Prostituuotio on AINA naisen alistamista ja hyväksykäyttöä!

Helsingissä julistettiin viime viikolla kirja ”Miesten paratiisi”, joka kertoo prostituutiosta Thaimaassa. Kirja sopii hyvin kustantajansa Johnny Kingan imagoon, sillä Johnny Kinga on rokkipoikien oma pulju WSOY:n suurten siipien suojissa.

Kustantaja markkinoi kirjan hyvin. Useat tiedotusvälineet tarttuivat ”Miesten paratiisiin”, ja pokkari sai parin päivän aikana kiitettävästi julkisuutta televisiossa ja lehdissä tähän tapaan:

”Naiset muuttavat seksiturismin kuvaa”(Kainuun Sanomat)

”Suomalaisnaisten poikkeava käsitys idän seksiturismista(STT, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat)

”Uusi kirja ravistelee käsityksiä Thaimaan seksiturismista(Ilta-Sanomat)


Kumman kriitittömästi toimittajat levittivät kirjan kirjoittajien Annika ja Annabella Åsvkien käsitystä siitä,ettei Thaimaan tyttöbisnes olekkaan oikeasti prostituutiota. Että ketään ei alisteta eikä pakoteta.

Edes sitä äidin ja tyttären väitettä ei ihmetelty että ”Raha liittyy kaikkiin parisuhteisiin Thaimaassa.” Perusteluksi tuntui riittävän, että ”Thaimaassa on normaalia antaa tyttöystävälle rahalahjoja”

Monelle taisi jäädä epäselväksi, keitä Åsvikit oikeastaan ovat ja mikä on heidän taustansa. Jotta lukija voisi arvioida lukemaansa, hänelle on kerrottava tarvittavat taustatiedot. Niin ei tässä tehty.

Olisiko ”Miesten paratiisiin” suhtauduttu aivan eri tavalla, jos olisi käynyt selväksi, että Annika Åsvik, 50, on kuusi kertaa vuodessa ilmestyvän Kirjakauppalehden päätoimittaja Helsingissä ja tytär Annabella, 26, Kaliforniassa asuva vapaa toimittaja?

He asuivat Thaimaassa turistien suosimalla Samuin saarella vajaan vuoden 1998-1999 Kirjaa varten he viettivät Bangokissa ja Pattaylla kuukauden, kirjan perusteella pääosin tyttöbaareissa istuskellen.

Tutkijan koulutusta kummallakaan ei ole. Sen sijaan internethaut kertovat, että Annika Åsvik pitää Helsingissä lastensa kanssa kissahoitolaa.

Åsvikit eivät ole tutkijoita, mutta mediassa ”Miesten paratiisi” esiteltiin, niinkuin se olisi ollut akateeminen tutkimus. Ei ollut Åsvikien vika, että heidän asiantuntemustaan ei kyseenalaistettu.

Hämäsikö toimittajia se, etteivät Åsvikit paheksuneet Thaimaan seksiturismia? Journalismi tarttuu hanakasti vähänkin provosoiviin ajatuksiin, ja Åsvikien mukaan Suomalaiset telaketjufeministit ovat ymmärtäneet Thaimaan tyttöbisneksen ihan väärin.

Vai riittäisikö se ansioksi, että Åsvikit ovat itse naisia?

Jos isä ja poika olisivat käyneet Thaimaassa juomassa Bacardi breezereitä ja vähän jututtamassa tyttöjä, koko kirjaa olisi tuskin kustannettu

Koska Åsvikit ovat toimittajia ”Miesten paratiisia” olisi toivonut arvioitavan edes journalistisin kriteerein. Niitäkään se ei oikein kestä.

Useimmille haastateltavilleen Åsvikit eivät kertoneet tekevänsä kirjaa. Se on journalismin etiikan vastaista ja saattaa vaikuttaa tietojen luotettavuuteen. Harva esiintyy kirjassa omalla nimellään.

Asiantuntijoiden valtaa journalismissa pilkataan usein. Mutta journalismissa on tärkeää, että maailma tulkitsevat sellaiset ihmiset, jotka todella tietävät, mistä puhuvat. Ja että lukija tietää, kuka puhuu, millä kokemuksella ja kenen äänitorvena.

Toimittaja valitsee haastateltavakseen tutkijan myös siksi, että tämä pystyy arvioimaan asioita ja omaa rooliaan maalikkona jäsennellymmin ja kriittisemmin.

”Miesten paratiisista” kertovissa ohjelmissa ja lehtijutuissa olisi ollut mukava kuulla edes jonkin vasta-argumentti, vaikkapa ihan vain yksinkertainen;valitsisivatko Thaimaalaiset naiset prostituution, jos heillä olisi jokin todellinen vaihtoehto?

Sillä ei kai se tee prostituutiosta hyväksyttävää, että tyttöbaarissa maalaistyttö pääsee pahimmasta köyhyydestään?

Åsvikien mukaan ei voi puhua prostituutiosta, jos mies rakastuu baarityttöön. Höpö Höpö! Niin kauan kuin suhde perustuu rahaan, valta on sillä, joka maksaa! Ja prostituutiossa on kyse myös vallankäytöstä! Prostituution ja tasa-arvoisen parisuhteen rajan erottaa kyllä Thaimaassakin, toisin kuin Annika Åsvik väittää.

Thaimaasta olisi löytynyt myös naisia, jotka olisivat arvioinneet seksiturismin vähän toisista lähtökohdista. Mutta näitä naisia Åsvikit ja suomalaiset toimittajat eivät välittäneet etsiä.

Sen sijaan Åsvikien käsitys länsimaisen ja Thaimaalaisen kulttuurin yhteensopimattomuudesta meni Suomalaismediassa läpi kuin veitsi voissa.

STT:n toimittaja huomasi lopulta kysyä, miltä Annika Åsvikistä, neljän lapsen äidistä, itse tuntuisi ajatus omista tyttäristä töissä tyttöbaarissa?

”Sehän on kuitenkin aivan eri asia siellä kuin täällä!” Åsvik vastasi.
Eikä ole!