selkeämpiä merkkejä, ja niiden hevosten kanssa on parempi napauttaa raipalla kerran ja terävästi sen sijaan että vain "silittelisi" hevosta sillä. Hevosta ei koskaan pidä hakata, mutta ei raipan käyttöä pidä pelätäkään silloin kun tilanne sitä vaatii. Jos mietit, kuinka lujaa hevosta uskaltaa "lyödä", kokeile omaan reiteesi. Niin kauan kuin sinua ei satu, ei hevonenkaan siitä kärsi, varsinkaan jos sillä on paksu talvikarva joka pehmentää vaikutusta kuin toppatakki. Hevoset komentavat toisiaan paljon kovakouraisemmin silloin kun pelkkä kehotus ei riitä.

Siinä tapauksessa lienee parempikin, että poni menee jollekin kokeneemmalle. Vaikka harmi sinänsä, kun kerran sen toiminta on kuitenkin parantunut. Mutta ei siitä tosiaan jaksa nauttia jos ratsastus on jatkuvaa taistelua.

Hienoa, että ruokinta on saatu hevosille sopivaksi! Kai sitä hermostuisi kuka tahansa jos vatsaa nipistelisi jatkuvasti.

Hienoa myös, että suokki on edistynyt hyvin. Kannuksia voisi kyllä kokeilla, kunhan osaa varoa ettei sitten vahingossa tee niillä jotain. Esim jos hevonen pukittaa tai ryöstää, pysyvätkö kannukset irti kyljistä vai puristaako hevosta vaistomaisesti jolloin helposti rokottaa hevosta ja villitsee sitä entisestään? Jos siis siirryt kannuksiin, ole varovainen!

Tuon maastoilun suhteen vaikuttaa siltä, että heppa on muistanut, että omistajan kanssa saa tehdä mitä huvittaa, kyllä ne tuntevat ratsastajansa, ja on kokeillut ja saanut haluamansa. Tästä rohkaistuneena heppa päätti yrittää samaa sinun kanssasi ja siksi käyttäytyi sillä tavalla. Pari kertaa kokeiltuaan se huomasi että sinun kanssasi ei auta pelleillä vieläkään, ja on sittemmin taas ollut asiallisesti. Toisin sanoen sinä pärjäät sille paljon paremmin kuin sen omistaja. Pisteet sinulle siitä!

Pienempi poni..? Lapselle ei kannata hankkia mitään pikkuponia, kun ne jäävät niin äkkiä pieneksi. Rauhallisempi poni opetusmestariksi on hyvä juttu, mutta pienempi ei niinkään. Et tosin tainnut koskaan mainita minkä kokoinen se poni on (ainakaan en pikaisella selauksella löytänyt mainintaa), mutta yleensä jos ajatellaan hankkia poni pitkällä tähtäimellä, alle 140cm ponia ei kannata ostaa omaksi. Toki sen kokoinen otus on liian iso viisivuotiaalle lapselle, mutta esim 10v:lle kannattaisi jo ostaa poni siitä isommasta päästä. Ei se kauaa ole liian iso. Mutta omistajahan sen päättää.

Mutta kiva kun kerroit kuulumisia, mietinkin jokin aika sitten, miten teillä mahtaa nykyään sujua. Olet selvästikin löytänyt yhteisen sävelen hevosen kanssa vaikka välillä olisikin vähän ohdakkeisempaa menoa. Jatka samaan malliin! Pärjäät hienosti!

Miten muuten sen ponin yksinolon laita on nykyään? Aluksihan se kutoi, mutta vaihtoi sen sittemmin purun syömiseen. Mikä on tilanne nyt?

Ponin laita muuttuikin taas, kun omistaja näki tarpeettomaksi ruveta etsimään suokille uutta kaveria, kun se ja poni tulevat kuitenkin täydellisesti juttuun. Eli poni jää, mutta tyttö pääsee sen kanssa useammin ohjatuille tunneille :).

