: Joh. 16: 23-33
Uskoivatko Sadrak, Mesak ja Abed-Nego välttävänsä kuoleman kun heitä uhattiin tulisella uunilla heidän kieltäydyttyään kumartamasta kultaista kuvapatsasta? Sitä en tiedä, mutta tiedän, että he uskoivat ja luottivat häneen, jolle kaikki on mahdollista. He uskoivat Jumalaan ja tahtoivat jäädä hänen käsiinsä, kävi miten kävi. He tiesivät, että niin olisi kuitenkin parasta.
Näissä mietteissä mielessäni alkoi soida vanha laulu lapsuuteni kerhoajoilta. ”Usko Jumalaan, katso ylös, toivo taas. Hän ymmärtää tiet ihmissydänten. Usko Jumalaan, anna hänen johdattaa. Usko Jumalaan, Hän aina rakastaa. Älä turhaan pelkää, mitä edessäsi on. Herra ei sua hylkää, hän aina läsnä on. Usko Jumalaan.”
Siinä tuo vanha laulu taas on. Joskus kokemukseni voi olla, että kun huudan Jumalaa, hän ei vastaa, vaikka pyydän. Vastausta ei tule. Ja kuitenkin saan tietää, että hän on jo vastannut. Miten voin sen tietää? Voin tietää sen, koska olen saanut itse maistaa, että ”Herra on hyvä”. Voin tietää sen ennen kaikkea siten, että Raamattu ilmoittaa, että Jeesus rakastaa minua. Jumalalla on suunnitelma minunkin elämälleni. Saan uskoa häneen, joka on minut pelastanut. Saan tietää, että hänen tahtonsa minua kohtaan on hyvä.
Itse en tiedä, mikä minulle milloinkin todella on parasta. Minä saan toki Isältä pyytää. Kuitenkin kaiken tulisi jäädä sen pyynnön alle, että Isän tahdon tulisi tapahtua elämässäni, kuten Jeesus opettaa. Toisaalla Raamatussa tämä sama asia ilmaistaan näin: ”Jos me anomme jotakin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä. Ja jos kerran tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä tahansa anommekin, tiedämme myös, että meillä on kaikki, mitä olemme häneltä anoneet.”
Se on turvallista. Minun ei tarvitse uskoa terveyteeni, työpaikkaani ja ihmissuhteisiini. Saan uskoa ja luottaa Isään, jolla on kädessään koko elämäni. Hän on lääkärini, työnantajani, psykologini ja ihmissuhdeasiantuntijani. Se on lepoa. Minun ei tarvitse ponnistella kelvatakseni hänelle, vaan saan uskoa Kristuksen ansioon. Hänessä minulla on rauha kaiken rauhattomuudenkin keskellä
Uskoivatko Sadrak, Mesak ja Abed-Nego välttävänsä kuoleman kun heitä uhattiin tulisella uunilla heidän kieltäydyttyään kumartamasta kultaista kuvapatsasta? Sitä en tiedä, mutta tiedän, että he uskoivat ja luottivat häneen, jolle kaikki on mahdollista. He uskoivat Jumalaan ja tahtoivat jäädä hänen käsiinsä, kävi miten kävi. He tiesivät, että niin olisi kuitenkin parasta.
Näissä mietteissä mielessäni alkoi soida vanha laulu lapsuuteni kerhoajoilta. ”Usko Jumalaan, katso ylös, toivo taas. Hän ymmärtää tiet ihmissydänten. Usko Jumalaan, anna hänen johdattaa. Usko Jumalaan, Hän aina rakastaa. Älä turhaan pelkää, mitä edessäsi on. Herra ei sua hylkää, hän aina läsnä on. Usko Jumalaan.”
Siinä tuo vanha laulu taas on. Joskus kokemukseni voi olla, että kun huudan Jumalaa, hän ei vastaa, vaikka pyydän. Vastausta ei tule. Ja kuitenkin saan tietää, että hän on jo vastannut. Miten voin sen tietää? Voin tietää sen, koska olen saanut itse maistaa, että ”Herra on hyvä”. Voin tietää sen ennen kaikkea siten, että Raamattu ilmoittaa, että Jeesus rakastaa minua. Jumalalla on suunnitelma minunkin elämälleni. Saan uskoa häneen, joka on minut pelastanut. Saan tietää, että hänen tahtonsa minua kohtaan on hyvä.
Itse en tiedä, mikä minulle milloinkin todella on parasta. Minä saan toki Isältä pyytää. Kuitenkin kaiken tulisi jäädä sen pyynnön alle, että Isän tahdon tulisi tapahtua elämässäni, kuten Jeesus opettaa. Toisaalla Raamatussa tämä sama asia ilmaistaan näin: ”Jos me anomme jotakin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä. Ja jos kerran tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä tahansa anommekin, tiedämme myös, että meillä on kaikki, mitä olemme häneltä anoneet.”
Se on turvallista. Minun ei tarvitse uskoa terveyteeni, työpaikkaani ja ihmissuhteisiini. Saan uskoa ja luottaa Isään, jolla on kädessään koko elämäni. Hän on lääkärini, työnantajani, psykologini ja ihmissuhdeasiantuntijani. Se on lepoa. Minun ei tarvitse ponnistella kelvatakseni hänelle, vaan saan uskoa Kristuksen ansioon. Hänessä minulla on rauha kaiken rauhattomuudenkin keskellä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joka aamu on armo uus. Miks siis huolta me saamme?
