Ateismin todisteet?

Olen ateisti. Noissa kahdessa sanassa on itkemäsi todisteet. Kannattaakohan sinulle palstahistoriasi tuntien enää sanoa, että ota selvää mitä sana ateismi tarkoittaa? Viikon-parin välein tuotat tismalleen samansisältöistä tuubaa tänne välittämättä pätkääkään jo saamistasi vastauksista.

Et siis edelleenkään ole tajunnut mitään edes siitä, mitä ateismi tarkoittaa.

Kyllä sinä olet säälittävä reppana. Etkö sinä todellakaan osaa ollenkaan käyttää aivojasi ja ajatella, vai etkö vain halua käyttää aivojasi ollenkaan?

Ai niin, olet uskovainen, tietenkin. Unohda että edes kysyin.
Asiahan tuleekin täysin selväksi jo siitä. Teillähän on ajattelu jyrkästi kiellettyä.
Ja sen muuten kyllä tosiaan myöskin huomaa, aina ja jatkuvasti.
Ei koskaan järkevän ajatuksen murentakaan, vain ääliömäisyyksiä.

Paljon kiitoksia väkeväststä todistuksestasi.

"Tämä on ateismin paradoksi."

Ei ole. Vaikka ateisti ei jumalia määrittele, ei se tarkoita, että kukaan muu ei niin tekisi.

"Onko kahden ateistiyksilön ateismin täysin samanlainen, vai kokeeko toinen ateisminsa syvemmin kuin toinen? "

Sinä et edes tiedä, mitä ateismi on, joten on typerää esittää kysymyksiä siitä.

Ilmeisesti Nedda' kuvittelee, että ateistit palvovat ate -nimistä jumalaa...

>>Ateismin todisteet?

Mutta kun minä en TAHDO uskoa ettei ateismi ole uskonto! Haluan vääntää sen uskonnoksi hinnalla millä hyvänsä, ihan vain siksi koska en voi ymmärtää sitä että on olemassa joukko ihmisiä jotka eivät ajattele kuten minä!

Varmasti huomasitte, mutta varmistetaan vielä. En ole Nedda, mutta tuo todennäköisesti on tasan se mitä hän ajatteleekin.

Ateismin "todisteet" on siinä ettei vastapuoli ole todistaneet Jumalia tai Jumalaa olevaksi. Ihan kuten oikeudessa: Syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan.

Nuolisin Herramme Jeesuksen Kristuksen varpaanvälit,
jos löytäisin ne jostakin. Nyt joudun nuolemaan vain omiani.

"Jos ateisti määrittelee, että minkäänlaista jumalaa ei ole olemassa, niin onko ateisti silloin määritellyt minkä kaikenlaisia jumalia voi olla olemassa?"


Ei. Ajatusta voi peilata esim sitäkautta. Että löydät loogisen ratkaisun johonkin asiaan. Se voi samalla avata uusia mahdollisuuksia. Mutta samalla rajata pois epäloogiset vaihtoehdot. Tai ei tuota minkäänlaista uutta tietoa.
Jumalia koskiessa tuskin löydetään loogisia todenperäisyyksiä.


"Onko muuten mahdollista väittää, että ei ole?"


Mielipide voi käytännössä olla mikä vain.


"Tämä on ateismin paradoksi. Jotkuthan liittävät ateismiinsa myös peikot, möröt ja muutkin yliluonnolliset olennot."


Juu ateisti voi olla skeptinen jumalten olemassaoloa kohtaan. Mutta skeptisyyden laatu ja määrä voivat vaihdella paljon.


"Onko kahden ateistiyksilön ateismin täysin samanlainen, vai kokeeko toinen ateisminsa syvemmin kuin toinen?"


Ateistit ovat pitkälti individualisteja. Joku voi olla apateisti toinen taas negatiivinen ateisti jne.

Ei ateismiin mitään todisteita tarvita. Se on jokaisen oma henkilökohtainen asia uskooko ateismiin.

Minä uskon että ateismi asuu tuolla kaukaisessa galaksissa ja pitää meistä huolen. Ei mulla mitään todisteita ole siitä, mutta monet profeetalliset ateistit ovat tästä mulle kertoneet. Tuskin kukaan lähtisi valehtelemaan tästä vai lähtisikö? Onhan ateisteja sentään miljoonia. Tuskin näin moni ihminen valitsisi ateismia jos sitä ei olisi olemassa. Sen takia seuraan toisia ihmisiä ja uskon heidän profeetallisia näkemyksiä koska uskon ennemmin ateisteihin ja heidän selityksiin kuin siihen että ateismi laskeutuisi tuolta toisesta galaksista tänne maan päälle kertomaan sen että se todella on olemassa. Ja siis eihän mun tarvitse epäillä ateismin olemassaoloa koska riittävän moni ihminen uskoo siihen muutenkin. Mulla on oma ryhmittymä joka tukee mun agendaa eikä mun silloin tarvitse välittää totuudesta.

"Jos ateisti määrittelee, että minkäänlaista jumalaa ei ole olemassa, niin onko ateisti silloin määritellyt minkä kaikenlaisia jumalia voi olla olemassa? Onko muuten mahdollista väittää, että ei ole?"

