Mies naisen päänä?

Mies on perheen pää syntyperänsä vuoksi, se on absoluuttinen totuus, eikä voi muuttua miksikään , se on luomisjärjestyksen mukainen ikuinen totuus.

Toinen asia on sitten tämä tilanne, jonka Ritva hyvin kuvailee. Todellisuudessa on tapahtunut muutos varsinkin suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa tämä totuus on kääntynyt ylösalaisin.

Kyllä kuningas on edelleen kuningas, vaikka hänet olisi vangittu ja viety tyrmään eli todellisuudessa häneltä on otettu valta pois tai hän ei pysty sitä käyttämään noissa olosuhteissa.

Vakka kantensa valitsee. Uskon, että todellisuudessa Ritva on tietyn kehityksen tulos, jossa ei todellisuudessa ole sijaa perheenpäälle vaan hän on valinnut jo etukäteen sellaisen miehen, joka alistuu hänen valtansa alle ja todellisuudessa Ritva nauttii asemastaan ja vallastaan ja saa vielä syyllistettyäkin miehensä, kun tämä ei ole pystynyt toimimaan perheenpäänä. Ritva ei koskaan hänelle tätä mahdollisuutta antaisikaan, tämä on pelin henki!

Maamme korkeimmassa asemassa oleva nainen paljastaa hyvin, mistä on kysymys:

Seuraava lainaus on Paavo Haavikon kirjasta:"Tarja Halosen tarina" - sivulta 22-23.
"Tarja Halonen sai perinnöksi eräänlaisen pystysuoran naislinjaa pitkin periytyvän perhemallin. Se rakentuu vahvasta tyttärestä, joka saa varhain valmiin naisen elämän mallin.
Ja tämä naislinja kestää. Naiset säilyttävät juurensa äiteihinsä ja tyttäriinsä eläessään tässä juurevassa ja juurtuvassa pystysuorassa naislinjassa. Tarja Halosen äiti oli kuin henkilöhahmo Eeva Joenpellon romaaneista, jotka on rakennettu parhaista elämän aineksista, vahvoista naisista ja heikoista taikka värittömistä miehistä, jotka tietävät tilansa."

Iisebel-tyyppinen nainen ei todellisuudessa voi tajuta ja käsittää miehen perheenpään asemaa absoluuttisen totuutena, koska hän joutuisi omassa elämässään täydelliseen katastrofiin, jos joku mies tulisi ja toimisi sen mukaan kuin hänen asemansa edellyttää. Joku Ritva ei varmasti missään tapauksessa voisi tähän alistua, koska ei voi sitä käsittää, koka hänen vakka-kansi-systeemiinsä ei kuulu vaihtoehtoja.

Jos Ritva olisi todella sananmukainen nainen hän ei täällä valittaisi vaan olsi alusta alkaen toiminut niinkuin kuuluu, mutta sehän ei todellisuudessa ei ollut hänen kohdallaan edes tarkoitus.

Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.
Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.

Ritva kirjoitti:

Mies on perheen pää syntyperänsä vuoksi, se on absoluuttinen totuus, eikä voi muuttua miksikään , se on luomisjärjestyksen mukainen ikuinen totuus.

Toinen asia on sitten tämä tilanne, jonka Ritva hyvin kuvailee. Todellisuudessa on tapahtunut muutos varsinkin suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa tämä totuus on kääntynyt ylösalaisin.

Kyllä kuningas on edelleen kuningas, vaikka hänet olisi vangittu ja viety tyrmään eli todellisuudessa häneltä on otettu valta pois tai hän ei pysty sitä käyttämään noissa olosuhteissa.

Vakka kantensa valitsee. Uskon, että todellisuudessa Ritva on tietyn kehityksen tulos, jossa ei todellisuudessa ole sijaa perheenpäälle vaan hän on valinnut jo etukäteen sellaisen miehen, joka alistuu hänen valtansa alle ja todellisuudessa Ritva nauttii asemastaan ja vallastaan ja saa vielä syyllistettyäkin miehensä, kun tämä ei ole pystynyt toimimaan perheenpäänä. Ritva ei koskaan hänelle tätä mahdollisuutta antaisikaan, tämä on pelin henki!

Maamme korkeimmassa asemassa oleva nainen paljastaa hyvin, mistä on kysymys:

Seuraava lainaus on Paavo Haavikon kirjasta:"Tarja Halosen tarina" - sivulta 22-23.
"Tarja Halonen sai perinnöksi eräänlaisen pystysuoran naislinjaa pitkin periytyvän perhemallin. Se rakentuu vahvasta tyttärestä, joka saa varhain valmiin naisen elämän mallin.
Ja tämä naislinja kestää. Naiset säilyttävät juurensa äiteihinsä ja tyttäriinsä eläessään tässä juurevassa ja juurtuvassa pystysuorassa naislinjassa. Tarja Halosen äiti oli kuin henkilöhahmo Eeva Joenpellon romaaneista, jotka on rakennettu parhaista elämän aineksista, vahvoista naisista ja heikoista taikka värittömistä miehistä, jotka tietävät tilansa."

Iisebel-tyyppinen nainen ei todellisuudessa voi tajuta ja käsittää miehen perheenpään asemaa absoluuttisen totuutena, koska hän joutuisi omassa elämässään täydelliseen katastrofiin, jos joku mies tulisi ja toimisi sen mukaan kuin hänen asemansa edellyttää. Joku Ritva ei varmasti missään tapauksessa voisi tähän alistua, koska ei voi sitä käsittää, koka hänen vakka-kansi-systeemiinsä ei kuulu vaihtoehtoja.

Jos Ritva olisi todella sananmukainen nainen hän ei täällä valittaisi vaan olsi alusta alkaen toiminut niinkuin kuuluu, mutta sehän ei todellisuudessa ei ollut hänen kohdallaan edes tarkoitus.

Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.
Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.

Lue lisää

Minä en todellakaan olisi tahtonut olla perheen pää. Minut oli alistettu jo kotona ja pakotettu tekemään toisten tahdon mukaan. Ei ollut kiva kuunnella, mitä virheitä oli tehnyt, kun toinen ei tahtonut tehdä mitään päätöksiä. Eihän meidän elämästämme olisi tullut mitään, jos en minä olisi jotain tehnyt. Minä tein vain sen, mikä oli pakko tehdä. Jos minä olisin ollut rohkeampi, minä en olisi suostunut siihen, vaan vaatinut, että miehenikin ottaisi vastuun perheen asioista. Olisinhan minäkin päässyt helpommalla silloin. Minä en nauti vallasta ja asemastani, minulle on se kauhistus. Minun mieheni kuoli jo yli kymmenen vuotta sitten 44-vuotiaana, joten hän ei kärsi enää minun vallankäytöstäni. Minä en mielestäni syyllistänyt miestäni, koska minut on lapsesta asti syyllistetty ja minä tiedän, että se tekee kipeää. Minun mielestäni hänellä oli tarpeeksi kärsimystä sairaudessaan, joten en ainakaan tahallani olisi halunnut syyllistää. Minä edelleen syyllistyn hyvin helposti, joten ehkä syyllisyydestäni käsin kirjoitan tämän sydän vereslihalla.

Minä en tahtonut valittaa, minä kerroin vain elämästäni. Olihan minussakin syytä, koska otin vastuun perheen elättämisestä ja muista asioista. Minä otan vastuun omasta osuudestani, minä tein myös väärin. Nämä ajatukseni olivat, miten minä olisin halunnut meillä olevan.

Pyydän anteeksi, että kirjoitin niin, että vaikutti sellaiselta, että valittaisin. Sehän oli minun valintani, vaikka en siitä pitänytkään. Silloin en osannut toimia toisin. Minä en osaa ajatella itseäni vallan kahvassa, se on minulle vieras ajatus. Mutta ehkä en tunne itseäni vielä niin hyvin. Täytyy kysäistä niiltä ihmisiltä, jotka minut tuntevat, miten asia on. Silloin haluan tehdä parannusta.

Ritva kirjoitti:

Mies on perheen pää syntyperänsä vuoksi, se on absoluuttinen totuus, eikä voi muuttua miksikään , se on luomisjärjestyksen mukainen ikuinen totuus.

Toinen asia on sitten tämä tilanne, jonka Ritva hyvin kuvailee. Todellisuudessa on tapahtunut muutos varsinkin suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa tämä totuus on kääntynyt ylösalaisin.

