R(n) oletko....?

:Positiivisesta palautteesta tulee aina niin hyvä mieli. Kertoisitko vähän lisää minnepäin tai alalle menee?

Mielelläni annan hyvää mieltä, vanhemmiten huomannut antamisen ilon olevan arvokasta. Ja kun siinä on ripaus tunnettakin mukana tekee tämä siitä vielä entistä arvokkaampaa.

Vähän voin paljastaa, mutten paljoa, éttei asiakassuhde kärsi tästä:) Mutta, jos olet HÄN, olet kaikkien kehujeni arvoinen. Olen kuitenkin ehtinyt näkemään jo paljon elämässä, siksi osaan antaa myös arvoa sinunlaiselle ihmiselle.

Minulla ainakin tunne, että tullaan hyvin juttuun ja ollaan aika monenlaisista asioista keskusteltukin keskenämme. Terveet elämän tavat ja liikunta asioita, jotka lähellä molempien sydäntä. Voisinko sanoa sydän ystäväksi? Itse koen jonkinlaista yhteen kuuluvuuden tunnetta, mut tästä en mene takuuseen, onko molemminpuolista?

Olen häntä kehunutkin hänelle, ja uskoutunut hänelle vähän aremmistakin asioista, koska tuntunut ns. luotettavalta, suhtautuminen käsiteltyihin asioihin jopa liikuttavaa? Olenko jo sulaa vahaa hänen käsittelyssä?

Tunnisteita ei kyllä löytynyt tuosta. Itse työssäni myös juttelen monenkin kanssa liikunnasta ja vaikeimmistakin asioista elämässä.
Kannustaisin kertomaan hänelle jotain kuitenkin, eihän hän voi tietää.

,,,liian paljon ominaisuuksia.
Positiivista energiaa syntyy kuin itsekseen ja molemmin puolin joidenkin ihmisten kanssa .
Ainakaan mun ei ole helppoa jokaisen kanssa jutella. Joidenkin kanssa se vaan on niin.
Kaikkea ei kannata liikaa analysoida, ettei mene piloille.
Sitä kivempaa se onkin, kun on luontevaa ja saa laittaa roolit sivummalle.
Töissä ollaan aina töissä, eikä työnteko saa kärsiä luontevuuksista, mut ei varmaan pahaksi kenellekään ole, että töissäkin on viihtyisä ja rento olla.
Kiitos paljon kivoista päivistä.

No, aika näyttää? Pari kompastusta kohdannut hänen kanssaan, kun nähnyt siivilissä, mutta kun en ollut varma, onko hän niin en uskaltanut mennä kyselemäänkään. Toisen tajusin vasta jälkeenpäin, vaatetuksesta, mut en kehdannut ottaa enään jälkeenpäin puheeksi, et hei taidettiin olla aika lähellä toisia n. pariviikkoa sitten? Ensimmäisellä kertaa olisi pitänyt huutaa perään?

Jos hän tunnisti minut toisella kertaa, on voinut pahoittaakin mieltäänkin? Käveli muutaman kerran vierestä ohi, mutku katseli muualle niin en ollut kyllin rohkea, kysyäkseni? Oletin, et ei hän varmaankaan ole hän, kun tsiikailee ihan toisaalle kokoajan?

Ei ole aina niin helppoja nää jutut :( Ehkä pitäis olla, ehkä ei? Aika näyttää?

Mihinkä päin suomea tämä viesti menee..meneekö Hämeeseen..:)

Ei mene. Tarkoitus oli enempi tällä purkaa ajatuksia julki. Ja toive saada kommentteja vastineeksi?Ja kiva todeta, että on lähettyvillä ihmisiä, joita arvostaa,
Tämäkään ei ole mikään itsestään selvyys, ainakaan minulle.