Ateisti määritellään kai yleisimmin niin, että ateisti ei usko persoonallisiin jumaliin. Tämä siksi, että teisti uskoo nimenomaan persoonallisiin jumaliin ja a-teismi ottaa kantaa nimenomaan teistiseen uskoon.
Täten a-teisti voisi uskoa persoonattomiin jumaluuksiin.
Tässä on kuitenkin lievähkö ristiriita määritelmien ja käytännön välillä, koska useimmat mieltävät ateistin niin että tämä ei usko minkäänlaisiin jumaliin.

Mutta määritelmiä on useita, samoin tapoja suhtautua niihin. Minusta määritelmät ovat kuitenkin vain sanoja joilla yritetään suitsia todellisuutta käsiteltäviin muotoihin. Sanat viittaavat todellisuuteen, mutta eivät ole sen kanssa identtisiä.
Tämä pätee ateismiin siinä kuin mihin tahansa määritelmään. Eivät määritelmät koskaan kata määrittelyn kohdetta 100-prosenttisesti.

"Onko kahden ateistiyksilön ateismin täysin samanlainen, vai kokeeko toinen ateisminsa syvemmin kuin toinen? "

Kahden ateistiyksilön ateismi saattaa olla täysin samanlainen, mutta joukkona ateistit ovat ateismissaan hyvin monenlaisia, kuten olet varmasti tätä palstaa lukiessasi huomannut.

En osaa muista mitään sanoa, mutta minä koen ateismini todella syvästi. Jopa öisin välillä herään siihen ihanaan tunteeseen kuinka hienoa, upeaa, kaikenkattavaa ja kaiken määrittävää ateismini on, kun en usko minkäänlaisiin jumaliin, en edes niihin, joista en ole koskaan kuullutkaan.

En olisi mitään ilman ateismiani, sillä se antaa minulle voimaa elää tätä ainoaa elämääni iloiten siitä, että yksi isäni siittiöistä tunkeutui äitini munasoluun ja tuloksena olen minä. Sattuma on ihana asia!

"Jos ateisti määrittelee, että minkäänlaista jumalaa ei ole olemassa, niin onko ateisti silloin määritellyt minkä kaikenlaisia jumalia voi olla olemassa? Onko muuten mahdollista väittää, että ei ole?"

Jokaisella on vapaus valita omaksuuko 'taitavasti' työstettyjä / koristeltuja muinaisia taru-olentoja weltanschauungiinsa, vai konstruoiko omia, tai onko ihan vaan yksinkertaisesti ilman. Kaikki riippuu siitä mikä yksilölle itselleen riittää. Tiede on perusteltuja uskomuksia, ja se on ainoa hengentuote jonka itse olen muilta valmis aikani tutkiskeltua ja järjelllä verifioituna omaksumaan.

"Tämä on ateismin paradoksi. Jotkuthan liittävät ateismiinsa myös peikot, möröt ja muutkin yliluonnolliset olennot."

Ateismi toimii pohjana. Jumalat konstruoidaan aina tyhjän päälle ja niille etsitään todisteita toisinaan jopa kiihkolla. Jumalat eli usein pakkomyydyt hengentuotteet voi hylätä, muttei se sulje sitä pois että muutkin entiteetit pitäisi hylätä. Jokainen päättää itse mitä on valmis uskomaan ja millä perusteilla. Sikaa ei kannata ostaa säkissä.

"Onko kahden ateistiyksilön ateismin täysin samanlainen, vai kokeeko toinen ateisminsa syvemmin kuin toinen?"

Ateismi kuten teismikin on individualistinen kokemus. Ateismin erottaa uskonnosta se ettei siitä pyritä tekemään instituutioilla kollektiivista ajattelutapaa kuten esim kirkko tekee individulistisesta jumaluskosta (vailla rationaalisia perusteluja). Joku voi kokea jumalien olemattomuuden vahvempana kuin toinen jota asia ei juuri voisi vähempää kiinnostaa. Palstan ateisteilla, ylipäätään niillä jotka haluavat näkemyksestään keskustella, on monasti yhteistä halu jakaa näkemystään muille. Vähintään kyseenalaistaa ja kysyä perusteluja posiitivisille väittämille, jota jumalansa edustaja usein päätyy tänne esittelemään.

Huomaan että sinulla, Nedda', on etsikkoaika ateismin suhteen tai olet kaapissa. Rohkeasti ulos vain ;-)

Ei ateisti määrittele minkäänlaisia jumalia. Uskovaiset sen tekevät. Teillä on kaikilla omanlaisenne jumala, joka on kaikissa asioissa kanssanne samaa mieltä.

Ateismini ei perustu todisteisiin, vaan niiden täydelliseen puuttumiseen.

En katso tarpeelliseksi uskoa mihinkään yliluonnolliseen, ennen kuin niistä saadaan luotettavia havaintoja.

Ps. En koe ateismiani syvästi enkä pinnallisesti. En koe sitä lainkaan. Ihan niinkuin sinäkään et (luullakseni) koe uskon puutetta Quetsalcoatliin millään lailla elämässäsi.

Ovatko peikot ja mörköt yliluonnollisia olentoja? Ei kai sentään.

http://www.youtube.com/watch?v=ClB3WP6SXK0