Ville Pernaa, Suomen kuvalehti:
"...Opetuksen suhdanneherkkyys ei liity vain historian ja yhteiskunnan opetukseen. Eilen ilmestyneessä kesäkuun Kanavassa Kosti Laitinen selvittää kuinka jatkosodan päättyminen ja uuden ulkopoliittisen suunnan omaksuminen vaikutti valtaapitävien käsityksiin Suomen koulujen kieliohjelmasta.
Vieraiden kielten valikoiman vanha valtakieli saksa ei syksyn 1944 uusissa poliittisissa oloissa voinut enää olla yhtä hallitsevassa asemassa. Tilalle ryhdyttiin pakolla nostamaan englantia ja venäjää, vaikkei jälkimmäistä opettamaan tahtonut löytyä opettajiakaan.
Käännös ei ollut lajissaan ensimmäinen eikä viimeinen. Ennen Suomen itsenäistymistä oppikouluissa oli opiskeltu paljon pakollisena kielenä venäjää, jota vuoden 1917 jälkeen ryhdyttiin aktiivisesti korvaamaan saksalla.
Poliittisista syistä säädettyjen oppisisältöjen teho vaihtelee kovasti. Sodanjälkeinen pakkovenäjä osoittautui hyvistä aikeista huolimatta kaivoon kannetuksi vedeksi, sillä venäjää opiskeli 1960-luvun alussa ensimmäisenä vieraana kielenä vain 0,1 prosenttia oppikoululaisista...."
Ei uskalla sanoa rumaa sanaa niin kuin se on: pakkoruotsi.
"...Opetuksen suhdanneherkkyys ei liity vain historian ja yhteiskunnan opetukseen. Eilen ilmestyneessä kesäkuun Kanavassa Kosti Laitinen selvittää kuinka jatkosodan päättyminen ja uuden ulkopoliittisen suunnan omaksuminen vaikutti valtaapitävien käsityksiin Suomen koulujen kieliohjelmasta.
Vieraiden kielten valikoiman vanha valtakieli saksa ei syksyn 1944 uusissa poliittisissa oloissa voinut enää olla yhtä hallitsevassa asemassa. Tilalle ryhdyttiin pakolla nostamaan englantia ja venäjää, vaikkei jälkimmäistä opettamaan tahtonut löytyä opettajiakaan.
Käännös ei ollut lajissaan ensimmäinen eikä viimeinen. Ennen Suomen itsenäistymistä oppikouluissa oli opiskeltu paljon pakollisena kielenä venäjää, jota vuoden 1917 jälkeen ryhdyttiin aktiivisesti korvaamaan saksalla.
Poliittisista syistä säädettyjen oppisisältöjen teho vaihtelee kovasti. Sodanjälkeinen pakkovenäjä osoittautui hyvistä aikeista huolimatta kaivoon kannetuksi vedeksi, sillä venäjää opiskeli 1960-luvun alussa ensimmäisenä vieraana kielenä vain 0,1 prosenttia oppikoululaisista...."
Ei uskalla sanoa rumaa sanaa niin kuin se on: pakkoruotsi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jutussa puhutaan vieraista kielistä, joiden joukkoon ruotsi ei tietenkään kuulu.
Jos oppilaan äidinkieli ei ole ruotsi silloin sen opiskelu on vieraan kielen opiskelua.
Virallisesti ei ole. Vilkaisepa vaikka virallisia kielitilastoja. Ryhmään "vieraskieliset" on sijoitettu kaikki ne, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame, jotka luokitellaan kotimaisiksi kieliksi.
Suomi on myös virallisesti kaksikielinen vaikka ei sitä käytännössä olekkaan.
Ihan mielenkiintoisen näkökulman Ville Pernaa esittää.
Tosin en usko noiden historiallisten seikkojen vaikuttavan nykyisin kuin venäjän kielen osalta.
Pernaa kiertää pakkoruotsia kuin kissa kuumaa puuroa. Lähestyy sitä kyllä, mutta ei uskalla sanoa mitään....
Suomen kuvalehden kirjoittajilla on rautaiset rkp-kahleet.
Poliittisista syistä meille pakkoruotsikin on tullut ja jokainen tietää kuinka hyvin neljänkymmenen vuoden pakottaminen on toiminut.
Minua on aina huvittanut, kuinka taitavasti osataan tehdä pitkäkin juttu kieltenopetuksesta ilman , että mainitaan pakkoruotsia kertaakaan.
Tulee mieleen entisten sosialististen maiden media, joka jätti sanomatta oleellisen.
Siihen sopii hyvin sanonta, kuinka "hiljaisuus huutaa". Jotenkin se on jopa tehokkaampaa kuin pakkoruotsin tuomitseminen!
,,................