Kyllä kuningas on edelleen kuningas, vaikka hänet olisi vangittu ja viety tyrmään eli todellisuudessa häneltä on otettu valta pois tai hän ei pysty sitä käyttämään noissa olosuhteissa.

Vakka kantensa valitsee. Uskon, että todellisuudessa Ritva on tietyn kehityksen tulos, jossa ei todellisuudessa ole sijaa perheenpäälle vaan hän on valinnut jo etukäteen sellaisen miehen, joka alistuu hänen valtansa alle ja todellisuudessa Ritva nauttii asemastaan ja vallastaan ja saa vielä syyllistettyäkin miehensä, kun tämä ei ole pystynyt toimimaan perheenpäänä. Ritva ei koskaan hänelle tätä mahdollisuutta antaisikaan, tämä on pelin henki!

Maamme korkeimmassa asemassa oleva nainen paljastaa hyvin, mistä on kysymys:

Seuraava lainaus on Paavo Haavikon kirjasta:"Tarja Halosen tarina" - sivulta 22-23.
"Tarja Halonen sai perinnöksi eräänlaisen pystysuoran naislinjaa pitkin periytyvän perhemallin. Se rakentuu vahvasta tyttärestä, joka saa varhain valmiin naisen elämän mallin.
Ja tämä naislinja kestää. Naiset säilyttävät juurensa äiteihinsä ja tyttäriinsä eläessään tässä juurevassa ja juurtuvassa pystysuorassa naislinjassa. Tarja Halosen äiti oli kuin henkilöhahmo Eeva Joenpellon romaaneista, jotka on rakennettu parhaista elämän aineksista, vahvoista naisista ja heikoista taikka värittömistä miehistä, jotka tietävät tilansa."

Iisebel-tyyppinen nainen ei todellisuudessa voi tajuta ja käsittää miehen perheenpään asemaa absoluuttisen totuutena, koska hän joutuisi omassa elämässään täydelliseen katastrofiin, jos joku mies tulisi ja toimisi sen mukaan kuin hänen asemansa edellyttää. Joku Ritva ei varmasti missään tapauksessa voisi tähän alistua, koska ei voi sitä käsittää, koka hänen vakka-kansi-systeemiinsä ei kuulu vaihtoehtoja.

Jos Ritva olisi todella sananmukainen nainen hän ei täällä valittaisi vaan olsi alusta alkaen toiminut niinkuin kuuluu, mutta sehän ei todellisuudessa ei ollut hänen kohdallaan edes tarkoitus.

Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.
Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.

Lue lisää

Minun kodissani äitini määräsi kaikki asiat. Isäni ja minä tottelimme häntä. Isästä tuli työnarkomaani, koska hänen oli niin vaikeata olla kotona. Minusta tuli arka ja ihmisiä pelkäävä olio. Kun menin naimisiin, olisin todella tahtonut, että mieheni olisi ollut perheenpää. Minä olin selkärangaton, en osannut päättää mitään. Kun minulle annettiin päätöksentekovalta, minä yritin ajatella, mikä olisi mieheni tahto. Usein se ajatukseni meni metikköön. Mutta minä näin, mitä äitini käyttämä valta aiheutti isässäni, enkä olisi halunnut jatkaa sitä omassa kodissani.

Mieheni kuoleman jälkeen, kun kukaan ei ole pakottanut minua päättäämään, olen ollut vähän eksyksissä, koska en tiedä vieläkään, mikä on minun tahtoni. Sen tiedän, että haluan olla uskossa Jeesukseen Kristukseen.

Luin uudelleen kirjoitukseni ja vaikuttihan se valitukselta, vaikka en sitä tarkoittanut. Ehkä vieläkin minun sydämessäni on katkeruutta niitä tilanteita kohtaan, missä elin. Haluan tehdä parannusta, koska kuitenkin haluan muistella miestäni rakkaudella. Enkä minä halua häntä syyttääkään, koska meillä molemmilla oli vastuumme. Kaikista onnellisin olen siitä, että hän otti Jeesuksen vastaan ennen kuolemaansa. Siitä todella iloitsen.

Ritva kirjoitti:

Mies on perheen pää syntyperänsä vuoksi, se on absoluuttinen totuus, eikä voi muuttua miksikään , se on luomisjärjestyksen mukainen ikuinen totuus.

Toinen asia on sitten tämä tilanne, jonka Ritva hyvin kuvailee. Todellisuudessa on tapahtunut muutos varsinkin suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa tämä totuus on kääntynyt ylösalaisin.

Kyllä kuningas on edelleen kuningas, vaikka hänet olisi vangittu ja viety tyrmään eli todellisuudessa häneltä on otettu valta pois tai hän ei pysty sitä käyttämään noissa olosuhteissa.

Vakka kantensa valitsee. Uskon, että todellisuudessa Ritva on tietyn kehityksen tulos, jossa ei todellisuudessa ole sijaa perheenpäälle vaan hän on valinnut jo etukäteen sellaisen miehen, joka alistuu hänen valtansa alle ja todellisuudessa Ritva nauttii asemastaan ja vallastaan ja saa vielä syyllistettyäkin miehensä, kun tämä ei ole pystynyt toimimaan perheenpäänä. Ritva ei koskaan hänelle tätä mahdollisuutta antaisikaan, tämä on pelin henki!

Maamme korkeimmassa asemassa oleva nainen paljastaa hyvin, mistä on kysymys:

Seuraava lainaus on Paavo Haavikon kirjasta:"Tarja Halosen tarina" - sivulta 22-23.
"Tarja Halonen sai perinnöksi eräänlaisen pystysuoran naislinjaa pitkin periytyvän perhemallin. Se rakentuu vahvasta tyttärestä, joka saa varhain valmiin naisen elämän mallin.
Ja tämä naislinja kestää. Naiset säilyttävät juurensa äiteihinsä ja tyttäriinsä eläessään tässä juurevassa ja juurtuvassa pystysuorassa naislinjassa. Tarja Halosen äiti oli kuin henkilöhahmo Eeva Joenpellon romaaneista, jotka on rakennettu parhaista elämän aineksista, vahvoista naisista ja heikoista taikka värittömistä miehistä, jotka tietävät tilansa."

Iisebel-tyyppinen nainen ei todellisuudessa voi tajuta ja käsittää miehen perheenpään asemaa absoluuttisen totuutena, koska hän joutuisi omassa elämässään täydelliseen katastrofiin, jos joku mies tulisi ja toimisi sen mukaan kuin hänen asemansa edellyttää. Joku Ritva ei varmasti missään tapauksessa voisi tähän alistua, koska ei voi sitä käsittää, koka hänen vakka-kansi-systeemiinsä ei kuulu vaihtoehtoja.

Jos Ritva olisi todella sananmukainen nainen hän ei täällä valittaisi vaan olsi alusta alkaen toiminut niinkuin kuuluu, mutta sehän ei todellisuudessa ei ollut hänen kohdallaan edes tarkoitus.

Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.
Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.

Lue lisää

"Iisebel-tyyppinen nainen ei todellisuudessa voi tajuta ja käsittää miehen perheenpään asemaa absoluuttisen totuutena, koska hän joutuisi omassa elämässään täydelliseen katastrofiin, jos joku mies tulisi ja toimisi sen mukaan kuin hänen asemansa edellyttää."

Mitähän hirveyksiä tuo toiminta on, jos TAVALLINEN suomalainen nainen 2000-luvulla ei voi sitä kestää? Mitä miehen asema muka edellyttää?

Miten muuten velton miehen voi pakottaa toimimaan skarppina perheen johtajana? Eiköhän päätöksentekokykykin ole enemmän luonteen ominaisuus kuin sukupuoleen liittyvä vahvuus tahi heikkous.

Tällä kantasi edustamalla logiikalla naisen johtajuusominaisuudet olisivat niin onnettomat, että naisjohtajuus esim. yritysmaailmassa ei tulisi kyseeseen. Ja yritäpä nyt ihan naama peruslukemilla väittää, että ei tule kyseeseen. Täältä pesee, s**tanan kovaa. ;-)

P.s. Kuningas voi olla kuningas vaikka vankilassa, mutta me edustuksellisessa demokratiassa olemme tottuneet siihen, että johtajan asemasta kilpaillaan, ja paras (ei "oikeaa sukulinjaa" oleva) voittaa. Metaforasi kusee. Et tule ymmärretyksi.

