Olen samaa mieltä alla olevan kirjoituksen kanssa (kirjoittaja: Lasse Marjokorpi).
Kun Arkkipiispa kertoo kantansa ja tavoitteensa, niin vaikuttaa siltä että hän ei ole ajatellut ihan loppuun asti mitä sanoo JA mitä siitä seuraa. Valitettavasti.
"Kirkolliskokouksen avajaispuheessa arkkipiispa sanoi tavoittelevansa kirkkoon henkisesti avointa tilaa, jossa eri mielipiteet voidaan ilmaista rohkeasti. Näistä mietteistä saa sen käsityksen, että kirkko olisi mielipiteiden välinen keskustelukerho. Jalomielistä dialogia ei sovelleta silloin, kun Turun tuomiokapituli vaatii järjestöiltä selvityksiä "Tosi rakkaus odottaa" -vihkosen levittämisestä.
Kirkko yrittää nyt saavuttaa ihmisten luottamuksen ymmärtämällä heitä ja leimaa samalla menneet kristityt sukupolvet ymmärtämättömiksi. Inhimillisyydellä ja hienotunteisuudella kieltäydytään ottamasta kantaa mihinkään Jumalan sanan vastaiseen menoon ja niin tekeviin kohdistetaan rankaisutoimia.
Kirkko on historiansa ajan ollut avoin tila, jossa on saatu julistaa evankeliumia. Samalla se on ollut tila, jossa muuta kuin Jumalan sanaa ei ole opetettu. Kirkon halu säilyttää asemansa osana julkista valtaa näyttää vievän siltä sekä hengellisen auktoriteetin että todellisen vaikutusvallan.
Lopputuloksena ei suinkaan ole kirkon suosion kasvu ja ihmiselämän vähittäinen uudistuminen, vaan ajautuminen yleisen mielipiteen ohjaukseen. Valtiosta, yhteiskunnasta, mediasta ja enemmistömielipiteestä tulee korkein taho, jonka edessä nöyrrytään. Argumentoinnin horjuessa kirkkoa vedetään nenästä yksinkertaisella kielellisellä tempulla, jossa enemmistön sanelemaa naturalistista etiikkaa vastustavat nimetään "foobikoiksi". "
Loput voitte lukea Seurakuntalainen.fi blogeista.
Kun Arkkipiispa kertoo kantansa ja tavoitteensa, niin vaikuttaa siltä että hän ei ole ajatellut ihan loppuun asti mitä sanoo JA mitä siitä seuraa. Valitettavasti.
"Kirkolliskokouksen avajaispuheessa arkkipiispa sanoi tavoittelevansa kirkkoon henkisesti avointa tilaa, jossa eri mielipiteet voidaan ilmaista rohkeasti. Näistä mietteistä saa sen käsityksen, että kirkko olisi mielipiteiden välinen keskustelukerho. Jalomielistä dialogia ei sovelleta silloin, kun Turun tuomiokapituli vaatii järjestöiltä selvityksiä "Tosi rakkaus odottaa" -vihkosen levittämisestä.
Kirkko yrittää nyt saavuttaa ihmisten luottamuksen ymmärtämällä heitä ja leimaa samalla menneet kristityt sukupolvet ymmärtämättömiksi. Inhimillisyydellä ja hienotunteisuudella kieltäydytään ottamasta kantaa mihinkään Jumalan sanan vastaiseen menoon ja niin tekeviin kohdistetaan rankaisutoimia.
Kirkko on historiansa ajan ollut avoin tila, jossa on saatu julistaa evankeliumia. Samalla se on ollut tila, jossa muuta kuin Jumalan sanaa ei ole opetettu. Kirkon halu säilyttää asemansa osana julkista valtaa näyttää vievän siltä sekä hengellisen auktoriteetin että todellisen vaikutusvallan.
Lopputuloksena ei suinkaan ole kirkon suosion kasvu ja ihmiselämän vähittäinen uudistuminen, vaan ajautuminen yleisen mielipiteen ohjaukseen. Valtiosta, yhteiskunnasta, mediasta ja enemmistömielipiteestä tulee korkein taho, jonka edessä nöyrrytään. Argumentoinnin horjuessa kirkkoa vedetään nenästä yksinkertaisella kielellisellä tempulla, jossa enemmistön sanelemaa naturalistista etiikkaa vastustavat nimetään "foobikoiksi". "
Loput voitte lukea Seurakuntalainen.fi blogeista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Viisasta puhetta!