Samaa mietin kannusten käytön kanssa, mutta varmasti pärjään ilmankin. Eihän hevonen nyt suoranaisesti laiska ole, vähän vain vetelä kun sille päälle sattuu.. :)

Ponin käytös yksin jäädessä on parantunut tosi paljon! Kyllähän se vieläkin riehuu jos tarhassa jää yksin jos ei muita heppoja ole naapuritarhoissa, mutta esim. hoidettaessa se on kiltisti, vaikka tallissa ei olisi muita heppoja. Vain hoitajan läsnäolo riittää :). En ole nähnyt ponin enään kutovan, enkä myöskään syövän purua - ollaan sekoitettu uudet purut vanhoihin, mikä on varmasti auttanut.
Yhä poni on hankalimmillaan kun suokki on samaan aikaan kentällä - yksin kentällä poni toimii usein parhaiten ja liikkuu eteenpäin. Kun suokki on mukana, vaikka aivan toisessa päässä kenttää, pyrkii poni aina sen luokse eikä suostu kuin kävelemään. Yksi keino on joskus ollut pamauttaa raippa maahan parin metrin päässä ponista, mutta tällä on tosiaan saatu vain kiitolaukka tai - ravi pyrähdyksiä, joten ollaan jätetty se. Käynnissä poni toimii ihan hyvin silloinkin, kun suokki on kentällä, mutta tosiaan ravia harvoin saadaan muutenkuin suokin perässä tai suokkia kohti. Maastossa poni menee mieluusti edellä.

Yleisesti ottaen hyvää kuuluu siis! :) Tosiaan suokin kanssa menee nykyisin tosi hyvin - poninkin kehitys menee parempaan päin ;).

Lampinajadi vastaa:

Kiva juttu! Toivottavasti lisätunneista on tytölle apua.

Teillä on sitten asiat mallillaan ja ponillakin paranevat kaiken aikaa. Kun muistaa millainen se oli tullessaan, muutos on hurja!

Hienoa!

Olipas kiva lukea tätä keskustelua, kun kerrankin täysipäistä ajatustenvaihtoa ja hyvin kirjoitettu! Aloittaja tunnut todella fiksulta tyypiltä ikäiseksesi! Tuolla innolla ja tiedonjanolla sinusta tulee varmasti vielä ammattilainen hevosalalla jos vaan kiinnostus riittää. :)

Hepsan!

Tosiaan itsekin luin tämän ketjun alusta loppuun ja tajusin vasta nyt kunnolla, kuinka paljon hepat ovatkaan kehittyneet! Ihanaa :)

Ja voi kiitos Kaarin, tosiaan heppa-ala kiinnostaa ainakin jonkin verran - palkka vain mietityttää, mutta työ ainakin olisi mielekästä ja kiinnostavaa! (:

Suokilla olen menossa leirille tässä ihan alle viikon päästä ja olen työstänyt sen laukkaa - sehän oli tähän asti ollut vähän sitä samaa jolkotusta, vaikkakin maastossa laukkaa aina ryhdikkäästi ja kolmitahtisesti. Kentällä se on useimmiten ollut aika vetelää.
Nyt olen treenaillut sen kanssa vastalaukkoja ja ihan vain nostoja niin ravista, käynnistä ja ihan paikaltaankin. Vaikka harjoituksia olen tehnyt säännöllisesti ja tehokkaasti vasta vähän aikaa, suokin laukassa huomaa jo vähän eroa. Eilenkin meni vastalaukkaa hienosti koottuna ja tuntui ihan mahtavalta satulaan! Ruunalla kyllä vieläkin aika heppoiset pyllylihakset - ei jaksa pitää hyvää kolmitahtista laukkaa ja peräänantoa kovin kauaa.
Olisiko muita harjoituksia laukan laadun parantamiseen ? Peppulihaksia ollaan treenailtu kävelemällä mäkiä ylös ja alas, tekemällä siirtymisiä etc. Suokilla vasen etujalka alkanut oireilla, luultavasti koska aikoinaan oli oikea kipeä ja se on käyttänyt vasenta enemmän (?). Pahin on jo luultavasti mennyt kuitenkin ohi, askellajit ovat puhtaat kun ollaan kylmätty jalkaa päivittäin ja lämpätty hyvin.