Kuka kirjoittelee itsekseen, tälläkin palstalla. Kun katselette helluntalaisuus palstaa siellä sama henkilö kirjoittelee eri nimi merkillä, ja hän on sen palstan sheriffi eli Olevainen.

joo kirjoitti:

Kuka kirjoittelee itsekseen, tälläkin palstalla. Kun katselette helluntalaisuus palstaa siellä sama henkilö kirjoittelee eri nimi merkillä, ja hän on sen palstan sheriffi eli Olevainen.

Lue lisää

Ai minä Olevainen?

Olen ihan tavallinen luterilainen raamattu-uskovainen kristitty. Ei sen olevaisempaa, eikä muutakaan.

Miltä toimintatapani kuulostaa?

Kommentoikaa erityisesti te naispappeuden kannattajanaiset.

Kunnioitan "perheen pää" nimimerkin kommentteja.
Heidän perheessään perheen pää idea on ymmärretty sangen hyvin.
Tosin elatus velvollisuus ei ole aina syy miehen perheen päänä olemiseen.
Meidän perheessäkin on yhteiset rahat.
Yhdessä me vaimon kanssa mietimme ja päätökset teemme. Minä vain olen se, joka päätöksen lopulta tekee ja päätöksen voimaan saattaa.

On ollut myös aikoja, jolloin vaimo on saanut kantaa huolen meidän perheessä.
Ne olivat aikoja jolloin minulta poistettiin paksu- ja peräsuoli pois.
Hän se sai talutella minua ja vaihtaa avannepusini, johon ulostus tuli.

Ei vuottakaan naimisissa, niin minusta tuli kyvytön huolehtimaan itsestäni.
Vaimo se oli, joka minua kiikutti sairaalaan, kun leikkaussaumat repesivät ja veret tulivat pihalle.
Vaimo se oli, joka sai huolestuneena sairaalan odotushuoneessa odotella, kun minulle tuli suolitukos.

Suuri on kunnioitus minulla vaimoani kohtaan. Hän jaksoi, kun minusta ei mihinkään ollut.
Juuri olimme menneet naimisiin, kun saimme kuulla leikkauksen kiireellisyydestä.
Ei vaimo väistynyt rinnaltani. En tiedä miten olisin itse pärjännyt?
Moni muu nuori olisi silloin jättänyt puolisonsa.
Olihan se mieletöntä, että nuorella parilla, jolla piti olla elämä edessä, "elämä" vietiin hetkessä.

No nyt on elämä taas alkanut voittamaan. Käyn taas töissä ja suunnittelemme tulevaa.

Varjona tosin on lääkäreiden ilmoitus, ettei "ehkä" leikkauksesta ollutkaa, kuin väliaikainen hyöty.

Minä voisin jo puolestani siirtyä ajan tuollepuolen. Ainoana minua elämässä pitää rakkaus vaimooni ja se, kuinka hän jäisi minua kaipaamaan.

hovi kirjoitti:

Kunnioitan "perheen pää" nimimerkin kommentteja.
Heidän perheessään perheen pää idea on ymmärretty sangen hyvin.
Tosin elatus velvollisuus ei ole aina syy miehen perheen päänä olemiseen.
Meidän perheessäkin on yhteiset rahat.
Yhdessä me vaimon kanssa mietimme ja päätökset teemme. Minä vain olen se, joka päätöksen lopulta tekee ja päätöksen voimaan saattaa.

On ollut myös aikoja, jolloin vaimo on saanut kantaa huolen meidän perheessä.
Ne olivat aikoja jolloin minulta poistettiin paksu- ja peräsuoli pois.
Hän se sai talutella minua ja vaihtaa avannepusini, johon ulostus tuli.

Ei vuottakaan naimisissa, niin minusta tuli kyvytön huolehtimaan itsestäni.
Vaimo se oli, joka minua kiikutti sairaalaan, kun leikkaussaumat repesivät ja veret tulivat pihalle.
Vaimo se oli, joka sai huolestuneena sairaalan odotushuoneessa odotella, kun minulle tuli suolitukos.

Suuri on kunnioitus minulla vaimoani kohtaan. Hän jaksoi, kun minusta ei mihinkään ollut.
Juuri olimme menneet naimisiin, kun saimme kuulla leikkauksen kiireellisyydestä.
Ei vaimo väistynyt rinnaltani. En tiedä miten olisin itse pärjännyt?
Moni muu nuori olisi silloin jättänyt puolisonsa.
Olihan se mieletöntä, että nuorella parilla, jolla piti olla elämä edessä, "elämä" vietiin hetkessä.

No nyt on elämä taas alkanut voittamaan. Käyn taas töissä ja suunnittelemme tulevaa.

Varjona tosin on lääkäreiden ilmoitus, ettei "ehkä" leikkauksesta ollutkaa, kuin väliaikainen hyöty.

Minä voisin jo puolestani siirtyä ajan tuollepuolen. Ainoana minua elämässä pitää rakkaus vaimooni ja se, kuinka hän jäisi minua kaipaamaan.

Lue lisää

Ei minulle merkitse perheen päänä oleminen naisen aliarvioimista. Ei se merkitse naisen väheksymistä tai alistamista. Ei minun miehistä egoani muserra, jos vaimo perheeseen leivän kantaa. En minä voi äskeisen perusteella mitenkään mitätöidä naisen kykyjä ja osaa perheensä huolehtimisesta.
On minulle kunnia asia se, että vaimoni kaikesta heikkoudestani huolimatta pitää minua edelleen perheen päänä, joka ja jolla on lopullinen päätöksen teko valta perheemme asioissa.

Jos tämä jonkun mieleen tuo silti sovinismin tai jollakin muulla tavoin pitää vaimoani alistujana, niin voin sanoa, ettei tempperamenttinen verbaalisesti lahjakas vaimoni todellakaan ole mikään alistuja.
Ja niin, silti vaimoni sanoo, että mies on perheemme pää.

hovi kirjoitti:

Ei minulle merkitse perheen päänä oleminen naisen aliarvioimista. Ei se merkitse naisen väheksymistä tai alistamista. Ei minun miehistä egoani muserra, jos vaimo perheeseen leivän kantaa. En minä voi äskeisen perusteella mitenkään mitätöidä naisen kykyjä ja osaa perheensä huolehtimisesta.
On minulle kunnia asia se, että vaimoni kaikesta heikkoudestani huolimatta pitää minua edelleen perheen päänä, joka ja jolla on lopullinen päätöksen teko valta perheemme asioissa.

Jos tämä jonkun mieleen tuo silti sovinismin tai jollakin muulla tavoin pitää vaimoani alistujana, niin voin sanoa, ettei tempperamenttinen verbaalisesti lahjakas vaimoni todellakaan ole mikään alistuja.
Ja niin, silti vaimoni sanoo, että mies on perheemme pää.

Lue lisää

sinua raamatullisesti herrakseen?

Perheen pää kirjoitti:

Miltä toimintatapani kuulostaa?

Kommentoikaa erityisesti te naispappeuden kannattajanaiset.

joten ole rauhassa sen pää, jos vaimosi sen hyväksyy ja on kanssasi onnellinen.

Mutta kautta vuosisatojen naisten viisauteen on kuulunut antaa miehen egolle tilaa paisua ja leikkiä herraa ylimmäistä. Miehet ovat juosseet edelle, ja naiset ovat tulleet vauhtiaan jarrutellen ja viisauttaan piilotellen perässä. Sillä kun miehen narsismi on tyydytetty, hän yleensä kuuntelee naistaankin paremmin.

Se sopii monille naisille, mikä on kehittänyt heistä monasti taitavia juonittelijoita, välttämättömyyden pakosta.
Tänään vain se kyllästyttää naisia, jotka muualla yhteiskunnassa saavat johtaa ja toimia vapaasti ja suoraan.

Mutta, jokainen perhe luo oman status quonsa, mitä vähemmän ulkopuolelta annetaan malleja siihen mikä on puolisoiden välillä hyvä, sen parempi.

vaimosi kirjoitti:

sinua raamatullisesti herrakseen?

No ei. Mutta minä kusun häntä rouvakseni ja vielä hienoksi sellaiseksi:)
Vieläpä me olemme niin epä Raamatullisia, että vaimoni ja minä kutsumme maallisia isiämme, yksinkertaisesti "isäksi".

Tosin meilläpäin isiä kutsutaan ukoiksi tai äijiksi.
Vaimoni on myös niin epä raamatullinen, ettei peitä päätään Jumalanpalveluksessa.
Tosin kun meinasimme liittyä esikoislestadiolaisiin, niin en ole varma olisiko vaimoni heidän perinteensä mukaisesti laittanut huivin päähän seuroissa.
Minä en olisi häntä siihen kehoittanut tai painostanut.