Kiinnitin huomiota sanontaaan "naturalistinen etiikka" ja vain ihmettelen, mitä luonnonmukaista sillä tarkoitetaan?
Onko tosiaan kyseessä niin edistyksellinen ajatus, että esimerkiksi Jumalan luomat lähimmäisemme voisivat elää luontevasti oman seksuaalisuutensa mukaan teeskentelemättä mitään, mitä he eivät ole. Tämähän on oikein kannatettava ajatus.
Jos ajattelemme luterilaisia ja heidän elämäänsä vielä viime vuosisadan puolella, siellä on ollut vallalla todella kaksinaismoraalinen ajattelu. Ihmiset ovat pakottaneet itsensä sellaisiin parisuhteisiin, joissa he eivät oman seksuaalisuutensa takia pysty elämään tasapainoista elämää. Moni lesbo on mennyt naimisiin miehen kanssa, ja niin moni vainottu homo on ajautunut ympäristön ja suvun painostuksesta avioliittoon, joka ei ole ollut onnellinen.
Tässä välissä haluan siis kertoa, että kannatan lämpimästi naturalistista etiikkaa, jonka mukaan meidän tulee hyväksyä kaikki lähimmäisemme Jumalan luomina, vaikka he olisivatkin homoja ja lesboja.
Seurakuntien pitää siten tukea kaikin keinoin heidän mahdollisuuksia elää avoimisesti sellaisina, kuin Jumala on heidät luonut ja solmia myös vakituinen parisuhde elämänkumppaninsa kanssa. Samalla haluan sanoa, että tietenkin myös yhteiskunnan lainsäädännön pitää tukea homoparien elämää aivan samalla tavalla kuin se tukee jo nyt heteroparien elämää avioliitossa.
Ongelma on se että Jumala loi ihmisen heteroksi.
Totta kai tulee hyväksyä kaikki lähimmäisemme ja rakastaa heitä, mutta se ei ole sama asia kuin synnin hyväksyminen, jota sinä kannatat.
On ihmisen sitten luonut Jumala tai luonto, joka tapauksessa todellista "naturalistista etiikkaa" on käsittää, kuinka absurdi ajatus luonnon tosisasioiden valossa on homojen ja lesbojen "avioliittojen" yhdenvertainen tai "tasa-arvoinen" asema avioliittoon nähden. Eihän sellainen järjettömyys, sen kaltainen uusgnostilainen KAPINA TODELLISUUTTA VASTAAN voi syntyä kuin nykylänsimaisen ihmisen aivoissa. Muu maailma ihmettelee, mikä amerikkalaisia ja eurooppalaisia oikein vaivaa. Länsimaalaisten pitäisi muistaa, että kaikkine omalaatuisuuksineen he ovat pieni vähemmistö ihmiskunnasta.
Ihmisen seksuaalisuutta on alettu ymmärtää vasta aivan viime aikoina. Se kuitenkin tiedetään, että kaikenlaiset seksuaalisuuden erilaiset muodot ovat synnynnäisiä, joten voidaan täydellä varmuudella sanoa Jumalan luoneen myös homot. Itse asiassa sellaisia ryhmiä kuin homot ja heterot ei ole olemassakaan, vaan kaikkien ihmisten seksuaalisuudessa on yksilöllinen osa heteroa ja osa homoa.
Tietenkin voidaan ymmärtää, että homouden tuomitseminen on tärkeä osa protestanttista identiteettiä, mutta opiltaanhan nämä liikkeet ovat selviä harhaoppeja.
Eihän niin sanottu heterous ole mikään järin suuri meriitti kenellekään, vai luulitteko te niin?