Ponista vielä!
Meillä on ratsujako mennyt siskon kanssa vähän niin, että hän ratsastaa ponilla ja minä värkkään tuon suokin kanssa. No, toissapäivänä sisko meni ponilla piuhoilla (sivuohjilla? tulee kuolaimista ja korvien takaa, satulavyöhön kiinni. ei toisia ohjia käsissä) ja poni oli kuulemma 'hirveä'. Ei ollut motivaatiota ja vain pässeili koko ajan, puski lapoja edellä ja kulki selkä notkolla.
Eilen meni sitten ilman piuhoja & ilman satulaa. Meni huomattavasti paremmin, muoto löytyi helpommin ja poni muutenkin oli halukkaampi. Voiko olla, että satula on epäsopiva? Poni on saanut varmasti lisää lihaksia viime kesästä. Maastossa poni kuitenkin menee satulalla ymmärtääkseni ihan normaalisti, laukkaa hyvin ja puhtaasti, ei pukittele tai muuten vikuroi.
Eli onko vika satulassa, vai kaipaako poni vain vaihtelua? Omistaja ei ymmärtääkseni enään hevosten kanssa kahdestaan maastoile varovaisuuttaan (en sinänsä ihmettele, jos suokki hänellä pelleilee. Varmaankaan ei itseäkään tekisi mieli, jos seurana 7-v poni jonka selässä oma, nuori lapsi). Voi olla myös tuo yksinkertainen kenttätyöskentelyn tylsyys, kun ei omistaja omalla viikollaan maastoile ja meilläkin ollut aika kenttäpainotteinen viikko kun suokkia ollaan treenailtu.

Lampinajadi vastaa:

Pidä hauskaa leirillä! Oman kanssa siitä hyötyykin enemmän kun saa ohjeita siitä miten se nimenomainen heppa toimii.

Ole kärsivällinen lihaskunnon kanssa, ei se ihmisilläkään hetkessä kohene. Älä vaadi siltä koottua muotoa kovin kauan kerrallaan, vaan vain sen aikaa kun heppa jaksaa, ja anna sen sitten huilata hetki ennen kuin kokoat sen uudestaan. Tee useita toistoja, mutta älä vaadi hevoselta kerrallaan enempää kuin se jaksaa, ettei sen lihakset kipeydy. Sama laukan kanssa. Hidasta raviin tai käyntiin kun huomaat että laukka alkaa muuttua nelitahtiseksi, anna levätä vähän aikaa ja nosta uusi laukka.

Vej:n oireilu saattaa johtua tuosta syystä minkä mainitsit, mutta enpä tiedä... Siitähän on jo aikaa kun se toinen koipi vaivasi, joten luulisi tämän oireilleen jo aiemmin. Miksi se kipeytyisi näin paljon jälkikäteen? Voi olla parempi jatkaa vanhaan malliin kunnes jalka lakkaa oireilemasta, ja alkaa sitten vasta miettiä mitä muuta voisi tehdä takapään vahvistamiseksi.

Mutta jos jalka kestää, voisit kokeilla mitä tapahtuu jos alatte kiipeillä mäkiä paitsi käynnissä, myös rauhallisessa ravissa, ja menemällä kavaletteja ja pieniä esteitä. Tai kulkemalla metsäpoluilla missä se joutuisi nostelemaan jalkojaan. Mutta varo hyppäämästä liian usein ettei hevonen kyllästy siihen. Kerran pari viikossa pitäisi riittää.

Mitä poniin tulee, ellei se ole tottunut apuohjiin, on normaalia että se vastustelee ensin alkuun kunnes tottuu siihen. Siksi se pyrkii nostamaan päätään ylöspäin, mikä johtaa kulkemiseen selkä notkolla, kuten sanoit. Varmistakaa, että piuhat eivät ole liian tiukalla, vaan ensin hädin tuskin tuntumalla silloinkin kun poni nostaa päänsä, ja että korvien taakse jäävä lenkki ei pääse läpsyttämään sitä niskaan tai korviin (Meillä laitettiin löysästi harjaan kiinni silloin harvoin kun niitä käytettiin). Sitten kun poni lakkaa reagoimasta löysään piuhaan, voitte pikkuhiljaa vetää sitä tiukemmalle sen verran kuin tarvitsee, että se alkaa vaikuttaa. Kaikkiaan olisi parempi, että käyttäisitte apuohjia osaavassa valvonnassa, ellei itsellänne ole niistä kokemusta. Näin netin kautta on jotakuinkin mahdotonta opastaa niiden käytössä tarkemmin, kun ei näe miten poni reagoi. Mutta jos se toimii paremmin ilman kumppareita, niitä tuskin kannattaa käyttääkään.

Tuskinpa ponin temppuilu satulasta johtui. Satulat eivät kysy missä niitä käytetään, joten jos se ei hevoselle sovi, on yhden tekevää käyttääkö sitä kentällä vai maastossa - hevonen osoittaa sen joka tapauksessa. Ja käsitin rivien välistä, että poni on yleensä ollut kiltisti kentälläkin, eli todennäköisemmin johtui apuohjasta. Saattaa olla, että se kaipaisi vaihtelua, mutta voi olla niinkin, että sillä yksinkertaisesti oli sellainen päivä ettei huvittanut keskittyä koulukiemuroihin. Niin käy joskus itse kullekin.

Mutta kaiken kaikkiaan olette tosiaan tehneet todella hyvää työtä hevostenne kanssa! Läheskään kaikilla ei olisi kärsivällisyys riittänyt näin pitkälle. Onnitteluni!

Kiitos taas avusta ! :)

Leirillä tosiaan kehityimme molemmat, ratsu ja ratsastaja - en ollut hetkeen käynyt tunneilla hepan kanssa ja sen kyllä huomasi, oli tullut istuntavirheitä etc, kun ei ole ollut ketään niitä korjaamassa.

Joten kun sain itseni satulassa parempaan asentoon, alkoi heppakin mennä paremmin. Harjoiteltiin paljon ratsastamista niin, että suokki ottaisi painoa ennemmin takajaloille kuin etujaloille.
Myös esteitä hypättiin! Etujalka ei oireillut lainkaan, kylmäsin sen kuitenkin jokaisen vähän rankemman tunnin jälkeen. Hepalle kelpasi estetunnit pitkän tauon jälkeen ja minäkin lopetin jännittämisen miltei kokonaan! :)

Myös maastoesteitä päästiin kokeilemaan. Suokki meni yllättävän hyvin - ei riehunut ja lähtenyt viemään, vähän ehkä kusetti kun yritti kiertää esteitä vaikkei niitä pelännyt tai kummastellut enään. Olen kuitenkin itse tosi tyytyväinen! Saatiin hepan kanssa kokea vähän isompiakin loikkia, käytiin myös uittamassa :).

Nyt hepat muutti omistajan kotipihaan, käydään vielä siskon kanssa normaalisti niitä ratsastelemassa. Omistajalla ei ole vielä kenttää - sellainen kuulemma saadaan tehdyksi syksyyn mennessä, mutta nyt vaihtoehtona on lähitallin pieni kenttä. Pitäisi käydä kysymässä, jos sitä saisi lainata... ;)
Suokkikin on sopeutunut tosi hyvin paikkaan ja on ollut kiltisti, vaikka maastoilu on ainoa ratsastusmuoto ja nopeusrajoitukset miltei jokapaikassa 60-80 paikkeilla. Paikka on lähellä merenrantaa, niin myös tuuli on miltei poikkeuksetta kova. Hepat eivät ole kuitenkaan säikkyneet (:

Eipä kestä!

Leiri oli siis onnistunut, uutta (ja vanhaa) on opittu ja hauskaa oli. Se on hyvä!

Kuulostaa siltä, että olette päässeet hyvään tasapainoon sekä suokin että ponin kanssa ja varsinaiset ongelmat ovat ohi. Jotain pikkujuttuja varmastikin tulee ajan mittaan vastaan, mutta niitä tulee kaikille eivätkä ne ole yleensä mitään vakavia.