Sivustaseuraaja kirjoitti:

joten ole rauhassa sen pää, jos vaimosi sen hyväksyy ja on kanssasi onnellinen.

Mutta kautta vuosisatojen naisten viisauteen on kuulunut antaa miehen egolle tilaa paisua ja leikkiä herraa ylimmäistä. Miehet ovat juosseet edelle, ja naiset ovat tulleet vauhtiaan jarrutellen ja viisauttaan piilotellen perässä. Sillä kun miehen narsismi on tyydytetty, hän yleensä kuuntelee naistaankin paremmin.

Se sopii monille naisille, mikä on kehittänyt heistä monasti taitavia juonittelijoita, välttämättömyyden pakosta.
Tänään vain se kyllästyttää naisia, jotka muualla yhteiskunnassa saavat johtaa ja toimia vapaasti ja suoraan.

Mutta, jokainen perhe luo oman status quonsa, mitä vähemmän ulkopuolelta annetaan malleja siihen mikä on puolisoiden välillä hyvä, sen parempi.

Lue lisää

Nythän "sivustaseuraaja" on osunut asian ytimeen.
Vaimonikin aina sanoo, että on miehille "luonnollista" ja tyydytystä tuovaa, että he saavat olla ja esiintyä perheenpäänä.

Jos nainen osaa tätä käyttää taitavasti hyväkseen, niin kaikki kunnia ja ihailen älykkyyttä.
Ja eihän mielestäni sellainen taidollisuuden käyttö ole paheksuttavaa.

Aivan samoin vaimoon tai naiseen osuvat paremmin sopivasti asetetut ja voidellut sanat, kuin karkeat käskyt:)

Kas taidollisuutta ystävät:)

hovi kirjoitti:

No ei. Mutta minä kusun häntä rouvakseni ja vielä hienoksi sellaiseksi:)
Vieläpä me olemme niin epä Raamatullisia, että vaimoni ja minä kutsumme maallisia isiämme, yksinkertaisesti "isäksi".

Tosin meilläpäin isiä kutsutaan ukoiksi tai äijiksi.
Vaimoni on myös niin epä raamatullinen, ettei peitä päätään Jumalanpalveluksessa.
Tosin kun meinasimme liittyä esikoislestadiolaisiin, niin en ole varma olisiko vaimoni heidän perinteensä mukaisesti laittanut huivin päähän seuroissa.
Minä en olisi häntä siihen kehoittanut tai painostanut.

Lue lisää

että noin avoimesti kerrot kuinka epäraamatullinen ja Sanan vastainen olet/olette, hienoa. Näinhän se on, että tässä ns. kristityssä maassa ei ole hajuakaan Raamatun perusopetuksista, mutta kauheasti ollaan niin uskossa niin uskossa, että tämä usko saa vitsailemaan ja nauramaan todellisille raamatullisille teoille, mutta seura tekee kaltaiseksensa.

Jos se valkeus, jonka sanotte olevan valkeutta, onmin pimeyttä, kuinka suuri on pimeys, sen voi lukea tältäkin sivulta.

rehellistä kirjoitti:

että noin avoimesti kerrot kuinka epäraamatullinen ja Sanan vastainen olet/olette, hienoa. Näinhän se on, että tässä ns. kristityssä maassa ei ole hajuakaan Raamatun perusopetuksista, mutta kauheasti ollaan niin uskossa niin uskossa, että tämä usko saa vitsailemaan ja nauramaan todellisille raamatullisille teoille, mutta seura tekee kaltaiseksensa.

Jos se valkeus, jonka sanotte olevan valkeutta, onmin pimeyttä, kuinka suuri on pimeys, sen voi lukea tältäkin sivulta.

Lue lisää

Kuulostat katkeralta. Joko feikkaat tai sitten olet ihan oikeasti pihalla näistä jutuista.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000337&posting=22000000004400653

Tunnistitko itsesi?

Reiska kirjoitti:

Kuulostat katkeralta. Joko feikkaat tai sitten olet ihan oikeasti pihalla näistä jutuista.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000337&posting=22000000004400653

Tunnistitko itsesi?

Lue lisää

Luin tuon jutun läpi, mutta en koe olevani mikään fundamentalisti. Kyselen vain, miten uskovat suhtautuvat Raamatun opetuksiin. Tosiasiahan on, että esilleottamani asiat ovat täysin hepreaa tämänkin palstan lukijoille ja saavat vain pilkan ja lahkolaisen leiman. Tuo armokäsitys on myös mielenkiintoinen, kun saa selvästi sen käsiyksen, että jos ja kun Raamatun opetukset ovat tarkoitettu uskoville, niin todellisuudessa ne ovatkin vain "feikkejä", joista todellinen Jumala armossaan todelliset uskovat pelastaa eli oikea terve usko on jotakin aivan muuta kuin Raamatun pikkutarkat opetukset.

Kirjoitat, että olsin katkera, mistä sinä niin tulkitset, onko mielestäsi katkeruutta kysyä tai ottaa esille raamatullisia asioita/kirjoituksia ja uskovien/ihmisten suhtautumista niihin, vai miksi noin kirjoitat?

Tuosta pihallaolemisesta sen verran, että onko sellainen pihalla, joka on kassakaapissa olevan pankkikirjan sisältämistä lukemista tietoinen vai onko sellainen todellinen uskova, joka tietää, että jossakin on kassakaappi ja jotakin yksityiskohtia siellä saattaa olla, mutta ne, jotka niistä puhuvat ja sanovat tietävänsäkin niistä jotakin, ovat kyllä täysin pihalla!

kirjoitus! kirjoitti:

Luin tuon jutun läpi, mutta en koe olevani mikään fundamentalisti. Kyselen vain, miten uskovat suhtautuvat Raamatun opetuksiin. Tosiasiahan on, että esilleottamani asiat ovat täysin hepreaa tämänkin palstan lukijoille ja saavat vain pilkan ja lahkolaisen leiman. Tuo armokäsitys on myös mielenkiintoinen, kun saa selvästi sen käsiyksen, että jos ja kun Raamatun opetukset ovat tarkoitettu uskoville, niin todellisuudessa ne ovatkin vain "feikkejä", joista todellinen Jumala armossaan todelliset uskovat pelastaa eli oikea terve usko on jotakin aivan muuta kuin Raamatun pikkutarkat opetukset.

Kirjoitat, että olsin katkera, mistä sinä niin tulkitset, onko mielestäsi katkeruutta kysyä tai ottaa esille raamatullisia asioita/kirjoituksia ja uskovien/ihmisten suhtautumista niihin, vai miksi noin kirjoitat?

Tuosta pihallaolemisesta sen verran, että onko sellainen pihalla, joka on kassakaapissa olevan pankkikirjan sisältämistä lukemista tietoinen vai onko sellainen todellinen uskova, joka tietää, että jossakin on kassakaappi ja jotakin yksityiskohtia siellä saattaa olla, mutta ne, jotka niistä puhuvat ja sanovat tietävänsäkin niistä jotakin, ovat kyllä täysin pihalla!

Lue lisää

Tämäkö ei fundamentalismia?

Lainaus:
"avoimesti kerrot kuinka epäraamatullinen ja Sanan vastainen olet/olette, hienoa. Näinhän se on, että tässä ns. kristityssä maassa ei ole hajuakaan Raamatun perusopetuksista, mutta kauheasti ollaan niin uskossa niin uskossa"

Mielestäni olet juuri sellainen Luden määritelmän mukainen fundamentalisti, joka ei voi sietää toisinajattelevia (sanatarkan tulkinnan kannattajia), ja joka haluaa pitää kiinni omasta ylivertaisesta tulkinnasta, jota tuputetaan katkeruuden hengessä.

Asennettasi tässä kritisoin. Hovin tekstissä ei ollut mitään sellaista, josta olisi pitänyt tulistua. Peräänkuullutit pilkuntarkkaa Raamattu-uskovaisuutta, mutta itse tunnustat ajattelevasi päinvastaisesti. -Mitä muuta se on kuin feikkiä?

hovi kirjoitti:

Nythän "sivustaseuraaja" on osunut asian ytimeen.
Vaimonikin aina sanoo, että on miehille "luonnollista" ja tyydytystä tuovaa, että he saavat olla ja esiintyä perheenpäänä.