Ihmisen elämän ainoa tehtävä ei ole lisääntyä jatkuvasti. En tiedä, onko teillä sen verran yleissivistystä, että ymmärtäisitte kuinka tärkeitä asioita monet homot ovat tähän meidän maailmaamme kesksineet. Joukossa on suuria tiedemiehiä, kirjailijoita, taiteilijoita ja valtiomiehiä, muun muassa eräs 1900-luvun suurimmista valtiomiehistä oli homo, ja hän toimi myös YK:n pääsihteerinä.
Toki näin on, ja ehkä minäkin joskus jossakin yhteydessä voin sitten sanoa jollekin lähimmäiselleni, että
Totta kai minä rakastan sinua lähimmäisenäni, minä hyväksyn sinut kokonaan, mutta mutta en minä voi hyväksyä sinun syntiäsi, joka on niin kauhistuttava.
Aivan fantastista, kyllä siitä kaikki lähimmäiset niin suuresti ilahtuvat ja onhan se toki minustakin mukava muistaa näin kaikkein läheisimpiä ystäviäni, ja samalla voin vielä kertoa kuinka paljon minä heitä kunnioitan!
Enemmän siis tällaisia oikein hyviä ohjeita, eikö vaan?
"Argumentoinnin horjuessa kirkkoa vedetään nenästä yksinkertaisella kielellisellä tempulla, jossa enemmistön sanelemaa naturalistista etiikkaa vastustavat nimetään "foobikoiksi"."
Venäjällä, missä ollaan kieltämässä kaikki homoseksuaalinen propaganda ylipäänsä, ihmetellään, jopa kauhistellaan sitä, että naapurimaassa Suomessa homoaktivistit levittävät propagandaansa jopa KIRKON piirissä. Mutta Suomi onkin länsimaa, Venäjä ei - luojan kiitos. Kuten hiljattain Ukrainassa pidetyssä gay pride -paraatin vastaisessa mielenosoituksessa huudettiin: "Ukraina ei ole Amerikka, Kiova ei ole Sodoma!" Näin itä näkee lännen, syystäkin.
Mutta ehkä länsimailla, ainakin Euroopan valtioilla, on yhä toivoa. Ainakin Ranskassa on noussut valtava kansanliike poliittisen luokan ja mediaeliitin homoagendaa vastaan. Sadat tuhannet, jopa miljoonat tavalliset ranskalaiset ovat tänä keväänä marssineet Pariisissa ja muualla protestoimassa homoavioliittojen laillistamista. Voidaan puhua - ja iskulauseesta onkin jo tullut lentävä - "Ranskan keväästä", joka on vuoden 1968 kevään äärivasemmistolaisten opiskelijamellakoiden antiteesi, ARVOKONSERVATIIVINEN VALLANKUMOUS. Mahtaako se levitä muuallekin Eurooppaan, missä kaikkialla gay-aktivistit ja poliittinen eliitti yrittivät väkisin ajaa lävitse lait, joissa mies- ja naisparien avioliitot kohotetaan samanarvoisiksi oikeiden avioliittojen kanssa.
Nyt Venäjällä on käynnissä Putinin valtapolitiikan murros. Ennen kuin hän joutuu väistymään kokonaan vallasta, hän haluaa kuitenkin palauttaa monia Neuvostoliiton diktatuurin aikaisia käytäntöjä, sillä neuvostoihmisille ne tuovat turvallisuuden tunteen, vaikka ne ovatkin täysin demokratian vastaisia.
Putin on jopa valjastanut Venäjän ortodoksisen kirkon vetämään politiikkaansa, ja patriarkka Kirill on ollut hyvin yhteistyökykyinen, mutta hänhän onkin saanut todella kalliita lahjuksia Putinilta. Tämä kaikki on hyvin häpeällistä Moskovan patriarkaatille.
Se mies ei jyllä ajattle mitä sanoo. ja vielä surkeampaa on jos mies todella on harkinnut tarkkaan mitä sanoo,
On kummallista että kirkolla ON kirkolliskokousen hyväksymä kanta mm. avioliitosta ja sitten Arkkipiispa tekee ihan oman, kirkolliskokouksen päätöksen vastaisen linjan,
Aivan kuin tuo mies vähät välittäisi kirkolliskokouksesta.
Kamala ajatus, mutta kuulostaa diktatuurilta.