Varjot haihtuu ja puutteisuus, kiitäen veisaelkaamme.
Kiitos Herran, mi auttaa tiellä. Jeesus kanssamme tänäänkin viel on.
Tuopi tääll Isän suosion. Rauhan luonansa siellä.
Joh.16.23-33 (v.1642)
Joh 16:23 TOtisest/ totisest sanon minä teille: mitä ikänäns te anotta Isäldä minun nimeeni/ nijn hän anda teille.
Joh 16:24 Et te ole mitän minun nimeeni tähän asti anonet/ rucoilcat/ nijn te saatte/ että teidän ilon olis täydellinen.
Joh 16:25 Näitä olen minä teille puhunut tapauxis/ mutta aica tule/ etten minä sillen puhu teille tapauxis/ mutta ilmoitan julkisest teille minun Isästäni.
Joh 16:26 Sinä päiwänä pitä teidän rucoileman minun nimeeni. Ja en minä sano teille: että minä rucoilen Isä teidän tähten:
Joh 16:27 Sillä Isä racasta idze teitä/ että te minua racastitte/ ja uscoitta minun Jumalasta lähtenen.
Joh 16:28 Minä läxin Isäst/ ja tulin mailmaan: taas minä jätän mailman/ ja menen Isäni tygö.
Joh 16:29 Sanoit hänen Opetuslapsens hänelle: cadzo/ nyt sinä julkisest puhut/ ja et yhtän tapaust sano.
Joh 16:30 Nyt me tiedämme sinun caicki tietäwän/ eikä tarwita että jocu sinulle kysy/ sentähden me uscomme sinun Jumalasta lähtenen.
Joh 16:31 Jesus wastais heitä: nyt te uscotte/ cadzo/ aica lähesty/ ja jo tuli/ että jocainen hajotetan erinäns/ ja minun te yxinäni jätätte.
Joh 16:32 En minä cuitengan yxinäni ole: sillä Isä on minun cansani.
Joh 16:33 Näitä olen minä teille puhunut/ että teillä minus rauha olis: mailmas on teille tusca/ mutta olcat hywäs turwas/ minä woitin mailman.
Sanoma uskoville: Anna hänen johdattaa. Hän, Jeesus Kristus osaa sen kuitenkin paremmin tehdä kuin me itse.
Ja tässä takuut.
Joh 16:33 Näitä olen minä teille puhunut/ että teillä minus rauha olis: mailmas on teille tusca/ mutta olcat hywäs turwas/ minä woitin mailman
Tuo vanha suomi kuulostaakin viron kieleltä!
Ihmisliha koetuksella kun pitäisikin antaa hallintavalta Herralle. Kuinkas omahyväisyys ja ylpeys siinä sitten toimii?
Suullaan tunnustaa Kristuksen Herraksi mutta.....siinä on rakkaus Jeesukseen, että pidämme käskyt, niitä noudatamme. Hallintavalta on yksin Jumalalla taivaassa ja maan päällä. Ylpeys toimii, kunnes lankeemus sen kumoaa. Mutta pika pika uusi yritys, kun synti kiehtoo.
Tottelemattomuus on synti ja sillä sahaa oksaa, millä turvallisesti istuu.
Synnin saa anteeksi, kun sen teon lopettaa ja lähimmäiselle tekemänsä vanhingon korvaa. Jeesus armahtaa ja vapauttaa, eikä synti enää orjuuta, eikä laita "koetukselle" . Kuka minkäkin syntinsä vanki ( juoppo, syöppö, varas, juoruilija jne.) pääsee Jeesuksen vapauttamana todella vapaaksi.
Hallintavalta. pitäisi siis rukoilla ja kysellä Herralta hänen tahtoaan asioissamme. Kuitenkin me teemme usein tahtomme mukaan ja huomaamme myöhemmin olevamme väärässä.
Paavolan sydämeltä:
"Olen kokenut sydämessäni voimakkaasti Herran puhuvan muutamista tietyistä asioista, joissa on liian paljon sekaannusta uskovien keskuudessa. Tämä ei tarkoita sitä, että kukaan ei ymmärtäisi näitä asioita, vaan sitä että on olemassa iso ryhmä uskovia, jotka ovat jollain tavalla tekemisissä tiettyjen sekaannusta aiheuttavien asioiden kanssa.
Sydämelleni laskettu sanoma on todella tärkeä, sillä ilman Raamatullista uskonelämän kasvuprosessia uskova elää petoksessa, valheessa, ristiriitojen taakoittamana sekä sekavassa tilassa ei totuudessa ja rakkaudessa. Siksi on tärkeä ymmärtää Raamatun opetusta uskossa kasvamisesta."
Minä taas koen, että uskossa kasvamista tarvitaan, että ihminen uskaltaa antaa Jumalalle hallintavallan elämäänsä.
Ah, miksi taivaan valtakunnan On juhla meille valmistettu
niin moni hylkää tahallaan hääsaliin Isän ylhäisen,
ja jatkaa turhuutensa unta on taivaan herkut varustettu,
ja tyytyy tähän maailmaan? ne on lahja Jeesuksen.
On tärkeämpää kaikki muu, Jo kulkee kutsun tuojia ja k kutsu koskee kaikkia.
Jumala aina unohtuu.