Jos nainen osaa tätä käyttää taitavasti hyväkseen, niin kaikki kunnia ja ihailen älykkyyttä.
Ja eihän mielestäni sellainen taidollisuuden käyttö ole paheksuttavaa.

Aivan samoin vaimoon tai naiseen osuvat paremmin sopivasti asetetut ja voidellut sanat, kuin karkeat käskyt:)

Kas taidollisuutta ystävät:)

Lue lisää

Siis, jos on ihan okei, että vaimo voi manipuloida miehensä toimimaan tahtonsa mukaan, kuka käyttää valtaa silloin ja kehen? Jos mies tunnustaa, että vaimo on kietonut hänet pikkusormensa ympärille, miten hän pitää kiinni asemastaan "perheen päänä", joka loppuviimeksi kaiken määrää? Hänhän on vain tahdoton kumileimasin!!

Siis yhteenvetona: Kun "mies naisen päänä"-kannan kannattajat yrittävät korostaa, kuinka naisellakin on perheessä omat vaikutuskeinonsa, he samalla vesittävät miehen päätäntävallan perusteet. Tasa-arvon tyyppinen mukademokratia ei taida sopia tähän ajatusmalliin, hyvät äijät!!

Perheen pää kirjoitti:

Miltä toimintatapani kuulostaa?

Kommentoikaa erityisesti te naispappeuden kannattajanaiset.

Ihmettelen vaan, että mitäs sitten, jos tulee vastaan se hetki, että vaimosi on vakaasti ja lopullisesti sitä mieltä, että tekemäsi ratkaisu on väärä? Alistatko vaimon tahtoosi? Tuleeko ero?

Osaatko luopua omasta ylpeydestäsi ja kohdella häntä Ihmisenä, ei vain Miehelle alisteisena naisena? Vai odotatko, että nainen lopettaa tunteellisen hysterian ja kuuntelee Järjen Ääntä?

Äläkä vaan lässytä, että "eihän meillä ikinä tuollaista tule kun me keskustellaan kaikesta ja ollaan arvomaailmaltamme niin samanlaiset jne jne". Kaikkeahan ei voi aina ennakoida, ihmiset voivat muuttua ja kasvaa - jopa eri suuntiin. Joskus on pakko tehdä ratkaisu, vaikka aikaa keskusteluun on vähän. Uskallatko antaa naisesi johtaa? Vai eikö se vain käy päinsä?

hovi kirjoitti:

Ei minulle merkitse perheen päänä oleminen naisen aliarvioimista. Ei se merkitse naisen väheksymistä tai alistamista. Ei minun miehistä egoani muserra, jos vaimo perheeseen leivän kantaa. En minä voi äskeisen perusteella mitenkään mitätöidä naisen kykyjä ja osaa perheensä huolehtimisesta.
On minulle kunnia asia se, että vaimoni kaikesta heikkoudestani huolimatta pitää minua edelleen perheen päänä, joka ja jolla on lopullinen päätöksen teko valta perheemme asioissa.

Jos tämä jonkun mieleen tuo silti sovinismin tai jollakin muulla tavoin pitää vaimoani alistujana, niin voin sanoa, ettei tempperamenttinen verbaalisesti lahjakas vaimoni todellakaan ole mikään alistuja.
Ja niin, silti vaimoni sanoo, että mies on perheemme pää.

Lue lisää

Voisitko, Hovi, ystävällisesti pyytää myös vaimosi todistamaan itsestään tälle palstalle? Haluaisin kuulla äsken kirjoittamasi myös hänen itsensä ilmaisemana!

Vai tuliko puhuttua suulla suuremmalla? Mikä sinä olet vaimoasi(kaan) ihmisenä arvioimaan? Arvioiminenhan tarkoittaa toisen yläpuolelle asettumista... Ja siitähän tässä nainen-miehen-päänä -asiassa ei ollut kyse?

kannattaja kirjoitti:

Ihmettelen vaan, että mitäs sitten, jos tulee vastaan se hetki, että vaimosi on vakaasti ja lopullisesti sitä mieltä, että tekemäsi ratkaisu on väärä? Alistatko vaimon tahtoosi? Tuleeko ero?

Osaatko luopua omasta ylpeydestäsi ja kohdella häntä Ihmisenä, ei vain Miehelle alisteisena naisena? Vai odotatko, että nainen lopettaa tunteellisen hysterian ja kuuntelee Järjen Ääntä?

Äläkä vaan lässytä, että "eihän meillä ikinä tuollaista tule kun me keskustellaan kaikesta ja ollaan arvomaailmaltamme niin samanlaiset jne jne". Kaikkeahan ei voi aina ennakoida, ihmiset voivat muuttua ja kasvaa - jopa eri suuntiin. Joskus on pakko tehdä ratkaisu, vaikka aikaa keskusteluun on vähän. Uskallatko antaa naisesi johtaa? Vai eikö se vain käy päinsä?

Lue lisää

Vastaan niin hyvin kuin kykenen.

Seurustelin aikoinaan tulevan naispapin kanssa, ja se oli itselleni tiukka paikka. Lopulta suostuin siihen että hän ottaisi vihkimyksen, vaikka en itse sitä hyväksyisikään, ja jatkaisimme vakavasti seurusteluamme. Myöhemmin suhde meni kuitenkin karille aivan muista syistä. Kyllähän se kieltämättä nöyrtymistä itseltäni vaati.

Mitä tulee tunteelliseen hysteriaan, niin kuuntelen ja kestän sen, en pakene tilanteesta, vaan otan hänet vakavasti silloinkin. Mies kestää kyllä senkin. Järjen ääntä tuollaisessa tilanteessa en tietääkseni käytä, vaan empatiaa lähinnä.

Vaimoni kanssa ei tähän mennessä ole tullut vastaan sellaista asiaa, jossa olisin joutunut tekemään yksipuolisen päätöksen kiistatilanteessa. Tosin kysyin häneltä että mitä jos näin kävisi, johon hän sanoi arvostavansa silloinkin minua. Joskus olen sanonut että ainoa tähän mennessä mieleeni tullut asia missä en olisi voinut joustaa olisi lapsemme kasteasia, eli jos hän olisi ollut sitä vastaan. Olisihan siinä kyseessä lapsen iankaikkisuuskysymykset. Tuntuisi mahdottomalta antaa periksi noin tärkeässä asiassa.

Tottakai vaimoni saa johtaa, minuakin, kunhan vain minulla on kokonaistilanne hanskassa. Annan mieluusti auktoriteettiani hänelle, jos hän sitä haluaa. Varsinkin niissä asioissa jotka hoituvat häneltä paremmin.

Mutta... auktoriteettiani ei riistetä minulta... ei... silloin en olisi enää perheen pään roolissa. Kysyt varmaan että mitä jos kuitenkin riistetään. ... vastaan että ei riistetä... tai no, on joskus hetkeksi riistetty, mutta asia otetaan sitten pikaisesti käsittelyyn. Ihan kauniisti keskustellaan, että nyt ei mennyt tää homma niinkuin piti. Kerron oman mielipiteeni asiasta, ja päätän tehdä niinkuin vaimo oli jo kerran päättänyt tehdä. -Sitten olen tyytyväinen. :) Onneksi näitä tilanteita ei ole kuin muutama kerta vuodessa.

Muutoin meillä menee nais-mies roolit mukavasti sekaisin. Tykkään esim. itse kokkaamisesta, ja vaimoni taas on hyvä ruuvimeisselin ja vasaran kanssa. Eli emme ole ollenkaan pari John Grayn Mars & Venus kirjasta. Silti meillä menee ja on mennyt avioliitossa kerrassaan mainiosti.

todellinen valta? kirjoitti:

Siis, jos on ihan okei, että vaimo voi manipuloida miehensä toimimaan tahtonsa mukaan, kuka käyttää valtaa silloin ja kehen? Jos mies tunnustaa, että vaimo on kietonut hänet pikkusormensa ympärille, miten hän pitää kiinni asemastaan "perheen päänä", joka loppuviimeksi kaiken määrää? Hänhän on vain tahdoton kumileimasin!!

Siis yhteenvetona: Kun "mies naisen päänä"-kannan kannattajat yrittävät korostaa, kuinka naisellakin on perheessä omat vaikutuskeinonsa, he samalla vesittävät miehen päätäntävallan perusteet. Tasa-arvon tyyppinen mukademokratia ei taida sopia tähän ajatusmalliin, hyvät äijät!!

