Petin rakkaintani

Miksi menin mukaan niin viattomalta tuntuneeseen
leikkiin? Luulin, että olimme vain ystäviä,
mutta "tilanne tekee varkaan". Me molemmat
seurustelemme eli tiesimme hyvin missä mennään.
Toisaalta tuntuu tosi pahalta, kun taas toisaalta
se ilta oli mahtava. Miten tästä sitten
eteenpäin? Piristeruiske tämä on toisaalta ollut
syksyn ja työn ahdistukseen, mutta kuinka kohtaan
hänet. Ehkä meillä vain on tämä pieni
salaisuutemme.
7890
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Pidä se salaisuutena, hetken huumaa niin kuin
sanoit...
Mullakin on salaisuuteni omaa kultaa kohtaan,
kerron sen kai aikanaan, ehkä altarilla=) Mutta
nyt se on vaan salaisuus, joka autoi mua
jaksamaan syksystä eteenpäin, joka sai mut
tajuamaan kuinka paljon rakastankin omaa kultaani
ja kaipaan häntä enenmän kuin uskoinkaan...
Kyllä aikanaan huomaat, salaisuus...

Äänestä
  • Minä olen kanssa tehnyt niin. Ikinä en olisi
    uskonut pystyväni tai haluavani. Olen aina
    tuominnut sellaiset ihmiset. Tiedän että minulla
    tämä jää tähän. Minulla on myös illasta ihana
    muisto ja sen pidän sisäsäni. Ajattelen sitä
    tiukkoina hetkinä.Niin ei saisi tehdä. Jos
    kuitenkin olet niin tehnyt ja haluat jäädä
    niinkuin minä älä loukkaa toista kertomalla. Mitä
    ei tiedä se ei satuta.
    Omatuntoni kolkuttaa kovasti minullakin. Mutta
    sitä saa mitä tilaa. Rakastan omaani ja sain
    huomata että se on paras. Se kai minun pitikin
    huomata. Asioilla on yleensä tarkoitus. Ikävää
    että pitää käydä tällaisen asian kautta.
    Jos haluat vaihtaa ajatuksia minun kanssa asiasta
    se sopii.

    Äänestä

  • suu supussa kirjoitti:

    Minä olen kanssa tehnyt niin. Ikinä en olisi
    uskonut pystyväni tai haluavani. Olen aina
    tuominnut sellaiset ihmiset. Tiedän että minulla
    tämä jää tähän. Minulla on myös illasta ihana
    muisto ja sen pidän sisäsäni. Ajattelen sitä
    tiukkoina hetkinä.Niin ei saisi tehdä. Jos
    kuitenkin olet niin tehnyt ja haluat jäädä
    niinkuin minä älä loukkaa toista kertomalla. Mitä
    ei tiedä se ei satuta.
    Omatuntoni kolkuttaa kovasti minullakin. Mutta
    sitä saa mitä tilaa. Rakastan omaani ja sain
    huomata että se on paras. Se kai minun pitikin
    huomata. Asioilla on yleensä tarkoitus. Ikävää
    että pitää käydä tällaisen asian kautta.
    Jos haluat vaihtaa ajatuksia minun kanssa asiasta
    se sopii.

    Kyllähän sitä morkkistakin on ollut, mutta taas
    jaksan tämän syksyn pimeyden hieman eritavoin.
    Tuliko siinä sitten pari fantasiaakin toteutettua
    kaiken lisäksi...Tietyllä tavalla tehnyt hyvää
    suhteelle. Asioista kannattaa puhua, ennenkuin ne
    lukkiintuvat ja sitten voi käydä vaikka miten.

    Äänestä

  • Sademies kirjoitti:

    Kyllähän sitä morkkistakin on ollut, mutta taas
    jaksan tämän syksyn pimeyden hieman eritavoin.
    Tuliko siinä sitten pari fantasiaakin toteutettua
    kaiken lisäksi...Tietyllä tavalla tehnyt hyvää
    suhteelle. Asioista kannattaa puhua, ennenkuin ne
    lukkiintuvat ja sitten voi käydä vaikka miten.

    Olen kanssasi samaa mieltä. Piristi minuakin
    huimasti.Itse hetkeni toisen kanssa oli todella
    kaunis ja ihana aivan upea. Muistolla jaksaa taas
    eteenpäin.Mutta ei saa tulla tavaksi. se oli vaan
    se hetki.Ja huomaa sitä että oma rakas on kanssa
    aika hyvä ja upea juttu!
    Mukavaa syksyä sinulle ja suhteeseesi voimia ja
    rakkautta!

    Äänestä

Onko teillä jokaisella todellakin niin tylsä
suhde, että te ette kestäisi sitä ilman noita
hetkiä, joista saatte voimaa ja joita voitte
helliä muistoissanne? Miksi te olette niissä
suhteissanne? Joku kirjoittaa, että nyt hän
tietää pitävänsä omasta kumppanistaan. Ei siis
aiemmin tiennyt. Kertokaapa kuulkaa kaikille
noille pettämillenne kumppaneille, miten te
olette kokeilleet tunteitanne... Jo piristyy
suhteenne, takaan sen.

Äänestä
  • Kerroin kotona mitä olin mokaillut ja kaduin
    tekoani. Turpiin tuli (kirjaimellisesti) ja
    lähtöpassit. Olin rehellinen, mutta suhteessa
    mokasin. Jos voisin kääntää kelloa ajassa
    taaksepäin, niin tekisin kaiken toisin!!

    Äänestä

Älä vahingossakaan lipsauta et petit, mut älä tee
toiste!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sademies kirjoitti:

Miksi menin mukaan niin viattomalta tuntuneeseen
leikkiin? Luulin, että olimme vain ystäviä,
mutta "tilanne tekee varkaan". Me molemmat
seurustelemme eli tiesimme hyvin missä mennään.
Toisaalta tuntuu tosi pahalta, kun taas toisaalta
se ilta oli mahtava. Miten tästä sitten
eteenpäin? Piristeruiske tämä on toisaalta ollut
syksyn ja työn ahdistukseen, mutta kuinka kohtaan
hänet. Ehkä meillä vain on tämä pieni
salaisuutemme.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu