Paniikkihäiriö pilasi elämäni.

Otsikko ainakin on väärä, jos paniikkihäiriö alkoi pilven polton takia. Paniikkihäiriö pelasti elämäsi, sillä ilman sitä ei tiedä mihin tuo polttelu olisi jatkunut.
Et ole säälittävä, sinun täytyy vain aloittaa siitä mihin pystyt ja edetä rauhallisesti/ kärsivällisesti. varmasti joku ystäväsi ymmärtää ja tukee sinua. Tsemppiä!

Mulla samat ongelmat ku sulla... vetelin pilveä 4vuotta sitten ja sain ensimmäisen paniikkokohtauskeni siitä asti niitä tullut ties mistä.. naisia ja kavereita oli pilvinpimein, nyt panikoin yksin himassa. lihoin ja jätin koulut kesken, elämä potkii päähän. pienenä boonuksena taidan sairastaa viellä hypokondria.... Vi*uttaa ku nuoruusvuodet menee panikoidessa.. T: Kohtalotoveri

Tääl kans yks kohtalotoveri. Mulla alko paniikkihäiriö myös pilvenpoltosta. "harrastin" sitä varmuuden vuoks melkein 10-vuotta, ettei vaa olis turhan helppo sit kasata itteensä. ;D

Nyt ollu suunnilleen 10-vuotta polttamatta ja ei ole paniikki oireita enää. Kyllä ne menee ohi. Ymmärrät varmaan että mulla oli kyl kaikenlaisia muitakin oireita, et sulla on varmasti mahollisuus päästä nopeammin eroon oireista!

Loputtoman pitkältä ajaltahan se tuntuu, kun haluais elämänsä takasin nyt. Mut paniikkiin ei kuole ja kaikki mikä ei tapa vahvistaa, kun oikein sen oivaltaa. Tsemppiä!

Oletko harkinnut lääkitystä? En ole yleensä lääkityksen puolella, mutta kannabiksen poltosta on todennäköisesti jäänyt jonkinlainen aivokemiahäiriö ja on loogista että asiaa voisi yrittää korjata toisella kemialla. Toisaalta on myös mahdollista että tuo katoaa ajan kanssa, mutta faktaa en osaa sanoa.
Itselläni on synnynnäinen alttius paniikkihäiriöön, mutta se nostaa päätään vain jos stressaan liikaa.
Ja panicin kommentti on täysin järjetön:
"Otsikko ainakin on väärä, jos paniikkihäiriö alkoi pilven polton takia. Paniikkihäiriö pelasti elämäsi, sillä ilman sitä ei tiedä mihin tuo polttelu olisi jatkunut."
Kokeileminen on eri asia kuin säännöllinen pössyttely. Paniikkihäiriö pelasti elämäsi - lausahtelijat eivät ollenkaan ymmärrä miten paniikkihäiriö vaikuttaa elämän laatuun. Tärkeää vain että joku elossa, riippumatta siitä missä kunnossa.

Tervehdys tässä tulee apua ja hänen nimensä on Jeesus. Jeesus sanoo sanassaan Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.
Raamattu sanoo huutakaa minua avuksi hädän päivänä niin minä tahdon auttaa teitä!
Sekä hän antaa kaikki minun syntini anteeksi ja parantaa kaikki minun sairauteni.

Minulla oli paniikkihäiriö opiskeluaikoina ja Jeesus paransi sen.

Tuttu tilanne. Miten nuoret saataisiin uskomaan, ettei kannata pössytellä kannabista. Muistan, kun eräs nuori pyysi, että veisin hänet hoitoon. Hänellä oli elämä mennyt samanlailla, kuin sinulla. Nyt sitten odotellaan, että tilanne normalisoituisi joskus. Tärkeintä, että sinulla on nyt tukihenkilöitä johon turvata. Pidä yhteyttä kavereihisi. Ålä erakoidu, sillä tilanne vain pahenee, jos valitset sen suunnan.

Nyt turvat tukkoon! Lääkitys vaan pahentaa oireita, tiiän yhen henkilön kenel ei oo se lähteny pois ku napsinu lääkkei monii vuosii, hautaan ne läkkeet vaan vievät, tuhoavat maksan!

Tässä oma kokemus paniikkihäiriöstä: Kofeiinin ylannostus laukaisi sen :( Olin menossa nukkumaan, kunnes sain ``sydän kohtauksen`` mutta se taisikin olla vaan pahan laatuinen rytmihäiriö.. Sen jälkee ku selvisin siit nii tunsin aina et pulssi on korkee, horjutti ja kaikkee, vältin kofeiini juomii ku huomasin et ne pahens sitä, oli rinta kipuja ja kaikkee mahollist.... mut sit se paheni ku koitin pilvee, sain sillo sen kunnon paniikki kohtauksen et oikee pyörryin ja luulin sillo et kuolen ku iski kauhee ahdistus, sen jälkee mul ollu kaikenmailma oireta kun tän keskustelun alottajalla, väsytti, rytmihäiriöt, en jaksanu tehä mitää, masensi, sattus rinnast, epätodellinen olo, paniikki kohtaukset....