Lue lisää

Ensinnäkin en missään tapauksessa koe olevani kumileimasin. Sen tietää vaimonikin, että en sitä ole.

Mutta joustava ja neuvotteleva olen kyllä. Kun päätän tehdä vaimoni tahdon mukaan, teen sen vapaaehtoisesti rakkaudesta puolisoani kohtaan. Ratkaisu kiistatilanteessa ei siis ratkea itselleen oikeutta vaatimalla, vaan joustamalla toisen hyväksi vapaa-ehtoisesti. Vastaavasti vaimoni joustaa vapaaehtoisesti tuon tuostakin minulle tärkeissä asioissa. Joissakin asioissa saattaa olla pitkäkin neuvotteluprosessi jota vedän, mutta tähän mennessä toinen osapuoli tai molemmat ovat tulleet vastaan niin paljon että yhteisymmärrys on löytynyt. Jos vaimo ei tiedä mikä on oikea ratkaisu, teen sen itse parhaaksi katsomallani tavalla ja perheen etua vaalien.

Sekin hyvä puoli tässä raamatullisessa tavassa on, että tulemme molemmat kuulluksi asiassa. Usein se onkin tärkeämpää kuin itse asia.

Koen siis että "todellinen valta" on minulla, ja vaimoni kokee että hänellä on niin paljon elintilaa ja vaikutusvaltaa kuin hän tarvitseekin. Demokratiasta tai huutoäänestyksestä ei tosiaan ole kyse, mutta tasa-arvoisia ja tyytyväisiä elämäämme koemme molemmat olevamme.

itseesi kirjoitti:

Tämäkö ei fundamentalismia?

Lainaus:
"avoimesti kerrot kuinka epäraamatullinen ja Sanan vastainen olet/olette, hienoa. Näinhän se on, että tässä ns. kristityssä maassa ei ole hajuakaan Raamatun perusopetuksista, mutta kauheasti ollaan niin uskossa niin uskossa"

Mielestäni olet juuri sellainen Luden määritelmän mukainen fundamentalisti, joka ei voi sietää toisinajattelevia (sanatarkan tulkinnan kannattajia), ja joka haluaa pitää kiinni omasta ylivertaisesta tulkinnasta, jota tuputetaan katkeruuden hengessä.

Asennettasi tässä kritisoin. Hovin tekstissä ei ollut mitään sellaista, josta olisi pitänyt tulistua. Peräänkuullutit pilkuntarkkaa Raamattu-uskovaisuutta, mutta itse tunnustat ajattelevasi päinvastaisesti. -Mitä muuta se on kuin feikkiä?

Lue lisää

Tunnustuksellisesta raamattunäkemyksestä
Pekka Huhtinen:
http://www.teolinst.fi/luennot/ph020115.html

hovi kirjoitti:

Nythän "sivustaseuraaja" on osunut asian ytimeen.
Vaimonikin aina sanoo, että on miehille "luonnollista" ja tyydytystä tuovaa, että he saavat olla ja esiintyä perheenpäänä.

Jos nainen osaa tätä käyttää taitavasti hyväkseen, niin kaikki kunnia ja ihailen älykkyyttä.
Ja eihän mielestäni sellainen taidollisuuden käyttö ole paheksuttavaa.

Aivan samoin vaimoon tai naiseen osuvat paremmin sopivasti asetetut ja voidellut sanat, kuin karkeat käskyt:)

Kas taidollisuutta ystävät:)

Lue lisää

Eihän "aivan" vastaukseni tarkoittanut, että nainen on kietonut minut tai jotakin miestä pikkusormensa ympärille.
Eikä "perheen päänä" oleminen vieläkään tarkoita herrana hallitsemista.
Eikä miehinen ego tai "perheen pään" rooli siitä kärsi jos nainen pystyy vaikuttamaan miehen päätöksiin.
Jos mies herrana hallitsisi ja silloin nainen pystyisi vaikuttamaan, kietomaan sormensa ympärille, niin silloin herruus, yksinvalta kärsisi.
Näyttää edelleen siltä, ettei "perheen pään" roolia ole vieläkään ymmärretty pätkän vertaa.
Huokaus...

vaimollesi kirjoitti:

Voisitko, Hovi, ystävällisesti pyytää myös vaimosi todistamaan itsestään tälle palstalle? Haluaisin kuulla äsken kirjoittamasi myös hänen itsensä ilmaisemana!

Vai tuliko puhuttua suulla suuremmalla? Mikä sinä olet vaimoasi(kaan) ihmisenä arvioimaan? Arvioiminenhan tarkoittaa toisen yläpuolelle asettumista... Ja siitähän tässä nainen-miehen-päänä -asiassa ei ollut kyse?

Lue lisää

Anteeksi tyhmyyteni asian suhteen, mutta en aivan ymmärtänyt mitä minun pitäisi todistaa..
Miten mieheni minua arvioi kirjoittelullaan niin että asetti itsensä yläpuolelle? En todellakaan ymmärrä.. Olisi kiva jos voisit tarkentaa kyseistä kysymystä niin, että minäkin ymmärtäisin sen.. :) Äskeisissä teksteissä mieheni kertoi hyvin henkilökohtaisesti vaikeasta ajastamme alku avioliitossamme.. Ja yhdyn kaikkeen mitä hän kertoi. Voin kyllä ilomielin jakaa mielipiteitäni tai muita ajatuksia, jos haluat.. Kysy vain! =)

itseesi kirjoitti:

Tämäkö ei fundamentalismia?

Lainaus:
"avoimesti kerrot kuinka epäraamatullinen ja Sanan vastainen olet/olette, hienoa. Näinhän se on, että tässä ns. kristityssä maassa ei ole hajuakaan Raamatun perusopetuksista, mutta kauheasti ollaan niin uskossa niin uskossa"

Mielestäni olet juuri sellainen Luden määritelmän mukainen fundamentalisti, joka ei voi sietää toisinajattelevia (sanatarkan tulkinnan kannattajia), ja joka haluaa pitää kiinni omasta ylivertaisesta tulkinnasta, jota tuputetaan katkeruuden hengessä.

Asennettasi tässä kritisoin. Hovin tekstissä ei ollut mitään sellaista, josta olisi pitänyt tulistua. Peräänkuullutit pilkuntarkkaa Raamattu-uskovaisuutta, mutta itse tunnustat ajattelevasi päinvastaisesti. -Mitä muuta se on kuin feikkiä?

Lue lisää

kuin lumiukko ja tarkoitan sillä tuota asenteellista kirjoitustasi, jossa käyt kimppuuni jonkin katkeruuden vuoksi. Pysy asiassa, äläkä hölmöile kaiken maailman tulkintojasi. Katsopa, mistä alunperin oli kysymys, niin keskustellaan siitä.

Jos ja kun Raamattu antaa selkeän elämisen ja toimimisen ohjeen ja sitä ei haluta noudattaa eikä edes ymmärretä, niin ei se ole minun katkeruuttani vaan rehellistä asian toteamista kuinka täällä todellisuudessa uskotaan eli tämä armo ja usko, jota täällä oikeana uskona ja armona pidetään todellisuudessa "pelastaa" ihmisen Jumalan tahdon toteuttamiselta ja Hänen Sanansa mukaan elämiseltä.

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.

Usko tai älä!

Perheen pää kirjoitti:

Vastaan niin hyvin kuin kykenen.

Seurustelin aikoinaan tulevan naispapin kanssa, ja se oli itselleni tiukka paikka. Lopulta suostuin siihen että hän ottaisi vihkimyksen, vaikka en itse sitä hyväksyisikään, ja jatkaisimme vakavasti seurusteluamme. Myöhemmin suhde meni kuitenkin karille aivan muista syistä. Kyllähän se kieltämättä nöyrtymistä itseltäni vaati.

Mitä tulee tunteelliseen hysteriaan, niin kuuntelen ja kestän sen, en pakene tilanteesta, vaan otan hänet vakavasti silloinkin. Mies kestää kyllä senkin. Järjen ääntä tuollaisessa tilanteessa en tietääkseni käytä, vaan empatiaa lähinnä.

Vaimoni kanssa ei tähän mennessä ole tullut vastaan sellaista asiaa, jossa olisin joutunut tekemään yksipuolisen päätöksen kiistatilanteessa. Tosin kysyin häneltä että mitä jos näin kävisi, johon hän sanoi arvostavansa silloinkin minua. Joskus olen sanonut että ainoa tähän mennessä mieleeni tullut asia missä en olisi voinut joustaa olisi lapsemme kasteasia, eli jos hän olisi ollut sitä vastaan. Olisihan siinä kyseessä lapsen iankaikkisuuskysymykset. Tuntuisi mahdottomalta antaa periksi noin tärkeässä asiassa.

