Mannerheim-ristin ritariemme pieneksi kutistuneen joukon puheenjohtaja Pentti Iisalo on kirjoittanyt 27.8.2004 Suomen Kuvalehteen Puheenvuoro-palstalle hyvän kirjoituksen otsikolla ”Toista kertaa emme kestä yksin”.
Tuon puheenvuoron luulisi havahduttavan vastuunalaisia poliittisia päättäjiämme ja vaikuttavan myös valistuneiden lukijoiden mielipiteeseen. Iisalo tietysti tarkoittaa jo otsikossa sanoa, että meidän tulisi pikimmin hankkia voimakas liittolainen. Iisalo toteaa: ”Viime sotiemme kokemuksista olisi otettava oppia. Nyt olisi syytä kuunnella puolustusvoimiemme komentajien mielipiteitä”.
Surkuhupaisaa, että täällä eräät yleensä viisaammasta päästä olevat kepulaiset - ne, joilla ylipäätään joitakin mielipiteitä asioista on - ovat olleet sitä mieltä, että meidän ei pidä liittoutua, sillä siitä on vain huonoja kokemuksia! Mistähän he tuollaisia kokemuksia ovat voineet saada, kun niitä liittoutumisia ei ole ollut! Siitä meillä on todella huonoja kokemuksia: mm. talvisota!Kuinkahan nuo ovat historiansa lukeneet? Epäilen, että he eivät ole lukenee ollenkaan, kun en halua uskoa heidän valehtelevan parempaa tietoaan vastaan.
Ei ole korrektia kopioida tähän tuota sivun mittaista Iisalon puheenvuoroa eikä se olisi tilan puolesta mahdollistakaan. Kehottaisin vaan niitä, jotka eivät ole sitä lukeneet nyt hankkimaan käsiinsä tuon Suomen Kuvalehden ja lukemaan sen. Iisalo perustelee hyvin näkemystään jo viime sotiamme edeltävillä ja myös sotiemme jälkeisillä tapahtumilla.
Vaikuttava on hänen omakohtaisten kokemuksiensa kuvaus sotiemme ratkaisuvaiheista, joissa viime hädässä tehdyn liittolaissopimukseksi katsottavan Ryti-Ribbentrop-paktin avulla saadulla avulla oli ratkaiseva merkitys torjuntavoiton saamiseksi ylivoimaisesta hyökkäävästä vihollisesta ja isänmaan pelastamiseksi. Iisalo toimi reservin upseerina komppanian päällikkönä. Hänen oman varusmiesrunkoisen jalkaväkikomppaniansa tappiot olivat lähes 100 %:set, eli hänen 163 miehestään vain seitsemän pääsi ehjänä Suomeen.
Puolustusvoimien komentajiin viittaamalla hän tarkoittaa amiraali Klenbergin, kenraali Hägglundin ja amiraali Kaskealan useita puheenvuoroja, joissa Klenberg on vaatinut pikaista liittymistämme Natoon, Kaskeala nykyisen asemansa vuoksi hieman verhotummin mm. toteamalla, että ”sopimus EU:n yhteisestä puolustuksesta ilman Nato-kytkentää olisi varsin köykäinen paperi”.
Hägglund on viime aikoina ilmeisesti pitkän EU:n sotilasjohtajatoimintansa vuoksi vaatinut ennen muuta EU:n yhteisen puolustuksen pikaista rakentamista, mikä samalla vahvistaisi Naton ”eurooppalaista pilaria”. Juuri ilmestyneessä kirjassaan hän painottaa tätä voimakkaasti sanomalla mm., että Euroopan puolustusta ei saa jättää amerikkalaisten varaan, sillä se olisi silloin huonossa hoidossa siksi, että USA:n intressit ovat toisaalla, missä ovat kohta myös heidän joukkonsa, sillä USA parhaillaan vetäytyy Euroopasta.
Pentti Iisalo on muuten Paavo Lipposen eno, Paavon äidin Hilkka o.s. Iisalon veli.
Tuon puheenvuoron luulisi havahduttavan vastuunalaisia poliittisia päättäjiämme ja vaikuttavan myös valistuneiden lukijoiden mielipiteeseen. Iisalo tietysti tarkoittaa jo otsikossa sanoa, että meidän tulisi pikimmin hankkia voimakas liittolainen. Iisalo toteaa: ”Viime sotiemme kokemuksista olisi otettava oppia. Nyt olisi syytä kuunnella puolustusvoimiemme komentajien mielipiteitä”.
Surkuhupaisaa, että täällä eräät yleensä viisaammasta päästä olevat kepulaiset - ne, joilla ylipäätään joitakin mielipiteitä asioista on - ovat olleet sitä mieltä, että meidän ei pidä liittoutua, sillä siitä on vain huonoja kokemuksia! Mistähän he tuollaisia kokemuksia ovat voineet saada, kun niitä liittoutumisia ei ole ollut! Siitä meillä on todella huonoja kokemuksia: mm. talvisota!Kuinkahan nuo ovat historiansa lukeneet? Epäilen, että he eivät ole lukenee ollenkaan, kun en halua uskoa heidän valehtelevan parempaa tietoaan vastaan.
Ei ole korrektia kopioida tähän tuota sivun mittaista Iisalon puheenvuoroa eikä se olisi tilan puolesta mahdollistakaan. Kehottaisin vaan niitä, jotka eivät ole sitä lukeneet nyt hankkimaan käsiinsä tuon Suomen Kuvalehden ja lukemaan sen. Iisalo perustelee hyvin näkemystään jo viime sotiamme edeltävillä ja myös sotiemme jälkeisillä tapahtumilla.
Vaikuttava on hänen omakohtaisten kokemuksiensa kuvaus sotiemme ratkaisuvaiheista, joissa viime hädässä tehdyn liittolaissopimukseksi katsottavan Ryti-Ribbentrop-paktin avulla saadulla avulla oli ratkaiseva merkitys torjuntavoiton saamiseksi ylivoimaisesta hyökkäävästä vihollisesta ja isänmaan pelastamiseksi. Iisalo toimi reservin upseerina komppanian päällikkönä. Hänen oman varusmiesrunkoisen jalkaväkikomppaniansa tappiot olivat lähes 100 %:set, eli hänen 163 miehestään vain seitsemän pääsi ehjänä Suomeen.
Puolustusvoimien komentajiin viittaamalla hän tarkoittaa amiraali Klenbergin, kenraali Hägglundin ja amiraali Kaskealan useita puheenvuoroja, joissa Klenberg on vaatinut pikaista liittymistämme Natoon, Kaskeala nykyisen asemansa vuoksi hieman verhotummin mm. toteamalla, että ”sopimus EU:n yhteisestä puolustuksesta ilman Nato-kytkentää olisi varsin köykäinen paperi”.
Hägglund on viime aikoina ilmeisesti pitkän EU:n sotilasjohtajatoimintansa vuoksi vaatinut ennen muuta EU:n yhteisen puolustuksen pikaista rakentamista, mikä samalla vahvistaisi Naton ”eurooppalaista pilaria”. Juuri ilmestyneessä kirjassaan hän painottaa tätä voimakkaasti sanomalla mm., että Euroopan puolustusta ei saa jättää amerikkalaisten varaan, sillä se olisi silloin huonossa hoidossa siksi, että USA:n intressit ovat toisaalla, missä ovat kohta myös heidän joukkonsa, sillä USA parhaillaan vetäytyy Euroopasta.
Pentti Iisalo on muuten Paavo Lipposen eno, Paavon äidin Hilkka o.s. Iisalon veli.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.