Olisi tosiaan hyvä jos pääsisitte ratsastamaan sinne lähitallin kentälle, jotta vastaopitut ja kerratut asiat eivät pääse unohtumaan ennen kuin oma kenttänne valmistuu. Toivottavasti siitä tulee tarpeeksi tilava, että siinä voi sitten tarvittaessa mennä vauhdikkaamminkin eikä tule ahdasta vaikka olisi enemmänkin hevosia samaan aikaan. :)

Aivan ihana lukea tätä ketjua ja muistella kuinka paljon täältä sai apua!!
Viime maaliskuussa tuli ensimmäinen ihkaoma poni ja suokkiruuna jäi, lähti nyt Poriin joulukuun alussa. Tuhannet kiitokset lampinajadille korvaamattomasta avusta!

Onnea omistajalle! Hauska kuulla että olet saanut oman hevosen, olet sen taatusti ansainnut!

Ja kiitos! Oli (ja on vieläkin) kiva kuulla, että pystyin olemaan avuksi. Mutta sinä siinä kaiken työn teit, minä olin vain neuvonantaja. Kunnia sinulle siitä, moni muu olisi luovuttanut joutuessaan vastaavaan tilanteeseen!

Saanko olla utelias ja kysyä, millainen se sinun ponisi on?

Kiitoskiitos! Joo, suokkia tuli kyllä ikävä sen lähtiessä, opetti niin paljon kantapään kautta kyseinen herra :)
Uusi poni kääntyy nyt 9-vuotiaaksi, oli tuotu Virosta. Ostettiin se vanhalta tallilta kokemattomalta omistajalta joka ei tammalle omien sanojensa mukaan pärjännyt. Meilläkin oli ensin hankaluuksia ponin kanssa - se kun on tamma ja myös erittäin ponimainen... Tallillakin oli siihen aikaan uusi omistaja, joka antoi ponin tehdä mitä tamma itse halusi. Poni oli ensimmäisen kuukauden todella hankala ja ajateltiin jo että ollaan tehty virheostos :D
Vaihdettiin tallia kesän alussa ja kun ponia käsiteltiin joka päivä päättäväisesti ja asiantuntevasti, alkoi käytöskin parantua :) Vanhalla tallilla poni ryntäili tarhasta, potki ja puri karsinassa mutta nyt on vaikea edes uskoa sen joskus tehneen niin ;). Löntystää nyt tarhasta ihan kiireettä ja seisoo nätisti karsinassa. Myös ratsastaminen helpottui tosi paljon kun vaihdettiin tallia eikä poni saanut riehua enään. Ollaan myös paljon tehty maastakäsin, koska poni tosiaan huomaa heti jos sille ei laiteta rajoja :)
SIsko käy ponin kanssa estetunneilla ja jopa minä olen käynyt parilla. :DPonin selässä ei jännitä esteet kun se osaa itse niin hyvin, ihana opettaja esteille... Koulutunneilla käydää n. viikottain, kokoajan parantuu ponin kanssa työskentely. :) Ekat estekisatkin koettu ponilla! Vähän se syttyi uudessa paikassa, mutta pysyi superhyvin käsissä :)

Varmasti tulikin ikävä, uskon sen. Sitä kiintyy lemmikkeihin joista pitää huolta, ja side on vielä aivan erilainen, jos matkalla on ollut haasteita kuten sinulla ja suokilla oli. Mutta kuten sanoitkin, sen kanssa ehdit oppia lyhyessä ajassa todella paljon, ja nyt jos vastaan tulee joskus samoja ongelmia, tiedät mitä tehdä niille. Jos keinot eivät toimikaan... No, sitten pitää keksiä jotakin muuta. Kantapään kautta meilläkin opittiin suurin osa, kun mitkään normaalisäännöt eivät toimineet meidän ponin kanssa.

Todella hyvää työtä olette omanne kanssa tehneetkin, jos olette alle vuodessa saaneet purevasta ja potkivasta riehujasta kiltin opetusmestarin! Onnitteluni siitäkin! En tiedä paljonko olette saaneet apua sen käsittelyssä vai itsekö olette sen kasvattaneet tavoille, mutta taatusti sekin on ehtinyt opettaa teille jo yhtä ja toista, ja tulee varmasti opettamaan vielä paljon, paljon muutakin. Pitäkää vain silmät ja korvat auki ja mieli avoimena, niin pääsette vielä pitkälle sen kanssa!

Onnea! :)