Tottakai vaimoni saa johtaa, minuakin, kunhan vain minulla on kokonaistilanne hanskassa. Annan mieluusti auktoriteettiani hänelle, jos hän sitä haluaa. Varsinkin niissä asioissa jotka hoituvat häneltä paremmin.

Mutta... auktoriteettiani ei riistetä minulta... ei... silloin en olisi enää perheen pään roolissa. Kysyt varmaan että mitä jos kuitenkin riistetään. ... vastaan että ei riistetä... tai no, on joskus hetkeksi riistetty, mutta asia otetaan sitten pikaisesti käsittelyyn. Ihan kauniisti keskustellaan, että nyt ei mennyt tää homma niinkuin piti. Kerron oman mielipiteeni asiasta, ja päätän tehdä niinkuin vaimo oli jo kerran päättänyt tehdä. -Sitten olen tyytyväinen. :) Onneksi näitä tilanteita ei ole kuin muutama kerta vuodessa.

Muutoin meillä menee nais-mies roolit mukavasti sekaisin. Tykkään esim. itse kokkaamisesta, ja vaimoni taas on hyvä ruuvimeisselin ja vasaran kanssa. Eli emme ole ollenkaan pari John Grayn Mars & Venus kirjasta. Silti meillä menee ja on mennyt avioliitossa kerrassaan mainiosti.

Lue lisää

Löytyykö kritiikkiä Raamatun mallille, ja omalle sovellukselleni, jossa mies on perheen pää. Oletteko samaa vai eri mieltä? Toiminko mielestänne jossakin kohdin väärin? Perustelkaa.

Hovin vaimo kirjoitti:

Anteeksi tyhmyyteni asian suhteen, mutta en aivan ymmärtänyt mitä minun pitäisi todistaa..
Miten mieheni minua arvioi kirjoittelullaan niin että asetti itsensä yläpuolelle? En todellakaan ymmärrä.. Olisi kiva jos voisit tarkentaa kyseistä kysymystä niin, että minäkin ymmärtäisin sen.. :) Äskeisissä teksteissä mieheni kertoi hyvin henkilökohtaisesti vaikeasta ajastamme alku avioliitossamme.. Ja yhdyn kaikkeen mitä hän kertoi. Voin kyllä ilomielin jakaa mielipiteitäni tai muita ajatuksia, jos haluat.. Kysy vain! =)

Lue lisää

ei ihminen ole tyhmä vaikka onkin vain nainen.. ;-)

Kysyt: "Miten mieheni minua arvioi kirjoittelullaan niin että asetti itsensä yläpuolelle?"

Hovi kirjoittaa: "..ettei tempperamenttinen verbaalisesti lahjakas vaimoni todellakaan ole mikään alistuja"

Kas kun yleensä ymmärretään asia niin, että jos henkilö A lausuu arvion henkilöstä B (esim. hänen luonteenlaadustaan tai vaikkapa soveltuvuudestaan tiettyyn työhön), henkilön A on oltava lausumansa arvion alalla kompetentti antamaan tuo arvio. Yleensä oppipojat eivät arvostele mestareittensa työtä, vaan päinvastoin - ymmärtänet varmaan, mitä tällä kompetenttiudella tarkoitan. Siis jos A lausuu arvion B:stä, hän ainakin uskoo olevansa arvionsa sisällön alalla kyvykäs ymmärtämään B:n todellisen olemuksen, jopa paremmin kuin tämä itse. Arvio saattaa vastata B:n omaa käsitystä itsestään, jolloin mielipideristiriitaa ei synny.

Asiaan liittyy kuitenkin mielipidetason lisäksi arvovaltakysymys. Kenellä B:n mukaan on oikeus arvioida häntä (esimerkiksi hänen työnsä tuloksia)? Jos B on mestari, hän saattaa kokea oppipoikansa A:n antaman arvion röyhkeäksi tai jopa asiattomaksi - olkoonkin, että A:n arvio on kiittävä. Jos täysin ulkopuolinen henkilö C antaisi vastaavanlaisen arvion, B saattaisi pitää sitä jopa mitättömänä, koska C ei luonnollisesti ymmärtäisi kyseisen ammattitaidon hienouksista mitään.

Kun ihminen arvioi toista ihmisenä, on kyse siitä, kuka saa arvioida ketä. Kuka on missäkin suhteessa toisensa yläpuolella. Tässä viestiketjussa olen yrittänyt saada lukijoita miettimään, miksi mies saa arvioida naista ja todeta hänet sopimattomaksi perheenpään asemaan.

Miksi näin on? Saako miehesi lausua luonteestasi ja taidoistasi arvioita sen perusteella, että hän on mies - vaikkakin paras ystäväsi? Saatko sinä puolestasi arvioida häntä vastaavalla tavalla? Entä jos olisitte eri mieltä: Sinä pitäisit häntä (esim. hetkellisesti) kyvyttömänä toimimaan perheen päänä, mutta hän itse pitäisi itseään täysin toimintakykyisenä - kumman arvio olisi arvovaltaisempi? Miehen vai naisen, ja millä perusteella?

On tietenkin selvää, että arkielämän tasolla tehdään jatkuvasti eritasoisia arvioita toisista ihmisistä, eikä tätä voida välttää. Kuitenkin täällä netissä, kun keskustellaan vaikkapa periaatteista, on syytä analysoida sitä, mitä käsistään eetteriin laskee. Mitä se paljastaa kirjoittajastaan, tuoko se esiin jotain sellaista, jota itse pidä omaan arvomaailmaansa kuuluvaksi?


Olet siis olemassa, hyvä. Oletko tullut ajatelleeksi asiaa edellä esittämältäni kannalta? Miltä edellisen luettuasi kuulostaa Hovin kirjoittama arvio: "Ei minulle merkitse perheen päänä oleminen naisen aliarvioimista. Ei se merkitse naisen väheksymistä tai alistamista. Ei minun miehistä egoani muserra, jos vaimo perheeseen leivän kantaa. En minä voi äskeisen perusteella mitenkään mitätöidä naisen kykyjä ja osaa perheensä huolehtimisesta."

Auta minua aidosti ymmärtämään, miten voit tyytyä siihen, että miehesi saa päättää elämästäsi (vaikkakin mielipidettäsi kuunnellen, kuten Hovi varmaan kohta rientää lisäämään). Ymmärrän kyllä, että parisuhteessa tehdään kompromisseja, mutta aidon ja riittävän repivän ristiriidan kohdalla minä en uhraisi itseäni. Miksi pitäisikään? Vai oletko miehellesi alamainen vain niin kauan kunnes riittävän paha paikka tulee? Mistä tiedät, ettet lipeä femakkojen helmasyntiin, itsekkyyteen suhteessa mieheen ja näiden perhekäsitykseen?

Vastaa itse, omin sanoin. Hovi kirjoittakoon erillisen kommenttiviestinsä.

kysyjä kirjoitti:

ei ihminen ole tyhmä vaikka onkin vain nainen.. ;-)

Kysyt: "Miten mieheni minua arvioi kirjoittelullaan niin että asetti itsensä yläpuolelle?"

Hovi kirjoittaa: "..ettei tempperamenttinen verbaalisesti lahjakas vaimoni todellakaan ole mikään alistuja"

Kas kun yleensä ymmärretään asia niin, että jos henkilö A lausuu arvion henkilöstä B (esim. hänen luonteenlaadustaan tai vaikkapa soveltuvuudestaan tiettyyn työhön), henkilön A on oltava lausumansa arvion alalla kompetentti antamaan tuo arvio. Yleensä oppipojat eivät arvostele mestareittensa työtä, vaan päinvastoin - ymmärtänet varmaan, mitä tällä kompetenttiudella tarkoitan. Siis jos A lausuu arvion B:stä, hän ainakin uskoo olevansa arvionsa sisällön alalla kyvykäs ymmärtämään B:n todellisen olemuksen, jopa paremmin kuin tämä itse. Arvio saattaa vastata B:n omaa käsitystä itsestään, jolloin mielipideristiriitaa ei synny.

