mihin olen matkalla,
mihin johtaa tämä tie?
löydänkö sinut huomenna,
luoksesiko tämä vie?
jaksan vielä uskoa,
vaikka tiedän sen olevan mahdotonta.
vaikea pidättää huutoa,
joka syntyy ikävästä- tuskasta.
muistathan silti sen illan,
sunnuntain seuraavan.
silloin luulin jotain tapahtuneen,
totuuden hautautuneen,
uuden ajan koittaneen.
sanasi ne unelmat hajoitti,
minut maahan murskasi.
silti uskon yhä sydämessäni,
kerran, sinä, minä- ikuisesti.
mihin johtaa tämä tie?
löydänkö sinut huomenna,
luoksesiko tämä vie?
jaksan vielä uskoa,
vaikka tiedän sen olevan mahdotonta.
vaikea pidättää huutoa,
joka syntyy ikävästä- tuskasta.
muistathan silti sen illan,
sunnuntain seuraavan.
silloin luulin jotain tapahtuneen,
totuuden hautautuneen,
uuden ajan koittaneen.
sanasi ne unelmat hajoitti,
minut maahan murskasi.
silti uskon yhä sydämessäni,
kerran, sinä, minä- ikuisesti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sinä olet minun elämässäni se luonnollinen
joka tunnut vasta kun puutut vesi ja aurinko
Rakkaus ei kaipaa runoa, todistajaa,
se kirjoittaa itse itsensä,olemassaolon
näkymätön käsiala
Lainaus
Pentti Saaritsa
tätä teinirakkausrunokauraa, jota on lehdet
tulvillaan. Blääh.. miks kaikki kirjoittaa huonoja
värssyjä rakkaudesta..