Noh joo oli vaikee käydä koulus ja tuliki poissaoloi ku oli pakko karata koulust ku iski aina toi tunne :S Kävin myös kouluterkkaril, mut se totes mut terveeks.. En muista tarkallee kaa siin meni mut vähä pääl vuotta nii sitä paniikkihäiriötä ei enää koskaa tullu, et se kestää aikansa aina.. Rankkaahan se oli. sun pitää vaan uskaltautuu kaikkii paikkoihi mis on paljo ihmisii ja tällee nii kai sen sit voittaa :)

Pakko muute kommentoida viel sellane ku toi minä sanos kommentissaan, et se rukoili ja lähti pois, nii mäki rukoilkin ja luulen että Jeesus ja Jumala oli asialla ku se vaa lähti saman tie melkee :)

Ja ne ketkä ei oo ``uskossa`` nii uskoo tohon Darvinin en tiiä miten nimi kirjotetaa, mut sen ihmeelliseen teoriaan et miten mailma luotii muka, jonku alkuräjähdyksen kauttako? Ja se sanos et se on vaa hänen teoria, että voi olla ihan hyvin väärässäkin :)

Käytätkö mitään lääkitystä? Itse käytän 10 mg Cipralexia ja aikaisemmin olen joutunut 15 ja ihan 20 mg syömään. Minullahan on ollut paniikkihäiriö varmaan 8-9 vuotta ja silloin ei erään yliopistosairaalan psykiatrit muka huomanneet sitä vaikka sanoin heille suoraan että epäilen itselläni paniikkihäiriötä. No 2 vuotta elin helvetissä kunnes menin yksityiselle yleislääkärille, joka määräsi minulle Cipralexia.

Muistan kuinka tämä lääkäri järkyttyi kun kerroin, että minusta ei ole paniikkihäiriörä löydetty aiemmin. Hän vaan tokaisi suoraan että "Eivät vaan silloin viitsineet tai ehtineet tutkia, karu totuus on se, että kunnallisella puolella ei mielenterveyshoito toimi." Ja tottahan se on, vain rahalla saa kunnon hoitoa.

Ikävä lukea tarinaasi. Itsekin olen nuorempana harkinnut vakavasti itsemurhaa, koska en jaksanut elää itseni kanssa ja kuvittelin tuovani perheelleni vaan harmia. Jälkeenpäin ajateltuna vanhemmistani ja poikaystävästäni on varmasti ollut enemmän apua kuin psykiatreista. Kävin viime viikolla taas lääkärissä ja jouduin toisen lääkärin vastaanotolle omalääkärini oltua lomalla. Tämä kummasteli miksi kieltäydyin terapiasta ja tuijotti minua silmät suurena kun kerroin perheeni avoimesta puhekulttuurista. Sellainen kun ei ole Suomessa kovin yleistä.

Joten, onko sinulla ketään läheisiä ym. jolle voisit puhua tilanteestasi? Jos ei lähipiiristä löydy ketään niin kannattaa etsiä kohtalotovereita. Se vaan meinaa olla niin että paras keskustelukumppani on saman tilanteen läpikäynyt kuin kirjaviisas psykiatri.

Vaikka itse en voi ikinä parantua paniikkihäiriöstä, niin olen uskaltanut tehdä kaikenlaista; olen opiskellut AMK:ssa 3 vuotta ja perustin myös yrityksen muutaman muun kanssa viime vuonna, töitä on ollut mukavasti. Juuri ennen joulua minulle tuli takapakkia ja aloin saada helvetillisiä kohtauksia. Silti sitä on vaan hammasta purren menty eteenpäin! Yksi syy selviytymiseeni on se, että en jää märehtimään kohtauksia. Ajan kanssa olen oppinut hyväksymään tilanteeni; olen hyvilläni että olen muuten erittäin terve ja fyysisesti kovassa kunossa. Kaikille sairastuneille haluan korostaa että paniikkihäiriö ei tapa. Laittakaa itsenne likoon ja keksikää jotain mieluista tekemistä johon voi keskittyä täysillä. Se voi tuntua vaikealta varsinkin vähän aikaa sairastaneista, mutta se on ehkä parasta terapiaa keskustelun jälkeen.