Asiaan liittyy kuitenkin mielipidetason lisäksi arvovaltakysymys. Kenellä B:n mukaan on oikeus arvioida häntä (esimerkiksi hänen työnsä tuloksia)? Jos B on mestari, hän saattaa kokea oppipoikansa A:n antaman arvion röyhkeäksi tai jopa asiattomaksi - olkoonkin, että A:n arvio on kiittävä. Jos täysin ulkopuolinen henkilö C antaisi vastaavanlaisen arvion, B saattaisi pitää sitä jopa mitättömänä, koska C ei luonnollisesti ymmärtäisi kyseisen ammattitaidon hienouksista mitään.

Kun ihminen arvioi toista ihmisenä, on kyse siitä, kuka saa arvioida ketä. Kuka on missäkin suhteessa toisensa yläpuolella. Tässä viestiketjussa olen yrittänyt saada lukijoita miettimään, miksi mies saa arvioida naista ja todeta hänet sopimattomaksi perheenpään asemaan.

Miksi näin on? Saako miehesi lausua luonteestasi ja taidoistasi arvioita sen perusteella, että hän on mies - vaikkakin paras ystäväsi? Saatko sinä puolestasi arvioida häntä vastaavalla tavalla? Entä jos olisitte eri mieltä: Sinä pitäisit häntä (esim. hetkellisesti) kyvyttömänä toimimaan perheen päänä, mutta hän itse pitäisi itseään täysin toimintakykyisenä - kumman arvio olisi arvovaltaisempi? Miehen vai naisen, ja millä perusteella?

On tietenkin selvää, että arkielämän tasolla tehdään jatkuvasti eritasoisia arvioita toisista ihmisistä, eikä tätä voida välttää. Kuitenkin täällä netissä, kun keskustellaan vaikkapa periaatteista, on syytä analysoida sitä, mitä käsistään eetteriin laskee. Mitä se paljastaa kirjoittajastaan, tuoko se esiin jotain sellaista, jota itse pidä omaan arvomaailmaansa kuuluvaksi?


Olet siis olemassa, hyvä. Oletko tullut ajatelleeksi asiaa edellä esittämältäni kannalta? Miltä edellisen luettuasi kuulostaa Hovin kirjoittama arvio: "Ei minulle merkitse perheen päänä oleminen naisen aliarvioimista. Ei se merkitse naisen väheksymistä tai alistamista. Ei minun miehistä egoani muserra, jos vaimo perheeseen leivän kantaa. En minä voi äskeisen perusteella mitenkään mitätöidä naisen kykyjä ja osaa perheensä huolehtimisesta."

Auta minua aidosti ymmärtämään, miten voit tyytyä siihen, että miehesi saa päättää elämästäsi (vaikkakin mielipidettäsi kuunnellen, kuten Hovi varmaan kohta rientää lisäämään). Ymmärrän kyllä, että parisuhteessa tehdään kompromisseja, mutta aidon ja riittävän repivän ristiriidan kohdalla minä en uhraisi itseäni. Miksi pitäisikään? Vai oletko miehellesi alamainen vain niin kauan kunnes riittävän paha paikka tulee? Mistä tiedät, ettet lipeä femakkojen helmasyntiin, itsekkyyteen suhteessa mieheen ja näiden perhekäsitykseen?

Vastaa itse, omin sanoin. Hovi kirjoittakoon erillisen kommenttiviestinsä.

Lue lisää

En todellakaan tarkoittanut viime miestissäni etten ymmärtäisi asiaa koska olen nainen.. Minusta naiset voivat olla aivan yhtä viisaita kun miehet.. Ja joissakin asioissa naiset OVAT paljon viisaampia kuin miehet... =)En aivan tiedä millainen käsitys sinulla on minusta, mutta haluaisin painottaa,etten todellakaan ole alistuja, en ole koskaan ollut enkä tule olemaankaan.. Tiedä mitä haluan elämästäni ja teen kaiken sen eteen.. Olen olut lapsesta asti hyvin määrätietoinen, temperamenttinen ja osaan ilmaista sanallisesti mielipiteitäni. Tämän kaikki minun läheiseni ja perheenjäseneni voivat allekirjoittaa.. =)

Ja mitä siihen kumppanin arvioimiseen tulee, niin kyllä saan minäkin arvioda míesstäni, hänen arvojaan ja käytöstään.. Ja sen myös teenkin.. Ja minusta se kuuluu parisuhteeseen. Usein valitettavasti teen sen hyvin voimakkaasti ja loukaten..

Tämän halusin kertoa, jotta et ajattelisi minusta alistujana, sillä siihen rooliin en hevillä ala.. Mieheni tunsi nämä piirteet minusta jo ennen häitä, ja silti halusi kanssani viettää elämänsä, joten ei mieheni voi olla "naisen alistaja".

Minä itse päätän omista asioistani, eikä rakas mieheni niitä puolestani tee.. Todellakaan. Olen henkisesti ihan terve ihminen joka kykenee tekemään omat valintansa ja kantamaan myös vastuut niistä. =)

Meillä on aika ajoin riitoja, joissa olemme täysin erimieltä, enkä minä siinä tilanteessa sano, että " Ai niin, sinä olet mies. Sinä olet oikeassa, minä alistun." Vaan minä kyllä pidän tiukasti oman pääni, ellei sitten asia etene niin että huomaan mieheni kannassa olevan ehkä sittenkin enemmän järkeä..

Minusta perheen pää- ajattelu ei tarkoita todellakaan naisen alistamista.. Kyllä meillä jaetaan kotityöt tasan ja elämää koskevista asioista keskustelemme yhdessä ja mietimme eri näkökulmia. ja sitten päädymme johonkin ratkaisuun, joka molemmista tuntuu hyvältä.

Mutta silloin kun on kyseessä sellainen asia, joka on hankala, emmekä kumpikaan tiedä mitä pitäisi tehdä, mieheni "rooli" tulee esiin. Hän joutuu tekemään ratkaisun ja ottamaan näin vastuun tilanteesta.
"Perheenpää" on minusta sana joka on hyvin negatiivisesti ymmärretty. Siksi minusta esim. sana "vastuun/seurausten -kantaja" kuvaisi enemmän roolia ko. asiassa.

En tiedä osasinko yhtään vastata kysymyksiisi tai kertoa meidän elämästämme, mutta jos on jotain kysymistä vielä, niin kysy vaan rohkeasti.. Vastaan ilomielin! Siunausta sinulle! =)

Perheen pää kirjoitti:

Löytyykö kritiikkiä Raamatun mallille, ja omalle sovellukselleni, jossa mies on perheen pää. Oletteko samaa vai eri mieltä? Toiminko mielestänne jossakin kohdin väärin? Perustelkaa.

Lue lisää

Koska kritiikkiä ei pyynnöistäni huolimatta tullut, niin tästä voitaneen päätellä että lukijat ovat kanssani samaa mieltä.

Kyllä Raamatun sanaa kannattaa soveltaa omaan elämään! Suosittelen.

Tekstissä sanotaan: "päättäkää itse"
Eli tukee kyllä vallanalaisuuden asetelmaa, mutta pään peittämisessä kyseessä ehdonvallan asia ja esikuvallinen asia. Jokainen tehköön kuten omassatunnossa oikeaksi kokee.

Perheen pää kirjoitti:

Tekstissä sanotaan: "päättäkää itse"
Eli tukee kyllä vallanalaisuuden asetelmaa, mutta pään peittämisessä kyseessä ehdonvallan asia ja esikuvallinen asia. Jokainen tehköön kuten omassatunnossa oikeaksi kokee.

Lue lisää

on aivan hatusta vedetty asia.
Omatunto paatuu, kun toimitaan selvää ohjetta vastaan.
Kysymys on näkymättömän maailman eli henki- ja enkelimaailman liikennesäännöoistä.
Tämä mieletön sekamelska seurakunnissa johtuu juuri tästä ns. ehdonvallasta, joka vierottaa ihmiset Jumalan maailman toiminta- ja elämänohjeista.
Näkymätön maailma toimii tiettyjen periaatteiden mukaan ja kun ihmiset niitä rikkovat, toimivat sellaiset vallat ja voimat, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia, mutta Jumala sallii kaiken tapahtua, kun ihmiset eivät noudata ohjeita.

Mies on Jualan kuva ja kunnia ja vaimon miehen kunnia, ja vaimo osoittaa alaimaisuuttaan rukoillessa ja profetoidessa, kun peittää päänsä!
Tällöin voi Jumalan Henki toimia, muussa tapauksessa on kysymyksessä muut henget kuin Jumalan Henki.